Päiväni murmelina

Minulla on uuden työn myötä säännöllisesti asiaa Amsterdamiin. Nyt sattui kolme työmatkaa Amsterdamiin peräkkäisinä viikkoina. Lennän tiistaina illalla Baselista EasyJetillä Amsterdamiin, josta hyppään lentokenttäbussiin joka vie minut Hoofddorpissa sijaitsevaan Novoteliin yöksi. Seuraavana päivänä on kokouksia toimistolla, jonka jälkeen lennän taas EasyJetillä kotiin. Viimeisellä viikolla vietän yhden päivän enemmän Hoofddorpissa.

Hoofddorp sijaitsee ihan Schipholin lentokentän lähettyvillä, ja siellä on sijainnin vuoksi erittäin paljon yrityksiä. Iltaelämää Hoofddorpissa ei ole, jos sitä kaipailee niin täytyy hypätä junaan ja mennä Amsterdamin keskustaan. Tosin minulla ei työpäivän jälkeen ole enää energiaa mihinkään muuhun, joten tyydyn usein Novotelin ravintolaan tai baariin. Usein täällä on muitakin kollegoita joiden kanssa voi istua iltaa.

Vaikka nämä ovat lyhyitä työmatkoja, niin 2-3 iltaa viikosta poissa kotoa on yllättävän paljon. Jäljelle jääville päiville kun yrittää mahduttaa kaiken muun, niin tuntuu ettei päivässä ole tarpeeksi monta tuntia. Minun kohdallani tämä on ehkä vähän omaakin syytä kun on niin paljon ohjelmaa itselleen järjestänyt. 

Marraskuun ajanvietettä kiipeilykurssilla

Olin tänä vuonna pelännyt marraskuuta jotenkin tosi paljon. Mielessä oli varmaan viime vuoden marraskuu joka tuntui jotenkin todella vaikealta. Marraskuu on kuukausista ikävin Sveitsissä, täällä on usein sateista eikä lumesta ole vielä tietoakaan. Harrastukset jäävät vähemmälle kun vuorilla ei voi oikein vaeltaa tai pyöräillä ja laskettelukausi ei ole vielä alkanut.

Ilmoittauduin siis kiipeilykurssille Bernissä sijaitsevaan O'Bloc halliin marraskuun kaamosta paetakseni. Olen nyt kiipeillyt kesän ja syksyn aikana joitakin kertoja ja olen ollut todella innoissani tästä uudesta harrastuksesta. Pieni jännitys tuo mukavaa adrenaliinia vaikka kyseessä onkin todella turvallinen laji.

Alkeiskurssille oli minun lisäkseni ilmoittautunut 6 muuta naista. Aika yllättävää itse asiassa että kaikki olivat naisia, mutta mietin että tämä johtuu varmaan kurssin nimestä - miehet eivät ehkä halua myöntää olevansa aloittelijoita. Kurssikavereistani kaikki olivat jo kiipeilleet jonkin verran, joku oli esim. kiipeillyt 20 vuotta sitten ja halusi nyt aloittaa uudestaan, toinen oli boulderoinut ja halusi nyt alkaa kiipeilemään. Ohjaajamme oli todella taitava ja hyvä, jaksoi jopa selittää minulle erikseen englanniksi ellen ymmärtänyt jotain.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi boulderoinnin perusteita sekä opimme varmistamaan toisiamme. Ensi kerralla olisi tiedossa kiipeilytekniikkaa sekä solmujen tekemistä, ja viimeisellä kerralla kiipeilemme itsenäisesti. Kurssin hinta oli mielestäni Sveitsin mittapuun mukaan todella maltillinen, ainoastaan 140 chf kuudesta tunnista.

O'Bloc on mielettömän hieno kiipeilyhalli (en kyllä ole montaa muuta nähnyt, täytyy myöntää), jossa korkein seinä on 19 metriä. Boulderointipaikkoja on viidessä eri kerroksessa, lapsille on omat alueet ja myös ulkona on sekä boulderointi että kiipeilypaikkoja. Lisäksi täällä on tosi viihtyisä kahvila jossa voi vaikka nauttia oluen kiipeilyn jälkeen. Ainoa ongelma täällä on väkimäärä, niin kuin kuvasta näkyy. Tämä muuttuu tietenkin kesällä kun tämä porukka ryntää vuorille.

Jälleen viikko Suomessa

Eihän siitä olekaan kuin kuukausi kun kävin viimeksi Suomessa, ja nyt oli taas aika tulla työmatkalle kotimaahan. Uudessa työssä on tosiaan se hyvä puoli että olen vastuussa myös Suomen myynneistä, joten matkoja Suomeen on nyt useamman kerran vuodessa.

