Nightwish Baselissa

Lauantaina lähdimme noin tunnin matkan päässä olevaan Baseliin keikalle. Pääesiintyjänä oli suomalainen Nightwish, ja lämppärinä niinikään suomalainen Amorphis sekä ruotsalainen Arc Enemy. En ole aikaisemmin ollut Nightwishin keikalla, enkä voi sanoa olevani suuri Nightwish fani, vaikka joskus heidän musiikkiaan kuuntelenkin.

Tämä keikka ylitti ainakin minun odotukset mennen tullen. Lavashow oli todella vaikuttava ja musiikki oli hyvää. Lavan takana pyöri videoita mm. Suomen talvimaisemista ja revontulista. Suomimainosta parhaimmillaan! Konsertti oli loppuunmyyty, ja paikalla oli arviolta n. 10 000 katsojaa. Yleisö  oli hyvin mukana ja oli ilo nähdä kuinka suomalaista musiikkia fanitetaan täällä Sveitsissä. 

Ensilumi

Berniin satoi ensilumi tänä vuonna jo 25.11, paljon aikaisemmin kuin viime vuonna. Tosin tämä lumi suli jo päivän aikana pois. Myös seuraavina päivinä on tullut jonkun verran lunta, mutta iltaan mennessä maa on aina jälleen musta. Lämpötila on pysytellyt vielä reilusti plussan puolella päivisin, ja maa on vielä lämmin.

Alpeille on jo satanut reilusti lunta, ja useat laskettelukeskukset ovat jo avanneet. Meidänkin piti tänä viikonloppuna avata laskettelukausi, mutta lähdimmekin konserttiin Baseliin. Odotan kuitenkin jo innolla tulevaa laskukautta ja buukattuja laskettelureissuja. Vuorossa on ainakin tammikuussa Monte Rosa Italiassa sekä Laax Sveitsissä. Davosiin ja Itävaltaan lähdemme maaliskuussa, ja huhtikuussa olisi vielä tarkoitus mennä kevätlumille Zermattiin. Varmasti keksimme tähän vielä muutaman muunkin viikonloppureissun. Paljon laskujuttuja siis jälleen tiedossa talven aikana!

Matkailu avartaa

Sanotaan että matkailu avartaa. Tekee hyvää nähdä muutakin kuin oma takapiha. On hyödyllistä nähdä miten ihmiset elävät muualla päin maailmaa ja että erilainen ei välttämättä ole huono asia. Voi oppia muilta, erilaisilta ihmisiltä. Voi ehkä parhaimmassa tapauksessa soveltaa oppimaansa ja näkemäänsä omaan elämään.

Olen aina ollut kiinnostunut matkustelusta, halunnut nähdä millaista muualla on. Tai jopa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kadehdin heitä joilla oli mahdollisuus matkustella, toivoin enemmän kuin mitään muuta että minullakin olisi mahdollisuus matkustaa jonain päivänä. Meidän perhe kun ei paljoa matkustellut kun olin pieni, vietimme lomat kesämökillä. Eikä siinä mitään vikaa ollut, minulla on paljon hienoja muistoja mökiltä ja viihdyin siellä hyvin. Muistan kuinka keskustelin isoisäni kanssa matkustelusta ja niistä paikoista joissa hän oli käynyt. Se oli minusta niin hienoa ja ihmeellistä.

Ensimmäisessä työssäni matkustelin Suomessa, kävin eri puolilla maata ja nautin hotelleissa yöpymisestä ja erilaisten ihmisten tapaamisesta. Kaikki oli uutta ja hienoa, ainakin jonkin aikaa, kunnes kyllästyin.

Seuraavassa työssäni pääsin jo matkustelemaan hieman enemmän myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kävin ensimmäistä kertaa jenkeissä. Matkustelin myös jonkun verran Keski-Euroopassa, mutta myös edelleen paljon Suomessa. Tässä vaiheessa matkustelin paljon myös vapaa-aikana. Lähes kaikki lomat kuluivat jossain muualla kuin Suomessa. Rahaa ei ollut paljon, joten yhden-tähden hotellit tuli tutuksi. Se ei minua haitannut, eihän kohteeseen menty hotellissa asumaan, vaan näkemään maailmaa.

