keskiviikko 16. elokuuta 2017

Perinteiset rapujuhlat






Vuosittaisia rapujuhlia vietettiin tänä vuonna Haukilahdessa. Isäntäpariskunta oli valmistellut erittäin maittavat alkukeitot, joiden päälle nautimme sekä suomalaisia että ulkomaalaisia rapuja. Lisäksi lauloimme tottakai snapsilauluja hyvällä svengillä ja joimme akvavitiä kyytipojaksi. Olin myös viime vuonna lupautunut soittamaan Kuubalaisen serenadin kitaralla. Kitaransoittoa pitäisi kyllä vielä harjoitella enemmän, harmi kun tämä harrastus on viime aikoina jäänyt kovin vähäiselle.

Rapujuhlat ovat olleet jo pitkää jatkunut perinne meidän ystäväporukassa. Pidän näitä vuosittaisia tapahtumia erittäin tärkeänä, ehkä siksi että se on erinomainen osoitus siitä että hyvät ystävät ovat aina siinä kun niitä tarvitaan kaikkein eniten, eivätkä ne katoa mihinkään. Ensi vuoden rapujuhliakin aloimme jo hieman suunnittelemaan, toivon todellakin että istumme vielä 90-vuotiaina laulamassa snapsilauluja yhdessä.




maanantai 7. elokuuta 2017

Kesätekemisiä











Minulla tulee tänä vuonna seitsemän viikkoa Suomessa oloa täyteen. Teen paljon etätöitä täältä käsin, mikä onneksi onnistuu työnantajani joustavuuden vuoksi. Viikot ovat kuluneet todella nopeasti, niin kuin aika yleensäkin nykyään kuluu. Olen ollut jonkun verran mökillä, mutta myös nähnyt ystäviä ja sukulaisia.

En ole aikaisemmin viettänyt mökillä pidempiä aikoja yksin, mutta viime viikolla vietin siellä neljä päivää yksikseni. Viihdyin yllätyksekseni todella hyvin, ja tekemistä riitti koko ajan. Leikkasin nurmikkoa, hoidin puutarhaa, kävelin metsässä, otin aurinkoa, uin, lenkkeilin, saunoin ja luin kirjoja. Aivan täydellisiä kesäpäiviä. Vaikka viihdyinkin mökillä hyvin yksin, on se kuitenkin edelleen minulle se paikka jossa haluan viettää aikaa perheen kanssa. Tänä kesänä siihen ei vain ollut samanlaista mahdollisuutta kuin edellisinä vuosina. Mutta onhan se kesä myös ensi vuonna..

torstai 3. elokuuta 2017

Mitä pakata mukaan Karhunkierrokselle?


Karhunkierros oli ensimmäinen yön yli vaellukseni. Olen kyllä tehnyt paljon päiväreissuja varsinkin Sveitsissä, mutta aloitin rinkan sisällön suunnittelun ihan alkeista. Ennestään minulta löytyi hyvät vaelluskengät sekä lainattu rinkka. Perusvaellusvaatteita, kuten kuoritakki ja aluspaitoja olin myös ottanut mukaan Sveitsistä. Muuten kaikki olisi hankittava.

Selailin vähän muita blogeja jotta saisin jonkinlaisen ymmärryksen mitä muut ovat pakanneet tälle matkalle mukaan. Luin myös jostain että rinkan painon olisi hyvä olla korkeintaa 1/3 omasta painosta, ja että Karhunkierrokselle 18 kg:n rinkka sisältää varmasti kaiken tarvittavan.

Aloitin rinkan kokoamisen marssimalla Partioaittaan kysymään apua. Tämä ei varmasti ole se kaikkein edullisin paikka, mutta heidän apuun ja ammattitaitoon olen aikaisemminkin ollut tyytyväinen. Partioaitasta löytyi myös lista tarvittavista varusteista, joita lähdimme myyjän kanssa kokoamaan yhteen.

Partioaitan lisäksi haalin varusteita ainakin kirjakaupasta, apteekista, Intersportista, XXL:stä ja Citymarketista. Pakkasin lopulta rinkkaa lähes viikon päivät ja mietin mitä tarvitsisin mukaani. Aina kun ajattelin että nyt se on vihdoin kasassa, kuulin jostain jonkun uuden vinkin ja sitä piti lähteä vielä hakemaan.

