Montpellierin rannalla- Palavas-les-Flots

Nimesistä jatkoimme autolla Montpellieriin, joka on minulle jo hyvin tuttu kaupunki Etelä-Ranskassa. Saavuimme Montpellieriin jo seitsemän maissa illalla, ja päätimme ajaa Montpellieriä lähinnä olevan rannan, Palavas-les-Flotsin kautta. Vaikka olen käynyt Montpellierissä useasti, en ole koskaa päässyt kunnolla rannalle täällä. Myös tällä kertaa aurinko meni pilveen ennen kuin saavuimme rannalle, mutta päätimme kuitenkin kävellä hieman rannalla ja nauttia meren tuoksusta ja aaltojen pauhusta. Sveitsissä kaipaan usein meren äärelle, johon Espoossa olin niin tottunut.

Kokeilimme Beach Club nimistä mukavan näköistä ravintolaa rannalla. Todella rento ja mukava paikka, hyviä cocktaileja (ainakin niitä alkoholittomia), erinomaista tuoretta ruokaa ja hyvä palvelu. Saimme lisäksi ihailla lähestyvää ukkosrintamaa paraatipaikoilta. Otimme innoissamme valokuvia tummasta rintamasta, kunnes myrsky lopulta saavutti meidät. Juoksimme kaatosateessa n. 300 metriä autolle, hysteerisesti nauraen.

Tämän Ranskan kiertueen päätteeksi ajoimme vielä Katharinan kanssa takaisin Berniin, ja tämä oli myös ensimmäinen osuus omassa roadtripissäni kohti Suomea. Seuraava osuus onkin jo tänään, kun jatkan matkaa Bernistä Frankfurtiin.

Etelä-Ranskan Nimes ja maailman hienoin amfiteatteri

Sunnuntaina suuntasimme auton nokan kohti Etelä-Ranskaa ja siellä sijaitsevaa Nimes:n kaupunkia. Vuorossa oli viimeinen työmatka ennen kesälomia. Onhan näitä ihan riittävästi ollutkin. Vietimme ensin pari päivää Nimes:ssä, josta jatkoimme matkaa kohti Montpellieriä.

Nimes:stä löytyi hienosti säilynyt vanha kaupunki. Kadut muistuttivat Montpellieriä, joka on mielestäni yksi mukavimmista kaupungeista jossa olen ikinä käynyt. Vanhat rakennukset olivat hyvin säilyneet, etenkin vanha Rooman aikainen amfiteatteri. Pääsimme tutustumaan amfiteatteriin oppaan avulla, joka toisti moneen otteeseen että tämä on maailman parhaiten säilynyt amfiteatteri. Nimes:n areenaa. eli amfiteatteria, käytetään edelleen härkätaisteluita varten, mutta siellä järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia.

Härkätaisteluiden historia näkyi kaupungissa kaikkialla. Yhtenä iltana pääsimme tutustumaan tapas-ravintolaan, jossa tarjolla oli tapaksien lisäksi musiikkia ja tanssia. Vanha härkätaistelija kertoi omia kokemuksiaan taisteluista ja esitteli vanhoja taisteluvaatteitaan ja muita tarvikkeita.

Jos liikut täällä päin, poikkea ihmeessä Nimes:n vanhassa kaupungissa!

Juhannusaaton aamu

Tänään on juhannusaatto! Täällä Sveitsissä juhannusta ei toki vietetä, joten ihan tavallinen työpäivä olisi tiedossa. Sveitsissä on vallinnut jo pidemmän aikaa helleaalto, ja lämpötilat ovat 35 asteen paikkeilla joka päivä. Juhannussäät olisivat siis kunnossa, mikäli sitä täällä vietettäisiin.

Mietin eilen edellisiä juhannuksia, ja millä tavalla sitä on tullut vietettyä. Täytyy sanoa että vuosien varrelle mahtuu monta aivan mahtavaa juhannusta kavereiden tai meidän mökeillä isossa porukassa. Aamulla lenkille, sen jälkeen uimaan ja makaamaan laiturille. Ensimmäinen siideri korkattiin heti puolen päivän jälkeen. Valmistimme salaatit tyttöjen kesken, puhuen kaikista maailman tärkeimmistä asioista samalla kun pojat virittivät grilliä. Sauna oli lämpimänä koko yön, sääntönä että nukkumaan ei mennä ennen kuin aurinko nousee uudestaan.

Tänä vuonna päätin noudattaa ainakin yhtä perinnettä, eli juhannusaaton aamun lenkkiä. Olen viime kuukaudet urheillut paljon, enemmän kuin moneen vuoteen. Siksi päätin nyt repäistä ja juosta pidemmän reitin joen vartta pitkin. Heräsin klo 5:30, laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Matkaa kertyi 12 km ja sen lisäksi vielä kävelyä pari kilometriä ylämäkeä takaisin kotiin. Nyt on jalat täysin poikki. Ansaitsisin nyt sen siiderin, mökkilaiturin ja parhaimpien ystävien seuran. Valitettavasti seurana on tietokone ja pian alkavat työpuhelut.

Hauskaa juhannusta kaikille!!

