Etelän lämpöä ja pitkiä työpäiviä

Viikon työmatka kohdistui Montpellieriin. Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa lentoa Baselista Montpellieriin Easyjetillä, ja se oli kyllä sen verran kätevää että tulen käyttämään sitä aina jatkossakin mahdollisuuden tullen. Kotimatka taittuu kuitenkin junalla koska lentoja ei kulje joka päivä. Kotona olen vasta puoli kahdelta yöllä, takana vetämäni koko päivän kestävä koulutus ja sen jälkeen kahdeksan tunnin junamatka. Tätä se työmatkustaminen joskus on, silmät ristissä mennään kohti perjantaita.

Montpellierissä oli jo helteitä, ja sukkahousut ja hame oli aivan liikaa. Olisinpa voinut mennä rannalle nauttimaan merestä ja auringosta. Tällä kertaa siihen ei ollut aikaa, mutta ehdin kuitenkin tunnin ajan kierrellä kaupungilla pikkukaupoissa. Montpellierin sivukaduilla on ihania pieniä putiikkeja aina saippuakaupoista ja sisustusliikkeistä lähtien.

Tänne palaan aina mielelläni uudelleen, varsinkin lentäen.

Havaintoja Suomesta - osa XXX

Suomen vierailujen aikana on aina mielenkiintoista tehdä havaintoja Suomen ja Sveitsin välisistä eroista. Olen näitä aikaisemminkin kirjannut aina Suomen vierailujen yhteydessä, mutta aina tulee jotain uutta ilmi johon ei ehkä aikaisemmin kiinnittänyt niin paljon huomiota.

Tällä reissulla heti Suomeen laskeuduttuamme ihmettelimme miten täällä voi vieläkin olla valoisaa vaikka kello lähentelee jo 11:a illalla? Yllä oleva kuva Tapiolasta on otettu klo 22:30, valon määrää on vaikea uskoa. Tänä vuonna emme tule Suomeen juhannuksena, joten tämä oli varmaan se tämän vuoden valoisin ilta minulle.

Toinen havainto mökkireissulta oli vieraiden ihmisten tervehtimiseen liittyen. Olin mökkireissulla lenkillä ja sveitsiläiseen tapaan tervehdin kaikkia vastaantulijoita pienellä mökkitiellä. Sveitsissä tervehtiminen on ihan normaalia, myös kaupungin laidalla jossa me asumme. Olen varma että Suomessa kukaan ei olisi tervehtinyt jos en olisi itse tehnyt aloitetta.

Kaupoissa ja torilla yllätyin suomalaisten myynti-innokkuudesta. Olen ollut siinä uskossa että Suomessa ei ole asiakaspalvelukulttuuria, mutta tapasin tämän viikon aikana useita oikeita myyjiä.

Suomalaiset ovat yllättävän huonossa kunnossa ja ylipainoisia. Sveitsiläiset voivat myös olla ylipainoisia, mutta yleensä heillä on silti ryhdikkyyttä ja vauhtia liikkumisessa. Ehkä hyötyliikunnan määrä vain on paljon suurempi kuin Suomessa.

Suomen lähiöt on rakennettu autoilijoita varten. Viihtyvyyttä voisi parantaa, ainakin Espoossa ei tee mieli lähteä ulos kävelylle sen jälkeen kun on tottunut Bernin maisemiin.

Suomessa kadut ovat yleisesti ottaen puhtaita, ihan niin kuin Suomessakin.

Shoppailu on todella helppoa kun kaikki puhuvat suomea!

Suomeen on aina mukava tulla vierailulle ja nähdä kavereita ja perhettä. Meidän koti on kuitenkin nyt Sveitsissä, ja palaamme mielellään sinne. Varsinkin kun tiedän että tulemme pian jälleen takaisin.

Suomessa on melkein kesä

Tai no ainakin täällä vietettiin mökkikauden avajaisia tänä viikonloppuna hienoissa keleissä. Mökkimme sijaitsee Raaseporissa, noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Tämä on minulle tärkeä paikka, siellä tuli vietettyä kaikki kesät lapsena ja olemmme edelleen käyneet siellä kohtuullisen paljon joka vuosi. Nyt ulkomaille muuton myötä mökillä olo on harvinaista herkkua.

