Matkalaukku lähtövalmiiksi

Pakkaaminen ei todellakaan kuulu lempipuuhiini, mutta joudun sitä valitettavan usein harrastamaan. Yritän yleensä päästä pelkällä käsimatkatavaralla lähtemään, varsinkin jos kyseessä on vaihtoja sisältävä lentomatka.

Tällä kertaa lähden kuudeksi päiväksi jenkkeihin meidän omalle toimistolle koulutukseen ja erinäisiin kokouksiin. Kaikki kokoukset ovat sisäisiä, joten pukeutuminen on aikaa vapaata. Lisäksi ohjelma  on täyteen pakattu kokouksia ja illallisia, joten omaa aikaa ei ole ollenkaan. Näin ollen laukkuun ei tarvitse jättää yhtään tilaa urheiluvaatteille tai shoppailulle. Tylsää mutta helppoa, lisäksi pääsen tällä kertaa pienellä laukulla lähtemään.

Pakkaan yleensä alle kymmenessä minuutissa, enkä juuri mieti mitä laukkuun laitan mukaan. Useimmiten olen kuitenkin muistanut kaiken, ja mikä on unohtunut löytyy yleensä paikan päältä, ellei kyseessä ole lääkkeet tai puhelin.

Tänään oli pakkaamiseen hieman enemmän aikaa, joten ehdin sovitella eri päivien vaatteet läpi ennen pakkaamista. Näin voi tietenkin varmistaa sen että laukusta todella löytyy jotain päällepantavaa. Usein on myös käynyt niin ettei mitkään mukaanotetut vaatteet oikein sovi keskenään yhteen. Siinä sitten kuljet samoissa vaatteissa monta päivää putkeen..

Pitkälle lentomatkalle varaan aina mukaan mukavat lentovaatteet: löysät housut tai mekko, villasukat, lämmin kaulaliina ja villapaita. Joskus koneissa voi olla turkasen kylmä. Pidemmille lennoille otan myös jotain luettavaa, kunnon kuulokkeet, niskatuen sekä iPadin. iPadiin voi myös ladata mukaan jotain luettavaa, kuten päivän hesarin. Näillä pärjää aika pitkälle. Lisäksi jonkinlaiset matkaeväät ovat aivan must: pähkinät ja kuivatut hedelmät ovat monta kertaa pelastaneet kun lentokoneessa on tarjottu jotain ei-niin-herkullista syötävää. Jenkkeihin kun lähtee on myös muistettava adapterit sekä hieman dollareita käsirahaksi.

Olen jo vuosien ajan suunnitellut ostavani erillisen matka-meikkilaukun, joka on helppo vaan heittää mukaan matkalaukkuun. Tähän asti en ole vieläkään päässyt, mutta nyt minulla on sentään kylppärissä erillinen kori jossa säilytän kaikkea matkakokoista shampoosta hiuslakkaan. Tästä on helppo valita mukaan mitä mahtuu ja mitä ilman en usko pärjääväni. Jenkeissä kosmetiikka on edullista, joten yritän myös jättää vähän tilaa uusille tuotteille.

Lisäksi mukaan pitää muistaa pakata ne kaikkein oleellismmat: puhelin, lompakko, läppäri, passi ja koko kasa erinäisiä latureita. Matkalippuja en yleensä enää tulostele, ne löytyy kuitenkin kätevästi puhelimesta jos niitä sattuu tarvitsemaan. Lentokentällä pärjää yleensä pelkällä passilla.

Joulumarkkinoiden avajaiset

Keski-Eurooppa on tunnettu joulumarkkinoistaan, ja myös Sveitsissä on tänä viikonloppuna monessa kaupungissa joulumarkkinoiden avajaiset. Ensimmäistä adventtia vietetään huomenna pitämällä keskustan kauppoja poikkeuksellisesti auki myös sunnuntaina.

Bernissä on kaksi eri joulumarkkinaa, jotka molemmat sijaitsevat vanhassa kaupungissa kävelyetäisyydellä toisistaan. Kävimme tänään tutustumassa toiseen niistä. Ihmisiä ei vielä ollut paljon, joten saimme rauhassa kierrellä glögilasi kädessä. Tai siis glühwein.

Markkinoilla oli myynnissä vähän kaikenlaista: keramiikkaa, lasten vaatteita, koruja, soittimia, herkkuja jne. Mielestäni valikoima on huomattavasti monipuolisempi kuin mitä esimerkiksi Suomessa on tottunut näkemään.

