Vastoinkäymisiä Italiassa

Lähdin tänään huonosti alkaneelle Italian työmatkalle. Alunperin ei huvittanut lähteä laisinkaan, vaikka kohde näyttää hienolta kuvissa ja seura on niin hyvää kuin työmatkoilla nyt voi olla. Silti olisin niin mieluusti jäänyt vain kotiin ottamaan iisisti.

Lentokentälle päästyäni ihmettelin miksi en voi valita istumapaikkaa koneeseen. Tulostin boarding cardin ja siinä luki että lippu on standby lippu. Siis standby! En voinut uskoa silmiäni, olin varannut tällaisen lipun vahingossa työpaikan varausjärjestelmän kautta. Se ehdottaa aina halvinta mahdollista lipputyyppiä, ja tottakai standby on kaikkein halvin.

Menin siis portille odottamaan ja jännittämään pääsenkö ollenkaan lennolle. Koneen ollessa täysi en pääsisi mukaan ollenkaan. Onneksi tällä kertaa kuitenkin pääsin koneeseen muutaman muun yhtä hämillään olevan matkustajan kanssa.

Roomaan päästyäni minun oli tarkoitus vuokrata auto. En ollut niin innoissani edessä olevasta ajomatkasta, noin 2 tuntia yksin pimeässä tuntemattomalla Italian tiellä. Menin kuitenkin normaalisti autonvuokrauspisteeseen ja kaivelin ajokorttia esille. No, ylläri, se olikin jäänyt kotiin. En siis voinut vuokrata autoa. Tarkistin vielä nopeasti juna-aikataulut, eikä itärannikolle ollut illalla enää Roomasta junia.

Otin siis kentältä junan Rooman keskustaan. Ajattelin ettei nyt ole muuta tehtävissä kuin jäädä yöksi johonkin ja miettiä junavaihtoehtoja aamulla uudestaan. Katsoin booking.comista sopivan hotellin ja raahasin matkalaukkuni siihen. Respasta kyseltiin haluanko deluxe vain standard huoneen ja haluanko nähdä huoneen ensin jne. Siinä hetken rupateltuani mukavia, hotelli saikin ilmoituksen että kaikki huoneet on varattu booking.comin kautta, eikä vapaita huoneita enää ole.

Selailin siis uudestaan huoneita ja varasin oman huoneen viereisestä hotellista. Kun saavuin siihen minulle kerrottiin että varaus näkyy vasta 20 minuutin kuluttua. Odottelin jälleen, ja kun vihdoin sain hotellihuoneen olin niin väsynyt tästä kaikesta että menin hotellin aulaan syömään keskellä Roomaa.

Että tällaista tällä kertaa, ehkä huomenna olisi parempi päivä.

Rapujuhlat mökillä

Lyhyt loma Suomessa ja mökillä Raaseporissa toi jälleen mukavaa vaihtelua Sveitsissä olemiseen. Niin kuin olen aikaisemmin täällä blogissa kirjoittanut, on mökki minulle todella tärkeä. Palaan sinne aina mielelläni ja viettäisin siellä pidempiäkin aikoja jos vain suinkin voisin. Mökki ja Suomen luonnosta nauttiminen onkin yksi niistä seikoista joiden vuoksi varmasti jonain päivänä palaamme takaisin Suomeen.

Vietimme tänä vuonna kaveriporukan kanssa rapujuhlia meidän mökillä. Yritimme muistella kuinka monennet rapujuhlat olivat kyseessä samalla porukalla, ja nämä taisivat nyt olla 15. juhlat. Tämä on hieno perinne, jota toivottavasti jatkamme vielä monta kymmentä vuotta. Juhlien järjestäjä vaihtuu joka vuosi, ja olemme viettäneet rapukestejä monessa hienossa paikassa vuosien varrella.

