Terveisiä Mallorcalta!

Viikon syysloma koitti viimeinkin, kyllä sitä oli jo odotettu! Vaikka kesällä harmittelin vähän lyhyttä lomaa, niin olin kuitenkin nyt todella tyytyväinen että lomaa oli vielä jäljellä ja sain mahdollisuuden pieneen irtiottoon kaiken kiireen keskellä. Niin kuin varmaan blogista on tullutkin ilmi, on töitä ja reissuja riittänyt tänä syksynä aika paljon, ja aionkin nyt ottaa tämän lomaviikon aika rennosti.

Mallorcalle lentää Genevestä todella halvalla Easyjetillä, meidän meno-paluulennot maksoivat vain 40 EUR. Lentomatka kestää vähän yli tunnin, ja voila, olemme saapuneet aurinkoiselle ja kesäiselle Välimeren saarelle.

Majoitumme ensin viideksi päiväksi saaren keskiosaan, maatilamajoitukseen. Tämä on vanha maalaistalo, jossa sijaitsee pari huoneistoa keittiöineen ja olohuoneineen. Talolla on myös hiiligrilli, uima-allas ja pesukoneet asukkaiden käyttöön. Tämän jälkeen siirrymme vielä Palmaan pariksi yöksi.

Lisää Mallorcasta myöhemmin (ehkä jopa pari kuvaa jos osaan niitä ilman tietokonetta tänne lataamaan).

Montpellier ja ikävä vatsatauti

Tämä työmatkustusputki päättyi Montpellieriin Ranskaan. Olen käynyt täällä jo useamman kerran tänä vuonna ja kirjoittanutkin aikaisemmin kuinka mielettömän hienosta kaupungista on minun mielestäni kyse. Montpellierissä esim. julkinen liikenne on aivan eri luokkaa kuin mitä Ranskassa olen muualla tottunut, ratikat vievät nopeasti joka puolelle kaupunkia. Vanha kaupunki on todella iso ja terasseja, pieniä ravintoloita, putiikkeja ja nähtävää riittää. Tällä kertaa toteutin vihdoin haaveeni jäädä ylimääräiseksi päiväksi Montpellieriin, jotta kaupunkiin ehtisi tutustua paremmin myös päiväsaikaan.

Kiertelimme perjantaina illalla kaupungilla, koko ajan löytäen uusia terasseja ja pieniä kujia. Näitä on ihan loputtomasti Montpellierissä. Tänään lähdimme päivällä ensin ratikalla kaupungin toiseen päähän ja tulimme sieltä pikku hiljaa takaisin hotellille päin. Kävelyä tuli todella paljon, ja olinkin hotellille takaisin tultaessa todella poikki. Eikä siinä mennyt kauaakaan, kun alkoi kunnon vatsatauti kuumeineen kaikkineen. En tiedä mistä lie tullut, ehkä vesijohtovedestä, jota tavoistani poiketen menin juomaan. Se maistuikin todella pahalle, joten en yllättyisi jos se olisi ollut kontaminoitua.

No, tyhmyydestä saa kärsiä ja tämä ilta menee sängyn pohjalla. Huomenna olisi tarkoitus ajaa takaisin Berniin, matkaa on n. 600 km, joten toivottavasti olo olisi vähän parempi.

Suosittelen kuitenkin edelleen lämpimästi Montpellieriä kaikille kaupunkimatkailijoille! Ja mikä parasta, täällä nautitaan edelleen 24 asteen aurinkoisista keleistä!

Talvi tuli!

Bernissä oli vielä viime viikonloppuna mukavan kesäistä, n. 23 astetta lämminta ja aurinkoista. Rohkeimmat uivat Aare-joessa ja loput olivat muuten vain ulkona nauttimassa lämmöstä.

