maanantai 29. lokakuuta 2018

Blogitauko


Nyt on tullut aika ottaa pieni tauko normaalista elämästä. Lähden pidemmälle reissulle ja blogin ylläpitäminen ei tule olemaan mahdollista. Tarvitsen ehkä samalla tauon myös blogista. Ja tauon elämäni jakamisesta missään sosiaalisessa mediassa. Tarvitsen aikaa itselleni ja olen todella kiitollinen siitä että minulle työn puolesta annetaan tämä mahdollisuus.

En ole vielä varma mihin tieni vie, mutta toivottavasti palaan takaisin Sveitsiin tammikuun alussa. Silloin olisi myös tarkoitus palata blogin ääreen ja ehkä jakaa täällä mitä olen päässyt kokemaan.

Toivotan teille mukavaa loppuvuotta ja ihania hetkiä läheistenne kanssa. Nauttikaa pimenevistä illoista ja sytyttäkää pari kynttilää. Niin minä ainakin tekisin.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Jatkoa EMBA opiskeluille

Olen viettänyt viimeiset viisi viikkoa enemmän tai vähemmän opiskelujen parissa. Aloitin EMBA (Executive Master of Business Administration) tutkinnon suorittamisen Lausannessa sijaitsevassa IMD:ssä puolitoista vuotta sitten, jolloin vietin kolme viikkoa yhtäjaksoisesti koululla. Ajatuksena oli lähteä suorittamaan seuraavaa EMBA:aan johtavaa modulia heti seuraavana syksynä, mutta koska meidän työpaikan tiimistä niin moni oli juuri suorittamassa MBA:a, meillä ei ollut budjettia minun koulun jatkamiselle. Odottelin siis vuoden päivät, ja nyt oli vihdoin minun vuoroni jatkaa opiskeluja.

Tämä toinen moduli on viiden viikon etäopiskeluna suoritettava jakso, jonka nimi on AMC (Advanced Management Concepts). Tässä modulissa on neljä eri aihepiiriä: strategia, talous, kriittinen ajattelu ja päätöksenteko sekä markkinointi. Markkinointi ja strategia ovat minulle työn puolesta tuttuja, mutta talous ja etenkin kriittinen ajattelu olivat melko uusia. Kaikki aiheet ovat olleet todella mielenkiintoisia ja minulla on ollut opiskeluintoa enemmän kuin olisin voinut ikinä toivoa. Aikaa kouluun on kulunut n. 20-30 tuntia viikossa, normaalin työn lisäksi. Tänä viikonloppuna meillä on lopputentit, jotka koostuvat esseiden kirjoittamisesta, laskutehtävistä ja skype haastatteluista. Näiden tenttien perusteella päätetään ketkä pääsevät jatkoon, suorittamaan viimeistä 15 kk kestävää modulia. Haluaisin mielelläni jatkaa koulua ensi keväänä ja suorittaa tämän tutkinnon loppuun, joten pidättehän peukkuja puolestani!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Viikonloppu Bernissä







Vaikka just viikko sitten vannoin etten lähde yöelämään vähään aikaan, koska pitäisi keskittyä terveellisiin elämäntapoihin ja kouluun, löysin itseni kuitenkin Bernin Turnhallesta perjantaina. Lähdimme yhdelle oluelle parin työkaverin kanssa, joka venyi aamuntunneille asti. Turnhalle on yksi ainoita illanviettopaikkoja Bernissä, jossa käyn. Ulkona on kesäisin ruokavaunuja, joista voi ostaa sekä ruokaa että juomaa. Iltaisin piha valaistaan hienosti erivärisillä lampuilla. Turnhalle on vanha liikuntasali, joka on muunneltu yökerhoksi/baariksi, jossa usei vietetään erilaisia teemabileitä. Nyt vuorossa oli Lento Club, eli hidasta elektronista musiikkia. Meno oli vähän liian hidasta minulle, mutta tulipahan käytyä.