Bernin kaupunki on nyt myös koristeltu joulutunnelmaan, täytyy yrittää joku ilta hilppasta ottamaan pari tunnelmakuvaa tännekin. 

Fiiliksiä - 8 kk

Taas on kuukausi vierähtänyt. Marraskuu on monelle se kaikista vaikein kuukausi kun pimeys lisääntyy ja kylmä tuuli puhaltaa vasten naamaa. Pitkä talvi on vasta edessäpäin ja kesään on vielä ikuisuus.

Marraskuussa olen huomannut selkeän eron Sveitsin ja Suomen välillä. Täällä päivät ovat vielä kohtuullisen pitkiä, valoisaa on jo n. klo 7:30 aamulla ja pimeätä tulee siinä 17:30 aikoihin. Usein lähden siis töihin kun on vielä valoisaa, mikä on ollut minun jaksamisen kannalta todella tärkeää. Suomessa tuntui aina siltä kuin olisin lähtenyt töihin keskellä yötä.

Pari edellistä viikkoa on kulunut Bernissä oleskelun merkeissä yhtä reissua lukuunottamatta. On tuntunut hyvältä saada vähän kotiaikaa ja vain rentoutua kaiken matkustelun jälkeen. Ensi viikolla on jälleen jenkkireissu edessä ja sen jälkeen tulenkin taas Suomeen käymään, siitä onkin kulunut jo lähes kolme kuukautta kun viimeksi siellä kävin.

Viime viikkoina olemme myös saaneet tuttavapiiriä vähän laajennettua Sveitsissä ja Bernissä. Nykyään tuttuja on jo sen verran että tekemistä riittää aina viikonlopuksi jos sitä vain haluaa järjestää. Tuntuukin jo siltä ettei uusien tuttavuuksien löytämiseen loppujen lopuksi niin paljon energiaa tarvinnutkaan laittaa kuin mitä olin alunperin ajatellut. Löysin lisäksi facebookista Bernin suomalaisten naisten ryhmän jonka pikkujouluja vietetään viikon kuluttua. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Plussat ja Miinukset

+ Uusia tuttavuuksia ja ystäviä on ollut yllättävän helppo löytää
+ Valoisuus ja aurinkoiset päivät
+ Kokemukset-tähän kahdeksaan kuukauteen on mahtunut mieletön määrä seikkailuja!

- En keksi mitään :)

Pitkä matka kotiin

Vihdoinkin kotona jälleen!

Lähdimme kollegani kanssa tiistaina varhain aamulla lentäen Zürichistä Berliiniin, josta vuokrasimme auton tarkoituksena kierrellä tapaamisissa Berliinin ympärillä. Matka alkoi hieman takkuillen koneen ollessa myöhässä pari tuntia, joka myös tarkoitti myöhästymistä tapaamisista. Tämä päivä meni kuitenkin vielä suhteellisen hyvin, ajoa kertyi noin 300 km sumuisilla kyläteillä Berliinin eteläpuolella. Sumussa ajaminen on ihan mielenkiintoista, varsinkin pimeässä. Pikku hiljaa silmät alkavat oikkuilemaan ja näkee harhoja, erilaisia hahmoja tien varressa ja jopa auton sisällä. On varmaan tullut nähtyä liian monta kauhuelokuvaa..Ikävä kyllä ajoin koko matkan enkä sen vuoksi saanut mitään hyviä sumukuvia otettua.

Seuraavana päivänä aamu alkoi teknisillä ongelmilla asiakkaan luona, jonka vuoksi aikataulumme oli jälleen myöhässä koko loppupäivän. Emme tämän vuoksi ehtineet iltpäivän lennolle kotiin Berliinistä. Päätimme kaikessa viisaudessamme ajaa kotiin vuokra-autollamme. Navigaattori näytti matkaksi 750 km, joten ihan kohtuuden rajoissa vielä.

Pääsimme onneksi turvallisesti kotiin myöhään eilen illalla, ajoa tuli yhteensä 1350 km kahden päivän aikana. Voin sanoa että olen jälleen saanut autoilusta tarpeekseni vähäksi aikaa eteenpäin.

Keikkoja ja Stockhornin valloitusta - viikonloppu ystävän kanssa

Verailijoita on aina mukava saada Berniin. Nyt edelliesestä vierailusta oli kulunut jo parisen kuukautta, joten otimme ilolla vastaan entisen kollegamme Chasin Pariisista. Pariisista pääsee Berniin suoraan junalla, joka kestää n. 4 tuntia. Pidennetty viikonloppu on siis melko helposti järjestettävissä.