Tässä listaa mitä lopulta otin mukaani: (ulkomuistista, jotain on voinut jäädä puuttumaan. Olen lihavoinnut ne tarvikkeet joita lopulta käytin)

- 2-hengen teltta (2.5 kg, teltan painoon kannattaa kiinnittää huomiota)
- Makuualusta (päädyin itsetäyttyvään makuualustaan, voin suositella)
- Makuupussi (comfort 5C oli hieman liian kylmä teltassa nukkuessa)
- Vaelluskengät
- Hyvät sandaalit (moni suositteli crocseja iltakengiksi, mutta minä halusin varmuuden vuoksi toiset kengät mukaan joissa myös pystyisin tarvittaessa kävelemään. Sandaalit toimivat myös hyvin sateessa jos vaelluskengät eivät ole täysin vedenkestävät)
- 2 aluspaitaa (ei puuviillaa)
- Fleece
- Kuoritakki
- Vaellushousut
- Vedenpitävät housut
- 2 vaellussukat (Falken)
- 4 urheilusukat vaellussukkien alle (laita aina tuplasukat vaelluskenkiin, vältyt hiertymiltä)
- Alusvaatteet
- Pitkä alusvaatesetti (päädyin nukkumaan tässä)
- Villasukat (olivat extraa, mutta todella mukavat yöllä ja illalla nuotion ääressä)
- Ohut pipo sekä urheilulippis
- Bikinit
- Vedenpitävät hanskat
- Buffi fleece vuorella
- Lääkepaketti: kyypakkaus, buranaa, rakkolaastareita, laastareita, sideharsoa, vitamiinit, vaseliini, vedenpuhdistustabletteja (näitä ei tarvitse, voit joko juoda vettä suoraan puroista ja keittää veden)
- Kompassi
- Kartta ja Karhunkierroksen opaskirja
- Trangia sekä kaksi kaasupulloa
- Tulitikut ja sytkärit
- Retkipyyhe
- Juomapullo 
- Hyttysverkko
- Köyttä ja teippiä
- Monitoimilinkkari 
- Vara-akku puhelimen lataukseen (Partioaitasta, latasin puhelimen 4 kertaa ja tässä oli vielä virtaa jäljellä)
- Otsalamppu (tätä ei Lapin kesässä tarvitse)
- Huulirasva ja aurinkorasva
- Roskapusseja
- Vessapaperia

Ruokaa viidelle päivälle (varaa aina vähintään yhdelle extra-päivälle ruokaa):

- Pussiruokia 8 kpl (ostin Partioaitan ja XXL:n valmiita aterioita. Maistuivat todella hyviltä, tai sitten oli vaan niin kova nälkä)
- Chia-siemeniä ja kookosmaitoa aamupalaksi
- Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä (näitä oli reippaasti, liikaa, mukana)
- Raakasuklaata ja raakasuklaalla päällistettyjä cashewpähkinöitä
- Raakapatukoita 12 kpl
- Mysliä

Pakkasin kaiken tärkeän minigrip pussiin, kuten vaihtovaatteet, tulitikut ja kartan. Rinkan sadesuoja ei välttämättä ole vedenpitävä, joten minigrip pussit ovat hyvä varmistuskeino. Pakkasin myös makuupussin rinkan sisään, en ulkopuolelle, jotta se säilyisi paremmalla todennäköisyydellä kuivana.

Rinkan paino oli lopulta n. 18 kg. Olisin voinut karsia ruuasta reilusti, koska pussiruuissa oli niin paljon energiaa ettei snacksejä oikein jaksanut syödä. Yksi ruoka päivässä riitti myös erinomaisesti minulle. Energiantarve on varmaan henkilökohtaista, mutta juttelin parin muunkin retkeilijän kanssa, jotka myös mainitsivat ettei nälkä ole juurikaan vaivannut. Aika yllättävää, sillä raitis ilma ja liikunta yleensä lisäävät ruokahalua.




sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Oulangan kansallispuistossa: Karhunkierros