Sunnuntaina halusin suunnata vuorille koska olen ikävöinyt niitä kesän aikana. Kävin kuitenkin ensin Thunissa moikkaamassa ystäviäni jotka ovat jo vuosi sitten muuttaneet uuteen asuntoon, mutta en ollut vielä ehtinyt käydä heidän luonaan. Upea asunto, ja ennen kaikkea upeat näköalat vuorille. Ja vain 5 min kävellen Thunin järvelle. Täällä voisin itsekin asua. Thunista jatkoin Lauterbrunneniin, jossa kävin juoksemassa lyhyehkön lenkin. Kroppa ei ole ihan kunnossa, väsyttää ja turvottaa. Silloin on tärkeä kuunnella itseään ja ottaa vähän kevyemmin. Maisemat olivat kuitenkin upeat, niin kuin aina Lauterbrunnenissa. 

tiistai 16. lokakuuta 2018

Zürichin yöelämää etsimässä





Päätimme lähteä Katharinan kanssa katsomaan Zürichin yöelämää lauantaina. En ole koskaan käynyt tanssimassa missään Zürichin klubilla, ja ajattelin että ehkä olisi aika kokeilla sitä. Varasimme hotellin keskustasta ja selvittelimme missä olisi parhaimmat bileet. Alkuillasta kävimme syömässä Bebekissä, josta saa todella hyviä ja melko edullisia mezejä. Tämän jälkeen suuntasimme cocktailbaariin juomaan Cosmopolitaneja yhdessä Katharinan ystävän Laurencen kanssa. Muutaman drinkin jälkeen jatkoimme katsomaan jonoja pariin ennalta valikoituun yökerhoon. Jo jonoista päättelimme että paikat eivät olleet meitä varten. Kaikki olivat n. 20 vuotiaita, eikä minua enää kauheasti jaksa kiinnostaa sellaiset paikat. Menimme siis vielä eteenpäin kolmanteen yökerhoon, jossa sattui olemaan FlowerPower juhlat. Tämä ei myöskään houkutellut meitä, vaan päädyimme sen sijaan yökerhon kyljessä olevaan ravintolaan tanssimaan. En tiedä mitä täällä oli alkuillasta tapahtunut, mutta lattiat olivat aivan täynnä paperipyyhkeitä. Tanssimme siellä jonkun aikaa, ja musiikkikin oli ihan ok. Minua alkoi kuitenkin ärsyttämään paperipyyhkeet jossain vaiheessa niin paljon että päätimme lähteä. En vain ymmärrä tällaista paperin tuhlausta.

Yö oli huonosti nukuttu, hotellissamme ei ollut äänieristystä ja sänky oli todella kapea. Nukuin ehkä pari tuntia. Aamulla menimme vielä mukavaan kahvilaan aamupalalle, ennen kuin hyppäsimme autoon ja lähdimme takaisin Berniin. Sunnuntai menikin sitten nukkuessa.

Täytyy todeta että yökerhoelämä Zürichissä ei houkuttele enää tämän reissun jälkeen. Onko sitten niin että minun ikäiset eivät enää käy ulkona Sveitsissä, en tiedä. Nyt olisi edessä muutama viikko koulua ja töitä ja terveellisiä elämäntapoja. 

maanantai 15. lokakuuta 2018

Ajatuksia Sveitsistä

Näin viiden kuukauden tauon jälkeen on helppo kiinnittää huomiota Sveitsin kummallisuuksiin ja siihen mikä täällä on erilaista kuin Suomessa. Ehkä sitä täällä ollessa alkaa elämään jonkinlaisessa kuplassa, jossa ei enää huomaa millaista elämä täällä oikeasti on.

Yritän tähän koota vähän ajatuksia edelliseltä viikolta. Kaikki eivät varmasti pidä paikkansa, ja ovat yleistyksiä. Ne ovat ennen kaikkea minun tunteita ja minun mielipiteitä, ei muuta.

- Sveitsiläiset ovat kontrolloitua kansaa. Kaikki menee tiettyjen odotuksien mukaan. Käyttäydy kuten sinun oletetaan käyttäytyvän ja noudata sääntöjä. Jos et tee niin saat paheksuvia katseita muilta. Useimmat elävät kuplassa jossa kaikki on täydellistä.

- Et saa olla liian kovaääninen tai pitää liian hauskaa. Useimmat näyttävät vakavilta ja jopa surullisilta

- Työnteko on kaiken keskiössä. Päivät ovat pitkiä, jopa 11-12 tuntisia. Viikon aikana ei ehdi paljon muuta tehdä kuin töitä.

Kuten näistä kommenteista huomaa, paluu Sveitsiin ei ole ollut helppoa. Olen toisaalta iloinen siitä että olen jälleen täällä, Bern on jokseenkin koti ja on mukava nähdä kavereita täällä pitkästä aikaa. Toisaalta tunnen itseni auttamattomasti ulkopuoliselta täällä. En ymmärrä mitä ihmiset puhuvat enkä ymmärrä aina heidän kulttuuriaan. Sellaisessa paikassa on vaikea olla oma itsensä. Olla avoimesti oma itsensä pelkäämättä muiden kommentteja ja ajatuksia sinusta.