Onneksi säät ovat täällä taas lämmenneet ja meitä on hemmoteltu koko viikonlopun ajan aurinkoisella kelillä. Lauantaina piti siis käydä terassilla ja kierrellä vähän kaupunkia. Illalla teimme perinteistä juustofondue:ta jonka jälkeen suuntasimme sveitsiläisen heavybändin keikalle läheiseen Dampfzerntraleniin. Yksi keskustan lähellä asumisen hyviä puolia on ehdottomasti se että kaikki on kävelymatkan etäisyydellä. Jotenkin kaikkialle on niin paljon helpompi lähteä kun se ei vaadi puolta tuntia bussissa.

Tänään olikin sitten sunnuntaiseikkailun vuoro. Ajattelin viime viikonloppuna että vaellukset saivat olla siinä tämän vuoden osalta, mutta niin vaan mieli taas haikaili vuorille. Ymmärrän hyvin että sveitsiläiset lähtevät joka viikonloppu vuorille. Hiljaisuus ja hienot maisemat ovat erinomaisia rentoutumiskeinoja.

Lähdimme tällä kertaa Stockhorniin, johon ajaa noin 30 min. Bernistä. Stockhorniin pääsee ylös gondolilla, ja sieltä löytyy juuri avattu näköalatasanne huikeine näköaloineen. Huipulta pääsee laskeutumaan montaa eri reittiä pitkin alas. Koska kausi on jo lopuillaan ja lunta on maassa jonkun verran, oli seikkailu alaspäin aika märkää puuhaa. Otimme väliasemalta jälleen hissin alaspäin, joten kävelyä tuli tällä kertaa n. 5 km. Maisemat ovat täällä upeat, ja on hienoa voida käydä joka kerta uudessa paikassa. En varmaan koskaan kyllästy näihin vuoriseikkailuihin!

Kaliumjodia

Sveitsissä olen saanut jo muutamaan otteeseen kotiin kaliumjoditabletteja. Ihmettelin aluksi hieman asiaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Nyt näitä tabletteja tuli taas postilaatikkoon, minun nimellä ja osoitteella varustettuna. Kaikille täällä asuville siis erikseen postitetaan kaliumjodia. Vaivauduin tällä kertaa lukemaan selostetta hieman enemmän, ja ilmeni että nämä ovat tarkoitettu ydinvoimalaonnettomuuden varalta. Ydinvoimalaonnettomuuden sattuessa viranomainen ilmoittaa että kaliumjoditabletteja on syötävä ja niitä syödään niin kauan kuin toisin sanotaan.

Aika erikoista minun mielestäni, onko odotettavissa että täällä sattuisi ydinvoimalaonnettomuus josta kansalaiset eivät ole tietoisia? Oli miten oli, laitan nämä tabletit taas kasvavaan kaliumjodivarastooni säilöön pahan päivän varalta.

Jouluvaloja

Pimeyden keskelle on pikkuhiljaa alkanut ilmaantua jouluvaloja ja kynttilöitä luomaan tunnelmaa. Yläkuvassa näkyvä hotelli on ihan työpaikkani vieressä, he ovat hienosti tuoneet Eiffelintornin myös tänne ja koristaneet puun joululahjoilla. Tästä on kiva kävellä ohi työpäivän jälkeen.

Illat ovat viime aikoina menneet aika pitkälti kotona istuessa, joten päätimme tänään lähteä kaupungille kiertelemään vaihtelun vuoksi. Bernin vanha kaupunki on kyllä hieno, edelleen tuntuu kuin olisi ulkomailla kun siellä seikkailee pikkukujilla. Vaikka asumme lähellä kaupunkia, vain n. kilometrin päässä, on tunnelma vanhassa kaupungissa kuitenkin aivan erilainen. Huomaan myös että tänä päivänä tulee kierreltyä enemmän kaupungin laidoilla, josta löytyy paljon pieniä tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita. Tulipahan juotua vuoden ensimmäinen Glühweinkin!

Ensi viikolla kaivan varmasti jo esiin jouluvalot ja tuon vähän tunnelmaa myös kotiin. Eihän vielä ole liian aikaista, eihän?

Vaellus lumirajalle

Talvi tekee tuloaan Alpeille ja vaellusmahdollisuudet ovat aika rajoittuneet tällä hetkellä. Laskeskelimme juuri että tämä viikonloppu on ehdottomasti viimeinen mahdollinen vaellusretkeä varten, seuraava sunnuntaiseikkailu tulee suuntautumaan laskettelurinteisiin.

