Helteessä pyöräilyä

Helteet vain jatkuvat täällä Sveitsissä, ja tänään on jälleen ollut 35 astetta. Lämpimästä säästä huolimatta lähdimme aamulla pyöräilemään kohti Baselin lähistöllä olevaa kukkulaa, muistaakseni Gempenin alueella. Ystävämme Baselista ovat harrastaneet alamäkipyöräilyä jo useita vuosia, ja halusivat näyttää meille lähireittejään. Otimme mielellämme tämän tarjouksen vastaan, sillä olemme vielä todella aloittelijoita tässä lajissa. Saimmekin päivän aikana monta hyödyllistä vinkkiä.

Pyöräreittimme alkoi n. 800 metrin nousulla ylös kukkulan päälle, josta oli hienot näköalat Saksan ja Ranskan yli. Nousu oli melko raskas ja pyöräilimme käytännössä koko matkan. Välillä jo melkein luovutimme, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa.

Alaspäin tulimme eritasoisia alamäkireittejä pitkin. Täytyy myöntää että olen tässä lajissa todella surkea, uskallusta ei vain ole tarpeeksi paljon. Onneksi muilla riitti kärsivällisyyttä odotella kun tulin mäkeä alas hitaasti ja varovasti.

Auringonlaskua ihastelemassa

Perjantaina olin aivan poikki ja tuntui kuin aivot eivät vain voisi ottaa yhtään enempää. Olimme kierrelleet Saksaa tehden töitä aamusta nukkumaanmenoon saakkaa, ja koska kollegani olivat tuotekehityksen puolelta keskustelunaiheet olivat usein minun ymmärryksen rajoilla. Perjantaina en jaksanut tehdä muuta kuin olla ja tuijottaa tyhjyyteen. Hyvä paikka tällaiselle tyhjyyteen tuijottamiselle on Gurtenin kukkula Bernin vieressä. Otimme junan ylös kukkulalle auringonlaskun aikaan ja ihastelimme Berniä ympäröivää vuorimaisemaa. Täällaisella paikalla mieli lepää ja akut latautuvat.

Tunnen itse hyvin missä omat jaksamisen rajani kulkevat, joka on mielestäni todella tärkeää. Silloin kun tuntuu siltä että työnteosta tarvitsee taukoa, niin se tauko on otettava. Perjantai-iltana minun oli oikeasti tarkoitus näyttää Bernin vanhaa kaupunkia kollegoille, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi he ovat aikuisia ihmisiä ja ovat varmasti pärjänneet ihan omillaankin. Nyt olen todella tyytyväinen että otin tämän oman ajan itselleni kun siltä tuntui. Tänään olo on jo paljon parempi.

Ja onneksi viikonloppuakin on vielä jäljellä!

Ympäri Saksaa autoillen

Työviikko kului jälleen nopeasti, tällä viikolla tuli kierreltyä Saksaa pohjoisesta etelään autolla. Onneksi seurana oli kolme kollegaa jenkeistä, jotka myös ajoivat, kilometrejä tuli yhteensä n. 1500. Yllä kuvia Kölnistä, joka kuuluu suosikkikaupunkeihini Saksassa. Kölnin katedraali on upea ilmestys, ja vaikka se on nähty jo moneen kertaan se jaksaa aina uudestaan hämmästyttää. Valitettavasti keli oli hyvin sateinen, muuten olisi ollut mukava istuskella Reinin varrella terassilla. Kävimme myös Hoheneckin idyllisessä kylässä Stuttgartin lähettyvillä. Valitettavasti kuvamateriaalia sieltä ei tällä kertaa ollut.

Pyöräretki Bielin järvellä

Pyörilyt ovat jääneet tänä kesänä vähiin kauhean ukkosmyrskyretken jälkeen kesäkuun alussa. Emme ole tainneet koskeakaan pyöriin sen jälkeen, osittain ajan puutteen vuoksi, mutta myös koska se oli sen verran traumaattinen kokemus että toipuminen on vienyt aikaa.

