Viime viikolla se vihdoin koitti, opintomatka Kalifornian Piilaaksoon. Tätä oli nyt odotettu parisen vuotta, ja tuntui hyvältä vihdoin lähteä tälle reissulle, samalla tietäen että tämä olisi myös pian ohi. Teen IMD:ssä Sveitsissä EMBA tutkintoa, johon kuuluu kolme ekskursiomatkaa, joista tämä oli niistä ensimmäinen. Olemme työskennelleet koko kesän sveitsiläisen start-up yrityksen kanssa, joka on kehittänyt uuden teknologian skriinata ihmisalkioita, ja auttaa IVF-klinikoita tekemään päätöksen alkioiden eloonjäämismahdollisuuksista. Kalifornian reissun päämäärä oli esittää yritys ja heidän liikeideansa pääomasijoittajille jotka voisivat auttaa yritystä pääsemään seuraavaan vaiheeseen. Tämän lisäksi viikko oli täynnä yritysvierailuja, luentoja ja ryhmätöitä.
Matka alkoi lauantaina, jolloin lensin San Fransiscoon. Finnair yllätti suoralla lennolla Pohjois-Navan yli, lentoaika oli vain reilu 10 tuntia. Perillä saavuttuani nautittiin kevyt illallinen hotellilla koulukavereiden kanssa, jonka jälkeen painuin pehkuihin. Matkan jälkeen aina väsyttää. Kymmenen tunnin aikaero kuitenkin herätti kukonlaulun aikaan, mutta olin aamuvarhain täynnä energiaa. Vihdoin tämä viikko alkaisi. Kävin ostamassa joitain terveellisiä välipaloja lähellä sijaitsevasta Whole Foods kaupasta. Hotellimme sijaitsi Palo Altossa, ihan Stanfordin yliopison kupeessa. Hotelli oli kallis, noin 300 USD/yö, ja hintaansa nähden ei kovin kummoinen. Parilla koulukaverilla oli reissun jälkeen sänkyluteiden puremia, onneksi minä en löytänyt sellaisia itsestäni.
Parina ensimmäisenä päivänä teimme yritysvierailuja pienryhmissä. Kävimme sekä start-up yrityksissä, joissa kirjaimellisesti tehtiin töitä autotallissa, mutta myös suuremmissa yrityksissä kuten Teslassa. Näistä start-up:t olivat ehdottomasti mielenkiintoisimmat, oli hienoa tavata yrittäjiä jotka kertoivat avoimesti omasta urastaan ja tiestään yrittäjäksi. Saimme esittää kysymyksiä, ja jälkikäteen meidän tuli raportoida tapaamisesta koululle.
Iltaisin teimme esitelmäämme pääomasijoittajille. Päivät olivat koko viikon ajan pitkiä, aloitimme n. klo 6:30-7:00, ja lopettelimme n. klo 22-23. Söimme yleensä samalla kun teimme töitä, ja ruokana toimi yleensä jokin välipala kuten leipä tai pasteija. Taisi mennä viisi päivää ennen kuin söin jonkin lämpimän ruuan.
Aika-ero painoi suhtteelisen paljon koko viikon ajan, enkä nukkunut kuin neljän tunnin yöunia useana yönä. Ohjelma oli kuitenkin sen verran kiinnostava, että jollain ihmeen konstilla sitä vain painoi eteenpäin. Onneksi en itse sairastunut flunssaan, niin kuin moni koulukaveri.
Kävimme myös viikon aikana tapaamassa yritystä joka tekee työkseen tuotedesignia, eli suunnittelee tuotteiden ulkonäköä. Toimisto (niin kuin moni muukin toimisto San Fransiscon alueella) oli uskomattoman viihtyisä. Kuva jossa meri on suoraan kahvitilan vieressä on otettu tästä IDEO:n toimistosta. Saimme myös itse suunnitella tuotteen ulkonäön Stanfordin yliopiston järjestämässä design workshopissa. Oli uskomatonta nähdä kuinka paljon voi saada aikaiseksi todella lyhyessä ajassa. Viikon teemana tuntuikin olevan monen asian saavuttaminen lyhyessä ajassa, ilman sen suurempia suunnitelmia. Tämä oli mielenkiintoinen kontrasti omaan työelämään, jossa painotus on usein strategioiden ja suunnitelmien tekemisessä.
Viikko oli todella antoisa ja mielenkiintoinen, mutta toipuminen on vienyt voimia. Totesin että en halua muuttaa tälle alueelle itse, vaikka mahdollisuus siihen avautuisikin. En jaksaisi työpainotteista elämää, vaan koitan itse painottaa elämääni enemmän työn ulkopuolella tapahtuvaan. Kaipuu omaan rauhaan, luonnonrauhaan, oli suuri reissun jälkeen ja olin monta päivää todella väsynyt ja masentunut. Nyt viikko kotiinpaluun jälkeen arki on onneksi normalisoitumassa ja nukun jälleen hyvin. Kuten alussa totesin, olin iloinen että vihdoin pääsin tälle matkalle, mutta myös iloinen kun se oli ohi.
