Joulu Suomessa ja Sveitsissä

Meidän perheen jouluun kuuluvat samat asiat kuin varmaan moneen muuhunkin suomalaiseen perheeseen. Katsomme telkkarista Lumiukon, syömme riisipuuroa, käymme saunassa, valmistamme yhdessä jouluruuat ja jaamme lahjat. Olemme muutamina jouluina viettäneet joulua isommassa porukassa, vähän laajennetun suvun kanssa. Olen itse pitänyt kovasti tästä, sillä onhan joulu yhdessäolon aikaa, ja jaettu vastuu jouluruuista tarkoittaa vähempää stressiä isäntäväelle. Mielessä on myös edelleen ne joulut kun olin pieni ja olimme isoäitini luona koko suvun kanssa. Pitkä pöytä oli täynnä jouluherkkuja ja tunnelma oli juhlallinen.

Meidän joulupöytään kuuluvat perinteiset suomalaiset jouluruuat: ensin tarjoillaan kalaa eri muodoissa, suurinta herkkuamme ovat lohirullat tuorejuustotäytteellä. Erikoisuuksia ovat maksamakkara, juustot, mädit sekä itse tehdyt karjalanpiirakat. Tämän jälkeen tarjoillaan pääruoka, eli laatikot sekä kinkku ja muu liha. Tänä vuonna meillä oli lammasrosvopaistia.

Uutena ohjelmana meidän joulussa oli tänä vuonna joulupukki. Joulupukki tulee perinteisesti ruokien jälkeen ja tuo lahjat Korvatunturilta. Joulupukki ehtii yhdessä illassa kiertää porovaljakollaan koko maailman lapsiperheet.

Sveitsissä joulun vietto alkaa jo ensimmäisen adventin aikoihin, jolloin lukuisat joulumarkkinat avataan. Joulupukki, eli Sveitsissä Samichlaus, tulee käymään 6.12 Schmutzlin kera. Schmutzli on muuten samannäköinen kuin joulupukki, mutta sillä on tummat vaatteet ja tummaksi maalatut kasvot. Jos lapset eivät ole olleet kiltisti, pelkästään Schmutzli tulee. Olit sitten kuinka kiltti tahansa, joka tapauksessa sekä joulupukki (kiltti) ja Schmutzli (paha) tulevat metsästä aasin kanssa. He tuovat mukanansa lahjoja ja herkkuja.

Jouluaatto on työpäivä Sveitsissä, vaikkakin jouluaattona myös koristellaan joulukuusi, syödään juhla-ateria ja käydään kirkossa. Tämä on mahdollista koska jouluateria ei ole niin suuri ja erikoinen kuin Suomessa (ja varmasti osittain myös siksi että naiset ovat usein kotirouvia). Sveitsissä ei ole yhtä ainoaa perinteistä jouluruokaa, vaan perheissä syödään usein omia lempiruokia. Yksi suosituimmista jouluruuista on lihafondue, mutta usein syödään myös perinteisempää joulukinkkua.

Jouluna joululahjat tuo Christkind (Jeesus lapsi), mutta ne on usein vain jätetty oven eteen tai kuusen alle. Joululahjat avataan vasta joulupäivänä. Kaiken kaikkiaan joulunaika ei tunnu yhtä kaupalliselta Sveitsissä kuin mihin Suomessa oli tottunut. Molemmissa perinteisissä jouluissa on mielestäni omat hyvät puolensa.

Seuraaavaksi tutustutaankin jo sveitsiläiseen uudenvuoden viettoon.

Kuva: www.newlyswissed.com

Aurinkoinen Suomi

Joululomalentoja varatessa kuvittelimme mielessämme kuinka viettäisimme valkoista joulua Suomessa. Valkoinen joulu jäi kuitenkin tänä vuonna pelkäksi haaveeksi kun lämpötilat ovat pysytelleet koko joulukuun ajan poikkeuksellisen korkealla ja lumesta ei ole tietoakaan. Saimme kuitenkin nauttia auringosta ja tietenkin sukulaisten ja ystävien seurasta.