Tämän jälkeen työtehtäväni muuttuikin globaaliksi, ja aloin matkustelemaan pääasiassa Suomen rajojen ulkopuolella. Kävin ensimmäistä kertaa Kiinassa, Japanissa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Kävin jenkeissä usein ja ympäri Eurooppaa vielä useammin. Olin jo varma matkustaja myös itsekseni, matkustelu oli minun arkipäivää. Tässä vaiheessa voisin sanoa että ero työ- ja vapaa-ajan matkojen välillä oli jo suuri. Työmatkoilla en jaksanut enää innostua kaikesta uudesta näkemästäni. Usein en jaksanut iltaisin tehdä muuta kuin istua hotellissa. Matkustelin kuitenkin vielä paljon myös vapaa-aikana ja pidin sitä tärkeänä.

Nykyisessä työssäni matkustelen edelleen paljon. Asun myös ulkomailla. Tämä oli pitkäaikainen haaveeni, päästä asumaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Olin aina ajatellut että ellen sitä tee, kadun sitä vielä vanhempana. En voisi mitenkään asua pelkästään Suomessa koko ikääni. Pidän edelleen matkustelusta, mutta en enää samoista syistä.

Olen nyt nähnyt mielestäni tarpeeksi. En enää haaveile uusista elämyksistä tai uusista maista. En halua seikkailla tai kokea uutta. Haen matkustelusta nykyään irtiottoa arjesta. Haluan päästä rentoutumaan johonkin hienoon paikkaan jossa minulla on hyvä olla. Mielellään matkusteluun myös liittyy jokin tekeminen, kuten vaeltelu tai laskettelu tai vaikka ystävien näkeminen.

Matkailu avartaa. Mutta ei niin kuin olin kuvitellut. Ei niin että huomaisi kuinka asiat voi tehdä paremmin omassa elämässään. Eikä myöskään niin että huomaisi kuinka paljon paremmin ihmisillä on asiat muualla, päinvastoin. Suomessa ja Sveitsissä asiat ovat paremmin kuin monessa muussa paikassa. Näen nyt hyvin selkeästi kuinka ihmiset elävät omaa elämäänsä osaamatta arvostaa sitä käsittämättömän hienoa paikaa jossa itse elävät. Suomi ja Sveitsi ovat hyvin samanlaisia monessa mielessä, mutta siitä lisää toiste.

Aion nyt nauttia perjantaista ja viikonlopusta tässä turvallisessa, puhtaassa ja rauhallisessa maassa joka on minun kotini. En vaihtaisi sitä mihinkään, paitsi ehkä Suomeen. Tehkää siis te myös samoin!

Hyvää viikonloppua!

Kuumasta kylmään: Pikavisiitti Suomeen

Brasilian reissun jälkeen ehdin olla vain vuorokauden kotona, ja taas oli matkattava lentokentälle. Tällä kertaa suuntana oli Suomi. Tämä matka tuli hieman yllättäen, eikä tarkoitus ollut ollenkaan mennä Suomeen kuin vasta jouluksi. Päätimme kuitenkin ostaa pienen kaksion Suomesta joka vei paikan päälle kaupantekoon.

Samalla ehdimme myös nähdä ystäviä ja perhettä. Nykyisin Suomeen mentäessä tuntuu siltä kuin ei olisi juuri poissa ollutkaan. Suomeen on hyvin helppo sopeutua Sveitsistä tultaessa, onhan kulttuuri, ilmasto ja ympäristö lähes samanlaiset.

Helsinki näytti kauneinta puoltaan pakkasesta huolimatta: aurinko paistoi ja illalla jouluvalot loistivat kauniisti. Joimme ensimmäiset jouluglögit ja kävimme ulkona syömässä ystävien kanssa. Näimme sukulaisia ja minä ehdin käydä kasvohoidossa, laittamassa kulmakarvat kuntoon ja käydä lääkärillä. Paljon sitä ehtiikin mahduttaa kolmeen päivään. Niin, ja tietenkin teimme myös ne asuntokaupat jota varten tulimme.

