Ystäviä, sukulaisia, häitä ja kastajaisia

Kuukauden tauon jälkeen olikin jo aika palata takaisin Suomeen. Pakkasin viisaana mukaan kevyitä kesätoppeja ja bikinit, ja olin yllättynyt kuinka sain kaikki Suomessa, jenkeissä sekä tulevalla Saksan työmatkalla tarvitsemani vaatteeni mahtumaan vain 16 kg:n matkalaukkuun. Taisin mainita tästä ylpeyden aiheesta jopa facebookissa.

Suomi ei tietenkään enää syyskuun lopussa kylve missään helteessä, niin nopeasti nuo Suomen lyhyet kesät ovat näköjään unohtuneet. Sainkin pallella, ostaa uusia villapuseroita ja lainailla takkeja vähän sieltä sun täältä. Villakangastakki olisi tullut iltaisin tarpeeseen.

Viikkoon mahtui tällä kertaa todella paljon: onnistuin näkemään vanhoja työkavereita jopa kahdesta edellisesta firmasta illallisen merkeissä keskustassa. Basso & Baskeri oli aivan huippuravintola, voin lämpimästi suositella! Lisäksi tuossa paikassa avataan ensi viikolla uusi viinibaari. Sitä täytyy käydä ensi kerralla kokeilemassa. Voi kun Bernissäkin olisi edes yksi oikeasti hyvä ravintola jossa tarjoiltaisiin moderneja makuja.

Ehdin myös nähdä vanhoja tyttökavereita Haukilahden Paviljongissa, josta tuo hieno auringonlaskukuva on otettu. Lisäksi kävimme mökillä Raaseporissa pari yötä, vierailimme häissä ja kastajaisissa ja tietty saunoimme aina mahdollisuuden tullen.Mainittakoon että häät olivat aivan upeat: hyvää ruokaa ja hienot puitteet. Morsian säteili ja hääpari oli onnellinen. Kastajaisissa maailman söpöin pikku prinsessa sai nimen Holly Ellen. Tähän laittaisin sydänmerkin perään jos osaisin..Eihän näistä juhlista mitään kunnollisia kuvia ehtinyt ottaakaan kun oli niin juhlahumussa.

Iso Omenan uudesta ravintolamaailmasta tuli kokeiltua kolmea eri ravintolaa, jotka kaikki olivat hyviä. Uusista kaupoista tuli shoppailtua niitä lämpimiä villapaitoja. Hyvän ystävän kanssa tuli käveltyä pitkin vanhoja kotikatuja. Vanha Elanto ei ollut enää Siwa vaan Alepa. Niin ne ajat muuttuvat.

Ja tietty poimin myös auringonkukkia ja muistelin vanhoja aikoja. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Icelandair: Reykjavikin kautta Pohjois-Amerikkaan

Viime viikko meni taas kokonaisuudessaan Atlantin toisella puolella Mainen Portlandissa. Olisikohan ollut viides reissu tänne tänä vuonna, joskin todennäköisesti viimeinen. Olen jo tottunut Portlandin matkoihin hyvin, ja viihdyn näillä reissuilla paremmin kuin muilla työmatkoilla.

Kun työmatkasta on kyse, päivät menee niin kuin aina ennenkin, suurimmaksi osaksi ikkunattomassa kokoushuoneessa. Pidin tällä reissulla koulutusta, jolle myös oli suhteellisen kovat paineet johdolta. Esitelmät menivät kuitenkin mielestäni hyvin ja sain hyvin koottua puheeni ja rauhoitettua mieleni. Keskittymiseen auttoivat varmasti aamulenkit, joita tuli taas perinteen mukaan harjoitettua myös tällä matkalla. Heräsin kukonlaulun aikaan, odotin auringonnousua ja suuntasin ulos lenkille. Aamut olivat elokuuhun verrattuna jo huomattavasti raikkaampia, jopa kylmiä. Yhtenä aamuna ajoin autolla rannikolle Cape Elizabethin majakalle katsomaan auringonnousua ja ottamaan kuvia rantakallioille lyövistä aalloista.

Oli meillä yhtenä päivänä ulkoilutapahtumakin. Silloin lähdimme laivalla Peaks Island saarelle, kierrellen ensin Portlandin ulkopuolella olevaa saaristoa. Satamasta lähtiessä näimme pari hylkeä. Saaristo oli hienoa komeine kartanoineen ja jylhine kallioineen. Voisinpa ottaa yhden tuollaisen hienon rantakartanon itselleni. Perillä saarella söimme Mainen perinneruokaa, eli hummeria. Nämä olivat pehmeäkuorisia ja täynnä vettä, mutta hyviä silti.

Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta Icelandair:lla Reykjavikin kautta. Lennot olivat todella edulliset ja vaihtoaika oli lyhyt. Valinta osoittautui todella käteväksi vaihtoehdoksi Pohjois-Amerikan lennoille. Reykjavikin kenttä oli mutkaton ja helppo. Ainoa miinus tulee tarjoilusta lennon aikana: voisi olettaa että Atlantin yli menevillä lennoilla olisi jotain muuta tarjoilua kuin kahvi ja vesi. Tosin kohtuuhinnalla sai muutakin naposteltavaa ostettua.

Terassikelejä ja pyöräilyjä

Terassikelit ovat jatkuneet Bernissä ihan viime viikolle asti. Silti tuntuu siltä ettei Bernin kesästä ole vielä päässyt nauttimaan kunnolla, ehkä johtuen pitkästä Suomi-vierailusta keskikesällä. Olemmekin nyt yrittäneet ulkoilla mahdollisimman paljon ja tehdä niitä kesäisiä juttuja. Niin kuin esimerkiksi jäätelökiskalla käynti. Se on entistä helpompaa kun naapurustoon avasi Gelateria di Berna, Bernin oma jäätelötehdas. Heillä on myös kolme muuta myyntipistettä Bernissä. Jäätelö on aivan älyttömän hyvää ja kiska on avoinna myöhään illalla. Ruuhkaa on lähes aina, niin kuin kuvista näkyy. Hinta on sveitsiläisittäin kallista, 0.75 l paketti maksaa 15 EUR.

Viime kesänä teimme hyvin epäonnisen pyöräreissun Gantrishin esi-alppialueelle. Jouduimme väärälle reitille ja ukkosmyrsky pääsi yllättämään meidät. Olimme sään armoilla keskellä metsää tuntien ajan, ja olin jälleen varma ettei tästä selvitä. Niin kuitenkin selvisimme, mutta Gantrishin puistoon emme ole sen jälkeen yrittäneet mennä. Se on kuitenkin jäänyt vähän kaivelemaan, sillä suuri luonnonpuisto sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä, ja olisi siksi oiva ulkoilualue. Rohkaisimme siis mielemme ja lähdimme kokeilemaan josko meillä tänä kesänä olisi parempi onni matkassa.

Reissu alkoi hyvin, mitään ukkosmyrskyjä ei ollut luvassa ja saimme pyörät auton kyytiin kohtuu ajoissa. Lähdimme ajamaan kohti määränpäätä, mutta huomsimme jo varhaisessa vaiheessa että alueella on tänä viikonloppuna pyöräilykisat. Moni tie oli siis suljettu, ja puolen tunnin matka muuttui 1.5 tunnin matkaksi useiden u-käännösten ja kiertoreittien saattelemana. Kun vihdoin pääsimme määränpäähän kuulimme ukkosen jyrähtelevän ja sadepilvien lähestyvän. Ei voi olla totta! Päätimme kuitenkin jäädä terassille nauttimaan kahvit ennen kuin suuntaisimme takaisin kotiin. Siinä terassilla istuessamme sadepilvet kuitenkin hävisivät ja päätimme rohkeana lähteä kokeilemaan pyöräilyä. Ihan kivastihan se muuten meni, mutta myös tällä kertaa eksyimme reitiltä pariin otteeseen. Edellisestä kerrasta viisastuneena pistimme tarkasti mieleen miten löytäisimme takaisin autolle, joten ongelmaksi tämä ei tällä kertaa muodostunut. Summa summarum: Gantrish ei vain ole meitä varten.

Pikamatka Saksaan

Viime viikolla pääsin jälleen harrastamaan pikareissuja lentäen. Tällä kertaa vuorossa oli Hannoverin kaupunki Saksassa. Valitsin tällä kertaa lennon suoraan Bernistä Müncheniin, josta otin jatkolennon Hannoveriin. Täytyy jälleen todeta että Bernin lentokenttä on erittäin kätevä, istuin koneessa pilvien yläpuolella vain tunti herätyksen jälkeen. Söin sitten rauhassa aamupalan Münchenin kentällä jatkoa odotellessani ja sain täten nukkua ainakin 2 tuntia pidempään kuin Zürichistä matkatessa. Kotiin tulin illalla puolenyön jälkeen, joten tästäkin päivästä tuli sellaiset 17 tuntia töissä.