Mutta niin se talvi vain tulee joka vuosi myös tänne. Bernissä on vielä aika lämmintä, n. 8 astetta päivällä, eikä lunta vielä ole satanut. Alpit saivat kuitenkin eilen ensimmäiset kunnon lumisateet. Sekä Sveitsissä että Itävallassa on raportoitu 70-100 cm uutta lunta, ja kuten ylläolevista kuvista näkyy, maisemat ovat todella talviset. Ylimmässä kuvassa on samasta paikasta otettu kuva tiistaina ja keskiviikkona, täällä ollaan menty suoraan kesästä talveen.

Tänä vuonna talven tulo ei niinkään häiritse, odotan innolla että pääsisi laskettelemaan ja hiihtämään. Bernissä oli myös luistinrata jo avattu, joten täytyyhän sitäkin mennä kokeilemaan!

Kuvat on otettu täältä

Kansas City - matkaväsymystä ja kiitollisuutta

Viikonloppu kului Kansas City:ssä keskellä jenkkejä Missourin osavaltiossa työmatkalla. Kansas City on suihkulähteiden luvattu kaupunki, niin kuin kuvista näkyy. Useimmat suihkulähteet oli värjätty siniseksi, niiden kauneudesta voi varmasti olla montaa mieltä. Muuten kaupungin keskustassa oli paljon toimistotaloja, mutta ei juurikaan muuta. Emme esimerkiksi löytäneet mitään hyvää shoppailualuetta, nämä taitavat kaikki olla keskustan ulkopuolella. Löysimme kuitenkin hyvän ravintolan, joka sattumoisin oli myös pienpanimo. Siellähän piti tottakai ottaa olutmaistijaiset, eli kuusi pientä tuoppia kaikkia erimakuisia paikallisia oluita. Hyvää oli!

Onneksi tähänkin matkaan liityi vähän hupia hyvän ystäväni Tuijan tullessa moikkaamaan minua pariksi päiväksi kaupunkiin. Toinen päivä kului valitettavasti minulla kokonaan työn merkeissä, mutta olen silti äärettömän kiitollinen siitä, että sain seuraa tälle matkalle ja ehdin vaihtaa hieman kuulumisia Tuijan kanssa. Olemme vuosien aikana yrittäneet nähdä jossain päin maailmaa aina mahdollisuuden tullen. Odotankin innolla kaikkia tulevia matkoja joita vielä tulemme yhdessä tekemään - olen nimittäin aivan varma että niitä vielä tulee lisää!

United Airlines kokemuksia

Tämän kertainen jenkkimatkani kohdistuu Kansas City:n, Missourin osavaltioon. Kansasiin ei ole suoria lentoja Sveitsistä, joten otin United Airlinesin lennon Zürichistä Washingtoniin ja siitä eteenpäin Kansas City:n.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta United:n kanssa mannerten välisellä lennolla, ja toivottavasti myös viimeinen. Tässä pari kokemusta matkan varrelta:

1)  Yritin tehdä check-in:n kotona edellisenä päivänä, niin kuin yleensä teen pitkille lennoille varmistaakseni että saan hyvän istumapaikan. Syötin koko kasan tietoa Unitedin sivuille, esim. hotellini osoitteen, passitiedot, varmistin että olen itse pakannut matkalaukkuni, kerroin kuinka monta ja kuinka isoa matkalaukkua minulla on mukana ym. Tästä kaikesta huolimatta check-in ei onnistunut, koska passini pitää tarkistaa kentällä. Tätähän ei olisi voinut heti kertoa.

2) Tulin lentokentälle, jossa check-in tiskillä kysyttiin uudestaan kaikki nämä kysymykset. Myös passini tarkistettiin luonnollisesti.

3)  Etenin kentällä normaalisti turvatarkastukseen ja uudestaan passintarkastukseen.

4)  Portille saapuessani virkailija kierteli matkustajien lomassa ja pyysi tarkistamaan passini. Taisi olla neljäs kerta.

5)  Koneeseen mentäessä passi tarkistettin.

