Streetfood festivaalit

Edellinen viikonloppu oli säiden puolesta kurja. Räntää, vettä ja jopa lunta on satanut, ja lämpötilat ovat olleet viiden asteen tuntumassa. Todellinen takatalvi siis.

Olimme varanneet sunnuntaille kirppispöydän korttelikirppikseltä, mutta siinä jonkun aikaa seisoskeltuamme räntäsateessa luovutimme. Tuleehan näitä kirppiksiä vielä myöhemminkin kesällä, joten niistä sitten lisää joskus toiste.

Lähdimme kuitenkin käymään Bernin Streetfood festareilla kelistä huolimatta. Paikalle oli kokoontunut n. 30 erilaista ruokakojua, jotka tarjosivat pääasiassa aasialaista ruokaa, mutta myös esim. hampurilaisia. Olimme täällä työkaverini Katharinan kanssa, ja jaoimme pieniä maisteluannoksia eri kojuista. Todella hyviä ruokia ja muutenkin kiva idea.

Sää oli kuitenkin sen verran viileä että onnistuin vilustumaan ja olen tänään katsellut räntäkeliä viltin alla. 

Summa summarum: vuoden viimeinen laskujuttu

Tänä vuonna tuli laskettua ahkerasti, laskin että yhteensä n. 20 päivää. Kausi aloitettiin joulukuussa Adelbodenin lähirinteestä. Tammikuussa kävimme Italian Monte Rosassa Iston serkun kanssa, Matkasta jäi mieleen oma sairasteleminen, edulliset hinnat sekä maukas ruoka. Kaikille nautiskiskelijoille Italia on ehdoton ykköskohde! Kausi jatkui Laaxin reissulla jossa oli mukana hyvä porukka suomalaisia ja sveitsiläisiä ystäviä. Majoitus oli kohdillaan ja aurinkoa riitti. Laax on edelleen minun ehdoton suosikkikohde Sveitsissä. Laaxin jälkeen kävimme Gstaadin ja Grindelwaldin lähirinteissä päiväreissuilla kielikoulukavereiden kanssa. Gstaad oli melkoinen pettymys, mutta annamme sille vielä ensi vuonna toisen mahdollisuuden sillä laskualueita siellä on useita. Kävimme myös Saas-Feessä viikonloppureissulla suomalaisten ystäviemme kanssa. Vaikka Saas-Fee onkin autoton kylä on siihen kuitenkin huomattavasti helpompi saapua kuin Zermattiin. Engelbergissä vietimme pari lumista päivää ja yhden aurinkoisenkin suomalaisten vieraidemme kanssa. Siellä pääsin kunnolla vapaalaskun makuun, ja päätin ostaa uudet leveämmät sukset. Zell am Zillerissä pääsimme nauttimaan auringosta koko matkan ajan, ja sen reissun jälkeen arkeen palaminen oli todella vaikeata. Olemmekin jo suunnitelleet ensi vuoden matkaa samalla porukalla uudestaan. Sitten oli vielä kaksi viimeistä kevätlaskua Adelbodenissa ja Zermattissa. Rinteet ovat jo loskaisia, ja täytyy todeta että ehkä sveitsiläiset tietävät parhaiten kun ymmärtävät lopettaa kauden maaliskuussa.

Ensi vuodeksi jäi ainakin Italian Livigno, Ranskan 3 Vallees, Itävallan Saalbach sekä Sveitsin Davos. Tulemme todennäköisesti panostamaan ensi vuonna enemmän lyhyisiin viikonloppureissuihin lähirinteisiin, joihin ei kulu niin paljon lomapäiviä. Tänä vuonna vietimme rinteissä useita pidennettyjä viikonloppuja, jotka oli etukäteen varattu. Säät eivät suosineet jokaisella reissulla, ja se tietenkin harmittaa kun ei tämä kuitenkaan mitään ilmaista puuhaa ole. Lähirinteiden päivä- ja viikonloppureissuille voi lähteä juuri silloin kun aurinko paistaa.

Blogi siirtyy tätä myötä myös kesäkaudelle, jossa kirjoitan enemmän vaelluksesta ja pyöräilystä.
Stay tuned!

Laskettelukauden päätös Zermattissa

Laskettelukausi päätettiin tänä viikonloppuna Zermattissa. Matka oli varattu jo monta kuukautta sitten, kun saimme hyvän tarjouksen keskustan Backstage Boutique hotellista. Säätiedote lupasi pelkkää lumi- ja vesisadetta koko viikonlopuksi, emmekä varmasti olisi lähteneet jos hotellissa olisi ollut peruutusmahdollisuus.