Ehdimme myös käydä sienessä mökillä, kanttarelleja oli vielä juuri sopivasti sienikastikkeen verran. Saunominen, grillailu ja takkatulen edessä istuminen on vain niin mielettömän hienoa, varsinkin kun niistä asioista ei juurikaan täällä Sveitsissä pääse nauttimaan.

Paluu Sveitsiin tuntui vaikealta, varsinkin kun edessä on heti työmatka. Seuraava päivitys tuleekin sitten Italian puolelta!

Beaune - kylä keskellä Burgundyn viinilaaksoa

Viikonlopun matka suuntautui Pariisiin. Alunperin meidän piti ottaa juna Bernistä, mutta lippuhintojen ollessa noin 300 €, päätimme kuitenkin lähteä autolla matkaan. Juna on nopein ja helpoin matkustusmuoto, matka-aikaa on vain 4 tuntia keskustasta keskustaan. Auto oli kuitenkin tällä kertaa selkeästi edullisempi, vaikkakin matkaa oli n. 500 km ja 6 tuntia.

Pitkän matkan vuoksi päätimme viettää yhden yön puolivälissä, ja valitsimme kohteeksi Beaunen pienen kylän Burgundy:n viinialueella. Beaune on pieni keskiaikainen viinin pääkaupunki. Vanha kaupunki on kaunis ja lauantaina siellä oli iso herkkutori. Jos asuisin täällä niin söisin joka lauantai tapaksia. Juusto-, hedelmä-, leikkele- ja viinivalikoima oli aivan mieletön.

Beaunea ympäröi viiniviljelmät ja upeat linnat. Yksi suunnitelma olisi tulla tänne joskus pyörien kanssa kiertelemään. Ehkä sitten ensi kesänä.

Viikonloppu Pariisissa

Lähdimme alunperin Pariisiin King Crimsonin konserttia varten. Jokin tapahtuma, esim. keikka, teatteri tai messut, ovat aina hyvä syy kaupunkilomalle. Onneksemme meidän entinen työkaveri asuu Pariisissa, ja paikallisen oppaan avulla pääsee tutustumaan kaupunkiin aivan eri tavalla kuin tavallisena turistina. Saimme myös yöpyä hänen luonaan, ihan kaupungin keskustassa.

Viimeksi Pariisisin matkalla tuli jo nähtyä Eiffelin torni, joka tietenkin on pakko jokaisen Pariisissa kävijän nähdä. Tällä kertaa otimme hieman rennomman asenteen lomallemme. Mitään "pakko nähdä ja tehdä" asioita ei ollut, ja kulutimmekin suurimman osan ajasta vain kiertelemällä kaupungilla. Pariisi on shoppailijan paratiisi, ja mukaan tarttui kuvissakin näkyvät ihanat uudet kengät. Kävimme myös Notre Damen ulkopuolella, mutta jono sisälle oli taas niin pitkä ettemme jääneet odottelemaan sisäänpääsyä. Juutalaiskorttelissa kaupat ovat auki myös sunnuntaisin, ja täällä on mukava kierrellä ja istua terassilla katsomassa ihmismassoja. Terassit ovat aina auki Pariisissa, jopa talvella. Nyt oli vielä mukavan aurinkoista ja syyskuu onkin yksi parhaimmista kuukausista Pariisin vierailulle.

Tänä viikonloppuna sattui myös olemaan avoimet ovet moneen Pariisin muuten suljettuihin kansallisaarteisiin ja arkistoihin. Oli mielenkiinstoista käydä kiertelemässä vanhoja kartanoita, Pariisin ikivanhaa yliopistoa ja kansallisarkistoja.

Jossain vaiheessa havahduin ajattelemaan omaa elämääni. Voiko tosiaan olla että kiertelen Pariisin kauppoja ihan vain tavallisena launtaina? Nämä olivat juuri niitä matkoja joita vielä muutama vuosi sitten suunniteltiin ja odoteltiin kuukausia etukäteen. Olen onnekas kun pääsen toteuttamaan matkustusunelmiani tällä tavalla, pitäisi useammin pysähtyä arvostamaan näitä hetkiä.