Tunnen itseni niin onnekkaaksi. Minulla on nykyään kaksi kotia joissa kummassakin on hyvä olla.

Vihdoinkin kotiin Brasiliasta

Brasilian matkani kesti yhteensä 9 päivää. Tämä on minullekin suhteellisen pitkä aika poissa kotoa, enkä ole tottunut näin pitkiin matkoihin. Lisäksi matka oli siitä erikoinen että en osannut kommunikoida paikan päällä kunnolla, ja vietin myös viikonlopun yksin.

Lähtö koitti tiistaina puolenpäivän aikaan, jolloin lähdimme ajamaan 6 tunnin matkaa takaisin lentokentälle. Matkalla kohdallemme osui ikävä ukkosmyrsky, joka irrotti oksia ilmaan pyörimään tuulen mukaan. Eteenpäin emme nähneet kuin pari metriä ja tie täyttyi nopeasti vedellä. Lisäjännitystä toivat rekat, joita oli liikenteessä paljon, ja jotka eivät hidastaneet vauhtia huonon ajokelin takia. Olin jälleen kerran varma että tästä ei kyllä selvitä. Suomessa liikenne olisi varmasti pysähtynyt tällaisen myrskyn vuoksi. Yritinkin ehdottaa autoa ajavalle kollegalleni että olisi ehkä paras pysähtyä tien varteen. Hän oli kuitenkin sitä mieltä että pysähtyminen on vaarallisempaa; pimeän tullen emme enää pääsisi lentokentälle johon oli matkaa vielä 100 km.

Selvisimme kuitenkin mahdottomalta tuntuneesta tilanteesta kollegani hyvien hermojen ansiosta. Tällaiset myrskyt ovat kuulemma täällä arkipäivää. Lentokentällä yövyimme hotellissa, ja maistoin samalla matkan ensimmäistä caipirinhaa. Se oli kyllä hyvää, mutta niin vahvaa etten juonut kuin muutaman hörpyn. Aamulla olisi taas herättävä aikaisin ja lennettävä Sao Pauloon.

Sao Paulossa minulla oli 12 tunnin vaihtoaika. Olin jo kauhulla odottanut tätä kotimatkaa ja lentokentällä odottelua. Onneksi tajusin kysellä lentokenttähotellilta päivätarjousta, ja sainkin viettää matkan mukavimman päivän uima-altaalla, kuntosalilla ja omassa hienossa hotellihuoneessa. Ei siis ollenkaan huono idea pidemmille vaihdoille. Päiväsaikaan myös hinta oli kohtuullinen.

Kotimatka kesti yhteensä lähes 2 vuorokautta. Olin todella kiitollinen kun vihdoin pääsin kotiin ja omaan sänkyyn. Tämä matka oli hyvä esimerkki siitä mitä työmatkailu usein on. Kohde voi olla aurinkoinen lomakohde, mutta työmatkalla ei juuri näe sitä mitä turistit tulevat sieltä hakemaan.

Viikonloppu Uberlandiassa

Edellinen viikko Brasiliassa tuli vietettyä erinäisissä motelleissa nukkuen. Usein yöuni oli kovin katkonaista, koska näissä paikoissa ei ole äänieristystä ollenkaan. Olenkin huomannut edellistenkin työmatkojen aikana, että hyvän sängyn lisäksi yksi tärkeimmistä hotellin ominaisuuksista on äänieristys. Sitä ei ehkä arvosta niin paljon kun yöpyy Suomen hotelleissa, koska tämä asia on aina kunnossa. Mutta kun heräät yöllä siihen että naapuri käy vessassa, niin voin sanoa että ärsytys nousee kattoon. Tai kuten minun Brasilian motellikokemuksissa kun keskellä yötä hakataan minun huoneen ovea, soitetaan ovikelloa (?), soitetaan mun huoneen puhelimeen ja pidetään yleistä metakkaa käytävällä aamutunneille asti.

Olin siis todella helpottunut kun viikonloppu vihdoin saapui ja pääsin Brasilian sisämaahan, Uberlandian kaupunkiin lepäämään. Kollegani on täältä kotoisin, ja siksi myös minut vietiin sinne viettämään viikonloppua. Sieltä olisi helpompi taas lähteä yhdessä maanantaiaamuna reissuun.