Mökki on myös meillä aina toiminut yhteisenä ajanviettoapikkana perheen kesken. Veljeni perhe sekä vanhempani ovat usein myös paikalla, ja teemme yhdessä ruokaa, saunomme sekä pelaamme pelejä. Niitä tavallisia mökkijuttuja joita varmaan moni harrastaa.

Suomessa asuessa mökki tuntui aina sellaiselta arjen pakopaikalta, ihana luonnon keskellä sijaitseva rentoutumispaikka. Kuuntelin puiden huminaa ja lintujen laulua ja nautin auringosta, merestä ja metsässä kävelystä. Tätä olin odottanut myös tänä viikonloppuna. Olikin jännä huomata miten nämä asiat eivät enää tuntuneetkaan niin erikoisilta kuin olin muistanut. Sveitsissä liikumme paljon luonnossa ja istun usein parvekkeella nauttien lintujen laulusta ja ihan vain hiljaisuudesta. Viikonloppuisin pyöräilemme tai kävelemme metsässä ja pelloilla lehmien keskellä. Olemme siis maalaismaisemissa vaikka kaupungissa asummekin. Tästä on tullut osa meidän arkea. Nyt mökillä on toisenalainen merkitys, ja parasta oli ehdottomasti veljenpoikani kanssa puuhastelu. Näitä hetkiä tulee jälleen kova ikävä Sveitsiin palatessa.

Glo Art saunatilat

Glo Art hotellissa yöpyjät saavat vuokrata hotellin tornissa sijaitsevat n. 15 hlö:n saunatilat omaan käyttöön hintaan 15 EUR/hlö/tunti. Mielestäni tämä on todella kohtuullinen hinta niinkin hulppeista saunatiloista. Tila on vuokrattavissa myös ryhmille, esim. polttareita tai synttärijuhlia varten.

Sauna on yksi niistä asioista joita kaipaan eniten ulkomailla, ja joista nautin aina Suomessa käydessäni. Tottakai puusauna voittaa sähkösaunan, ja onneksi tänä viikonloppuna pääsimme myös nauttimaan siitä mökillä.

Pari päivää keskustassa

Tulimme tällä viikolla Suomeen työ-loma yhdistelmämatkalle. Olen ollut pari päivää etätöissä Helsingin keskustan Glo Art hotellissa ja nyt matka jatkuu pitkällä lomaviikonlopulla. Taas on voinut todeta saman asian kuin edellisilläkin Suomi-matkoilla: työnteko täältä etänä ei ehkä ole paras ratkaisu. Teen ptikiä päiviä Sveitsissä, ja aikaeron takia nämä päivät ovat vielä tuntia pidemmät täällä Suomessa. Tämä johtaa siihen että illat jäävät todella lyhyiksi, ja koko päivä on periaatteessa vain töitä. Ehkä ensi kerralla tulemme vain viikonlopuksi ja tietokoneen voi jättää kotiin.

Glo Art hotelli oli positiivinen kokemus, minulle tärkeätä työn vuoksi oli tietenkin että nettiyhteys toimi hyvin. Aula ja ravintola olivat hienoja vanhantyylisiä. Ainoa häiriötekijä oli aamukuudelta soiva palohälytys joka johtui kiustenkuivaajasta. Voin kuitenkin ylpeänä sanoa että me olimme ensimmäisenä pihalla kokoontumispaikalla. Näitä palohälytyksiä hotelleissa on sattunut minulle useasti, tämä oli varmaan jo viides kerta kun seison ulkona pihalla pyjamahousuissa.

Iltaisin ehdimme nähdä ystäviä keskustassa, käydä ulkona syömässä, katsastaa Helsingin lukuisat uudet baarit ja käydä elokuvissa. Tuntuu kuin Helsinki olisi kehittynyt huimasti vain parissa vuodessa, ja uusia hienosti sisustettuja ja tyylikkäitä ravintoloita on joka kulmassa. Varsinkin pienpanimoihin keskittyneitä olutravintoloita on paljon, pari vuotta sitten ne olivat vielä harvinaisia.

Sunnuntai vaeltaen Solothurnin kantonissa

Sunnuntaina lähdimme ystäväni Nathalien kanssa vaeltamaan Solothurnin kantoniin heti aamusta. Jätimme auton rautatieasemalle josta suuntasimme 15 km:n vaellusreitille. Reitillä oli nousua ja laskua 700 metriä ja kävelyä sai ihan totisesti harrastaa jotta pääsimme perille Olteniin, josta nousimme junaan joka vei takaisin autolle.