6)  Ennen koneeseen astumista oli passitarkistus, jossa taas kysyttiin samat turvakysymykset ja sen lisäksi vielä tarkistettiin mitä kentältä oli ostettu.

7) Kone oli todella vanha, esim. tv-ruudut olivat pienimmät ikinä näkemäni, niissä ei ollut mitään kauko-ohjausta, vaan samoja videoita näytettiin koko ajan kaikilla ruuduilla. Niissä ei ollut säätimiä, joten jos edessä oleva päättää laskea penkkinsä alas, tv:tä on turha enää yrittää katsoa.

8) Ennen koneen nousua kuulutettiin että Zürichin kentällä saa pitää matkapuhelimia päällä nousun ajan, jos ne ovat lentotilassa. Tästä huolimatta lentoemäntä tuli kertomaan minulle erikseen vihaisella äänensävyllä että puhelin on suljettava kokonaan. Eipä tainnut olla säännöt selvillä kaikilla työntekijöillä.

9) Ruuaksi tarjottiin thai-kanaa. Riisi oli palanut pahasti pohjaan, ja kanaa oli paistettu niin kauan että se oli syömäkelvotonta.

10) Koneessa oli jäätävän kylmä, vaikka olin varustautunut villatakilla, villasukilla ja kahdella viltillä

11) Koneesta poistuessa lentoemännät useimmiten hyvästelevät matkustajat ja kiittävät matkasta. Tässä koneessa yksi lentoemäntä nakerteli vihaisen näköisenä omenaa jossain nurkassa.

No, tärkeintä on tietenkin että pääsee turvallisesti perille. Pieniä ongelmiahan nämä sinänsä ovat. Mutta jos on vaihtoehtoja niin en tiedä muita syitä kuin hinta valita United.

Töitä, töitä

Loka-marraskuu on perinteisesti yksi vuoden kiireimmistä kuukausista minun alallani, ja varmaan aika monella muullakin alalla. Kesän lomien jälkeen kokouksia ja kongresseja riittää loputtomiin ja kaikki yritetään mahduttaa parin kuukauden sisään ennen joulua. Matkoja, esitelmiä, asiakastapaamisia, messuja, vino pino sisäisiä kokouksia..Kolmen viikon aikana minulla on yksi lomapäivä, seuraava viikonloppu menee kokonaan töissä.

Vaikka pidän työstäni ja jaksan sitä sen vuoksi yllättävän hyvin, huomaan että ajatukset, puheenaiheet ja kaikki tekeminen pyörii jollain tapaa koko ajan työn ympärillä. Olen lokakuussa pari päivää Bernissä, mutta teen silloinkin lähinnä työn määrittelemiä asioita: pesen työvaatteita, puran matkalaukkuja, pakkaan uusia jne.

Jotta pääsisin hetkeksi irti työstä ja saisin ajatukset johonkin muuhun, lähdin illalla kävelemään metsään. Onneksi meidän kodin läheltä ihan kävelymatkan päässä, löytyy metsää, puroa ja jokea. Jopa eläintarha, joka on puoliksi ilmainen. Pieni reippailu raikkaassa syyskelissä ja lämmin suihku sen jälkeen teki todella terää. Joskus siihen ei tarvita sen enempää.

Nyt nokka kohti Kansas Cityä, matka-aikaa kertyy n. 24 tuntia. Huh!

Pisan kalteva torni

Sunnuntaina lähdimme reippaana ajelemaan kohti Pisaa. Takana oli mukava lauantai-ilta ystävien luona Baselissa grillaten ja Sveitsin kokemuksia vaihtaen. Ystävämme ovat muuttaneet samoihin aikoihin kuin mekin Sveitsiin, ja ovat alunperin Uudesta-Seelannista kotoisin. Mietimme yhdessä pitäisikö naapureille järjestää apero-tilaisuus vai ei. Yleensä sellainen kuulemma järjestetään kun muuttaa uuteen taloon, me emme ole sitä vielä saaneet aikaiseksi..Mutta jos sellainen pidetään, niin kirjoitan siitä ehdottomasti tänne!