Karhunkierros on pitkään ollut haaveissa, mutta en syystä tai toisesta ole koskaan löytänyt aikaa sen toteuttamiseen. Tänä kesänä lomasuunnitelmia ei juuri ollut, joten päätin että nyt olisi oikea aika lähteä Rukalle ja vaeltaa tämä legendaarinen reitti. Karhunkierroksen voi aloittaa joko Hautajärveltä, jolloin matkaa päätepisteeseen, eli Rukalle, kertyy 82 km, tai Ristikalliolta, jolloin matkaa kertyy 72 km. Ristikallio on alkuperäinen Karhunkierroksen aloituspiste, ja koska olin kuullut että nimenomaan Ristikallio on yksi hienoimmista nähtävyyksistä reitin varrella, päätin aloittaa sieltä. Silloin myös päiväetapit olisivat kohtuulliset, ottaen huomioon että suunnittelin kiertäväni tämän neljässä päivässä. Yleensä Karhunkierros kierretään 4-7 päivässä, tosin tämän pystyy myös kiertämään yhdessä päivässä ultrajuoksun muodossa. Mitä enemmän aikaa vaeltamiseen käyttää, sitä enemmän ruokaa ja vaihtovaatteita joutuu luonnollisesti kantamaan mukanaan.

Lähdin Rukalle autolla Espoosta, matkaa on 850 km ja siihen sain kulumaan 9 tuntia. Yövyin ensimmäisen yön Rukahovissa ja tankkasin hyvän lohiannoksen bataattiranskalaisilla Colorado ravintolassa. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin jo viiden maissa, ja ehdin hyvin pakkailla rinkan loppuun, syödä aamiaista hotellilla ja kävellä bussiasemalle. Rukalta Sallaan vievä bussi pysähtyy sekä Ristikallion että Hautajärven aloituspaikoilla. Lipun sai ostettua kätevästi kortilla suoraan bussista.

Ensimmäisenä päivänä olin suunnitellut käveleväni 18 km Oulangan leirintäalueelle asti. Ristikallion näköalapaikalle saavuin 5 km:n kohdalla. Pysähdyin tähän hetkeksi ja nautin upeista maisemista. Nyt jälkikäteen ajateltuna tässä olisi kannattanut malttaa viettää enemmänkin aikaa. Jatkoin siitä jälleen matkaa eteenpäin, ja n. 10 km:n kohdalla pysähdyin autiotuvalle laittamaan ruokaa. Retkikeitin toimi moitteettomasti ja ensimmäinen pussiateriani maistui hyvältä. Aurinkokin pilkotti pilvien takaa.

Matka kulki kohtuullisen kevyesti, mitä nyt tottumattomat hartiat ja jalat vähän väsyivät rinkan kantamisesta. Säädin jatkuvasti rinkkaa, yrittäen löytää sopivan kantoasennon. Pidin lyhyitä taukoja n. 3 km:n välein jotta selkä ja hartiat saisivat vähän jumppaa ilman rinkkaa. Kun rinkan otti pois selästä tuntui kuin olisi kävellyt jousilla, niin kevyt oli askel.

Saavuin leirintäalueelle jo kolmen maissa iltapäivällä. Matka tuntui jaloissa ja olin ehkä myös päivän pienestä jännityksestä johtuen uuvuksissa. Pystytin telttani ja nukuin siinä heti makoisat kolmen tunnin päiväunet. Päivän ateriani olikin ollut niin täyttävä, ettei iltaruokailua enää tarvittukaan. Vietin illan teltassa lähinnä mietiskellen ja nauttien hiljaisuudesta.





Nukuin todella hyvin teltassa myös yön yli, ja lähdin aamuvarhain jatkamaan matkaani. Toisena päivänä olin suunnitellut käveleväni Jussin kämpälle, jolle olisi matkaa 16 km. Minulla olisi siis reilusti aikaa kävellä tuo matka, ja päätin lähteä rauhallisesti liikenteeseen, pitäen paljon taukoja matkan varrella. Kävelin Oulangan Luontokeskuksen ohi heti aamusta, tässä olisi muuten ollut hyvä paikka pysähtyä kunnon lounaalle, mutta olin liian aikaisin liikenteessä. Luontokeskuksen jälkeen tullaan Oulankajoen vartta kulkevalle osuudelle, jossa ensimmäinen nähtävyys on upea Kiutaköngäs. Pysähdyin tähän hetkeksi seuraamaan veden kuohua ja syömään eväitä. Tästä eteenpäin reitti kulki Oulankajoen yläpuolella, josta oli upeat näköalat alas joelle. Saavuttuani Ansakämpällä pysähdyin syömään ja vaihtamaan kuulumisia muiden vaeltajien kanssa ennen kuin jatkoin matkaa kohti yöpymispaikkaa.