Elsigenalp vaeltaen

Olen kaivannut raitista vuoristoilmaa ja upeita alppimaisemia jo usean viikon ajan. En edes muista koska olisin viimeksi käynyt vuorilla, mutta siitä on jo pari kuukautta aikaa. Nyt oli siis korkea aika lähteä katsastamaan uusia vaellusreittejä ja myös treenaamaan kesällä toivottavasti toteutuvaa Karhunkierrosta varten.

Valitsimme kohteeksi Adelbodenin lähettyvillä sijaitsevan Elsigenalpin. En ole aikaisemmin käynyt Elsigenalpissa, edes talvisaikaan, vaikka täällä voi myös lasketella. Otimme hissin ylös 1800 metriin, josta meidän oli tarkoitus kiertää n. 3 tunnin kiertoreitti. Kuinka ollakaan, eksyimme reitiltä ja päädyimme nousemaan vuoren huipulle. Nousua oli yhteensä 550 metriä, jonka kipusimme parissa tunnissa. Taisi olla hyvä treeni Karhunkierrosta ajatellen. Alaspäin olikin sitten mukava kävellä ja lopuksi löysimme vielä terassin jossa nautimme virkistävät juomat. Illalla jalat olivat aivan poikki, mutta mieli levännyt.

Kylmä ja sateinen Edinburgh

Tämän viikon työmatka suuntautui Skotlannin Edinburghiin. En ole aikaisemmin käynyt Skotlannissa, joten mielenkiinnolla lähdin tutustumaan paikkaan. Lähtö oli tiistaina aamulla ja kotiin palasin eilen perjantaina. Myös tämä oli konferenssimatka, joten suurimman osan ajasta vietin konferenssikeskuksessa kuunnellen luentoja, jututtamassa asiakkaita tai seisomalla ständillä.

Iltaisin ehdimme kuitenkin tutustua kaupunkiin sekä Edinburghin linnaan. Linnassa oli myös konferenssin tervetulotilaisuus, jossa pääsimme tutustumaan linnan museoihin. Miltään varsinaiselta linnalta tämä ei ulkopuolelta näytä, lähinnä se muistuttaa vanhaa kartanorakennusta. Sijainti on kuitenkin upea, korkealla kukkulan päällä.

Minulla oli melko suuret ennakko odotukset Edinburghia kohtaan. Olen kuullut paikasta paljon hyvää, ja ajattelin että kesä on täydellinen aika tutustua kaupunkiin. Keli oli kuitenkin kolea, tuulinen ja ajoittain sateinen, mikä on kai tyypillistä tässä maassa. Bernissä olin jo ehtinyt tottua lämpimpiin ilmoihin, ja kun ei edes villapaita ja takki riittänyt varusteiksi, niin meinasi itku tulla.

Olihan Edinburghissa paljon vanhoja rakennuksia tuomassa tietynlaista tunnelmaa, mutta täytyy sanoa että kaupunki ei minua sykähdyttänyt millään tavalla. Kelillä oli varmasti oma osuutensa asiaan. Jotenkin tuntui että epämääräistä porukkaa ja juoppoja oli joka kulmassa. Paikat olivat epäkunnossa ja ränsistyneitä, hotellissa oli outo haju.

Viikon päätteeksi oli tyytyväinen kun sain palata takaisin Sveitsiin ja kotiin. Haluan kuitenkin palata tänne takaisin vielä jonain päivänä kiertämään Skotlannin maaseutua.

Sorrentossa konferenssimatkalla

Kuten sanottu, kesäkuu on matkoja täynnä. Tällä viikolla lähdin Italian Sorrentoon konferenssimatkalle. Työkavereita lähti mukaan yli kymmenen kappaletta, joten oikein mukavan kokoinen porukka. Kollegat tulivat sekä jenkeistä että Euroopasta, sekä myös Kiinasta. Lensimme Easyjetillä Baselista Napoliin, josta vuokrasimme auton ja jatkoimme eteenpäin Sorrenton kylään. Olin hieman pelännyt mutkikkaita teitä sekä kovaa liikennettä pienillä teillä. Yllättävän hyvin näillä teillä kuitenkin pystyi ajamaan, kunhan vaan muistaa ajaa italialaisittain eli säännöistä piittaamatta.

Perillä meitä odotti suuri Hiltonin hotellikompleksi, jossa myös konferenssi pidettiin. Vaikka kuvat antavatkin ymmärtää että olimme lähinna ulkona nauttimassa auringosta, oli totuus kuitenkin toisenlainen. Juoksimme toki varhain aamulla alas rannalle uimaan, ja takaisin ylös hotellille, mutta sen jälkeen siirryimme hotellin kellaritiloihin konferenssiin. Ulos pääsimme jälleen kuuden maissa illalla, jolloin nautimme lasilliset hotellin uima-altaalla, ja jatkoimme siitä kylälle syömään.

Vaikka puitteet olivatkin aivan upeat ja seura hyvää, on työmatkat kuitenkin aina työmatkoja. Parin päivän kuluttua olin jo valmis lähtemään kotiin. Sorrentoon olisi kuitenkin mukava palata joskus lomalle. Napolista on helppo tutustua Pompeijiin, Caprin saareen sekä Amalfin rannikkoon. Täällä viettäisi varmasti helposti viikon.