Mercuri hotelli Uberlandian ostoskeskuksen yläpuolella olikin ihan erilainen kuin aikaisemmat motellikokemukset. Kyseessä oli täysin moderni hotelli, jossa äänieristys toimi ja sänky oli mukava. Lisäksi täällä oli toimiva nettiyhteys ja oma kahvinkeitin huoneessa. Tämä oli tavallaan olevinaan luksus-hotelli, mutta jos nyt kriittisiä halutaan olla, niin moni asia täältä kuitenkin puuttui.  Mutta eipä se minua haitannut, olin tullut tänne pääasiassa lepäämään.

Viikonloppu meni siis Netflixin Revenge-sarjaa seuratessa sekä ostoskeskuksessa hengatessa. Brasilian valuutta on nyt todella halpa (4 BRL = 1 EUR), joten kaikki oli puolet halvempaa kuin vielä pari vuotta sitten. Löysin itseäni mielyttävän liikkeen nimeltään Siberian, josta ostin yhtä sun toista, esim. kuvassa olevan paidan.

Ostoskeskuksessa olisi myös ollut kampaaja, spa sekä elokuvateatteri. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kieli. Missään ei puhuttu sanaakaan englantia, ei edes tervehdyksen tai kiitoksen verran. Näin ollen en uskaltautunut mihinkään yllä mainittuun, välttyäkseni katastrofeilta.

Ostarilta löytyi yksi todella hyvä italialainen ravintola, ironista kyllä. Matkustaa nyt Brasiliaan asti syömään italialaista ruokaa. No, söin kuitenkin brasilialaista kalaa, ehkä se oli tarpeeksi eksoottista tälle matkalle.

Se täydellinen maanantai-aamu

Viikonloppu meni levätessä ostoskeskuksen hotellissa. Paluu arkeen oli kuitenkin erityisen karu tänään, kun herätyskello soi klo 2:30 ja koitti lähtö lentokentälle. Edessä oli pari Brasilian sisäistä lentoa, jonka jälkeen päälle tulisi vielä 6 tunnin ajomatka Brasilian eteläosaan.

Lennot menivät yllättävän hyvin, ja lentokoneet ja niissä oleva palvelu ovat olleet positiivinen yllätys minulle. Laskeutuminen tuotti tosi hieman hankaluuksia tänään, kun kone päätti viime hetkellä nousta takaisin ylös juuri kun renkaat olivat ottamassa maahan kiinni. Minä en ole aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa ja pelästyin hieman. Kollegani sanoi kuitenkin että tätä sattuu täällä koko ajan, älä huoli. Kohta tulikin kuulutus jossa kerrottiin että sumun takia kone ei ollut nähnyt kiitoradalla olevaa toista konetta, ja meidän oli noustava takaisin ylös välttyäksemme törmäykseltä. Mykistävää. Luulin että lennonjohto ja tutkat ovat juuri näitä tilanteita varten. Jonkin aikaa yläilmoissa kierreltyämme pääsimme kuitenkin laskeutumaan turvallisesti.

Ajomatka oli mielenkiintoinen läpi sademetsältä näyttävien alueiden ja pikkukylien. Tuo muutaman tunnin yöuni pääsi vähän loppumatkasta painamaan, mutta perille päästiin kuitenkin suunnitelmien mukaan 12 tuntia aamulähdön jälkeen.

Asiakastapaamisia Brasiliassa

Tulin Brasiliaan pääasiassa tapaamaan asiakkaita ja kouluttamaan paikallisia myyjiämme. Asiakastapaamiset ovat aina mielenkiintoisinta näillä työmatkoilla, koska pääsen kurkistamaan miltä työyhteisöt näyttävät eri puolilla maailmaa, ja samalla myös tapaamaan paikallisia. Työmatkoilla saa usein paremman kuvan siitä, mitä elämä täällä oikeasti on, kuin lomamatkoilla, jolloin on helppo piiloutua hotellialueelle näkemättä kunnolla oikeata elämää.