Minulla on myös ollut vaikeuksia ymmärtää hintoja täällä ja ruoan huonoa laatua. Ulkona ei oikein voi syödä koska hinnat ovat pilvissä ja ruoan laatu on todella huonoa. Kaupoista onneksi löytyy paljon luomua ja lähiruokaa, ja pakkauksissa on vältetty muovia toisin kuin Suomessa. Toisaalta ulkona syöminen oli ehdottomasti arkipäivien piristys Suomessa ja harmittaa että siitä ei voi nauttia täällä.

Vuorille en ole vielä ennättänyt, mutta ensi viikonloppuna se olisi suunnitelmissa. Vuorethan täällä ovat se juttu, ilman niitä en olisi täällä.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Pitkä matka kotiin Berniin




Lähdin perjantai-iltana hyvin haikein mielin Turusta Tukholmaan lautalla. Ilta oli kaunis, mutta minä olin väsynyt ja kipeä. Asunnosta luopuminen tuntui vaikealta, hyvästit tuntuivat vielä vaikeammilta. En tiedä milloin menen seuraavan kerran Suomeen, sihen voi mennä aikaa. Silloin hyvästit ovat aina vaikeampia.

Laivalla jaksoin käydä syömässä vaikka kurkussa asuikin kaktus. Olin ottanut itselleni halvimman inside piccolo hytin johon juuri mahduin sisään matkalaukkuni kanssa. Nukuin kuin tukki ja heräsin ennen herätyskelloa aikaisin aamulla. Viking Grace saapuu jo klo 7:30 Tukholmaan, ja siitä pääsee kätevästi jatkamaan matkaa kohti Berniä ennen kuin kaupunki on kunnolla herännyt.

Ajoin podcasteja kuunnellen ja aika sujui hyvin. Pääsin aina Göttingeniin asti, jolloin pimeän laskeuduttua en enää jaksanut ajaa. 1350 km on pitkä matka ajaa yksin kipeänä ja alaselän kivut vaivasivat koko matkan ajan. Majoittauduin johonkin satunnaiseen hotelliin, kävin syömässä illallisen ja nukahdin heti.

Sunnuntaina olo oli jo onneksi vähän parempi, ja ajoin loput 650 km Berniin. Perillä olin jo klo 13 maissa.

Tuntuu kuin en olisi ollut poissa ollenkaan. Kuin koko kesää ei olisi edes tapahtunut. Kakki täällä on ennallaan. On hyvä olla jälleen kotona, toki minulla ei ole täällä omaa asuntoa, joten oikeasti kotona en ole täälläkään. Mutta on kuitenkin toimisto johon mennä tänään. On kavereita joita en ole nähnyt pitkään aikaan. On toinen elämä.

torstai 4. lokakuuta 2018

Kotiinlähdön aika


Kesä on nyt auttamattomasti ohi, ja tuntuu kuin olisin yliajalla Suomessa. Illat pimenevät, tekee mieli käpertyä peiton alle jo kahdeksalta illalla ja katsoa netflixiä. Kuohuviini on vaihtunut punaviiniin, ja fiilistelen kynttilöiden tuomaa tunnelmaa.

Tämä kesä on ollut todella ikimuistoinen, paljon on tapahtunut sekä hyvässä että pahassa, mutta enemmän hyvässä. Tuntuu kuin olisin vihdoin löytänyt jonkinlaisen tasapainon, rauhan sielulle ja mielelle. Luotan siihen että elämä kantaa, että olen vahva. Näin ei ole aina ollut. Tästä on kiittäminen useille ihmisille, mutta ennen kaikkea niille ystäville joille puran kaiken. Niille jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan, vaikka toistelisin samaa tarinaa kuukaudesta kuukauteen. Jos te luette tätä tiedätte kyllä keitä te olette. Suomesta lähdön myötä tulee suunnaton ikävä niin monia ystäviä ja perhettä. Ehkä palaan tänne takaisin nopeastikin, mutta nyt on vain pakko palata Berniin ja katsoa voisiko elämä sittenkin vielä jatkua siellä. Aika näyttää mihin sitä elämässään päätyy.

Syksy tuo mukanaan uusia seikkailuja. Lähden kiertelemään maailmaa yksin. Tarvitsen aikaa itselleni, haluan seikkailla ilman suunnitelmaa. Nyt tämä pitkäaikainen haave on vihdoin toteutumassa. Siitä lisää myöhemmin.

Tämä viikonloppu menee autoillessa Euroopan halki. Toivotaan suotuisia ajokelejä ja ruuhkattomia moottoriteitä :-)