Katse taakse vuoteen 2016

Vuosi 2016 alkoi vauhdikkaasti laskettelureissuilla Italian Monte Rosaan sekä Sveitsin Laaxiin Suomesta tulleiden ystävien kanssa. Työmatka Kiinaan aiheutti stressiä kun unohdin hakea viisumia, mutta tulipahan opittua että Pekingiin pääsee kolmeksi päiväksi viisumittakin.

Helmikuussa olin työmatkalla Rio de Janeirossa. Vaikka kokoukset olivatkin maan alla, pääsimme kuitenkin hetkellisesti nauttimaan auringosta ja brasilialaisesta tunnelmasta. Vietimme myös viikonlopun Saas-Feessä lasketellen. Maaliskuussa matka jatkui kohti jenkkejä ja Bostonia, Houstonia ja New Orleansia. Työmatkailun vastapainoksi vietimme pitkiä viikonoppuja Itävallan Zell am Zillerissä, Sveitsin Scuolissa sekä Sveitsin Engelbergissä lasketellen ystävien kanssa. Ostin myös uudet vapaalaskusukset lumisista keleistä innostuneena. Huhtikuussa kävimme vielä kahdestaa Zermattissa päättämässä erittäin aktiivisen laskukauden.

Toukokuussa tuli vietettyä pari viikkoa Suomessa, mutta sen lisäksi ehdimme myös Milanoon konserttimatkalle sekä etelä-Ranskan Cassikseen viikonloppumatkalle nauttimaan etelän lämmöstä. Olimme työkaverini Katharinan kanssa Bostonissa viikonlopun työreissun yhteydessä.

Kesäkuussa suuntasimme Suomeen kesälomalle. Koin tähän astisen elämäni suurimman tuskan, ikävän, pelon ja epätoivon kun isäni siirtyi taivaaseen. Kesästä tuli hyvin erilainen kuin olimme suunnitelleet. Vietimme kesämökillä monta viikkoa lähes eristyksissä. Päivät sulautuivat toisiinsa, nautimme kesästä mutta surimme isämme menetystä. Ei kuitenkaan surua ilman jotain iloistakin, veljeni perheeseen syntyi ihana Holly-tyttö heinäkuussa tuomaan iloa meille kaikille. Niin se elämä menee.

Loppukesästä ostimme vihdoin kumiveneen ja kävimme Aare-joella kellumassa. Vaelsimme myös vuorilla nauttien upeista Sveitsin maisemista. Työsarka jatkui jälleen, ja lähdin jenkkeihin viikon työmatkalle.

Lokakuussa äitini sekä pari ystävää kävivät vierailulla Sveitsissä. Saimme edelleen nauttia lämpimistä keleista satunnaisesti. Työmatka suuntautui Chileen upeisiin tulivuorimaisemiin. Marraskuussa ehdimme käydä Prahassa ja siitä matka jatkuikin kahden viikon lomalle Malesiaan rentoutumaan.

Huhhuh..onpa taas ehtinyt tapahtua paljon tämän vuoden aikana. Matkoja on ollut niin paljon että päätä hirvittää edes käydä niitä läpi. Tästä päivityksestä olen jättänyt pois kaikki lyhyemmät parin päivän matkat joita on ollut lukemattomia vuoden aikana. Vuosi oli erittäin surullinen ja vaikea, etenkin syksyllä tuntui etten vain jaksa enää. Olin ehkä yrittänyt palata normaaliin arkeen liian nopeasti suuren menetyksen jälkeen, en tiedä. Minulla alkoi myös uudet työtehtävät lokakuussa, ja olen siitä lähtien tehnyt kahta työtä päällekäin. Vaikka olen tietoisesti yrittänyt olla vaatimatta itseltäni liikaa, olen kuitenkin todennäköisesti ollut rasittunut työtaakasta surun keskellä. Malesian loma oli kuin tuulahdus positiivisuutta ja uutta energiaa elämääni. Olen täysin vakuuttunut että aurinko ja lämpö tekevät mielelle ihmeitä.

Luin tuossa pohdiskelujani ja toiveitani vuodelle 2016 joita olin vuoden alussa kirjoittanut. Moni asia jäi tekemättä, kuten esimerkiksi viikonloppu Ticinossa. Monia muita asioita tuli toisaalta tilalle. Elämää ei voi aina suunnitella, joskus pitää vain mennä sen mukana mitä se tuo.

Vuosi 2016 oli vaikea vuosi, mutta oli siinä paljon ilonpilkahduksiakin. Elämämme Sveitsissä on tasaantunut jo hyvin arkiseksi. Olen ollut täällä jo kohta kolme vuotta. Emme enää kävele Bernin keskustassa ihastelemassa hienoja rakennuksia. Vuorilla käymme edelleen ihastelemassa maisemia, niihin en kyllästy ikinä. Suomeen muutto on pyörinyt mielessä varsinkin kesästä lähtien, mutta mitään ei ole vielä päätetty. Sukulaisten ja ystävien merkitys on kasvanut entisestään, ja Sveitsissä usea ystävämme on palannut tai palaamassa takaisin kotimaahansa.

