Saksan kautta Sveitsiin - pitkät päivät sen kuin jatkuvat

Suomesta lähdin takaisin Sveitsiin Hannoverin kautta. Lähdin aikaisin aamulla Helsingistä, lensin ensin Frankfurtiin, josta jatkoin Hannoveriin. Hannoverissa hengailin lentokentällä parisen tuntia, jonka jälkeen kollegani nouti minut ja kävimme lounaalla intialaisessa ravintolassa ja tapasimme asiakkaan. Tämän jälkeen minut vietiin takaisin lentokentälle, jossa vietin toiset n. 4 tuntia odotellen lentoa. Onneksi tällä kentällä on mukava ravintola, jossa nautin lankkupizzan. Lankkupizza on kai kuin tavallinen pizza, mutta se tarjoillaan lankulla ja se on pitkulan muotoinen.

Saavuin takaisin Zürichiin myöhään illalla, ja koneen teknisen vian vuoksi myöhästyin junasta. Odottelin sitten vielä Starbucksissa seuraavaa junaa. Päivä oli todella pitkä, ja loppupäivästä olin kuumeessa. Todennäköisesti liiallisen rasituksen vuoksi. Matkoja on viime aikoina ollut paljon, eikä se helpommaksi muutu tälläkään viikolla. 

Suomessa käymässä

Lähdin käymään Suomessa työmatkojen välissä viime viikolla. Viikon aikana ehti taas hoitaa paljon asioita, tavata ihmisiä ja stressaantua liian kiireisestä elämästä. Odotan aikoja jolloin on edes jotain rutiinia, joitain viikkoja jolloin ei tapahdu juuri mitään.

Perjantaina kävin päiväreissulla Tartussa, lensin Helsingistä Tallinnaan, josta vuokrasin auton ja ajoin Tartuun. Illalla takaisin. Maantie Tallinnan ja Tartun välillä on aina yhtä tylsä, mutta tällä kertaa meinasin tosissani nukahtaa rattiin.

Sain myös uudet vuokralaiset Niittykummun asuntooni, ja kävin avaimia luovuttaessani nostalgiakäynnillä Niittykummun Mäkissä. Siellä tuli nuorena työskenteltyä parin vuoden ajan, ja muutenkin kävimme siellä kavereiden kanssa vuosien ajan kahvilla parantelemassa maailmaa. Paikka on täysin muuttunut, keskellä sijaitsevat tilausautomaatit jaksoivat hämmästyttää.

Olen päässyt uudestaan lenkkeilyn makuun ja jaksoin käydä pari kertaa ihan kunnollisella lenkillä pitkin Kaivarin rantoja. Tuuli oli kylmä eikä minulla ollut mukana talviolosuhteisiin soveltuvia lenkkeilyvaatteita. Toivottavasti jaksan pitää yllä tätä harrastusta myös kesällä.

Kävin myös viikon aikana tutustumassa moneen eri ravintolaan Punavuoren seudulla, jossa asuin tämän ajan. Etenkin meksikolainen El Rey oli mieleeni, tunnelma oli rento ja ruoka oli todella maistuvaa. Myös Tapiolan Sandro tuli vihdoin testattua, myös se oli hyvä. Yllä oleva kuva on Pontus-nimisestä ravintolasta, tilasin vihreän salaatin ja vihreä se todellakin oli.

Asuin omassa asunnossani jonka ostin viime syksynä Punavuoresta. Se on ollut nyt vuokralla, airbnb:n kautta, ja varasin sen itselleni viikoksi. Viihdyin siellä todella hyvin, asunto tuntui kodikkaalta ja jostain syystä jouluisalta. Kuuntelin jopa joululauluja koska oli niin jouluinen fiilis.

Kylmyys ja harmaus yllättivät Suomessa, olin jotenkin harhakuvitelmissani odottanut että täällä olisi ollut jo keväistä. Ehkä sitten huhtikuun puolivälissä kun tulen seuraavan kerran.