Viime viikonloppuna sää kuitenkin näytti niin hyvältä, että rohkaisimme mielemme ja lähdimme kevyelle pyörälenkille läheisen Bielin järven maisemiin. Bielin kaupunkiin pääsee puolessa tunnissa junalla Bernistä. Järven ympäri kulkee n. 45 km:n pituinen pyöräreitti kauniissa maisemissa viiniköynnösten seassa ihan järven tuntumassa. Pyöräilimme tällä kertaa vain järven toiseen päähän, josta jatkoimme järven keskellä sijaitsevaan St. Peterinselin saareen. Saareen pääsee vain pyörällä, kävellen tai veneellä, joten se on paljon rauhallisempi kuin muut paikat järven ymärillä. Löysimmekin ihanan pienen poukaman jossa ei ollut muita ihmisiä muutamaa venettä lukuunottamatta. Tässä pääsi myös hyvin uimaan ja hetken aikaa tuntui melkein kuin olisi ollut jossain Suomessa järven rannalla. Olin vihdoinkin löytänyt sen ihanan rauhallisen järvenrannan täältäkin!

Kotiinpäin jatkoimme laivalla suoraan saaresta takaisin Bieliin. Matkan varrella kävimme myös tutustumassa muutamaan pikkukylään, mutta varsinainen päänähtävyys, eli Erlachin kylä, jäi vielä toiseen kertaan.

Vapaapäivä

Viime perjantaina sain nauttia aurinkoisesta vapaapäivästä Bernissä. Tuntuu kuin lomapäiviä olisi ehkä vähän liikaakin, ainakin työmäärään nähden. Yksittäiset lomapäivät ovat siitä hyviä, että ne eivät juurikaan häiritse työntekoa. Tänään sunnuntaina jouduin sitä paitsi matkustamaan heti aamusta, joten viikonloppu olisi ilman tätä vapaapäivää jäänyt turhan lyhyeksi.

No mitä sitten tein? Heräsin aikaisin aamulla ja join aamukahvin parvekkeella. Sen jälkeen suuntasin kaupungille tarkoituksena kierrellä niitä pikkuliikkeitä joihin ei ole koskaan aikaa pistäytyä. Kiertelin niitä aikani, mutta eipä niissä mitään erikoista ostettavaa ollut. Sain kuitenkin hankittua uudet sandaalit ja uuden sveitsiläistä designia olevan käsilaukun, molemmat puoleen hintaan.

Tämän jälkeen suuntasin Märzilin altaille joen varteen ottamaan aurinkoa ja uimaan. Märzili sijaitsee ihan keskustan tuntumassa, ja meiltä noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Altaiden käyttö on ilmaista, ja pulahdus virkistävään vetään tekee terää hellepäivänä. Tämä alue on yleensä ollut niin täynnä iltaisin ja viikonloppuisin tämän kesän helleaallon vuoksi, ettei tänne ole ollut mitään asiaa. Nyt keskellä päivää täällä oli kuitenkin mukavasti tilaa.

Mukava ja rauhallinen vapaapäivä, vaikkei tämä tietenkään sunnuntain matkustelua kokonaan korvaakaan. 

Puhdas koti, parempi mieli

En ole koskaan mitenkään rakastanut siivoamista, mutta olen sen kuitenkin aina jotenkin saanut tehtyä ainakin pari kertaa viikossa välttävällä lopputuloksella. Viime aikoina työmatkustelu on kuitenkin vienyt niin paljon aikaa etten yksinkertaisesti ole jaksanut tai ehtinyt siivota. Ja vielä kun sunnuntaina ei voi imuroida tai pestä pyykkiä, niin lauantaille on vain ollut liikaa tekemistä. Lisäksi lauantai on monesti ollut ainoa päivä viikosta jolloin olen ollut kotona, eikä sitä haluaisi kuluttaa siivoamalla.