Päätimme ottaa junan Bernistä Zermattiin, koska kaikki ovat kehuneet helppoa yhteyttä vain yhden vaihdon kanssa. Autoton Zermatt vaatii autoilijoiltakin junamatkaa viimeisellä osuudella, ja ruuhkien vuoksi matka-aika voi autoillenkin olla 3-4 tuntia ja junamatka oli vain 2.5 tuntia. Lähdimme siis perjantaina ilta-päivästä matkaan kaatosateessa suksien ja monojen kanssa kohti juna-asemaa. Tunnelma oli kireähkö, olin todella odottanut tätä viikonloppua Zermattissa kahdestaan, ja minun suunnitelmissa oli vain auringonpaistetta ja hienoja maisemia. Tottakai vesisade yhdistettynä korkeisiin odotuksiin oli pettymys.

Perjantai-iltapäivä on ruuhka-aikaa juna-asemalla. Julkisilla matkustaminen ei muutenkaan ole meidän lempipuuhaa, ja kun siihen lisätään vielä satoja muita matkaajia ja paljon matkatavaraa, oli hermojen menetys lähellä. Pääsimme kuitenkin junaan ja matka alkoi kohti Vispiä, jossa olisi junan vaihto. Vispiin päästyämme meillä oli 2 minuuttia vaihtoaikaa, ja kiireessä hyppäsimme viereisen raiteen junaan johon kaikki muutkin menivät. Konduktööri tuli vähän ajan kuluttua tarkistamaan junalippuja, ja selvisi että olemme Geneven lentokentälle menevässä junassa. Onneksi emme kuitenkaan saaneet tarkastusmaksua maksettavaksi, pelkästään vihaisia katseita muilta matkustajilta. Ei siis auttanut muu kuin hypätä seuraavalla pysäkillä pois, ostaa uudet junaliput ja jäädä odottamaan seuraavaa Vispiin menevää junaa. Pääsimme vihdoin Zermattiin illalla, huomattavasti myöhemmin kuin jos olisimme menneet autolla. Tämä oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lähdemme raahaamaan suksia ja muita kamppeita junalla mihinkään. Tästä lähtien suosimme vain laskukohteita joihin pääsee kätevästi autolla suoraan pihaan.

Perille päästyämme löysimme kuitenkin hyvän ravintolan ja minäkin sorruin kuohuviiniin alkoholittomasta kuukaudestani huolimatta. Lauantaina heräsimme aikaisin ja lähdimme rinteeseen kehnosta kelistä huolimatta. Meinasi kyllä itku tulla kun laskimme vuorotellen kauheassa sumussa, vesisateessa tai vastatuulessa. Osa hisseistä oli kiinni kovan tuulen takia. Ylärinteeet olivat sumussa ja jäisiä, ja sohjoisia alarinteitä sai laskea vesisateessa. Olisimme varmasti luovuttaneetkin jo aikaisemmin, mutta lähes 80 CHF:n hissilippua ei vain raaski jättää käyttämättä, oli sää mikä hyvänsä. Päädyimme rinneravintolaan lounaalle odottamaan parempia kelejä ja miettimään loppupäivän toimintasuunnitelmaa.

Onneksi iltapäivä toi mukanaan auringonpaistetta, ja saimme nauttia edes hieman Zermattin hienoista maisemista. Sain naaman jälleen punaiseksi, aurinkovoiteet ja -lasit oli titenkin jätetty hotellille kun luvassa oli pelkkää vesisadetta. Toblerone-vuori, eli Matterhorn, pysyi kuitenkin koko ajan pilven peitossa, mutta onneksi olemme nähneet sen jo edellisellä Zermatt-reissullamme muutama vuosi sitten. Emme tälläkään matkalla laskeneet Italian Cervinian puolen rinteitä, joten laskettavaa tästä keskuksesta löytyy vielä paljon.

Laskupäivän jälkeen kävimme kokeilemassa hotellimme spa:ta, josta olin lukenut monta positiivista palautetta etukäteen. Spa:n teemana oli maailman synty seitsemässä päivässä, ja se koostui seitsemästä huoneesta, joissa oli eri toimintoja, kuiten rentoutuminen, höyrysauna, tavallinen sauna jne. Osa huoneista oli rakennettu hotellin alakertaan, ja osa oli erillisiä pieniä rakennuksia pihalla, joiden keskellä oli porekylpy. Idea oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta ainoa huone josta pidimme oli loppukädessä höyrysauna. Suomalainen sauna oli säädetty 45 asteeseen, joten siellä tuli melkein kylmä. Parempi ratkaisu meidän mielestä olisi ollut yksi kunnollinen sauna, kaikki muut rentoutumishuoneet olisi voinut unohtaa. Olen avautunut täällä ennenkin kummallisesta sveitsiläisestä saunakulttuurista ja kuinka minua ärsyttää täkäläinen saunominen. Yksi toinen asia jota en ymmärrä sveitsiläisessä saunomisessa on nukkuminen tai lehtien lukeminen saunan yhteydessä olevassa rentoutumishuoneessa. En oikein ymmärrä miksi lehteä pitää lukea yleisessä tilassa, kun kaikilla kuitenkin on hotellissa omat huoneet joissa voi rentoutua.