Pisaan ajaa Bernistä n. 7 tuntia taukoineen. Tiet ovat onneksi kohtuu hyvät ja liikennettä oli yllättävän vähän molempiin suuntiin. Onneksi Isto lähti mukaan, joten meitä oli kaksi ajajaa. Pisassa oli parin päivän kongressi, ja vaikka kyseessä olikin työmatka niin ehdimme kuitenkin iltaisin kierrellä vähän kaupungilla ja ihmetellä Pisan kaltevaa tornia.

Tämä oli ensimmäinen kertani Pisassa, ja olin oikeasti yllättynyt kuinka vino tuo torni oli, ja etenkin kuinka iso. Torni rakennettiin vuosina 1170-1370, ja se oli vino ja alusta alkaen, siksi rakennustöitä viivytettiin niin kauan että maaperä ehtisi asettua. Vuosina 1990-2000 torni oli suljettu yleisöltä suoristamistöiden vuoksi, mutta nyt se on taas auki ja pitäisi kuulemma olla turvallinen ainakin seuraavat 300 vuotta. Joten vielä on aikaa käydä tutustumassa torniin! Olisi ollut kiva kiivetä torniin, mutta se oli auki vain päivisin jolloin olin kongressissa.

Takaisintulomatkalla säästyimme juuri ja juuri tukkionnettomuudelta. Vastaantulevien kaistalla tullut rekka oli törmännyt keskikaiteeseen, ja sen seurauksena lastina olleet tukit olivat vierineet meidän puolen kaistoille. Juuri ennen tätä onnettomuuspaikkaa oli tietulli, ja kun otin kuitin tullista se tippui maahan, joten jouduin pysäyttämään auton, nousemaan ulos autosta ja poimimaan kuitin maasta. Kiroilin automaattia,  mutta ilman tuota parin sekunnin episodia olisimme varmasti olleet mukana tässä onnettomuudessa. Onneksi tässä taidettiin säästyä vakavilta vammoilta, sillä kaikkien kolmen onnettomuudessa mukana olleen auton matkustajat olivat päässeet ulos autoistaan.

Katamaraanilla

Viimeinen ilta Farossa kului katamaraanilla risteillen. Sää ei tällä kertaa suosinut, mutta onneksi saimme edes vähän aikaa nauttia kannella hienosta etelä-Portugalin rannikosta. Loppumatkaa vietettiin hytissä, ja täytyy myöntää että vähän jopa pelotti. Rankkasade, sumu ja matkapahoinvoinnista kärsivät kollegat seurana toivat pelottavasti mieleen kaikki viime aikoina lehdissä näytetyt kuvat Estoniasta. Onneksi selvisimme rantaan asti ilman sen suurempia ongelmia.

Tällaiset matkat ovat tietenkin työmatkojen parhaimmistoa: hieno paikka, hyvä hotelli, aurinkoa, kivat kollegat jne. Kuitenkin oli aivan mahtavaa palata taas takaisin kotiin perjantai-iltana. Matkalaukku jäi Barcelonaan, enkä olisi kovinkaan yllättynyt jos en tuota laukkua enää näkisi. Lensimme Sevillasta Barcelonan kautta Zürichiin, ja jouduimme jättämään laukut juuri ennen koneeseen nousua ruumaan. Sähellys oli melkoinen, kun kerroimme että määränpää onkin Zürich, ei Barcelona. Laukkuun kirjoitettiin Zürich sekä minun paikan numero lennolla. Sain käteen hyvin epämääräisen näköisen kuitin laukusta. Laukkua ei tietenkään näkynyt Zürichissä ja kun menimme siitä raportoimaan, meille sanottiin että laukkua ei pysty jäljittämään. Sinne meni mekot, juoksukengät ja suuri osa työvaatteista.

Joka tapauksessa, erittäin rentouttavaa viikonloppua kaikille!