Sen vuoksi otimme ensimmäistä kertaa siivoojan luoksemme pari kuukautta sitten. Hän käy meillä kerran viikossa ja tekee normaalin viikkosiivouksen hienolla lopputuloksella. Tämä on ollut valtava helpotus minulle (tai meille molemmille) ja on vapauttanut paljon aikaa mukavammalle tekemiselle viikonloppuna. Ehkä vielä suurempi helpotus on ollut se ettei tarvitse ajatella että pitäisi siivota, koska tietää että siivoja hoitaa homman. Nyt on lisäksi enemmän aikaa hoitaa muita kotitöitä kuten silittää, järjestellä kaappeja tai vaikka tehdä ruokaa, niin kuin tänään!

Uusi kenkäkaappi

Bernissä (ja ehkä koko Sveitsissä) on hyvin yleistä että säilytetään kaikenlaista tavaraa kerrostalojen rappukäytävissä. Suomessahan tällainen on kielletty kokonaan paloturvallisuussyistä. Meidän rapussa on esim. pyöriä, kukkia, postin lähetyksiä (ne todella jätetään täällä rappuun jos vastaanottaja ei ole paikalla!) sekä kenkiensäilytyskaappeja. Kaikilla on myös omat kynnysmatot oven edessä rapun puolella. Alussa ihmettelin tätä kovasti, enkä halunnut itse säilytellä kenkiä rapussa. Nyt omat eteisen kaapit ovat kuitenkin niin pullollaan kenkiä, että päätimme investoida uuteen kaappiin rapun puolelle. Laitoimme tähän kaikki vähän vanhemmat kengät, joilla ei ole niin väliä vaikka joku ne siitä nappaisi mukaan. Kätevää!

Ja onhan se ihan mukava kun talon asukkaista voi päätellä kaikenlaista ihan vain rapun puolella säilytettävien tavaroiden perusteella. Lisäksi se luo tunnelmaa rappuun ja tekee siitä kodikkaan.

Suklaaostoksilla Läderachilla

Ennen Sveitsiin muuttoa en ollut koskaan kuullutkaan Läderachista, mutta Bernissä on silti useampia suuria Läderachin suklaakauppoja. Eikä näitä ole pelkästään Bernissä, Sveitsissä on yhteensä n. 40 Läderachin suklaamyymälää. Kyseessä on sveitsiläinen perheyritys, joka valmistaa korkealaatuista suklaasta tuoreista raaka-aineista.

Lauantaisin käymme usein ostoksilla ja torilla Bernin keskustassa. Käynti Läderachin suklaakaupassa kuuluu myös perinteisiin. Täältä valitsemme tarkasti n. 10 kpl konvehteja illan herkutteluhetkeen. Hintaa näillä on n. 1.5 €/kpl, joten ei niitä kovin montaa enempää raaski ostaakaan.

Maultaan suklaat ovat suussa sulavia, ehkä parasta suklaata jota olen koskaan maistanut. Jouluksi harkitsemme ostavamme tuollaisen alimman kuvan alalaidassa näkyvän suuren puulaatikollisen suklaata. Mmmm..

Mielenkiintoisia työpäiviä

Työni markkinoinnin parissa vie minua milloin mihinkin ja mistäkin syystä. Tällä viikolla olen kuitenkin päässyt osallistumaan harvinaisen mielenkiintoiseen projektiin, kun olen tehnyt yhdessä videotiimin kanssa kuvauksia Montpellierissä Ranskassa sekä Saksassa Stuttgartin lähettyvillä. Pitkät etäisyydet tarkoittavat pitkiä työpäiviä, viime aikoina on taas huolestuttavasti tuntunut kuin olisin aina töissä. Onneksi sain illastaa idyllisessä Leonbergin kylässä Stuttgartin vieressä, ja vielä erittäin hyvässä ravintolassa. Nämä ovat näitä arkipäivän hienoja hetkiä minun elämässä.

Tänä viikonloppuna minun piti oikeasti tulla Suomeen, olisi ollut Tomas Ledinin keikka Tammisaaressa hyvän ystävän kanssa ja lisäksi rakkaan veljenpojan 2-vuotissynttärit. Kaiken työmatkustelun keskellä en kuitenkaan löytänyt energiaa lähteä Suomeen, ja vielä yksin. Syyskuussa sitten uusi yritys.

Nautinnollista viikonloppua kaikille!