Havaintoja Etelä-Afrikasta

Tätä kirjoittaessani olen päässyt turvallisesti takaisin kotiin Berniin. Borta bra men hemma bäst, olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä että olen taas kotona ja voin palata täällä normaaliin arkeen. Etelä-Afrikka oli mielenkiintoinen maa, jossa oli paljon hienoa nähtävää. Viikon aikana sain kuitenkin myös kuulla ja itse nähdä sen nurjankin puolen.

Tässä pari havaintoa ja kommenttia paikallisilta, jotka ehkä antavat kuvan siitä, kuinka erilaisesta maailmasta täällä on kyse:

- Tummaihoisiin viitataan yleisesti sanalla musta. Täällä on edelleen me (valkoiset) ja he (mustat). Tummaihoiset tekevät yleensä matalapalkkaisia hommia, kuten siivooja, tarjoilija, vartija, rakennusmies jne. Ravintolat ja hotellit ovat yleensä täynnä pelkästään valkoihoisia, ainakin niissä paikoissa joissa me liikuimme

- Minulle kerrottiin että tummaihoisten osuus väestöstä kasvaa koko ajan, koska he tekevät enemmän lapsia. Siksi myös n.k. "mustat puolueet" voittavat automaattisesti vaalit. Nämä edustavat korruptiota ja epäjärjestystä maassa, eikä tilanne tule paranemaan ennen kuin kaikki saavat koulutuksen. Koska koulutus on kallista, ei kaikilla kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta.

- Täällä pitää tietää missä liikkua ja miten käyttäytyä. Esim. Kapkaupungin ulkopuolella olevalle slummialueelle ei ole valkoihoisella mitään asiaa. Siellä tulee kuulemma murhatuksi saman tien etenkin pimeään aikaan. Alueet olivat hurjan näköisiä ohiajettaessa, ja läheisyys esim. yllä olevaan suureen ostoskeskukseen kuvaa hyvin valtavaa kuilua köyhien ja rikkaiden välillä.

- Kommentit kuten "hienoa että täällä konferenssissa näkee niin monta mustaa miestä, ja he ovat îhan fiksuja" tai "aika shokeeraavaa että tuossa ammatissa näkee valkoisen miehen, yleensä tuota työtä tekevät vain mustat" tai "kyllä musta mieskin voi olla ihan fiksu" olivat ihan yleisiä.

- Yksityisiin kouluihin voi valita oppilaat, eikä pelkästään raha aina riitä. Tausta, asuinalue ja varmasti myös ihonväri ovat tärkeitä valintaperusteita.

Omat kauhunhetkeni koin hotellissa Kapkaupungissa keskellä yötä. Heräsin yhden maissa yöllä siihen että käytävällä kuului oven avaus viereiseen huoneeseen. Ajattelin että kylläpäs jollain on mennyt myöhään baarissa. Sitten yllättäen avautui minun ovi ja joku käveli sisään huoneeseen. Kiersi ensin kylpyhuoneeseen ja sen jälkeen tietokonepöydän luokse. Kuuntelin askeleita ja yritin esittää nukkuvaa. Kun en pariinkymmeneen sekuntiin enää kuullut mitään päätin juosta ovelle niin kovaa kuin pääsen. Lähdin siis huoneesta ja menin respaan kertomaan että joku on minun hotellihuoneessa. Tarkistimme yhdessä turvakameralta onko joku mennyt huoneeseeni. Ikävä kyllä turvakamera ei olisi paljastunut jos täysin auki olevasta paloturvallisuusovesta olisi joku tullut sisään. Loput yöt nukuinkin sitten kaikki valot ja tv päällä, ajattelin että sillä tavalla ei varmasti kukaan tulisi huoneeseen. Sanoivat myös respasta että ovi pitää laittaa erikseen vielä lukkoon sisäpuolelta, sillä tavalla voi varmistaa ettei kukaan tule sisään.