Hotelli oli hienoinen pettymys koska odotukset olivan niin korkealla. Huoneemme oli kyllä taiteellisuudellaan mielenkiintoinen, mutta todella ahdas ja epäkäytännöllinen. Hotellin alakerrassa toimii normaalisti fine dining ravintola, mutta se oli nyt jo kiinni koska kausi on päättymässä. Alakerrassa toimii myös elokuvateatteri, jossa hotellin asiakkaat saavat käydä 10 CHF:n hintaan. Täällä on myös mahdollisuus nauttia illallisesta ja elokuvasta yhtäaikaisesti. Hotellin yhteydessä on myös klubi, joka sekin oli jo kiinni.

Zermattin kylästä löytyy lukuisia hienoja ja tunnelmallisia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Ostosmahdollisuuksia on paljon ja suurin osa kaupoista on auki myös sunnuntaina. Päädyimmekin sunnuntaina vesisateessa kiertelemään kauppoja alennusmyyntien perässä. Sain ostettua itselleni uudet laskusukat ensi kaudelle puoleen hintaan. Peak Performance:n kaikki laskuvaatteet olisivat myös olleet puoleen hintaan, mutta sain hillittyä itseni. Onhan niitä alennusmyyntejä ensi vuonnakin.

Whole30 ja alkoholiton kuukausi

Tein viime keväänä Whole30 kokeilun, josta kerroin myös täällä blogin puolella. Kokemus oli kaikin puolin erittäin positiivinen ja sen vuoksi lähdin kokeilemaan samaa uudestaan tänä vuonna. Erona oikeastaan ainoastaan hieman aikaisempi ajankohta.

Olen nyt noudattanut aika tiukasti tätä dieettiä yli 2 viikkoa, ja vielä olisi siis pari viikkoa jäljellä. Dieettiin kuuluu jättää pois kaikki valmisruuat, sekä myös viljat, maitotuotteet, lisätty sokeri, pavut, herneet, alkoholi, riisi ja peruna (tosin perunan kohdalla on ristiriitaisia ohjeita). Ideana on päästä eroon n.k. herkuttelusta ja nauttia oikeaa ruokaa säännöllisin väliajoin.

Noudatin näitä ohjeita hyvin orjallisesti edellisellä kerralla vuosi sitten. Tällä kertaa olen ollut hieman armollisempi itseäni kohtaa (tai kuri ei ole ollut yhtä kova). Alussa söin jonkun verran maissilastuja, kun niitä sattui olemaan kaapissa. Olen myös pari kertaa syönyt kikherne- tai linssisalaattia, koska niitä on kätevästi tarjolla työpaikkaruokalassa ja niistä saa hyvin proteiinia. Olen myös syönyt itse tekemääni näkkäriä maissi- ja mantelijauhoista. Pari kertaa olen syönyt pienet palat mozzarella ja fetajuustoa. Olen kuitenkin noudattanut dieettiä muuten hyvin, ja olen välttänyt suurimman osan kielletyistä ruoka-aineista kokonaan. Tosin kerran join vahingossa pari lasia mustikkamehua Ikeasta, joka kyllä sisälsi sokeria.

Alussa olo oli jälleen hieman heikko, ihan niin kuin edelliselläkin kerralla. Oikeastaan vasta nyt parin viikon jälkeen tunnen että olo paranee ja saan syötyä tarpeeksi paljon ettei nälkä vaivaisi. Olen lisäksi alkanut käymään jumpassa, mikä myös lisää ruokahalua kun kroppa totuttautuu suurempaan kulutukseen.

Tämä on hyvä tapa totuttaa kroppa pois sokerista ja samalla pitää taukoa alkoholista. Kevääällä ja kesällä tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja on saatavilla ja dieetin noudattaminen ei tuota yhtälailla vaikeuksia kuin talvella. Suosittelen!