Kiitos kaikille lukijoille jotka ovat jaksaneet kulkea mukanani.

Hyvää uutta vuotta 2017!

Joulu Suomessa

Niin se joulu taas pääsi yllättämään nopeammin kuin arvasikaan. Lähdimme jo ennen joulua Suomeen, tarkemmin ottaen Joensuuhun. Sunnitelmissa oli jäädä Joensuuhun ensin kolmeksi yöksi, jonka jälkeen jatkaisimme pääkaupunkiseudulle.

Olin päättänyt tehdä vielä toisen vapaaehtoistyöpäivän Suomessa tänä vuonna, ja valitsin paikaksi Hope-yhdistyksen Joensuun toimipisteen. Hope-yhdistys tukee vähäosaisia lapsiperheitä vaate- ja tavaralahjoituksilla. Olimme sopineet että menen päiväksi auttamaan heidän vastaanottokeskukseen, jossa tarvittiin apua varastoiden järjestelemisessä ja lahjoitusten lajittelemisessa. Apua tarvitsevien perheiden määrä kasvaa joka vuosi, ja vaikka minusta tuntui että tavaraa riitti, he kertoivat kuitenkin että tavaran vaihto on todella tiuhaa. Hope-yhdistyksestä enemmän heidän kotisivuillaan: http://www.hopeyhdistys.fi/. Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, niin voin lämpimpästi suositella ainakin Joensuun toimipistettä. Perehdytys työhön sujui nopeasti ja mutkattomasti, ja jo yhden päivän työllä voi auttaa.

Kun sitten vihdoin pääsin varsinaiselle joululomalle, sairastuin norovirukseen, tai johonkin vastaavaan vatsatautiin. Vietin siis ensimmäisen vapaapäiväni vessan lattialla toivoen että aika kuluisi ja tervehtyisin. Onneksi kyseessä ei ollut pitkäaikainen tauti, seuraavana päivänä olo oli jo huomattavasti parempi. Joensuun ostokset ja muut suunnitelmat jäivät kuitenkin tällä kertaa välistä.

Helsinkiin saavuttuamme tsekkasimme sisään Sokos Hotel Torniin, tartuntariskin vuoksi emme halunneet mennä äitini luokse. Torni oli meille uusi hotelli, ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan. Näköalabaarit ja muut jäivät nyt heikon olon vuoksi väliin, mutta jugend-tyylinen huone oli reilun kokonainen ja hienosti sisustettu.

Jouluaattona olimme kuitenkin kaikki onneksi kutakuinkin terveitä, ja saimme viettää mukavan ja tunnelmallisen joulun yhdessä läheisten kanssa. Olemme jo viettäneet monta joulua laajennetun suvun kanssa. Olen kovasti pitänyt tästä perinteestä, tykkään kun jouluna on paljon ihmisiä pöydän ympärillä ja voidaan vähän yhdistellä eri perheiden jouluperinteitä. Veljeni lapset ovat tuoneet uutta iloa meidän jouluihin, ja päivä kuluikin ikkunasta ulos tuijottaen, jos vaikka pukki olisi liikenteessä jo valoisaan aikaan. Jouluun kuului myös saunominen aidossa puusaunassa, mikä näin sveitsiläisittäin on luksusta. Joulupöytä oli katettu notkuvaksi herkuilla, omat suosikkini olivat jälleen erilaiset kalaruuat jotka veljeni oli laittanut. Joulupukki toi hymyn lasten kasvoille, ja lauloimme hänelle yhdessä "Joulpuu on rakennettu". Puolenyön aikaan kävimme vielä haudoilla Hietaniemessä muistamassa häntä jota ei enää tänä vuonna näkynyt meidän joulupöydässä. Tämä on myös meidän pitkävuotinen perinne, haudoilla on tunnelmallista ja rauhallista yöllä ja raitis ilma tekee hyvää jouluruokailun jälkeen. 

Joulupäivinä ehdimme vielä sukuloida lisää, nähdä ystäviä ja syödä suklaata mahan täydeltä. Tuli sitä alennusmyynneilläkin käytyä, mutta luottokorttilasku oli unohtunut maksaa, joten mitään en saanut tällä kertaa ostettua. Ihan hyvä niin, onhan sitä tavaraa jo nurkat täynnä. 

Kotimatka sujui nopeasti ja pomppuisasti. Viron yläpuolella alkoi yhtäkkiä erittäin voimakas turbulenssi, joka sai matkustajat huudahtamaan. En ole aikaisemmin itsekään kokenut yhtä voimakasta turbulenssia. Onneksi tätä kesti vain pari minuuttia, ja sen jälkeen kone lähti menemään 1100 km/h kohti Sveitsiä kovan myötätuulen vuoksi. Pääsimme perille alle kahdessa tunnissa, vaikka matka yleensä kestää n. 2.5 tuntia. 