Matka Ansakämpän ja Jussinkämpän välillä oli vaikeakulkuinen. Reitti kulki metsässä juura
kkoista ja mutaista polkua pitkin. Vastaan tulivat vain porot, jotka eivät helposti suostuneet väistämään polulta. Hyttyset vaivasivat ja rinkka painoi jaloissa. Olin varma että Jussinkämpän olisi pitänyt tulla jo. Olinko sittenkin kävellyt sen ohi?

Jussinkämpälle vihdoin saavuttuani olin niin väsynyt että oli pakko mennä lepäämään hetkeksi. Kämpällä oli pari muutakin reissulaista, ja vietimme oikein mukavan illan nuotion ääressä. Onneksi olin ottanut pipon ja hanskat mukaan, edes nuotiotuli ei lämmittänyt niin paljon että olisin pärjännyt ilman niitä Lapin heinäkuisena iltana.





Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin innokkaana jatkamaan matkaa. Edessä oli kolmas retkipäivä, päämääränä Porontimajoen autiotupa, johon olisi matkaa 23 km.  Tiesin että edessä olisi pitkä päivä, mutta matkan varrella olisi myös paljon hienoja paikkoja. Päätin kuluttaa tällä kertaa koko päivän kävelemiseen, jotta varmasti jaksaisin perille asti.

Reitti jatkoi vielä ikävää metsäpolkua pitkin jonkun matkaa. Hyttysiä oli niin paljon ettei voinut paljon pysähdellä. Kitkajoen varteen päästyäni tilanne kuitenkin helpottui huomattavasti. Pysähdyin kiven päälle syömään eväitä ja seuraamaan joen virtausta. Joen penkkaa pitkin kulkeva polku oli paikoitellen vaikeakulkuinen, mutta hieno. Kitkajoelta ylös noustuani tunsin että oikea nilkka ei ollut ihan kunnossa. Matkaa yöpymispaikalle oli tässä vaiheessa n. 15 km. Pysähdyin venyttelemään nilkkaa ja jonkun aikaa se tuntui auttavan. Parin kilometrin päästä tilanne kuitenkin paheni. Pääsin osuudelle joka kulkee helppokulkuista Pientä Karhunkierrosta pitkin, ja vaihdoin vaelluskengät sandaaleihin. Pysähtelin 500 metrin välein ja venyttelin jalkaa, mutta lopulta se oli todella kipeä. Päätin jäämään yöksi Siilastuvalle, ja katsomaan tilannetta uudestaan aamulla. Tilanne harmitti, mutta ajattelin että voisin mahdollisesti jatkaa matkaa tästä vielä Rukalle seuraavana päivänä.

Ilta oli hieno ja aurinkoinen. Pienen Karhunkierroksen ihmisjoukon kotiuduttua pääsimme viettämään mukavaa iltaa nuotion ääressä muiden vaeltajien kanssa. Joukkoon liittyi myös yksi sveitsiläinen nuori mies, joka oli maailmanympärimatkallaan valinnut myös Karhunkierroksen kohteekseen.

Nilkka oli yön aikana jäykistynyt niin paljon ettei reitin jatkamisesta ollut mitään toivoa. Lähdin linkkaamaan kohti Juumaa, josta voisin ottaa taksin takaisin Rukalle. Matkaa oli vain 3 km, mutta se tuntui pitkältä jokaisen askeleen sattuessa. Vietin päivän Kuusamon Tropiikissa sen sijaan että olisin noussut Karhunkierroksen viimeisiä rankkoja nousuja Rukalle. Harmitti, mutta tilanteelle ei voinut mitään.