Koska varsinaisilla Alpeilla reitit ovat yleensä lumirajan yläpuolella, joka tällä hetkellä kulkee noin 1500 metrissä, suuntasimme esi-Alppien alueelle, Gantrischin luonnonpuistoon. Täältä löysimme reitin joka lähti 900 metristä, johon jätimme auton. Lähdimme siitä nousemaan 600 metriä parissa tunnissa lumirajalle asti ja tulimme sen jälkeen alas. Aika raskas nousu siis, varsinkin jos ei ole tottunut siihen. Haastavuutta lisäsi paikoitellen erittäin mutainen polku sekä tietenkin liukas lumi.

Näkymät ylhäältä olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoiset. Upeat Alpit vasten vihreitä kukkuloita luovat hienon kontrastin. Ja onhan se ihana tällaisen aktiivipäivän jälkeen tulla kotiin, tehdä ruokaa ja ottaa pitkä kylpy kynttilän valossa. Kyllä nyt taas kelpaa aloittaa uusi viikko rentoutuneena.

Internations bileet ja suomalainen joulutori Vol 2

Kirjoitin tänne joskus puolisen vuotta sitten käyneeni Internations bileissä sekä suomalaisella kirppiksellä. Puolen vuoden tauon jälkeen kävin tänä viikonloppuna samoissa tapahtumissa eilen ja tänään.

Perjantai-iltana oli vuorossa Internations yhistyksen kuukausittainen kokous luonnontieteellisessä museossa. Internationskokoukset ovat expat:ien tapaamispaikkoja, Bernissä he järjestävät kuukausittaisten kokoontumisten lisäksi kaikkea vaellusretkistä illallisiin. Päätin edellisellä kerralla että osallistun jokaiseen kokoontumiseen, mutta puoli vuotta siihen meni että olin seuraavan kerran paikalla..

Tämä tapaaminen oli melko erilainen sillä se oli museossa. Ihan oikeassa museossa täynnä  dinosauruksen luurankoja ja täytettyjä eläimiä. Lisäksi tänne oli roudattu baari alkoholijuomineen sekä tanssilattia. Tämä olisi aivan mahdoton yhdistelmä Suomessa, humalaiset suomalaiset horjuisivat luurankojen päälle alta aikayksikön tai heittelisivät pulloja eläinten päähän. Tai vaikka niin ei kävisikään, niin museon johtaja ei voisi luottaa siihen ettei niin kävisi.

Täällä meno oli melko rauhallista puoleenyöhön asti, jolloin lähdimme kotiin. Taas tuli tutustuttua uusiin ihmisiin joka puolelta maailmaa, mielenkiintoista!

Tänään Bernin suomalaiset järjestivät joulutorin joulupukkineeen, piparkakkuineen ja myyjäisineen. Edellisen kerran täällä käydessäni kaikki tuntui ihan liian suomalaiselta, ihan kuin olisi tullut mini-Suomeen. Ajattelin silloin että oli ehkä vähän liian aikaista tällaiselle, minulla  ei ollut vielä tarpeeksi kova koti-ikävä. Tällä kertaa kävi aikalailla samalla tavalla, viivyimme vain hetken ja totesimme että lähdetään takaisin ulos, Sveitsiin. Olemme kuitenkin tulleet Sveitsiin kokemaan jonkin uuden maan, ja tuntuu edelleen siltä että olemme enemmän "kotona" juustokauppojan ja suklaapuotien keskellä. Mutta kyllä tämäkin varmasti vielä muuttuu, sille pitää vain antaa oma aikansa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Lohturuokaa ja Breaking Bad

Myös Sveitsissä päivät ovat lyhenemään päin ja koska työpäivät täällä jatkuvat yleensä kuuteen asti illalla, on jo pilkkopimeätä kun saavun kotiin töistä. Useimmiten myös ripottelee vettä, eli hyvin tyypillinen syyskeli. Ei todellakaan tee mieli lähteä mihinkään ja mieluiten olisin vain kotona. Kaikki muu tekeminen keskittyy viikonloppuihin, jolloin sentään voi vielä olla ulkona valoisaan aikaan.

Näinä pimenevinä syysiltoina en tiedä mitään parempaa kuin kääriytyä viltin alle sohvalle ja syödä jotain pientä snacksiä ja katsoa tv:tä. Netflix rantautui Sveitsiin pari kuukautta sitten, ja olemme nyt innokkaana seuranneet Breaking Bad-sarjaa. Netflix on mainio keksintö etenkin ulkosuomalaisille. Meillä on kyllä tavallisetkin tv-kanavat, mutta niistä tulee pääosin saksan-, ranskan- tai italiankielistä ohjelmaa. 

