torstai 17. marraskuuta 2016

Työmatkalla Suomessa







Prahasta matka jatkui suoraan Helsinkiin, johon pääsin työn merkeissä matkustamaan. Viikonloppu tuli vietettyä perheen ja ystävien kanssa, ja maanantaina suuntasin kokouksiin. Aika pikainen visiitti siis tällä kertaa, mutta oli kuitenkin ilo nähdä lumista Suomea ja etenkin niitä ihmisiä siellä.

Suomessa käydessä käy lähes aina mielessä sinne muuttaminen. Olisi niin helppo palata niihin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihin, ja olla lähellä niitä meille kaikkein tärkeimipiä ihmisiä. Vaikka Suomessa pääseekin helposti käymään Sveitsistä, niin olemme kuitenkin arjessa kaukana. Olemme miettineet aika ajoin muualle muuttamista, siis eri maahan kuin Sveitsi, mutta en usko tämän suunnitelman koskaan toteutuvan. Jos muutamme Sveitsistä johonkin, niin se tulee todennäköisesti olemaan Suomeen.

Työstressi ja yleinen uupumus vaivaavat tätä nykyä usein. Joskus tuntuu kuin koko elämä olisi vain yhtä työtä. Ja niin se valitettavasti on viime aikoina ollutkin. Päivät ovat pitkiä, parhaimmillaan 20 tuntia matkapäivinä, ja viikonloput ovat mennet töissä. Toivon kovasti että tähän tulisi ensi vuonna muutosta. Vuosi on ollut muutenkin rankka, eikä sitä ehkä aina muista että kaikkea ei vain voi tai tarvitse jaksaa.

Sain kuitenkin Suomesta jälleen lisää energiaa. Ystävät ja sukulaiset täällä ovat ihan mahtavia tyyppejä, ja saan lohtua siitä että ne ovat edelleen jäljellä vaikka olemmekin olleet poissa jo pari vuotta. Kiitos kaikille teille!.


Töitä ja huvia Prahassa














Olen käynyt Prahassa kerran aikaisemmin työmatkalla ja nyt matka taittui jälleen sinne konferenssin sekä kokouksen merkeissä. Isto pääsi onneksi pariksi päiväksi mukaan joten ei tuntunut ihan niin pahalta lähteä töihin kolmatta viikonloppua putkeen.

Ehdimme kierrellä Prahan keskustassa katsomassa Charlesin sillan sekä keskusaukion ja siinä olevan kuuluisan kellon. Kävimme ulkona syömässä parina iltana työkavereitteni kanssa ja joimme paikallista olutta. Tsekin keittiö muistutti hyvin paljon saksalaista, eikä suuria makuelämyksiä tällä matkalla päässyt kokemaan.

Keli oli sumuisa ja sateinen, ihan niin kuin olin kuvitellut marraskuisen Prahan olevankin. Kokoukspäivät olivat pitkiä eikä vapaa-aikaa ollut paljoa. Jätimme kuitenkin konferenssi-illalisen väliin ja lähdimme katsomaan Jean-Michel Jarrea O2-areenaan. Työkaverini ei tiennyt kuka tämä on, mutta kun kerroin että kyseessä on teknomusiikin kummisetä, hän lähti innoissaan mukaan. Keikka oli upea kokemus hienolla lasershowlla. 

lauantai 5. marraskuuta 2016

Mount Osornon tulivuori










Viimeinen konferenssipäivä oli myös vain puolipäiväinen, ja pääsimme heti puoliltapäivin lähtemään läheiseen luonnonpuistoon. Kävimme ensin Petrohuen vesiputouksella, joka loisti turkoosinsinisenä. Vettä putouksessa oli näin myöhään keväällä vain vähän, sillä suurin osa lumesta oli jo sulanut.

Vesiputouksen jälkeen ajoimme Mount Osornon tulivuorelle. Tarkoitus oli ottaa tuolihissi ylös lumirajalle, mutta hissi oli kovan tuulen vuoksi kiinni. Päädyimme siis kävelemään tulivuorelle, joka kyllä teki ihan hyvää kaiken kokouksessa istumisen jälkeen. Kylmä tuuli puhalsi vasten kasvoja ja jalat upposivat tuhkahiekkaan. Mutta olihan tämä kuitenkin kokemisen arvoinen asia, ei sitä joka päivä pääse tulivuorelle kiipeämään.

torstai 3. marraskuuta 2016

Pyöräillen Chilen maaseudulla








Meillä oli yhtenä päivänä iltapäivä vapaata konferenssista ja päätimme vuokrata pyörät hotellilta ja lähteä kiertämään järveä kohti tulivuoria. Hotellilta sanottiin että järven voisi kiertää helposti iltapäivän aikana eikä siihen menisi kuin n. 4 tuntia. Ehdimme jo harkita tuota vaihtoehtoa, mutta karttaa katsoessamme huomasimme matkan olevan n. 150 km. Ei minun reidet ainakaan jaksa niin pitkää matkaa iltapäivässä polkea.