Karhunkierros oli ensimmäiseksi yön yli vaelluskohteeksi täydellinen. Reitti on hyvin merkattu, siellä on myös muita kulkijoita, ja matkan varrella on Juuman lisäksi Oulangan Luontokeskus, joista voi tapaturman sattuessa poistua. Maisemat eivät vedä vertoja Sveitsin maisemiin, mutta sitä en ollut tullut hakemaankaan.


torstai 27. heinäkuuta 2017

Mattolaiturilla skumpalla







Terassikelejä ei juuri tänä kesänä ole Suomessa näkynyt. Olen ollut enemmän tai vähemmän jääpalikka siitä asti kuin tulin Suomeen, muutamaa poikkeuspäivää lukuun ottamatta. Ikävä takaisin Berniin on myös iskenyt pari kertaa, varsinkin kun tiedän että siellä on ollut yli 30 asteen helteet jo toista kuukautta. Jotenkin olen vain sitä mieltä että kesällä pitää olla lämmin, jotta se tuntuisi kesältä.

Olimme sopineet jo jonkun aikaa sitten treffit Mattolaiturille joidenkin ystävien kanssa. Onneksi tuo päivä sattui olemaan aurinkoinen ja hieno, vaikka viltin alla välillä joutuikin terassilla istuskelemaan. Oli todella mukava tavata ystäviä ja nauttia kuohuvasta. Jälkeenpäin menimme vielä Holiday:n yksille, olen aina vaikuttunut siitä kuinka paljon kivoja uusia paikkoja Helsinkiin onkaan avattu viime vuosina.

Toivottavasti näitä hienoja päiviä tulisi vielä lisää ennen kuin kesä loppuu!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Mökillä etätöissä








Viimeinen työviikko ennen kesälomia sujui rennosti mökiltä käsin. Olen aina ollut etätyön suuri kannattaja, ja olen sitä mieltä ettei työajalla tai paikalla ole mitään merkitystä, kunhan työt tulee hoidettua. Minä voisin periaatteessa hoitaa omaa työtäni mistä päin maailmaa tahansa. Tämä tieto tuo tietynlaista vapauden tunnetta tulevaisuutta miettien. En ole sitoutunut Berniin, tai Sveitsiin ainkaan työni puolesta. Kesäisin olen usein tehnytkin etätöitä Suomesta käsin, tänä kesänä suunnitelmissa oli kolme viikkoa töitä Suomesta käsin, mutta tuo saattaa vielä muuttua säiden mukaan.

Vietimme äitini kanssa mökillä neljä päivää. Päivät kuluivat töissä, mutta ehdin myös lenkkeillä, käydä moikkaamassa ystävääni Anskussa sekä heidän ihanaa uutta koiranpentua, ja tottakai ottaa vähän aurinkoakin. Saunoin joka päivä, niin kuin tapoihin kuuluu. Miesväen puuttuessa tältä reissulta kokonaan, minusta tuli myös grillimestari. Ja hyvinhän tuo grillaus sujuikin.



maanantai 10. heinäkuuta 2017

Wanajafestareilla Hämeenlinnassa





Launtaina päätimme tyttöjen kanssa lähteä Wanajafestereille Hämeenlinnaan, kun kerran ilmaislippuja oli tarjolla. Taitaa olla ainakin pari vuotta kulunut sitten edellisten festareiden, ja kuuluvathan festarit kesään. Nyt otimme kuitenkin aika paljon iisimmin kuin nuorempana, ajoimme illaksi autolla katsomaan bändejä ja viimeisen bändin vielä soittaessa suuntasimme takaisin kotiin.

Ilta oli hieno, mitä nyt vähän viileä. Bändit olivat kai ihan hyvät. Parasta olivat ystävät. 

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pitkä matka Montpellieristä Suomeen




Montpellieristä aloitin pitkän matkan kohti Suomea autolla. Ajettavaa matkaa olisi yhteensä 2700 km ja aikaa tähän oli varattuna 4 päivää. Tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin yksin Bernistä Suomeen. Olen ollut paljon työmatkoilla viime aikoina, ja nämä voivat joskus olla sosiaalisesti uuvuttavia. Sen takia olin jopa odottanut aikaa jolloin voisin vain istua yksin autossa kuunnellen musiikkia välittämättä muista ihmisistä.