Reitti ja koko Solothurnin alue oli minulle uusia. Hienoa tässä paikassa oli se, että muita kävelijöitä oli harvakseltaan ja saimme kulkea yksin suurimman osan matkasta. Maasto oli vaihtelevaa, välillä kävelimme kanjonissa pientä puroa pitkin, välillä oli metsää ja sitten taas peltoa. Nousimme 1100 metriin, josta oli upeat näköalat ympäröiville kukkuloille.

Koko päivä kului pelkästään hedelmän ja pähköinöiden voimalla, ja kyllä ruoka maistui hyvälle pitkän kävelyn jälkeen. Nyt on hyvä aika läsähtää sohvalle ja katsoa edes yksi jääkiekon MM-ottelu tälle vuodelle.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille :)

Lauantain seikkailuja: Aareschluchtin kanjoni ja Reichenbachfall

Sveitsin lauantait ovat yleensä omistettu ruokaostoksille, siivoukselle ja pyykin pesemiselle. Tämä sen vuoksi ettei viikon aikana ehdi kauppaan eikä sunnuntaisin mikään ole auki. Sama pätee siivoamiseen, viikolla minulla ei ole siihen aikaan eikä sunnuntaisin saa pitää mitään ekstra meteliä, jolloin esim. imuroiminen ja pyykin pesu on kielletty.

Tänään teimme kuitenkin kollegani kanssa poikkeuksen näihin tylsiin rutiineihin ja suuntasimme arkitoimien sijaan vaeltamaan. Kohteeksi valitsimme noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Meiringenin kylän. Meiringen sijaitsee Haslitalissa, jossa on paljon vaellusreittejä sekä talvisin myös laskettelurinteet. Ehdimme päivän aikana katsomaan sekä Reichenbachfallin, joka on kuuluisa Sherlcok Holmes-kuvauksista sekä Aareschluchtin kanjonin. Molempiin on pieni alle 10 frangin sisäänpääsymaksu, ja jos haluaa käydä molemmissa kannattaa ostaa 15 CHF:n kombilippu. 

Reichenbachfallin vesiputoukselle nousimme pienellä junalla, ja lähdimme siitä vaeltamaan alaspäin kohti kanjonia. Aareschluchtin kanjoni on noin 2 km:a, ja kanjonin läpi on rakennettu sitä seuraava kävelyreitti. Vielä täällä ei ollut juurikaan turisteja, mutta voin kuvitella että paikka on erittäin ruuhkainen sesonkiaikaan.

Molemmat paikat olivat käymisen arvoisia. Edelleen yllätyn siitä kuinka hienoja luonnon ihmeitä täällä on niin lähellä kotia. 

Pyöräretki Thunin järvelle

Eilisen vapaapäivän kunniaksi otimme jälleen pyörät alle ja suuntasimme kohti Berner Oberlandia, eli vuoria. Matka taittui nopeasti, ja 30 km:n kuluttua tulimme Thunin kaupunkiin järven rannalle. Thun on pieni, n. 40 000 asukkaan kaupunki lähellä vuoria ja Thunin järveä. Kaupungissa on suuri vanha keskusta ja paljon baareja ja ravintoloita. Täällä on myös Thunin linna, josta olen kirjoittanut myös aikaisemmin tänne blogiin.

Thunissa tapasimme kaksi ystäväpariskuntaa grillauksen merkeissä. Sveitsissä yleisiä grillauspaikkoja riittää ja niistä löytyy myös usein vapaita paikkoja. Saimme kivan grillipaikan järven rannalta, ja kyllä ruoka maistui hyvältä pyöräilyn jälkeen. Näiden ystävien kanssa puhumme saksaa, ja koska kaikki ovat suunnilleen samalla tasolla (yhtä sveitsiläistä lukuunottamatta), koen että tästä on paljon hyötyä minun kieliopinnoille.

Illalla sade pääsi yllättämään, joten otimme junan Thunista takaisin Berniin. Onneksi täällä juna-asema on aina lähellä ja pyörän ottaminen junaan ei ole ongelma. Harmittaa vähän että jäi Suomen matsi katsomatta, tämä on varmaan ensimmäinen vuosi kun en ole katsonut yhtäkään Suomen MM-kisaottelua.