Olin lomalla koko viime viikon ja olin ihan tarkoituksella jättänyt tietokoneen Berniin. Näin ollen en pystynyt tekemään töitä enkä myöskään kirjoittamaan blogia. Tietokoneen näytöstä on hyvä pitää taukoa joskus, sitä kun usein tulee tuijotettua 12 tuntia päivässä muuten.

Viikko meni aivan liian nopeasti, olisin hyvin voinut jäädä vielä toiseksikin viikoksi. En taaskaan ehtinyt nähdä kaikkia niitä ihmisiä joita niin mielelläni näkisin Suomessa. En ehtinyt tehdä kaikkia niitä asioista joita halusin tehdä. Ne saavat nyt odottaa seuraavaan kertaan.

Laskettelukausi avattu Adelbodenissa

Sveitsissä riittää tällä hetkellä aurinkoa vaikka muille jakaa. Jouluviikoksi on luvattu tasaista 5-10 astetta ja aurinkoa. Lumesta ei ole tietoakaan, ja uutisissa puhutaan lumikriisistä. Seuraavat kaksi viikkoa ovat korkeinta sesonkiaikaa mitä alpeilla on. Meidän ensimmäinen varsinainen lasketteluloma suuntautuu Italiaan tammikuun alussa. Lumitilanne ei sielläkään näytä hyvältä, ja seuraan säätiedotusta päivittäin. Lunta saisi jo tulla. Tosin moni täällä muistuttaa että ei se lumi viimekään vuonna tullut ennen uutta vuotta. Toivottavasti sama toteutuisi myös tänä vuonna.

Päätimme siis aurinkoisen kelin kunniaksi lähteä ulkoilemaan ja katsomaan itse miltä se lumitilanne näyttää. Adelboden on yksi meidän lähialueista, jossa kävimme myös viime vuonna lopettamassa laskettelukauden. Siellä rinnetiedote näytti hyvältä, joten päätimme aamulla lähteä sinne päiväreissulle.

Laskettelukamojen löytyminen ei kesän jälkeen onnistunut ihan ongelmitta. Minun monoja etsittiin toista tuntia tuloksetta. En ymmärrä miten monojen kokoinen esine voi vain kadota? Ajattelin että olen ajatuksissani jättänyt ne Adelbodenin parkkipaikalle viime vuonna, joten päätimme kuitenkin lähteä sinne ja kysyä sieltä löytötoimistosta onko monoja näkynyt. No, eihän niitä siellä ollut joten päädyin vuokramonoihin päivän ajaksi.

Adelbodenissa riitti melko hyvin tekolunta rinnealueilla, vaikkakin useampi rinne oli vielä kiinni. Alue oli kuitenkin kivasti avattu niin, että melkein kaikille alueille pääsi laskettelemaan, mutta osa alueen rinteistä oli kiinni. Terassit olivat auki, ja otimme aurinkoa ilman takkia. Oli kuin olisimme tulleet suoraan keväthangille. Onneksi tuli laitettua aurinkorasvaa naamaan ennen lähtöä, muuten olisin taas niin tulipunainen nenästä kuin yleensä.

Kotiin tultuamme kävimme vielä kerran kellarin läpi monojen löytymisen toivossa. Ja siellähän ne oli, juuri sillä hyllyllä kuin miltä oltiin tarkistettu jo aamulla monta kertaa. En tiedä miten tämä voi olla mahdollista, monot olivat vain ilmestyneet tyhjästä. Ehkä se oli joulutontun kepposia.

Tämä päivä oli hyvä muistutus siitä mikä Sveitsissä on aina kiehtonut. Taas vähän positiivisemmin mielin uuteen viikkoon.