Snacksinä toimii hyvin juustolautanen. Sveitsihän on juustomaa, täällä sijaitsee mm. Gruyere-, Emmental- ja Appenzeller- juustokylät. Juustot täällä ovat edullisia, tuoreita ja niitä on hyvä valikoima jopa meidän lähikaupassa. Siihen lisäksi vähän hedelmiä ja pähkinöitä sekä jotain hyvää salamia niin johan mieli hieman piristyy. 

Rentouttavia syysiltoja ja pimeydessä jaksamista kaikille! Ja hyviä Netflix-vinkkejä otetaan myös vastaan :)

Ikävä maanantai

Maanantai ei kuulu suosikkipäiviini, niin kuin ei varmaan monen muunkaan. Pitkä viikko edessä ja herääminen aamulla tuntuu usein vaikealta. Tämä maanantai alkoi lisäksi erittäin ikävissä merkeissä. Lähdin töihin autolla sillä ulkona satoi vettä. Hieman ennen työpaikalle saapumista ajoin kolarin pyöräilijän kanssa. Minulle ei käynyt mitenkään, eikä pyöräilijällekään onneksi mitään pahempaa tapahtunut, vaikka se pahalta ensin vaikuttikin eikä hänellä ollut kypärää päässä.

Otin tästä tietenkin syyt niskoilleni, sillä olin se autolla liikkuva osapuoli. Kumman syytä tämä loppujen lopuksi oli, on pohdittu eilen työpaikallani. Bernissä liikkuu todella paljon pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Autolla saa siis olla erittäin varovainen ja nopeusrajoitus 40 km/h on kaupungissa ihan kohdallaan.

Siinä sitten sateessa maanantaiaamuna täyttelimme erilaisia tapaturmakaavakkeita ystävällisen silminnäkijäpariskunnan kanssa. Tai he oikeastaan täyttivät kaikki kaavakkeet ja sanoivat mitä pitäisi tehdä. Minä ja pyöräilijä olimme aikalailla shokissa vielä tunti onnettomuuden jälkeen.

Minulla kävi kuitenkin tuuri, pyöräilijä oli minun ikäinen nainen, joka on saksankielen opettaja. Sovimmekin nyt ensi viikolle kahvittelut ja ajattelin, että jos hän vain suostuu niin hän voisi opettaa minulle hieman saksaa.

Tällaisissa vaikeissa tilanteissa huomaan berniläisten aidon auttamishalun. Monta kertaa olen huomannut että kanssaihmiset täällä oikeasti näkevät muut ihmiset ympärillään ja ojentavat auttavan käden aina tarvittaessa, ja myös silloinkin kun sitä ei todellakaan odoteta. Siitä tulee aina hyvä mieli, mutta myös halu laittaa hyvä kiertämään ja kohdella muita samalla tavalla.

Sunnuntaiseikkailuja lähimetsässä

Tänään on isänpäivä Suomessa ja haluaisin kovasti olla siellä viettämässä sitä oman isäni kanssa. Nämä on näitä ulkomailla asumisen ikäviä puolia, olisi kiva hypätä johonkin sukkulaan joka veisi minut Suomeen pariksi tunniksi ja pääsisin sen jälkeen taas kotiin Berniin. Valitettavasti näitä nyt ei ole vielä keksitty.

Lähdimme tänään ulkoilemaan lähimetsään, jossa ei ollut vielä tullut käytyä. Metsä ei ole kovin iso, mutta siellä on silti hyvin merkittyjä Wanderweg-reittejä, eli n.k. vaellusreittejä. Lähinnä tämä metsä muistuttaa ehkä Puolarmetsää Espoossa, mutta tosin tämä on paljon pienempi. Seikkailtuamme metsässä jonkin aikaa päädyimme jonkinlaisella kotieläintilalle, josta löytyi sikoja, lampaita, vuohia, kanoja, lamoja jne. Hauskoja ja sosiaalisia eläimiä joita oli kiva seurailla. Tänne on ehdottomasti tultava sitten kun saamme Berniin lapsivieraita.

Ihan mukava päivä siis täällä tänään, mutta ei se kuitenkaan korvaa niitä perinteisiä isänpäivän kahveja Suomessa.

Hyvää isänpäivän iltaa kaikille isille Suomeen! Sveitsissä ei ole tänään isänpäivä, sitä vietetään täällä kesäkuussa.