Maanantai ei kuulu suosikkipäiviini, niin kuin ei varmaan monen muunkaan. Pitkä viikko edessä ja herääminen aamulla tuntuu usein vaikealta. Tämä maanantai alkoi lisäksi erittäin ikävissä merkeissä. Lähdin töihin autolla sillä ulkona satoi vettä. Hieman ennen työpaikalle saapumista ajoin kolarin pyöräilijän kanssa. Minulle ei käynyt mitenkään, eikä pyöräilijällekään onneksi mitään pahempaa tapahtunut, vaikka se pahalta ensin vaikuttikin eikä hänellä ollut kypärää päässä.
Otin tästä tietenkin syyt niskoilleni, sillä olin se autolla liikkuva osapuoli. Kumman syytä tämä loppujen lopuksi oli, on pohdittu eilen työpaikallani. Bernissä liikkuu todella paljon pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Autolla saa siis olla erittäin varovainen ja nopeusrajoitus 40 km/h on kaupungissa ihan kohdallaan.
Siinä sitten sateessa maanantaiaamuna täyttelimme erilaisia tapaturmakaavakkeita ystävällisen silminnäkijäpariskunnan kanssa. Tai he oikeastaan täyttivät kaikki kaavakkeet ja sanoivat mitä pitäisi tehdä. Minä ja pyöräilijä olimme aikalailla shokissa vielä tunti onnettomuuden jälkeen.
Minulla kävi kuitenkin tuuri, pyöräilijä oli minun ikäinen nainen, joka on saksankielen opettaja. Sovimmekin nyt ensi viikolle kahvittelut ja ajattelin, että jos hän vain suostuu niin hän voisi opettaa minulle hieman saksaa.
Tällaisissa vaikeissa tilanteissa huomaan berniläisten aidon auttamishalun. Monta kertaa olen huomannut että kanssaihmiset täällä oikeasti näkevät muut ihmiset ympärillään ja ojentavat auttavan käden aina tarvittaessa, ja myös silloinkin kun sitä ei todellakaan odoteta. Siitä tulee aina hyvä mieli, mutta myös halu laittaa hyvä kiertämään ja kohdella muita samalla tavalla.
Otin tästä tietenkin syyt niskoilleni, sillä olin se autolla liikkuva osapuoli. Kumman syytä tämä loppujen lopuksi oli, on pohdittu eilen työpaikallani. Bernissä liikkuu todella paljon pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Autolla saa siis olla erittäin varovainen ja nopeusrajoitus 40 km/h on kaupungissa ihan kohdallaan.
Siinä sitten sateessa maanantaiaamuna täyttelimme erilaisia tapaturmakaavakkeita ystävällisen silminnäkijäpariskunnan kanssa. Tai he oikeastaan täyttivät kaikki kaavakkeet ja sanoivat mitä pitäisi tehdä. Minä ja pyöräilijä olimme aikalailla shokissa vielä tunti onnettomuuden jälkeen.
Minulla kävi kuitenkin tuuri, pyöräilijä oli minun ikäinen nainen, joka on saksankielen opettaja. Sovimmekin nyt ensi viikolle kahvittelut ja ajattelin, että jos hän vain suostuu niin hän voisi opettaa minulle hieman saksaa.
Tällaisissa vaikeissa tilanteissa huomaan berniläisten aidon auttamishalun. Monta kertaa olen huomannut että kanssaihmiset täällä oikeasti näkevät muut ihmiset ympärillään ja ojentavat auttavan käden aina tarvittaessa, ja myös silloinkin kun sitä ei todellakaan odoteta. Siitä tulee aina hyvä mieli, mutta myös halu laittaa hyvä kiertämään ja kohdella muita samalla tavalla.
Huj vad hemskt!!!! :( Tur att det inte hände något ännu värre!! Kan tänka mig att du fått dig en chock för en tid. Här i Finland har det ju blivit kolmörkt och har märkt att jag har superusel syn i mörkret, så försöker också köra megaförsiktigt, folk hoppar ju ut på skyddsvägarna utan reflexer så förra veckan fick jag också tvärbromsa vid Omppun... Cyklister är ju ännu värre när de kör så snabbt! Kramis, E
VastaaPoistaJo, det var faktiskt tur i oturen!! Och tur ocksa att hon inte tog det sa allvarligt. Men har nog börjat köra jätte langsamt nu, man ser faktiskt ingenting och cyklister och fotgängaren finns överallt..Kramar!
Poista