Joululomalle

Tänään alkoi vihdoin viikon loma töistä. Sitä onkin odotettu, edellisestä kunnon lomasta on jo lähes puoli vuotta aikaa. Syksy on ollut kiireinen, sisältänyt paljon työmatkoja ja ollut aika ajoin hieman vaikea täällä. Bernistä on nyt virallisesti kadonnut uutuuden viehätys, ja elämä täällä on aika arkista. Käymme töissä, tulemme myöhään kotiin ja olemme liian väsyneitä tekemään mitään ihmeellistä. Kaupunki tuntuu edelleen hienolta, mutta siihen ei enää kiinnitä samalla tavalla huomiota kuin aikaisemmin. Olen asunut täällä nyt vuoden ja 9 kuukautta, joten kai tämä on tässä vaiheessa jo odotettavissakin.

Tietyt asiat Sveitsissä ja sveitsiläisissä ovat myös alkaneet ärsyttämään ja kyllästyttämään. Huomaan että pinna on usein vähän liian kireällä. En enää jaksa tsempata ja puhua saksaa aina tilaisuuden tullen. Jos esim. myyjä ei osaakaan englantia, minua ärsyttää. Minua myös ärsyttää jos sveitsi-aksentti on niin voimakas etten saa kielestä selvää. Töissä minua ärsyttää kun viralliset tiedotukset tulevat saksaksi, enkä ymmärrä niitä.

Sveitsissä kaikki on täydellistä ja myös sinun oletetaan käyttäytyvän täydellisesti. Voit saada vihaisen katseen niinkin pienestä asiasta kuin tien ylittämisestä punaisia valoja päin vaikkei autoja näy missään. Joskus tekee mieli vain tehdä kaikkea sääntöjen vastaisesti koska kukaan muu ei niin tee. Lapsellista, tiedän.

Siksi onkin nyt hyvä aika rauhoittua, kerätä vähän joulumieltä ja palata taas joulun jälkeen uudestaan Berniin paremmilla mielin.

Colmarin kuuluisat joulumarkkinat

Tämä viikonloppu on täyttynyt joulun huumasta, kun suuntasimme ensin perjantaina Steffisburgin joulumarkkinoille Thunin läheisyydessä ja sitten vielä lauantaina Ranskaan Colmarin markkinoille. Kyseessä oli kaksi täysin erilaista markkinaa: Steffisburgin markkinat ovat hyvin paikalliset ja kestävät vain yhden päivän, kun taas Colmarin markkinat ovat erittäin kuuluisat, ja turisteja riittää läheltä ja kaukaa.

Ystävämme kielikurssilta asuvat Steffisburgissa, ja siksi tiesimme näistä markkinoista. He olivat kertoneet että mikä päivällä näyttää mukavalta perhejuhlalta muuttuu villiksi menoksi auringon laskettua. Me liikuimme melko isossa paikallisten ryhmässä, jossa kaikki suuntasivat heti markkinoille päästyämme ensimmäiseen pubiin juomaan olutta ja glühweinia (glögin tapainen saksalainen juoma). Aika meni siinä mukavasti jutellessa ja yhtäkkiä olikin hypättävä viimeiseen Berniin lähtevään junaan. Joulumarkkinoista emme siis sinänsä nähneet juuri mitään muuta kuin että porukkaa riitti tuhansittain, niin kuin aina kun markkinoilla liikkuu.

Lauantaina hyppäsimme jälleen junaan, tällä kertaa Ranskan Colmariin vievään sellaiseen. Baselissa ystävämme liittyivät myös seuraan. Ranskan puolelle päästyämme, saimme heti kokea Ranskan ja Sveitsin välisiä eroja. Yritimme ensin ostaa lippuautomaatista junalipun, mutta niitä oli vain yksi ja se oli rikki. Selvä, ostaisimme junasta lipun. Hyppäsimme junaan, joka oli ensin vartin myöhässä ilman mitään kuulutuksia. Sitten kuulutuksessa kerrottiin että tekniikko puuttui (ei siis ollut tullut töihin), ja siksi juna on ainakin tunnin myöhässä. No, 1 h 10 min myöhemmin juna kuitenkin pääsi lähtemään. Teknikko oli ilmeisesti vielä vähän unessa, koska junassa ei ollut valoja ollenkaan. Tunneleihin mentäessä junassa oli siis pilkkopimeetä. Lipunmyyjän tullessa paikalle jouduimme maksamaan kolminkertaisen lipunhinnan, koska junasta ei kuulemma suoraan voi myydä päivälippuja, ne olisi pitänyt ostaa rikkinäisestä automaatista. Selittelyt eivät tässä auttaneet. Pääsimme kuitenkin lopulta perille Colmariin.