Tyypillinen viikonloppu Bernissä

    

  Kuva Entre Nous-Tapas et Vins

Tämä viikonloppu meni hyvin tyypillisissä berniläisissä merkeissä, ja ajattelin että tämä juttu sopiikin hyvin jatkoksi edellisille "Elämä Sveitsissä ja Bernissä" postauksille. Olemme jonkun verran matkoilla viikonloppuisin, mutta tämä viikonloppu meni kokonaisuudessaan täällä.

Perjantaina meille tuli kielikoululaiset ystävämme grillikauden avajaisjuhliin. Tarjosimme liha- ja kasvisvartaita, salaattia ja leipää sekä prinsessakakkua jälkkäriksi. Mukava ilta kaiken kaikkiaan, vaikka keli ei suosinut meitä tällä kertaa. Ulkona oli kylmä ja välillä ripotteli vettä.

Pidän tällä hetkellä alkoholitonta kuukautta, joten juhlista huolimatta minulla oli energiaa lähteä jumpaan heti lauantai-aamusta. "Bootycamp" on nimensä mukaisesti naisille sunnattu treeni, jossa keskitytään keskivartaloon. Todella hyvä (ja myös raskas) treeni, joka tehtiin puoliksi sisätiloissa ja välillä myös ulkona. Pidän siitä että treeniä siirretään enemmän ulos kevään tulon myötä, ettei tarvitse koko ajan sisätiloissa hikoilla.

Kotimatkalla käväisin alakerran Vertigo-vaatekaupassa, ja ostin sieltä uudet olohousut ja kesähousut. Vertigo on ainoa kauppa Bernissä josta löydän säännöllisesti jotain kivaa. Omistaja käy kerran kuussa Italiassa ostoksilla ja myy vaatteet arvatenkin kovempaan hintaan Bernissä. Vaatteet ovat kuitenkin todella kohtuuhintaiset verrattuna keskustan kauppoihin ja tyyli on minun makuuni. Omistajan kanssa on mukava rupatella korttelikuulumisia ja saan aina ottaa vaatteet mukaan kotiin kokeiltavaksi ennen maksua.

Lauantaihin kuuluu myös pyykinpesu olennaisena osana, sillä pyykkejä ei saa sunnuntaina pestä ja arki-iltaisin en yleensä ehdi. Pesutupa tulee varata pari päivää etukäteen jos haluaa vuoron lauantaina, varsinkin kun naapuriin on muuttanut joku joka tykkää varata koko lauantain itselleen.

Kävimme myös lauantaina perinteen mukaisesti Bernin markkinoilla, joista Isto käy ostamassa vinyylejä. Markkinoilla on mukava kierrellä ja ostamme usein sieltä myös lounaan jostain kojusta. Erityisesti mieleen on Micha's Bio-Biss, josta saa hyvää kebabia tai falafelia. Usein käymme myös torin laidalla sijaitsevassa Läderachin myymälässä ostamassa illaksi suklaata. Bernin keskustassa riittää lauantaina väkeä kun kaikki ovat lähteneet ostoksille, ja muutaman tunnin kaupoissa pyörimisen jälkeen suuntaammekin ratikalla kotiin.

Kotiin tultuamme tein mysliä pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä. Sitä käytän esim. hedelmien seassa tai mantelimaitoon sekoitettuna. Joskus se menee ihan sellaisenaankin telkkarin edessä naposteltavana. Myslin sekaan voi periaatteessa heittää mitä tahansa pähkinöitä ja siemeniä mitä kaapista sattuu löytymään.

Illalla kävimme kokeilemassa meille uutta tapasravintolaa Entre Nous:a Bernin Länggassen kaupunginosassa. Länggassen alue on yliopistoaluetta ja siellä asuu paljon opiskelijoita ja nuoria ihmisiä. Sen vuoksi myös ravintola- ja baaritarjontaa on paljon ja hinnat ovat usein huokeita (ainakin sveitsiläisissä mittasuhteissa). Tapakset olivat hyviä ja tunnelma lämmin ja välitön. Tämä oli löytö johon palaamme varmasti uudestaan.

Sununtaina suuntasimme vuorille, Adelbodenin kevätrinteille Rogierin kanssa. Aurinko paistoi ja uutta lunta oli satanut edellisenä yönä. Tämä myös tarkoitti sitä että moni muukin oli lähtenyt laskemaan. Olimme alunperin ajatelleet mennä Engstligenalpille, josta löytyy turvalliset offaririnteet. Tämä paikka oli kuitenkin niin täyteen ammuttu että tyydyimme Adelbodenin alueeseen, jossa olemme käyneet pari kertaa aikaisemminkin. Adelbodenissa oli vielä suurin osa rinteistä auki ja lunta riitti hyvin. Puuteri oli ehkä ollut puuteria heti aamusta, mutta muuttui auringon paahteessa hyvin nopeasti raskaaksi kevätlumeksi. Hieno päivä kuitenkin ja saipa naamakin taas vähän aurinkoa!