Lopulta aloin epäilemään myös itseäni, ehkä tämä oli vain paha uni.

Kapkaupunki

Parin päivän Pretoriassa oleilun jälkeen suuntasimme kohti Kapkaupunkia Etelä-Afrikassa. Kapkaupunkiin on parin tunnin lento Johannesburgista, se antaa hieman perspektiiviä siihen kuinka suuresta maasta on kyse. Meillä oli aamulento, joten lähdimme kentälle jo neljän maissa aamuyöstä. Nämä aamulennot ovat aivan kauheita minulle, en vain herää ollenkaan päivän aikana, vaan kuljen jonkinlaisessa koomassa koko päivän. Tämä ei tietenkään ole kovin hyvä kun on asiakkaiden kanssa tekemisissä.

Muut päivät kuluivat pääasiassa konferenssissa ja tapaamisissa, mutta iltasella ja perjantaina iltapäivällä ehdimme kuitenkin nähdä Kapkaupunkia ja sen ympäristöä. Table Mountain jäi tällä kertaa välistä, niin kuin myös Kapkaupunkia ympäröivät viinitarhat. Toisaalta, Sveitsi on täynnä vuoria ja viinitarhoja. Halusin mielummin nähdä jotain mitä ei ole Sveitsissä, tai muuallakaan Euroopassa: pingviinit!

Ajelimme perjantaina konferenssin jälkeen kauheassa ruuhkassa kolme tuntia pingviinien luokse. Mutta oli se sen arvoista, pingviinit ovat leijonanpentujen jälkeen ehkä söpöin eläin jonka tiedän. Täällä Betty's Bay:ssä niillä on oma suojelualueensa, jossa ne pääsevät mereen kalastamaan ja rannalle pesimään. Vesi on täällä niin kirkasta että rannalta on mukava seurata kuinka nopeasti ne uivat meressä. Kävely kuivalla maalla on sitten vähän hitaampaa.

Rannikkoseutu on todella hienoa, ja rantoja pitkin kulkee hieno ajotie aina 700 km:n päässä olevaan Port Elisabethiin asti. Jos olisin täällä lomalla, ottaisin vuokra-auton alle ja ajelisin sinne. Matkan varrella voi pysähtyä yöpymään pieniin rannikkokyliin ja nauttia merestä.

Meri on täällä erilainen kuin missään muualla missä olen ollut. Se on jopa kesäaikaan niin kylmää ettei siinä voi uida. Lisäksi aallokko on aina kovaa. Cape Pointissa merenkäynti on erityisen kovaa, täällä Atlantin kylmä virtaus ja Intian valtameren lämmin virtaus kohtaavat. Rannikko on täynnä ristejä, todennäköisesti hukkuneiden muistoksi.

Tänään kohti kotia jälleen. Pitkä yö lentokoneessa luvassa, sunnuntai menee nukkuessa kotona ja maanantaina on jälleen uusi työpäivä. Erillinen postaus vielä tulossa mielenkiintoisista havainnoista Etelä-Afrikassa!

Leijonia ja aidattuja hotellialueita - Afrikka!

Olen ollut nyt yhden vuorokauden Etelä-Afrikassa ja kokenut jo nyt paljon ja oppinut tästä minulle uudesta maasta monta asiaa. Paikallisen kanssa matkustaminen auttaa ymmärtämään maata paremmin, kun pitkillä automatkoilla on aikaa jutella. Hän kertoi mm. että:

- Täällä tapahtuu n. 20 000 murhaa vuodessa. Rangaistus murhasta on pari vuotta vankeutta. Vankilat ovat jo nyt täynnä, eikä vankeja ole varaa pitää pidempään vangittuna. Suurin osa murhaajista ei ikinä jää kiinni. Myös Pistorius on jo pääsemässä vapaaksi.