Yllä kuvia paikoista joissa kävimme viime viikolla Sao Paulon seudulla. Yhden asiakkaan pihassa oli iso kahviviljelmä. Asiakkaat ovat olleet hyvin vastaanottavia, ja useimmat puhuvat vähän englantiakin. Aikaa heillä on aina meidän kanssa jutusteluun, tähän asti kaikki ovat varanneet koko päivän tapaamiseen. Ja niinhän me olemme viettäneetkin koko päivän yhdessä, välillä lounastaen.

Olin kuvitellut että brasilialaiset ovat energistä kansaa, joilla juttua ja naurua riittää. Täytyy sanoa että mielikuva ei ole oikein vastannut todellisuutta, ainakaan niiden ihmisten myötä kenen kanssa minä olen täällä liikkunut. Usein ihmiset vaikuttavat hieman tylsistyneiltä, väsyneiltä ja ehkä apaattisilta. Vähän kuin olisi Suomessa syysmasennuksen aikaan. Mietin mistä tämä johtuu, ja onko tämä normaalia. Oma päätelmäni on että työasiat eivät ehkä kiinnosta ihan hirveästi, ja hauskaa pidetään viikonloppuisin  perheen ja ystävien kanssa.

Muttenkin tällä reissulla on tullut mietittyä kulttuurieroja ja elämää eri puolilla maailmaa. Sanotaan etttä matkustaminen avartaa, ja se on totta. Siitä lisää myöhemmin.

Ruokakaupassa Brasiliassa

Yksi mielenkiintoisimmista asioista ulkomailla on käydä ruokakaupassa. Jaksan aina kierrellä hyllyvälikköjä ja ihmetellä erilaista tarjontaa kuin mihin Suomessa tai Sveitsissä on tottunut näkemään. Brasiliassa ruokakaupan suurin hämmästely osui hedelmä- ja vihannesosastolle. Lähes kaikki hedelmät ja vihannekset näyttivät erilaisilta kuin mihin on Euroopassa tottunut. Ananas esimerkiksi on myös sisältäpäin erilainen täällä, se on lähes valkoinen tuttuun keltaiseen ananakseen verrattuna. Ehkä kyseessä on eri lajikkeet, mene ja tiedä. Täällä ainakin kelpuutetaan myös vähän huonomman näköiset vihannekset myyntiin,jotka automaattisesti karsittaisiin pois Euroopassa.

Uusi maa: Brasilia

Etelä-Amerikka on minulle melko tuntematonta aluetta, olen vain käynyt Chilessä työmatkalla aikaisemmin, mutta muuten koko manner on vielä näkemättä. Eilen laskeuduin Sao Pauloon Brasiliaan, ja edessä on nyt 8 päivän työmatka täällä. Luvassa on monta sisäistä lentoa eri paikkoihin Brasiliassa, kyseessähän on aivan uskomattoman suuri maa. Matka alkaa Sao Paulon suurkaupungista, jossa myös meidän toimistomme sijaitsee. Matka lentokentältä toimistolle kesti 1.5 tuntia, joka antaa vähän osviittaa siitä kuinka suuresta kaupungista on kyse. 

Brasiliassa on trooppisen kuuma, noin 30 astetta. Minua on jo ehditty varoittamaan auringon vaaroista ja kehoitettu ostamaan aurinkorasvaa heti tilaisuuden tullen. Koska kyseessä on työmatka eikä aurinkoloma, en ole kuitenkaan kovin huolestunut liiasta auringonotosta. Yleensä näillä reissuilla ollaan kuitenkin enemmän sisätiloissa kuin ulkona.

Lisää siis Brasiliasta tulossa tulevien päivien aikana!

Pikamatka Hannoveriin

Sain itseni kutakuinkin parannettua flunssasta jotta pääsin viime viikolla vielä matkustamaan Hannoveriin Saksaan pitämään esitelmää. Konferenssi oli Hannoverin lentokenttähotellissa, ja minun esitelmäni oli päivän viimeinen, puoli kahdeksalta illalla. Ei ehkä kaikkein kiitollisin aika pitää esitelmää, varsinkaan toipilaana, mutta kai se jotenkuten meni.