Kansainväliset ystävämme

Kirjoittaessani edellistä blogipostausta Sveitsissä asumisesta, tuli mieleen etten ole kirjoittanut paljoakaan meidän ystäväpiiristä täällä. Ajattelin että voisi olla kiva ainakin vähän antaa taustaa siihen millaisen sosiaalisen piirin me olemme saaneet aikaiseksi näiden muutaman vuoden aikana ja miten ihmisiin voi Bernissä tutustua.

Ehdottomasti paras tapa tutustua uusiin ihmisiin oli Iston käymä kielikurssi. Kielikurssilta meillä on säännöllistä yhteyttä kolmen pariskunnan kanssa, joista joko mies tai nainen kävi Iston kanssa samanaikaisesti saksan kurssia. Yksi pariskunta on Hollannista (Lily ja Rogier), toinen Unkarista (Renata ja Christoph) ja kolmas on sekoitus jenkkiä ja sveitsiläistä (Kathy ja Chris). Näiden kanssa olemme viettäneet monta mukavaa iltaa jonkun luona illastamassa, grillailemassa tai baarikierroksella. Olemme myös käyneet vaeltamassa ja laskettelemassa. Hollantilaiset ovat aktiivisia kiipeilyn harrastajia, joten ehkä sitäkin pääsisi jossain vaiheessa kokeilemaan. Tästä porukasta Renata ei puhu paljon englantia, ja olemme siksi pitäneet kielen saksana aina kun tapaamme. Tämä on myös ollut ainoa tapa minulle vahvistaa saksankielen taitojani keskustelemalla, ja siksi erittäin kallisarvoista minulle. Täksi kesäksi meillä on jälleen monta suunnitelmaa, kuten vaellusta, veneretki, Montreaux:n jazzfestivaalit sekä pari reissua Irlantiin, Unkariin ja Suomeen! Nämä ulkomaanreissut eivät tosin varmaankaan kaikki toteudu tänä vuonna. Kaikki ovat hieman nuorempia kuin me, n. 30-35 vuotiaita, ja ovat tulleet Sveitsiin samoihin aikoihin kuin mekin (Chrisiä lukuunottamatta, joka on syntyperäinen sveitsiläinen).

Toinen ilmiselvä ihmisten tapaamispaikka on tietenkin työpaikka. Minä vietin varsinkin alussa tänne tultuani suurimman osan ajasta matkustellen, ja siksi ystävyyssuhteet työpaikalla ovat jääneet aika vähiin. Katharina on ainoa työkaverini jonka kanssa vietän myös vapaa-ajalla jonkun verran aikaa, sekä viime aikoina myös Lauren, joka käy kanssani samaa kuntosalia. Katharina on tullut Saksasta Sveitsiin jo n. 10 vuotta sitten ja asuu ihan meidän lähellä. Käymme yhdessä vaeltamassa, syömässä, kahvilla yms.

Yksi tapa tutustua uusiin ihmisiin on myös ajaa heidän kanssaan kolari. Yhtenä syksyisenä ja sateisena maanantaiaamuna otin auton töihin ja ajoin vahingossa pyöräilijän päälle. Onneksi onnettomuudessa ei käynyt mitään sen vakavampaa, ja pyöräilijästä tuli yksi parhaimpia ystäviäni täällä. Satuimme olemaan samanikäisiä Nathalien kanssa, ja meillä oli paljon yhteistä. Käymme syömässä, kahvilla, vaeltamassa, laskemassa ja mitä nyt milloinkin keksimme. Nathalie matkustelee myös paljon, ja on mukava keskustella matkasuunnitelmista ja matkamuistoista. Hän on syntynyt Bernissä ja on siis täysin sveitsiläinen ja on siksi myös antanut minulle paljon hyödyllisiä vinkkejä Bernistä ja Sveitsistä yleisesti ottaen. Nathalien kanssa olen aina puhunut englantia.

Minulla ei ole ollut aikaisemmin mitään harrastusta, enkä siksi ole harrastusten kautta tutustunut kehenkään. Ehkä tämä nyt muuttuu kun olen alkanut käymään taas salilla, tai sitten ei. Epäilemättä kuitenkin harrastukset ovat myös oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin.