Marraskuu ei ehkä ole se kaikkein imartelevin kuukausi Suomessa, mutta eihän se ole sitä Bernissäkään. Muutamana päivänä aurinko jaksoi pilkottaa, tosin ollessani töissä. Suomessahan päivät ovat niin lyhyitä tähän aikaan vuodesta ettei ulos ehdi valoisaan aikaan ollenkaan, paitsi viikonloppuna.

Päivät täyttyivät siis pääosin töistä ja erilaisista kokouksista. Joukkoon mahtui kuitenkin myös lenkkejä ystävien kanssa, BasBas viinibaariin tutustumista, äidin syntymäpäivien viettoa ja paljon muuta.

Päivät menevät nykyään niin nopeasti että ehdin just todeta että olen herännyt ennen kuin on jo aika mennä nukkumaan. Tämän takia onkin entistä tärkeämpää nauttia jokaisesta hetkestä ja eläytyä siihen kuin se olisi se viimeinen. Ihan niin kuin tuossa kuvaamassani taulussa todetaan.

Kuntosalini Bernissä

Olen käynyt enemmän tai vähemmän treenaamassa samalla salilla jo parisen vuotta. Unik training muutti uusiin tiloihin viime kesänä, ja nyt sali on todella avara ja tilava. Samalla tuntivalikoima laajeni ja tiloihin rakennettiin myös erillinen joogasali. Treenaan edelleen pari kertaa kuussa myös personal trainerin kanssa, joka on ollut todella motivoivaa silloin kun ei muuten huvittaisi treenata. Hän on myös auttanut minua erillaisten kipujen ja rasitusvammojen kanssa.

Unik training salilla keskitytään funktionaaliseen treeniin eli toiminnalliseen harjoitteluun. Tämän harjoittelun tarkoituksena on tukea päivittäistä liikkumista. Teemme paljon harjotteita kehon omalla painolla, käyttäen joskus kahvakuulia ja TRX nauhoja. Treeni keskittyy etenkin keskivartalon hallintaan ja tasapainon parantamiseen. Tosin unik trainingissa on myös tarjolla esim. nyrkkeilyä, joka on todella kivaa vaihtelua tavalliselle treenille. Naisille suunnattu bootycamp, jossa keskitytään nimen mukaisesti pakaralihaksiin on myös suuressa suosiossa.

Voin lämpimästi suositella salia kaikille Bernissä asuville!

Melkein kuin Pink Floyd: Brit Floyd

Pink Floyd on kuulunut suosikkeihini jo useamman vuosikymmenen ajan. Biisejä jaksaa kuunnella vuodesta vuoteen, vaikkakin jotkut niistä alkavat jo olemaan puhkisoitettuja. Pink Floydin alkuperäistä kokoonpanoa ei pääse enää kuulemaan, mutta onneksi näitä cover bändejä riittää. Brit Floyd Englannista esitti viikko sitten Baselin musiikkiteatterissa upean shown. Konsertti kesti kolme tuntia, ja mukaan mahtui kymmeniä Pink Floydin hittibiisejä. Show oli todella näyttävä valoineen ja animaatioineen, Pink Floydin tyyliin.

Rankan työpäivän jälkeen on ihanaa istahtaa kuuntelemaan musiikkia ja vain nauttia. Tosin ajomatka kotiin Baselista keskellä yötä ei koskaan ole niin houkutteleva.

Lokakuun loppu Bernissä ja Katharinan läksiäiset

Ihan ensiksi täytyy pyytää anteeksi useiden viikkojen pituiseksi venynyttä blogitaukoa. Minulla on ollut teknisiä ongelmia kuvien kanssa, mutta nyt kaikki on taas toimintakunnossa.

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Uusi työ on alkanut painaa päälle, samalla kun olen vielä hoitanut edellisiä työtehtäviä. Olen myös yrittänyt päästä takaisin urheilun makuun pienen tauon jälkeen. Onneksi säät ovat vielä suosineet lenkkeilijää Bernissä, ja lämpötilat ovat olleet n. 20 asteessa lokakuun loppuun asti.

Katharinasta olen täällä blogissa aikaisemminkin maininnut. Hän on paras työkaverini, mutta myös muuten läheisin ystäväni Bernissä. Hän päätti irtisanoutua töistä ja lähteä kiertämään maailmaa. Hänen läksiäisiään on nyt vietetty kolme iltaa peräkkäin. Ensin meidät kutsuttiin työkavereiden luo viettämään meksikolaista iltaa, jonka jälkeen meillä oli viralliset läksiäiset töissä. Maanantai-iltaa istuttiin puoleen yöhön asti viiniä juoden. Lopuksi kävimme vielä ulkona syömässä Katharinan kanssa kahdestaan. Ikävä häntä kyllä tulee, mutta onneksi näemme joulukuussa maailmalla.