Esitelmän jälkeen lähdimme vielä kollegan kanssa Hannoverin keskustaan syömään. Kollegani asuu Hannoverissa, ja tiesi siis mihin siellä pitää mennä. Päädyimme opiskelija-alueelle pieneen ja viihtyisään ravintola-baariin. Sieltä sai, mitäs muutakaan, kuin kurpitsacurrya perunoilla. Hintaa tälle annokselle tuli 8 EUR, aivan käsittämättömän halpaa verrattuna Sveitsin hintoihin.

Kürbis - eli kurpitsa

Sveitsissä sesonkiruokailu on paljon näkyvämpää ja suositumpaa kuin Suomessa. Keväällä ja varsinkin kesällä kaupat pursuavat hedelmiä ja vihanneksia. En tahdo päästä hevi-osastolta pois ollenkaan kun kaikki eriväriset tuoreet tuotteet houkuttelevat niin paljon.

Toista se on nyt syksyllä. Hedelmäosastolta löytyy lähinnä omenaa ja banaania, ehkä jokunen myöhäinen viinirypäle vielä, jota on  varsinaisen sadonkorjuun jäljiltä saatavilla. Ja tietenkin joitain kauempaa tuotuja ananaksia ja mangoja. Pääosin hedelmäosasto on kuitenkin varjo vain siitä mitä se oli vielä pari kuukautta sitten.

Myös vihannesosaston valikoima on huomattavasti yksitoikkoisempi. Noin kuukausi sitten alkanut kurpitsakausi on vielä voimissaan, ja erilaisia kurpitsalajikkeita on enemmän kuin olen koskaan aikaisemmin nähnyt. Olen nyt itsekin rohkaissut mieleni ja ostanut paria erilaista kurpitsaa. Niistä on tullut tehtyä kurpitsakeittoa sekä intialaista kurpitsamuhennosta kikherneillä höystettynä. Molemmat ruoat olivat todella herkullisia. Intialaisen ruoan kruunasi vielä papadum leivät, jotka ovat täysin riisi- ja linssijauhoista tehtyjä.

Olen myös kauan suunnitellut siemennäkkileivän tekoa. Nyt sain vihdoinkin niitäkin leivottua. Todella helppoa ja nopeaa ja niin hyvää että menee karkin tai muun herkuttelun sijasta helposti. Käytin jauhoina maissijauhoja ja siemeninä pääasiassa auringonkukka- ja seesamsiemeniä, mutta näihinhän voi laittaa ihan mitä tahansa siemeniä kaapista sattuu löytymään.

Tänään avataan fondue-kausi ystävien kanssa. Siitä se talviruokailu sitten alkaakin, joka on siis pääasiassa juustoa sen eri muodoissa. 

Sairastelua osa XX

Perjantai-iltana minulla alkoi jälleen flunssa ja kuume, en tiedä enää kuinka monennetta kertaa täällä Sveitsissä oleskelun aikana. Myös tämä flunssa noudattaa samaa kaavaa kuin aikaisemmatkin: ensin on hieman kipeä olo ja ajattelen että kyllä se tästä. Sen jälkeen tulee kuume ja nuha, joka jatkuu pari päivää. Tämä jälkeen alkaa armoton yskiminen jonka seurauksena myös ääni lähtee ainakin muutamaksi päiväksi. Kaiken kaikkiaan tervehtyminen kestää n. 2 viikkoa.

Pohdin tässä mistä nämä taudit täällä oikein tulevat, kun en Suomessa ollessani ollut näin usein kipeänä. Lentomatkustelu ja työn määrä ovat varmasti yksi osasyy sairasteluun. Usein olen tullut pari päivää sitten lennolta kun tulen sairaaksi. Uudessa maassa voi myös olla erilainen bakteerikanta kuin Suomessa, johon kroppa totuttautuu parin vuoden ajan.

Harmittaa maata jälleen sängynpohjalla koko viikonlopun. Olisi ollut tiedossa monta kivaa asiaa, mutta ne vaihtuivat kaikki tv:n tuijotteluun ja nukkumiseen.

Toivottavasti teillä on kuitenkin ollut energinen ja terve Halloween-viikonloppu! Halloween on tainnut nostaa suosiotaan Suomessa huimasti parin vuoden aikana, ainakin sosiaalisen median perusteella!