Sveitsissä asui myös ennestään paljon tuttuja tai puolituttuja: Zürichissä kolme, Genevessä kaksi ja Baselissa yksi. Ajattelin kun tulin tänne että pitäisin heihin paljon yhteyttä, mutta välimatka on kuitenkin noin tunti ja monella oli jo muut omat sosiaaliset piirinsä. Baselissa asuvan entisen työkaverini, Nicole:n ja hänen miehensä Williamin kanssa olemme kuitenkin tehneet yhtä sun toista. He muuttivat myös tänne Sveitsiin samaan aikaan kuin mekin, ja olivat siis innostuneita näkemään eri paikkoja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Nicole ja William ovat alunperin Uudesta-Seelannista, mutta ovat asuneet jenkeissä ja Kanadassa jo n. 10 vuotta ennen tänne muuttoa. Heidän kanssaan pyöräilemme, laskemme ja vaellamme. Kesäksi on myös suunnitteilla tyttöjen viikonloppu shoppaillen sekä pari pyöräilymatkaa.

Suomalaisia ystäviä meillä ei ole Bernissä, mutta Zürichissä asuvat Martta ja Ile ovat meille jo Suomesta tutuja. Myös he muuttivat Sveitsiin samoihin aikoihin kuin mekin, ja olemme käyneet pari kertaa laskemassa yhdessä ja heidän kauttaan myös tutustuneet pariin muuhun Zürichissä asuvaan suomalaispariskuntaan. Mielellämme viettäisimmekin näiden suomalaisten kanssa enemmän aikaa, mutta välimatka rajoittaa jonkun verran yhteydenpitoa. Suomalaisten seuraa täällä kuitenkin kaipaa välillä, ja on erittäin piristävää joskus vain saada puhua ystävien kanssa omalla kielellä.

Uusien ystävien löytäminen on varmaan monen mielessä ulkomaille muuttaessa. Mistä niitä uusia ystäviä löytyisi ja miten niihin voisi tutustua? Ja kun niitä löytää tuleeko niistä koskaan yhtä hyviä ystäviä ja yhtä läheisiä kuin Suomessa olevat vanhat ystävät? Ainakin minä mietin tätä paljon tänne muuttaessani, ja mietin olenko tarpeeksi sosiaalinen tutustuakseni uusiin ihmisiin. Suomessa minulla on monta lapsuudenystävää, eikä uusiin ihmisiin tutustuminen sen vuoksi ole ollut niin tärkeää.

Sveitsi on kuitenkin niin täynnä maahanmuuttajia, että täällä varmasti onnistuu tutustumaan vähintään muihin ulkomaalaisiin jos vain omaa aktiivisuutta löytyy. Halusimme alunperin kansainvälisen ystäväpiirin, koska olemme kiinnostuneita eri kulttuureista ja ihmisistä eri puolilla maailmaa. On ollut mielenkiintoista tutustua näihin uusiin ihmisiin ja kuulla heidän kotimaistaan. Tämä onkin yksi ulkomaille muuttamisen rikkauksia, ja toivon ja uskon että nämä ystävyyssuhteet kestävät vaikka muuttaisimme joskus pois Sveitsistä.

Suomessa olevia lapsuudenystäviä ei korvaa mikään, se on selvää. Täällä ystävyyssuhteet ovatkin hieman erilaisia, ja linkittyvät paljon useammin harrastuksiin ja matkustamiseen kuin Suomessa.

Kokemuksia Sveitsissä asumisesta

Tulin tasan kaksi vuotta sitten Sveitsiin työn perässä. Minulle tarjottiin työtä paikalliselta toimistolta Bernissä, tosin jenkkikorporaatiosta. Esimieheni olisi jenkeissä, niin kuin myös suurin osa tiimiäni. Yrityksellä ei ole Suomessa toimistoa, sen vuoksi sijainniksi haluttiin nimenomaan Bern tai jokin muu Euroopan toimisto.

Meitä arvelutti kovasti lähteä Suomesta tuntemattomaan maahan, ja mietimme päätöstä puolisen vuotta. Päätöksen teon jälkeen meillä oli vielä puoli vuotta aikaa järjestellä asioita Suomessa ennen kuin varsinainen muutto koitti. Tämä on ensimmäinen kerta kun muutimme ulkomaille asumaan, minä lähdin ensin kaksi vuotta sitten keväällä, ja Isto muutti saman vuoden syksyllä. Meillä on tällä hetkellä molemmilla vakituiset työpaikat Bernissä, ilman mitään virallista siirtomahdollisuutta Suomeen. 