Päädyimme siis kiertämään järveä n. 20 km yhteen suuntaan, jonka jälkeen käännyimme takaisin kohti hotellia. Matkan varrella pysähdyimme tietty syömään ja juomaan. Löysimme mukavan panimoravintolan, joka tosin oli juuri remontissa. Pyöräilytie oli erittäin hyvin merkitty, eikä näin turistisesongin ulkopuolella muita pyöräilijöitä näkynyt ollenkaan.

Oli ihanaa päästä hetkeksi irtautumaan työstä ja vain nauttimaan tuulen viimasta kohti kasvoja!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Työmatkalla Chilessä





Viikko sitten lauantaina suuntasin Zürichistä lentokentälle ja siitä Chileen. Samalla äitini hyppäsi lentokoneeseen takaisin Suomeen. Päämääränä oli Etelä-Chilessä sijaitseva pieni Puerto Varaksen kaupunki. Matka-aika Zürichistä perille oli noin 30 tuntia: kolme lentoa ja siihen päälle vielä lyhyt automatka.

Perillä odotti konferenssin lisäksi todella idyllinen pieni kaupunki tulivuorten ympäröimän järven rannalla. Tämä oli toinen kerta kun kävin Chilessä työmatkalla, edellisestä matkasta oli kulunut jo 6 vuotta. Muistin kuitenkin tietyt asiat todella hyvin, kuten sen että kotiintuomiseksi pitäisi ehdottomasti tuoda paahdettua pippuria eli merkeniä. Edellinen merken purkki kului hujauksessa kun lisäsimme tuota hyvänmakuista maustetta lähes kaikkiin ruokiin. Tai sen että pisco sour on aina hyvä vaihtoehto aperitiiviksi, myös vaikka lounasaikaan.

Tulivuoret loivat upean tunnelman järven ympärille ja toimivat hyvinä maamerkkeinä järveä kiertäessä. Kaupungilla oli oma kilometrien pituinen uimaranta. Vesi oli kylmää (ehkä 14 astetta), mutta uskalsimme kuitenkin uimaan. Chilessä on nyt kevät, ja lämpötilat olivat päivisin n. 18 asteen tienoilla.

Kulkukoiria näkyi joka kulmassa, ja ne olivat todella kilttejä. Koirat olivat aina hyväkuntoisen näköisiä ja olivat usein rotukoiria. Ne löysivät tai saivat oletettavasti hyvin ruokaa kaupunkilaisilta, sillä nälkää ne eivät olleet nähneet.





 





Chile on hyvin Eurooppalaisen tuntuinen maa, ja Etelä-Amerikan maaksi todella moderni. Hommat pelaavat, ainakin noin päällisin puolin, ja paikat pidetään yleisesti ottaen siisteinä. Ruoka oli todella hyvää, söimme hotellin lisäksi useassa kaupungin eri ravintoloissa. Meri on aina lähellä Chilessä, ja mereneläviä ja kalaa syödään runsaasti. Cevicheä tuli syötyä useana päivänä, ja sitä on kyllä pakko kokeilla myös kotona, joskaan Sveitsissä tuoreen kalan ostaminen on haastavaa.

Etelä-Chilen järvialueella on paljon Saksasta saapuneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Saksalaisista perinteistä pidetään huolta, ja esim. saksalaisia kouluja on paljon. Moni myös unelmoi Saksaan muuttamisesta. Täällä järjestettiin myös omat Oktoberfestit, jossa myytiin laajasti erilaisia paikallisten pienpanimoiden oluita ja soitettiin perinteista saksalaista musiikkia. Aika erikoinen tunnelma!

Viikko oli raskas mutta myös todella antoisa. Ehdimme viikon aikana nähdä hyvin ympäristöä ja pääsimme jopa chileläisen perheen luokse syömään. Joimme liian monta pisco sour:a liian monena iltana ja istuimme väsyneinä seuraavan päivän luennoilla. Reissu oli ehdottomasti koko vaivan arvoinen. 


Zürichissä lounaalla










En ole käynyt Zürichissä kuin pari kertaa Svetsissä oleskelun aikana. On toki ollut tarkoituksena käydä tuolla useammin, varsinkin kun Zürich on kätevän tunnin junamatkan päässä Bernistä. Jotenkin sitä ei vain tule lähdettyä viikonloppuna vaikka Zürichillä olisi paljon enemmän esim. shoppailumahdollisuuksia tarjolla kuin Bernillä.

Nyt päätimme kuitenkin mennä Zürichin kautta lentokentälle. Tarkoituksena oli lähinnä käydä lounaalla jossain vanhassa kaupungissa ja tämän jälkeen suunnata kentälle. Autopaikan löytäminen Zürichistä lauantaina osoittautui vaikeaksi, jopa lähes mahdottomaksi. Olimme autolla liikenteessä koska matkatavaroita oli sen verran paljon että niitä olisi haastava kuljettaa junassa. Lopulta löysimme kuitenkin autopaikan ja pääsimme kaupungille.

Zürichin vanha kaupunki on aika erillainen kuin Bernin, ja se muistutti ainakin näin ensinäkemältä enemmän tyypillisiä Euroopan kaupunkeja, siitä tuli jopa Tallinna mieleen. Kovin kauan emme ehtineet siellä pyöriä ennen kuin oli aika suunnata kentälle. Joskus pitäisi ottaa tehtäväkseen tutustua tähän kaupunkiin paremmin.