Bernin kentällä kiinnitin jälleen huomiota suureen epäkohtaan sveitsiläisessä työkulttuurissa. Olin AINOA naismatkustaja joka oli työmatkalla, kaikki muut olivat miehiä. Koneessa oli n. 30-40 ihmistä, joten puhutaan aika pienestä otosta. Kun tulin takaisin Zürichiin, koneessa oli minun lisäkseni ehkä 1-2 työkseen matkustavaa naista, sekä n. 50 miestä.

Osittain nämä erot johtuvat naisten omasta halusta jäädä kotiin lasten kanssa ja luopua omasta urastaan. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä tätä asiaa. Puhumme kuitenkin Länsi-Euroopasta vuonna 2016. 

Viikonloppuseikkailuja Sveitsissä

Helteet sen kuin jatkuvat Sveitsissä. Myös täällä on paljon puhetta siitä kuinka nykyään kesä alkaa myöhemmin ja jatkuu myöhempään syksyyn, ihan niin kuin Suomessakin viime vuosina on ollut tapana. Sveitsissä syksyyn asti jatkuvaa kesää kutsutaan vanhan vaimon kesäksi. Minua ei haittaa yhtään, syksyn sateista ja pimeydestä saa sitten aikanaan kuitenkin ihan tarpeeksi.

Viime viikonloppuna meillä oli täällä vierailija kun ystävämme Pekka tuli käymään Suomesta pidennetylle viikonloppureissulle. Tänä syksynä vierailijoita on tulossa ainakin kolmeen otteeseen meitä piristämään, on ollut ilo huomata että moni täällä jo ennenkin vieraillut tulee uudestaan. Syksy on kevään lisäksi todella hyvä aika vierailla Sveitsissä, nyt kun kelitkin ovat vielä täällä kesäiset.

Kävimme porukalla kokeilemassa Aare-joessa veneilyä uudestaan, nyt kun meillä on tarvittava kumivenekin omasta takaa. Joki oli jälleen täynnä muitakin veneilijöitä ja uimareita. Olimme edellisestä kerrasta viisastuneita ja otimme tällä kertaa mukaan kertakäyttögrillin ja evästä. Löysimme mukavan pienen poukaman jossa pääsi hyvin uimaan ja grillailemaan.

Sunnuntaiseikkailu kohdistui tällä kertaa Niesen-vuorelle, joka sijaitsee itse asiassa todella lähellä Berniä, vain n. 30 minuutin ajomatkan päässä. Ylös vuorelle (joka on noin 2400 m korkea) voi myös kävellä, mutta otimme tällä kertaa junan huipulle. Junamatka kestää n. 30 min ja kustantaa n. 50 CHF, eli mistään halvasta huvista ei ollut kyse. Ei mikään ihme että moni valitsee kävelyn junan sijasta tälle Sveitsin pyramidiksikin kutsutulle vuorelle.

Niesenin huipulta kävelimme pari tuntia alaspäin pientä polkua pitkin. Laskua tuli n. 800 metriä, ja matka oli yllättävän rankka. Sitä ajattelee aina ettei alamäkikävely voi olla raskasta, mutta se on vain eri tavalla raskasta. Lihakset olivat kipeät neljä päivää tuon reissun jälkeen.

Saimme Nieseniltä hienoja kuvia Thun-järvestä kun sadepilvet lähestyivät pitkästä aikaa. Luonto oli rauhallinen, lehmät etsivät viimeisiä vesipisaroita maan alta. Kun pääsimme junan väliasemalle, josta jatkaisimme junalla alas asti, taivas vihdoin repesi ja luonto sai kauan kaipaamaansa vettä.

Iltakävelyllä eläimiä ihastelemassa

Kiireisen työpäivän jälkeen on niin helppo valahtaa sohvalle ja katsoa tv:tä. Niin kieltämättä tulee usein tehtyäkin, mutta nyt olemme onneksi usein lähteneet illallakin käymään jossain ulkona. Pieni kävelylenkki lähistöllä rauhoittaa kummasti mieltä, ja onhan sanottu että 10 min metsässä kävely riittää vähentämään stressitasoa. Uskon tähän vakaasti, ja suuntaan usein metsään rauhoittumaan.

Bern on pieni kaupunki, ja täällä tuodaan usein eläimiä kaupunkialueellekin laiduntamaan. Meidän lähistöllä on tänä kesänä ollut lampaita syömässä ja ilahduttamassa kaupunkilaisia. Bernin eläinpuisto on myös meidän lähettyvillä, ja siellä pääsee osittain ilmaiseksi katsomaan eläimiä. Villisiat olivat juuri pari päivää sitten saanut pieniä possuja, joiden menoa jäimme hetkeksi seuraamaan.