Näiden kahden vuoden aikana olen sopeutunut Berniin hyvin. Olen muodostanut täällä jonkinlaisen sosiaalisen verkoston, vaikkakin se on suurimmalta osin ei-sveitsiläinen. Viihdyn työpaikallani (niin hyvin kuin töissä nyt voi viihtyä) ja olen nyt keväällä löytänyt kuntosalinkin. Harrastamme viikonloppuisin laskettelua, pyöräilyä ja vaellusta sveitsiläiseen tapaan. Uutuudenviehätys ulkomailla asumisesta on kadonnut, mutta viihdymme kuitenkin hyvin. Suomessa käymme n. 3-4 kertaa vuodessa, useamminkin voisi käydä. Arki rullaa täällä omalla painollaan, ihan niin kuin Suomessakin.

Sveitsiin sopeutuminen oli meille helppoa, helpompaa kuin olisin etukäteen uskonut. Kunhan saa viralliset byrokaratiat hoidettua (sairasvakuutus, asumislupa, pysäköintilupa, ajokortti, vakuutukset) asuminen täällä on aika samanlaista kuin Suomessakin. Muutama erikoisuus täällä kuitenkin on, johon pitää tottua ajan kanssa:

- Roskit jätetään kadulle tiettynä viikonpäivänä. Paperit, kartongit, vaatteet, kengät, sekäjätteet, puutarhajätteet tuodaan kadulle omina päivinään ja jätekuljetus kerää ne siitä mukanaan. Lasit ja pullot viedään omaan keräyspisteeseen ja muovipullot toiseen keräyspisteeseen. Pantteja ei ole.

- Sunnuntai on täällä lepopäivä, jolloin ei saa siivota tai pestä pyykkiä. Kaikki kaupat ovat myös kiinni, rautatieaseman kauppaa lukuunottamatta.

- Täällä noudatetaan tarkasti erilaisia sääntöjä. Nopeussakkot ovat suuret, ja niitä saa helposti automaattikameroista. Sääntöjen rikkomista paheksutaan. Olen saanut vihaisia katseita jopa punaisia valoja päin kävelemisestä, vaikka autoja ei näkyisi missään. 

- Sveitsiläisillä on useimmiten kaikki hyvin, ainakin ulospäin. Mitä he oikeasti ajattelevat ja miten he oikeasti voivat on vaikeampi arvioida. Jopa läheisten työkollegoiden tunteminen oikeasti vie todella kauan.

- Bernissä puhutaan sveitsinsaksaa, joka ei todellakaan ole sama kuin Saksan saksa. Ymmärrän ja puhun kohtuullisesti saksaa, mutta en ymmärrä juurikaan mitään täällä puhutusta kielestä.

Kunhan näihin erikoisuuksiin tottuu, ja niiden kanssa oppii elämään, on arkipäivä täällä helppoa ja monipuolista. Harrastusmahdollisuuksia on ulkoilmaihmisille niin paljon kuin vain jaksaa harrastaa: laskettelu, vaellus, kiipeily, maastopyöräily jne. ovat täällä omaa luokkaansa. Matkustaminen ympäri Eurooppaa onnistuu sekä autolla, lentäen tai junalla, kaikkia näitä käytämme säännöllisesti.

Sveitsi on monessa mielessä Suomen kaltainen maa: luonnonläheinen ja toimiva. Yksi suuri ero maiden välillä kuitenkin on: taloudellinen tilanne. Tämä ero on vain kasvanut sinä aikana kun me olemme asuneet täällä, ja Suomeen paluu tuntuu työmahdollisuuksien kannalta vaikealta. Sveitsissä moni asia on kalliimpaa kuin Suomessa, kuten asuminen, vakuutukset tai ravintolassa syöminen, mutta korkeampi tulotaso mahdollistaa useimmiten kuitenkin korkeamman elintason Sveitsissä.

Bern on hyvin pieni kaupunki (n. 120 000 asukasta), ja täällä kaikki on lähellä. Asumme kaupunkialueella, vaikka emme ihan keskustassa, ja meillä on kävelyetäisyydellä useampi ruokakauppa, ravintola, posti, kioski, tenniskenttä, urheilukenttä, keskusta sekä minulla myös työpaikka. En ollut tottunut siihen että voin joko kävellä tai käyttää julkisia ennen kuin muutimme tänne, mutta olen pitänyt siitä todella paljon. Ruuhkat pääteillä ovat Sveitsissä joskus todella pahat, ja 100 km matkaan voi kulua 1-3 tuntia. Onnettomuuksia on myös paljon, ja joskus epäilen että nämä johtuvat lähinnä sveitsiläisten varovaisesta ajotyylistä.

Sveitsiläinen arvostaa työntekoa joskus liikaakin. Työpäivät ovat pitkiä, minulla useimmiten n. 9-10 tuntia, mukaanlukien lounastauko. Lounastauko puolestaan on usein tunnin pituinen, jolloin mennään työpaikkaruokalaan tai ravintolaan syömään. Toki moni tuo myös omat eväät mukanaan töihin. Lounasbuffetia ei täällä tunneta, vaan ruoka tilataan listalta ja odotellaan sen valmistumista.