Päiväreissu Belgiaan

Itävallasta oli jälleen aika siirtyä Bernin kautta uuteen maahan, tällä kertaa Belgiaan. Yövyin Baselissa lentokenttähotellissa, ja lensin maanataina aamukoneella Brysseliin. Vuokrasin auton ja ajelin alle tunnin matkan päähän asiakkaan luo. Matkan varrella ehdin pysähtyä pienessä Lierin kaupungissa lounaalla. Kahvila oli todella viihtyisä ja mukava, harmi kun siitä ei tullut otettua kuvaa. Tämä oli tällainen pikapyrähdys Belgiaan, illalla lensin jo Helsinkiin.

Lentokoneessa ilmoitettiin juuri ennen lähtöä että koneessa on havaittu tekninen vika. Siirryimme siis takaisin lähtöasemiin ja odottelimme mekaanikon saapumista. Kapteeni ilmoitti että Helsingin mekaanikko oli neuvonut sammuttamaan koneet ja käynnistämään ne uudestaan. Jos tällä päästään eroon ongelmista, niin kone lähtisi Helsinkiin. Olin kahden vaiheilla toivoisinko että tämä yksinkertaiselta kuulostava toimenpiden ratkaisi ongelman, vai ei. Jotenkin viimeaikaisten lento-onnettomuuksien valossa teknisen vian omaavalla koneella lentäminen ei houkutellut. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja laskeuduimme turvallisesti perille Helsinkiin. Näin tällä kertaa.

Paluu Mayrhofeniin

Alppijengin viides reissu suuntautui Mayrhofeniin Itävaltaan. Olimme läheisessä Zell am Zillerin kylässä pari vuotta sitten ja teimme silloin päiväreissun myös Mayrhofeniin. Pidimme paikasta paljon, ja etenkin kylä vaikutti kivalta. Meitä laskijoita oli tällä kertaa reissussa mukana 7 aikuista ja 1 lapsi. Varasimme huoneiston Mayrhofenin keskustasta, josta pääsi helposti skibussilla rinteisiin. Iltaisin oli mukava seikkailla kylällä, käydä kaupoissa, ravinotoloissa ja baareissa.

Pidin muutaman etätyöpäivän viikon aikana, mikä toimi itse asiassa loistavasti. En oikein jaksa laskea 7 päivää putkeen, ja lepo teki hyvää. Lisäksi tekemättömistä töistä ei päässyt kertymään stressiä kun niitä teki vähän viikon aikana.

Laskimme monella eri alueella Mayrhofenissa ja sen läheisyydessä. Aloitimme Mayrhofenin päärinteiestä sunnuntaina, eli Penkenistä. Alue on laaja ja vaihteleva, mutta etenkin päähissien kohdalla erittäin ruuhkainen. Taisi olla hollantilaisten hiihtolomaviikko sillä niitä siellä piisasi. Maanantaina laskimme Ahornissa, jossa on periaattessa vain yksi rinne, mutta se on sitäkin pidempi ja kivempi. Ahornissa saa laskea rauhassa ja hissiin pääsee jonottamatta. Minä laskin vain muutaman tunnin aamulla, sen jälkeen siirryin sisätiloihin töihin. Tiistaina lähdimme Hintertuxin jäätikköä kokeilemaan Mayrhofenin läheisyydessä. Alue yllätti positiivisesti, vaikka kylmä tuuli lisäsikin pakkasen purevuutta. Tänne voisin ehdottomasti mennä uudestaankin laskemaan. Keskiviikkona menimme Zell am Zilleriin, jossa siis muutama vuosi sitten kävimme. Valitettavasti tämäkin alue oli ruuhkainen. Laskimme alueen lähes päästä päätyyn, jolloin etenkin siirtymähisseissä oli jonoja. Torstaina olin jälleen etätöissä ja perjantaina kävimme vielä kertaalleen Zell am Zillerissä. Zell am Ziller on näistä alueista suurin, ja pelkästään tässä keskuksessa voi helposti viettää koko viikon.

Iltaisin kävimme pääasiassa ulkona syömässä ja joskus eksyimme peräti yökerhoihin. Ravintolatarjonta ja yöelämä oli Mayrhofenissa parempaa kuin mitä olen nähnyt missään muualla alpeilla. Jos menojalka vipattaa, niin kannattaa ehdottomasti suunnata tänne.