Therme Vals 7132 spakokemus

Kuvien lähde: Therme Vals 7132 kotisivut

Graubündeniin menimme tosiaan rentoutumaan Therme Vals 7132 nimiseen spa:han. Spa on rakennettu luonnossa esiintyvien kuumien lähteiden päälle 90-luvulla. Arkkitehtina toimi sveitsiläinen Peter Zumthor, joka tunnetaan luonnonmateriaaleja suosivana suunnittelijana. Therme Vals onkin rakennettu kokonaan Valsista louhitusta kvartsikivilohkareista. Kokonaisuus on todella vaikuttava.

Therme Vals on hyvin askeettinen, niin kuin kuvista näkyy. Erilaisia uima-altaita on n. 10 kpl, ja ne on rakennettu sokkeloittain niin että niitä täytyy hieman etsimällä etsiä että ne löytää. Erikoisuuksiin kuuluu mm. kuuma allas, jossa vesi on niin kuumaa että tekee tiukkaa kastautua siihen. Tämän vieressä sijaitsee kylmä allas, jossa vesi on n. 10 asteista. Täältä löytyy myös kaivon tyyppinen allas, jossa korkea katto ja sieltä seinille heijastuva valo luovat samanlaisen tunnelman kuin olisit kaivossa. Ulkona on isompi uima-allas, jossa päiväsaikaan voi myös ottaa aurinkoa ja ihastella maisemia. Höyrysaunahuoneita on yhteensä 4 kpl, ja lisäksi on pari kunnollista saunaa, johon emme kuitenkaan tällä kertaa menneet sillä päätimme nauttia kuumista altaista mielummin.

Mukava puoli tässä spa:ssa oli ehdottomasti se, että alueella liikuttiin uima-asut päällä, eikä sitä Sveitsille kuuluisaa nudistimeininkiä ollut ollenkaan. Lisäksi spa oli todella avara ja rauhallinen, vaikka olimmekin täällä elokuisena viikonloppuna, joka varmasti on se kaikkein ruuhkaisin aika. En ollut oikeasti uskonut että kuumissa lähteissä loikoilu rentouttaisi, mutta olo parin tunnin spa-vierailun jälkeen oli aivan käsittämättömän ihana. Kaikki lihakset olivat rentoutuneet ja iho tuntui pehmeältä.

Itse hotelli ei ollut mitenkään kummoinen, joten jos menisin tänne uudestaan, valitsisin varmaan Valsista jonkun toisen hotellin ja menisin Therme Vals:iin vain päivävierailulle. Muista hotelleista saa kuulemma myös alennettuja hintoja spa:n. Jos yöpyy Therme Vals hotellilla, spa kuuluu hintaan.

Graubündenissä rentoutumassa

Viime viikonloppuna kävimme Graubündenin kantonissa rauhoittumassa viikonlopun yli. Olin varannut yhden yön spa-loman Valsin kylästä jo kevään aikana, kun tuntui siltä että syksyä varten olisi kiva jos olisi jokin pieni piristys tiedossa. No, eihän täällä nyt vielä varsinaista syksyä ole ehtinyt tulemaan, mutta oli kuitenkin mukava lähteä pienelle minilomalle.

Ajoimme Graubündeniin Alppien yli. Matka kesti n. 4 tuntia pieniä vuoristoteitä pitkin. Maisemat ovat onneksi hienot, joten matka sujui rattoisasti. Valsin kylä sijaitsee kaukana kaikista suurista kaupungeista, ja loman ideana olikin nimenomaan rauhoittuminen luonnon keskellä. Kaipaan luontoa ja omaa rauhaa Sveitsissä aika useinkin, Suomessa tätä asiaa ajaa kesämökit ja talvisin kävelyt jäällä tai saunaillat kotona.

Vals lunasti kyllä lupauksensa, aika oli todella pysähtynyt täällä. Olimme suunnitelleet tekevämme vaelluksia vuorilla, mutta ilma oli vielä niin kuuma ettei pidempiä vaelluksia jaksanutkaan tehdä. Kävimme kyllä hieman katsomassa paikkoja, ja löysimme hienon kanjonin jossa oli mukava vilvoitella jääkylmässä jäätikkövedessä. Spa oli hienoin missä olen ikinä ollut, siitä sitten lisää seuraavassa jutussa.