Joulu oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Ystäviä ja sukulaisia oli jälleen ihana nähdä. Uskon kuitenkin että moni muukin ulkosuomalainen on kanssani samaa mieltä kun sanon että viikon mittaisen Suomi-loman jälkeen omaan kotiin on mukava palata.

Strasbourgin joulumarkkinoilla

Minulle tuli maanantaiksi työmatka Saksaan Stuttgartiin, ja koska mielessä oli ollut käydä samassa suunnassa olevilla Strasbourgin joulumarkkinoilla Ranskan puolella, päätimme sunnuntaina lähteä ajamaan Strasbourgiin ja jäämään sinne yöksi.

Joulufiilikseen on tänä vuonna ollut vaikea päästä. En tiedä mistä johtunee, mutta yksi syy on varmasti äskettäin tehdyssä Malesian matkassa. Jos on juuri tullut auringosta ja lämpimästä, ei oikein voi ymmärtää että pian on joulu. Olen kai oikeasti vähän jouluihminen sisimmiltäni, jos siihen vain olisi tarpeeksi aikaa. Jos olisin paljon kotona, koristelisin koko asunnon erilaisilla perinteisillä joulukoristeilla ja kukilla. Ostaisin joulukuusen ja soittaisin joululauluja. Leipoisin piparkakkuja ja ehkä jopa talonkin, unohtamatta joulutorttuja. Tänä vuonna en ole tehnyt näistä mitään. Ostin kyllä amarylliksen, mutta se ei ole vielä puhjennut kukkaan. Varmaan puhkeaa just silloin kun me olemme Suomessa viettämässä joulua ja on jo kuihtunut kun tulemme joulun jälkeen takaisin.

Lähdimme kuitenkin Strasbourgiin hakemaan joulumieltä, syömään hyvää ranskalaista ruokaa ja tottakai juomaan Vin Chaud:a, eli kuumaa viiniä. Strasbourgin joulumarkkinat oli tänä vuonna ripoteltu ympäri kaupunkia, ja infopisteistä annettiin karttoja joista näki missä kojuja on. Keskusta oli kokonaan suljettu autoilta, ja kaikkien jalankulkijoiden laukut tarkastettiin ennen kuin keskusta-alueelle pääsi. Poliiseja ja sotilaita oli kaikkialla, pakettiautoittain. On aika pelottavaa kävellä kaduilla kun vieressä kävelee sotilaita sormi rynnäkkökiväärin liipaisimella, vaikka tarkoitus on juuri vastakkainen. Ei kai näitä turvatoimia ihan turhaan pidetä yllä, tätä kirjoittaessani luin samalla uutisista kuinka Berliinin joulumarkkinoille ajanut kuorma-auto on tappanut useita ihmisiä.

Joulumarkkinat olivat muuten samantapaiset kuin Sveitsissäkin, sillä erolla että Ranskassa ruokien ja juomien määrä oli ainakin kymmenkertainen. Joka toinen koju myi jos jonkinlaista herkkua aina flammenkucheneista pasteijoihin ja makkaraan sauerkrautin kera. Glögivalikoima oli myös paljon laajempi kuin mihin Sveitsissä on tottunut, ja sai täältä jopa kuumaa siideriäkin.

Strasbourg vaikutti oikein kivalta pieneltä kaupungilta, jonka keskusta-alueen kiertää helposti jalan. Tämä on varmasti myös todella hieno kesäisin jokivarsineen. Ehkä eksymme tänne vielä uudestaan joskus, matkaa Bernistä on vain kaksi tuntia autolla.

Kauden avaus Grindelwaldissa

Saimme vihdoin laskukauden avattua viime sunnuntaina Grindelwaldissa. Sveitsissä on riittänyt aurinkoa jo monta viikkoa, ja vaikka lämpötilat ovat pysytelleet nolla paikkeilla, emme ole saaneet uutta lunta sitten marraskuun. Uset keskukset ovat vielä kiinni, ja suuremmissakin keskuksissa riittää lunta pelkästään ylärinteillä.

Päätimme kuitenkin lähteä kokeilemaan miltä se laskettelu kesän jälkeen maistuu ja päädyimme tuttuun ja turvalliseen Grindelwaldiin. Mukaan lähti myös hollantilainen ystävämme Rogier. Saimme nauttia auringosta ja lähes tyhjistä rinteistä. Ne rinteet jotka olivat auki olivat iloksemme hyvässä kunnossa ja niissä riitti lunta. Pidimme tapamme mukaan pitkän lounastauon sekä pari muutakin terassitaukoa. Kotiin saavuimme vasta pimeän tultua.

Tästä se laskukausi sitten lähteekin. Luvassa on ainakin Crans-Montana, Leysin, Sörenberg, Arosa sekä viikko Itävallassa.