Bernissä pidin yhden yön tauon, ja pakkasin mukaan Suomeen tulevat kamppeeni. Matkaan lähti koko takaluukullinen kirppisvaatteita sekä muuta roinaa. Seuraavana päivänä jatkoin työpäivän jälkeen Frankfurtin pohjoispuolella sijaitsevaan Bad Homburgin pieneen kylään. Matkaa oli vain 450 km, mutta matka kesti yli 6 tuntia kovien ruuhkien vuoksi. Bad Homburgista löytyi onneksi hyvä meksikolainen ravintola. Paikalliset katsoivat pitkään yksin illallistavaa muukalaista. Hämmästyin jälleen siitä että Saksassa ei edes ravintolassa käy luottokortti, vaan minut passitettiin kylälle nostamaan rahaa.



Bad Homburgista jatkoin Kööpenhaminaan, joka oli myös tämän matkan pisin ajoetappi, 800 km. Lähdin matkaan jo kuuden aikaan aamulla, jolloin pääsin ajamaan todella kovaan tahtiin yli 300 km ruuhkattomalla autobahnilla. Hampurin ympärillä oli kovia ruuhkia, ja navigaattori varoitti jopa 2 tunnin viiveestä. Löysin kuitenkin itse kartan avulla paremman reitin läpi pienten kylien, ja selvisin lopulta 8 tunnissa Köpikseen.

Kööpenhaminassa majoittauduin Bella Sky hotelliin, joka sijaitsee lentokentän tuntumassa, heti moottoritien varressa. Valitsin tämän hotellin koska olen yöpynyt siinä useasti aikaisemminkin ja aina pitänyt siitä. Tällä kertaa tärkeä tekijä oli myös erittäin kätevä sijainti. Hotelli oli pullollaan aasialaisia turisteja, mutta muuten olin todella tyytyväinen majoitukseen taas kerran. Kävin testaamassa hotellin kuntosalin sekä spa-osaston, jotka myös ylittivät odotukset. Aamupala oli aivan eri luokkaa kuin mihin on Keski-Euroopassa tottunut hedelmineen ja vihanneksineen. Illalla kävin drinkillä ja syömässä koulukaverini kanssa IMD:ltä. Oli tosi mukava jutella kouluajoista ja muistella kaikkia muita ihmisiä siellä, mutta myös vaihtaa urakuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Jos satutte Kööpenhaminaan, niin voin lämpimästi suositella aasialaista tapasravintolaa Kiin Kiin Bao Bao:a.






Kööpenhaminasta lähdin jälleen aikaisin aamulla ajelemaan kohti Tukholmaa. Matkaa oli 650 km, ja tiesin jo heti lähtiessä että tämä olisi se kaikkein tylsin osuus. Jollain tavalla Malmö-Tukholma reitti vain saa minut nukahtamaan rattiin. Pysähdyin Jönköpingissä lounaalla, joka sattuu sopivasti puoleen väliin matkaa. Täällä oli jotkut torimarkkinat meneillään, mutta koska en ollut muistanut vaihtaa kruunuja en oikein voinut mitään ostaa.

Tukholmaan vihdoin päästyäni kävin tutustumassa Vikingin terminaalin vieressä sijaitsevaan Fotografiska Museet:iin, jossa olen halunnut jo kauan käydä. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja kuvat vaikuttavia, voin suositella Tukholmassa kävijöille, etenkin kun sijainti on niin kätevä Vikingillä matkustettaessa.

Tämän jälkeen vaihdoin lenkkivaatteet ylle autossa ja lähdin juoksemaan vanhan kaupungin ympäri. Kivasti ehdin juosta 5 km:n lenkin ennen laivaan pääsyä. Olin varannut itselleni kahden hengen ikkunallisen hytin Amorellasta, päätin että olin sen ansainnut pitkän ajomatkan jälkeen. Olin niin poikki etten jaksanut paljoa baarissa hengailla, vaan majailin hytissä katsomassa elokuvia. Meneehän se laivamatka niinkin.


Turusta ajoin vielä parisataa kilometriä Espooseen. Perillä odotti kolea sateinen keli, lämpötilaa oli 20 astetta vähemmän kuin lähtiessä. En ole ottanut mitään toppavaatteita mukaan, niitä tämä Suomen kesä kyllä vaatisi. Silti tuntuu hyvältä olla Suomessa, täällä on niin paljon ihania ihmisiä ja onhan se Suomen luonto kaunis. Täytyy kuitenkin ensi kesänä miettiä uudestaan olisiko järkevämpää lentää perille.