- Raiskaus on toinen yleinen rikollisuuden muoto. Köyhillä alueilla kävely iltasella ei kannata. Wikipediasta opin että joka neljäs mies on tunnustautunut raiskaajaksi, ja sama määrä myös pitää joukkoraiskausta mukavana. Joka kolmas nainen on joutunut raiskauksen uhriksi. Etelä-Afrikan kulttuurissa raiskaus on miehinen teko.

- Tämä on ensimmäinen maa jossa matkustan jossa hotellin henkilökunta suosittelee turvakaapin käyttöä. Olenkin lukinnut sinne kaikki tavarani lähtiessä. Hotellialuetta ympäröi korkea piikkilanka-aita.

- Kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa. Työttömyys on n. 25 %, eikä sosiaaliturvaa ole, työttömillä ei ole mitään. Kunnallisiin sairaaloihin ei kannata joutua, kaikilla hyvätuloisilla on vakuutukset jotka takaavat hoidot yksityissairaaloissa.

Hotellialueen ulkopuolella liikkuu epämääräistä porukkaa, joten olenkin viettänyt aikaani ihan mielelläni hotellialueella. Onneksi täällä on hieno spa saunoineen, ehdin jopa kasvohoitoon tänään.

Pretorian lähellä sijatsee myös pahamaineinen leijonapuisto, joka nousi uutisiin kesän alussa kun leijona puri turistia avoinna olevan ikkunan läpi johtaen naisen kuolemaan. Tänään kävimme täällä kierroksella oppaan kanssa, joka kertoi tuon leijonan vielä olevan täällä. Leijona oli ensin kävellyt rauhassa naista kohti, naisen ottaessa siitä valokuvia avoinna olevasta ikkunasta. Leijona oli käynyt makuulle auton viereen ja nainen ei edelleenkään ollut sulkenut ikkunaa. Lopulta leijona oli noussut äkisti seisomaan auton viereen, josta nainen oli pelästynyt. Tämän vuoksi leijona oli puraissut naista, joka kuoli vammoihinsa. Typerä turisti, joka ei ymmärrä arvostaa villieläimiä. Vaikka ne ovatkin aitauksissa, se ei tee niistä kesyjä.

Montpellierin rannalla

Viikon työmatka suuntautui jälleen kerran Montpellieriin etelä-Ranskassa. Konferenssimatka oli lyhyt ja tehokas, eikä vapaa-aikaa ollut lainkaan. Onneksi asiakasillallinen järjestettiin rannalla sijaitsevassa ravintolassa, ja sain ensimmäistä kertaa nähdä Montpellierin rannan. Vaikka Montpellier sijaitsee etelässä, rantaan on matkaa n. 20 min autolla keskustasta. Tänne pääsee myös kätevästi raitiovaunulla jos ei ole autoa käytössä. Ranta oli hieno, ja melkein autio näin syyskuisena iltana.

Tällä kertaa ajoin itse Montpellieriin. Erilaisten juna- ja lentoyhdistelmien jälkeen voinkin todeta että tämä 600 km:n ajo on kätevin tapa päästä Bernistä tänne. Vaikka matka on pitkä, autolla pääsee kuitenkin aina ovesta ovelle.

Olo on muuten vähän vastaavanlainen kuin viikko sitten perjantaina, eli uupunut. Ainaiset matkustelut työn vuoksi painavat ja tauko tekisi todella terää. Ihan heti sellaista ei ole kuitenkaan luvassa, sillä heti huomenna lauantaina on taas lähdettävä työmatkalle. Selailin omia blogikirjoituksia ja kuvia, ja monesti totuus kuvien takana on kyllä hyvin erilainen, etenkin työmatkoilla. Oikeasti ne ovat pelkkää lentokenttää, autossa istumista, hotelleja ja kokouksia. Mutta eihän niistä ole mitään kirjoitettavaa eikä kuvatkaan olisi kovin hienoja.