Olin kuullut näistä markkinoista pelkkää hyvää, mutta ne oli ehkä vielä upeammat kuin olin osannut odottaa. Colmarin vanha kaupunki sinänsä on jo hieno upeine vanhoine puutaloineen, ja nyt joulun aikaan kaikki oli koristeltu jouluaiheisilla koristeilla ja valoilla. Pienet kojut myivät juustoja, viinejä, hilloja, puutavaroita, koruja ym. Glühwein maksoi vain 2.5 EUR, joten sitä tuli tottakai juotua pari mukillista. Lapsille oli myös paljon kivaa, karuselleja, hevosajelua, satujunaa ym., en yhtään ihmettele että tämä on niin suosittu. Yritimme alunperin jäädä tänne yöksi, mutta kaikki hotellit olivat loppuumyytyjä. Onneksi tänne on vain parin tunnin junamatka, joten päiväreissu onnistui myös hyvin.

Joulumarkkinat Könizin linnassa

Joulukuu on joulumarkkinoiden aikaa Keski-Euroopassa. Jokaisella pikku kylälläkin on jonkinlaiset markkinat ainakin yhtenä viikonloppuna. Suuremmissa kaupungeissa, kuten Bernissä tai Zürichissä, joulumarkkinat kestävät koko joulukuun ajan.

Lähikylämme linnanaukiolla oli tänä viikonloppuna joulumarkkinat, jossa pättimme pistäytyä. Markkinat oli mukavasti jaoteltu linnanpihan eri rakennuksiin sekä linnanpihalle. Myynnissä oli luonnollisesti paljon erilaisia käsitöitä ja leivonnaisia. Taustalla soi Tannenbaum ja lapsille oli hevosajelua ja karuselli.

Mukavaa sunnuntaipäivän ajanvietettä kun muut kaupat ovat kiinni. 

Viikko Portlandissa

Vuoden viimeinen työmatka suuntautui jenkkeihin, Mainessa sijaitsevaan Portlandiin. Viikko oli täynnä kokouksia, illallisia ja jazz-musiikkia. Yllä olevat kuvat ovat Portlandin Lincoln Centeristä jossa järjestettiin jouluaiheinen big band -jazzkonsertti, jota olimme porukalla kuuntelemassa. Täytyy myöntää että vaikka musiikki olikin hyvää, niin silmät painuivat kiinni puoliajan jälkeen. Aikaeroon tottuminen ei vain tällä kertaa onnistunut, ja koko viikko meni 4 tunnin yöunilla.

Kotimatka olikin varsin mukava sekin, pahan turbulenssin vuoksi olin pahoinvoiva, ja jouduin kaivamaan vanhan sipsipussin pelastukseksi kun en päässyt vessaan. Vieressäni istui meidän toimiston johtaja, joka oli vielä matkan alkauvaiheessa tyytyväinen kun sai istua minun vieressä. Perille päästyämme hän totesi että ei jää minua odottelemaan, vaan lähtee niin nopeasti kuin mahdollista juna-asemalle.

Portland on mukava pieni kaupunki, jossa on paljon hyviä ravintoloita. Yhtenä iltana söin koko pannullisen suurta herkkuani kampasimpukoita. Muuten viikolla tuli syötyä vähän mitä sattuu, usein ei ollut muuta tarjolla kuin teollista leipää tai kakkua. Olo olikin vähän sen mukainen, vatsa sekaisin kun ei ole tottunut sellaiseen ruokaan.

Nyt olen onneksi kotona jälleen, ja raclettepannu odottaa jo kuumana. Hyvää viikonloppua kaikille!