Viikko oli rentouttava, hauska ja ikimuistoinen. Tällä porukalla reissaisin ihan milloin vain. 

Päivä Serfauksessa

Madridista lensin Zürichiin, ja jatkoin siitä suoraan Itävallan rajan yli Serfaukseen, jossa tapasin ystäväni Tuijan. Yövyimme Riedl:n kylässä, jossa meillä oli mukava hotelli spa-osastolla, jossa myös oli suomalainen sauna, sekä hyvä illallinen edulliseen hintaan. Tämä oli juuri sellainen rentouttava ilta jota kaipasin rankan viikon päätteeksi.

Aamulla suuntasimme Serfauksen laskettelualueelle jossa vietimme koko päivän. Alue oli minulle uusi ja ensivaikutelma oli positiivinen. Laskettavaa riitti ainakin pitkäksi viikonlopuksi, emme ehtineet päivän aikana käydä kaikkea läpi. Hissikapasiteetti oli hyvä eikä rinteissä ollut ruuhkaa. Rinnebaareja oli paikoittain vain harvakseltaan, mikä sinänsä ihmetytti koska Itävallassa tämä on yleensä hyvin hoidossa. Lounasbaarista tosin saimme ilmaiset kahviliköörishotit baarimikolta :-)

Serfauksesta jatkoimme vielä illalla eteenpäin Zell am Zilleriin, jossa tapasimme lisää kavereita ja vietimme koko viikon yhdessä lasketellen.

Paljon ruokaa ja liikaa viiniä

Viime viikko meni työmatkalla Espanjassa lähellä Madridia. Reissu alkoi maanantaina ja päättyi vasta perjantaina. Pitkä viikko, mutta toisaalta todella helppo kun ei tarvitse matkustella paikasta toiseen.

Kokous pidettiin Chateau d'formissa, joka on yrityksille suunniteltu majoitus- ja kokouskonsepti. Tarjolla on aina hyvää ruokaa niin paljon kuin jaksaa syödä, sekä tietenkin juomia. Alueelta löytyi monta eri baaria, jossa voi itse valmistaa omat drinkkinsä. Viikon aikana meille järjestettiin myös kahdet viinin maistelut.

Tällä hotellilla oli myös hevosia, jotka toivat kokoushuoneisiin kärpäsiä. Ehdin yhtenä päivänä myös kokeilemaan ratsastusta itse kollegan opastuksella. Jalat olivat seuraavana päivänä todella kipeät mutta pidin kovasti hevosen kyydissä istumisesta ja ajattelin että voisin mennä joskus toistekin.

Kävin myös muutaman kerran lenkillä hieman kuluttumassa kaikkea sitä ruokaa mitä tuli syötyä. Kuvan koira lähti aina innokkaana mukaan juoksemaan.

Viikko oli raskas kokouksineen, mutta onneksi tämä kokous järjestetään vain kerran vuodessa. 

Aikani Thunissa

Tammi-helmikuun asuin Thunissa, noin 30 km Bernistä kohti Alppeja pienessä airbnb:ssä. Asunnossa oli sänky, pieni avokeittiö ja kylpyhuone. Isolta terassilta oli upeat näkymät joen ja vuorten yli. Helmikuun lopussa kelit lämpenivät jo niin paljon että nautin auringosta terassilla bikineissä. Thunista ei muuten jäänyt oikein mitään mieleen. Kävin kaupungilla muutaman kerran syömässä sekä parina iltana joogassa ystäväni Kathyn kanssa joka myös asuu täällä. Thun on pieni kaupunki, joten ei siellä mitään erikoista nähtävää todennäköisesti olisi ollutkaan. Thunin linna on tosin hieno, ja se näkyi myös omasta huoneistostani.

Nyt olen taas asunnoton jonkun aikaa, ja majailen Katharinan sohvalla. Suunnitelmissa olisi kuitenkin pikkuhiljaa perustaa oma koti jotta asumiseen saisi edes jonkinlaista pysyvyyttä.