Das Auto und Das Haus

Uusi auto ja uusi koti hankittu tänään. Talo on tuo vaaleanpunainen, tietenkin :) Ja auto mikäs muukaan kuin Volkswagen, kunnon saksalaiseen tyyliin.

Gurten

Heti perille päästyämme se ahdistus ja pelko hävisivät, ihan niin kuin arvelinkin. Toki ne varmaan tulevat vielä takaisin, mutta ainakin nyt on tosi hieno fiilis, pääsen vihdoinkin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani ulkomailla asumisesta.

Täällä on jo kevät pitkällä, ehkä niin kuin Suomessa olisi toukokuun puolessa välissä. Valkovuokot ym. tuntemattomat kukat kukkivat, kuten myös varmaan kaikki mahdolliset puut siitepölyallergia oireiden tasosta päätellen.

Mietimme mitä ihmettä Bernissä tehdään sunnuntaisin. Kaupat ja ravintolat ovat kiinni. Ihmisiä ei näy missään. Paikalliselta Gurtenin vuorelta ne kaikki löytyivät. Ylös mentiin pienellä junalla, ihan kiva ja nopea tapa päästä ylös. Lupasin kuitenkin itselleni juoksevani sinne ennen kesän alkua.

Gurten on Berniläisten "Hausberg" jonne lähdetään ulkoilemaan ja viettämään vapaa-aikaa perheen kesken. Sieltä lähtee esim. alamäki pyörilyreittejä ja vaellusreittejä. Siellä on myös ravintola, ja niinhän se terassisesonki tulikin korkattua. Tänne on ehdottomasti tultava uudestaan piknikeväiden kanssa!

Viime hetken fiilikset

Pari viimeistä päivää ennen muuttoa olivat vaikeita, siitä ei pääse mihinkään. Ehkä muuttoa oli vain suunniteltu niin kauan että tuntui epätodennäköiseltä että se vihdoinkin olisi ovella. Kaikessa tekemisessä oli sellainen viime hetken tuntu: siivoan viimeistä kertaa, juoksen rantalenkin viimeistä kertaa, käyn lähi ostarilla viimeistä kertaa, teen viimeistä kertaa ruokaa kotona jne. Siis viimeistä kertaa asuessani Suomessa, tulenhan aina käymään, mutta se ei ole sama asia. En pystynyt juurikaan olemaan yksin, saati yksin kotona.

Se ahdistus, ikävä ja pelko tuntematonta kohtaan oli jotain, jota en ollut osannut odottaa. Mutta ehkä hyvä niin. Tietää ainakin että on jättämässä jotain merkityksellistä ja itselleen tärkeää taakseen.

Ja se kuvissakin näkyvä ihana saariston ilta-aurinko. En tiedä onko mitään parempaa ja kauniimpaa missään päin maailmaa. 

Now it's time to PANIC

Koko ajan olen ajatellut että eihän tässä vielä olla mihinkään lähdössä, vielä on monta kuukautta jäljellä. Vielä ehtii hyvin tehdä kaikkea, hyvästellä kaikki. Pikku hiljaa nämä kuukaudet ovat muuttuneet viikoiksi, päiviksi ja lopulta tunneiksi. Pakko alkaa pakkailemaan matkalaukkua lähtöä varten. Nyt ensimmäistä kertaa iskee katumus: en halua lähteä mihinkään, Suomi on paras maa. Miten ikinä tulen pärjäämään ilman ystäviä ja perhettä? Miten minun rakkaan kotini käy?

Paniikinomaisesti pakkailen lennolle mukaan lähtevää laukkua. Eihän siihen mahdu mitään!

Pitäiskö?

Bernin visiitin jälkeen oli sitten sen suuren päätöksen aika, pitäisikö olla rohkea ja tehdä suuri elämänmuutos, muuttaa vieraaseen maahan ja niin sanotusti aloittaa alusta. Vai olisiko kuitenkin parempi tyytyä siihen elämään mitä Suomessa jo oli. En tiedä kuinka monta tuntia, päivää ja viikkoa tätä pohdittiin, tehtiin erilaisia listoja  hyvistä ja huonoista puolista ja kyseltiin neuvoja tutuilta ja tuntemattomilta.

Olen aina halunnut asua ulkomailla, joten sinänsä yksi unelma toteutuisi jos Berniin muuttaisi.  Bernissä houkutteli myös mielenkiintoinen työ, alpit tottakai ja lyhyet etäisyydet muihin keski-ja etelä-Euroopan kaupunkeihin.

Suomeen jäisi kuitenkin paljon ystäviä, perhe ja asunto. Olen kasvanut, opiskellut ja käynyt töissä Espoossa, ja kotikylästä pois muuttaminen tuntui pelottavalta.Periaatteessahan Suomella oli tarjota kaikkea mitä voisi toivoa.

Silti koin että elämässä pitää olla myös haasteita, ei pidä tehdä asioista liian helppoja. Mitä jos Sveitsissä olisikin jotain vielä parempaa enkä ikinä saisi tietää siitä jos en nyt lähtisi?

Yhtenä päivänä päätös tuntuikin helpolta ja mieli oli kristallinkirkas. Tätä mahdollisuutta ei vain voinut antaa valua sormien läpi.

Tutustumiskäynti

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Sveitsissä kun yhtäkkiä piti päättää haluanko muuttaa sinne. Teimme siis pienen tutustumismatkan Berniin vuosi sitten toukokuussa. Lensimme Geneveen ja hyppäsimme siitä Berniin vievään junaan. Junassa kaikki puhuivat ranskaa, kaikki tuntui vieraalta ja ajattelin etten ikinä tule sopeutumaan ranskalaisten joukkoon. Bernissä kaikki oli kuitenkin toisin. Kaupunki tuntui heti omalta, sopivan kokoiselta idylliseltä pikku kaupungilta. Kaikki puhuivat saksaa, josta nyt kuitenkin jotain pystyi ymmärtämään. Kevät oli jo pitkällä, aurinko lämmitti mukavasti. Ajattelin että täällä voisin vaikka asua.

Muutto ulkomaille

Berniin muuttoa on nyt puuhasteltu kohta vuoden. Päätös muuttaa ulkomaille, pois kotikylästä, oli suuri ja sitä mietittiin tarkasti. Ensin kävimme tutustumassa kaupunkiin viime keväänä, jonka jälkeen allekirjoitin työsopimuksen viime kesänä. Uusi työ alkoi joulukuussa ensin etänä Suomesta ja huhtikuun alusta Bernissä Sveitsissä.Tämä blogi tulee kertomaan muutosta Berniin, sinne sopeutumisesta ja tapahtumista elämäni suurimman seikkailun aikana. Kaikkein eniten tämä on muisto itselleni näistä vuosista, mutta toivottavasti se antaa myös lukijoilleen kuvan toisessa maassa elämisestä ja matkailusta yleisesti ottaen.
Lempisitaattiani lainaten:

"IF YOU CONSIDER THE WORLD UNEXPLORED YOU BELONG"