Sveitsiläiset tupakoivat paljon, eikä tupakoinnin haittavaikutuksista keskustella yleisesti. Alkoholia saa ostaa jo 16-vuotiaana, ja kaduilla tai puistossa juominen on hyväksyttyä samalla tavalla kuin Suomessa. Tosin humalaisia ihmisiä ei näe juuri koskaan, ellei teinejä oteta huomioon. Ensimmäinen känniläinen joka tuli kadulla vastaan oli suomalainen turisti.

Kaiken kaikkiaan Sveitsi on hyvä paikka asua, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että kannattaa tarttua tilaisuuteen lähteä ulkomaille jos sellainen tarjoutuu.

Kevättä Bernissä

 Bernissä on tällä viikolla kevät päässyt kunnolla alkuun, ja puissa on jo pienet hiirenkorvat. Erilaiset kevätkukat kukkivat ja magnoliapuut ovat nupullaan. Magnolioita on Bernissä paljon, ja niiden vaaleanpunaiset suuret kukat jaksavat joka kevät ihastuttaa. Muutkin isot kukkivat puut ovat täällä yleisiä, ja niitä on paljon erilaisia.

Lämpötilat ovat päivisin 20 asteen molemmin puolin, ja ulkona pärjää jo kevättakissa. Tosin minulla on ollut käytössä vielä villakangastakki koska minulle on pienenä opetettu että keväällä sairastuu helposti kun kulkee liian ohuissa vaatteissa :)

Bern on aika tylsä kaupunki talvella, niin kuin useimmat kaupungit ovat. Kesällä kaupunki herää kuitenkin henkiin ja kadut täyttyvät terasseilla ja ihmisillä. Joen varressa olevat uima-altaat avaavat ja ihmisiä on siellä täällä nurmikoilla piknikillä. Berniläiset ovat ulkoilmaihmisiä, ja ulkona harrastetaan paljon. Kaupungin ympärille on ripoteltu tennsikenttiä, pingispöytiä, katushakkia ym. Saimme grillisesonginkin avattua tänä viikonloppuna omalla parvekkeella.

Tosin ensi viikon säätiedote lupailee kylmempiä kelejä, joten en ehkä ihan vielä uskalla pakata talvivaatteita kellariin.

Bernin hammam

Kaikki kuvat Bernin Hammam & Spa nettisivuilta

Perjantaina kävimme ystäväni kanssa kokeilemassa Bernin Hammam & Spa:ta vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa oktagonissa. Oktagoni oli alunperin Bernin ensimmäinen kaasukattila, mutta on sittemmin muunnettu kokonaan uuteen muottiin ja toimii tänäpäivänä hammamina.

Suuntasimme hammamiin arkipäivän aamun erikoishintaan, 99 CHF. Tähän hintaan sisältyy pääsy hammamiin, pieni välipala, teetä, sekä öljyhieronta. Saavuimme hammamiin puoli kahdeltatoista, eli lounasaikaan, mikä oli juuri sopiva aika tulla tänne. Hammamissa oli meidän lisäksi vain kourallinen muita ihmisiä, ja saimme käydä rauhassa läpi koko sparituaalin.

Sveitsiläiseen tyyliin koko sparituaali oli tarkoin suunniteltu ja ajoitettu. Kokonaisuudessaan homma kesti 3 tuntia, jonka aikana kierrettiin höyryhuoneet, altaat, kuorinnat ja kuumat kivet. Erikoista oli ennalta laadittu ohjelma numeroituine huoneineen ja ohjeineen mitä jokaisessa huoneessa tuli tehdä. Täällä ei myöskään onneksi oleilla alasti, vaan kääriydytään ohueen liinaan, jossa oleillaan myös altaissa.

Pienessä bistrossa oli tarjolla vihreätä teetä, taatelikakkua, jogurttia, pähkinöitä ja hedelmiä sekä kuohuviiniä. Rannekkeella sai kätevästi ostettua mitä halusi, jos siis oli suurempi nälkä kuin mitä hintaan kuului.

Tunnelma spa:ssa oli lämmin ja rauhallinen. Meille tultiin jopa huomauttamaan liian äänekkäästä puhumisesta.

Ihana tapa vietttää pari tuntia keskellä päivää pitkän lounastauon merkeissä. Hintakaan ei mielestäni ole ihan pöyristyttävä, ainakaan sveitsiläisten standardien mukaan. Voin ehdottomasti suositella tätä paikkaa!