Viikonloppu Saas-Feessä suomalaisten kanssa

 

Perjantaina viideltä pakkasimme sukset autoon (tai no oikeastaan ne ovat siellä aina valmiina) ja suuntasimme kohti etelä-Sveitsin Saas-Feetä. Saas-Fee on kuuluisa korkeasta sijainnistaan, huippu on n. 3500 m korkeudessa ja rinteitä ympäröivät jäätiköt. Täällä pääsee laskemaan myös kesällä.

Matkaseurue koostui tällä kertaa pelkästään Sveitsissä asuvista suomalaisista. Suurin osa meidän ystävistämme täällä ovat muualta kuin Suomesta, joten tämä viikonloppu oli todella tervetullutta vaihtelua. Ei sinänsä että meillä mitään muun maalaisia vastaan olisi, mutta joskus on vain kiva päivitellä Suomi-asioita muiden suomalaisten kanssa. Meitä oli porukassa yhteensä 8 aikuista ja 4 lasta. Todella mukava porukka ja onnistunut viikonloppu kaikenkaikkiaan!

Saas-Feessä olemme käyneet kerran aikaisemmin, mutta tuolloin majoituimme Saas-Almagellin kylään. Tällä kertaa olimme hotellissa aivan Saas-Feen keskustassa. Lunta tuli lauantaina todella reippaasti, ja näkyvyys oli aika heikko. Sunnuntaina olikin sitten aivan huippukelit ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Bernissäkin oli tänään jo 16 astetta.

Pelkäsimme pahoja rinneruuhkia sillä tämä viikko on Sveitsissä hiihtolomaviikko Ruuhkista ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Rinteissä oli hyvin tilaa ja vaikka hissikapasiteetti ei olekaan täällä kovin hyvä vanhasta kalustosta johtuen, emme kuitenkaan joutuneet seisoskelemaan jonoissa. Rinteiden taso on vaativampi kuin monessa muussa Sveitsin keskuksessa, ehkä tämä onkin juuri se syy miksi täällä ei ole ruuhkia. Joskus vaikuttaa siltä että ruuhkaisimmat paikat ovat juuri ne joissa on paljon helppoja sinisiä rinteitä.

Lasketteluntäytteisten päivien lisäksi kävimme myös naisporukalla piraattibileissä juomassa mojitoja. Hotellilla oli myös sauna, jossa oli puusta tehty kiuas (ei siis puulämmitteinen kiuas) ja poreamme. Sauna ei ole mitenkään itsestäänselvyys täällä, joten siitä nautimme aina mahdollisuuden tullen. Todella rentouttava ja hauska viikonloppu, jonka voimalla jaksaa jälleen lähteä työmatkalle huomenna.

Pikareissu Hollantiin ja muita matkoja

Viikon työreissu suuntautui Amsterdamiin, jossa meillä oli parin päivän kokous toimistolla. Amsterdamin toimisto on jo tuttu paikka, olenkin kirjoittanut täälläkin pariin kertaan tästä kaupungista. Tällä kertaa en ehtinyt kaupungille ollenkaan.  Kävimme tosin työporukan kanssa keilaamassa ja ulkona syömässä (keilahallissa sekin).

Erikoisinta tällä reissulla oli hotellihuoneeni. Kuvissa näkyy mun kuuden hengen ruokapöytä. Tämä oli siis kahden hengen huoneessa, jossa ei ole keittiötä tai edes keittonurkkausta. Kuinkakohan moni on oikeasti illastanut tässä? Ei tulisi itselläni mieleen kutsua ketään hotellihuoneeseen illalliselle. Mutta tulipahan tällainenkin koettua ja nähtyä.

Reissua riittää taas enemmän kuin tarpeeksi. Laskin että olen 23 päivän aikana vain 4 yötä kotona, loput 19 olen työmatkoilla tai lomamatkoilla. Nämäkin 4 yötä on ripoteltu yksittäisinä päivinä, jolloin käyn periaatteessa vain vaihtamassa matkalaukkua.Tämän rupeaman jälkeen minua odottaa onneksi parin kuukauden matkustustauko, jolloin pääsen kunnolla aloittamaan uuden crossfit harrastuksen ja nauttimaan Bernin keväästä.

Paleoruokia ja crossfitsaliin tutustumista

Perjantain juhlinnan jälkeen onkin tullut vietettyä terveysviikonloppua. Kävin tänään työkavereitten kanssa tutustumassa UNIK-sport crossfitsaliin Bernissä. He ovat tätä kehuneet useasti, mutta en ole vain aikaisemmin saanut aikaiseksi lähteä mukaan. Nyt oli sateinen sunnuntai eikä mitään tekemistä, joten tekosyitä olla lähtemättä ei oikein ollut. Vähän kyllä jännitti, en ole käynyt salilla säännöllisesti pariin vuoteen, ja kollegani ovat todella kovakuntoisia tyyppejä.

Itse sali oli hyvin tyypillinen crossfitsali, jossa urheillaan pääsääntöisesti vapaapainoilla sekä erilaisia apuvälineitä kuten palloja ja renkaita käyttäen. En ole varsinaisesti harrastanut crossfitiä aikaisemmin, mutta olen vielä suomessa ollessani käynyt Elixialla jossa tein pääsääntöisesti crossfit-typpisiä harjoitteita. Olen aina ollut kiinnostunut tästä lajista, mutta sopivaa treenipaikkaa ei ole vain löytynyt.

Treeni oli hyvä, ja myös ohjaajat vaikuttivat mukavilta. Sveitsinsaksaksi vedettävää harjoitusta oli vähän vaikea seurata, mutta minulle tultiin ystävällisesti selittämään liikkeet myös englanniksi kun näytin tarpeeksi pihalla olevalta. Pukuhuoneet olivat olemattomat, eikä saunatiloista tai muista voi edes haaveilla. Mutta treenaamaanhan tänne mennään, joten pääasia tottakai että se on laadukasta.

Hintaa tällaiselle treenille tulee n. 20 EUR/kerta 12-kerran lippupaketissa. Yksityistunnit maksavat noin 150 EUR/kerta, Tällaiseen harrastukseen saa siis helposti upotettua lähes 1000 EUR/kk.

Crossfitkokeilun lisäksi tänä viikonloppuna on myös tullut kokeiltua uusia paleoreseptejä. On tullut tehtyä siemennäkkileipää uudella reseptillä (äidiltä saatu), banaanimuffinsseja sekä mysliä. Siemennäkkäri on mun ehdotonta herkkua, pellillinen häviää meillä muutamassa päivässä. Näkkärin päällä maistuu kurkunviipaleet tai avokado. Mysliä tein tämän reseptin mukaan EatDrinkPaleo-blogista. Ihan kaikkia ainesosia minulla ei ollut, joten tuunasin sitä vähän. Lopputulos oli todella hyvä, ensi kerralla laitan vähän vähemmän hunajaa ja enemmän suolaa. Tämä on hyvä aamupala banaanin ja mantelimaidon kera. Banaanimuffinssit bongasin täältä, Thank Your Body-blogista. Niistäkin tuli hyvät, ja niitäkin on helppo tuunata lisäämällä takikinaan esim. mustikoita tai taateleita.

Näillä eväillä uuteen viikkoon!

Fasnacht on täällä taas

Bernin kadut ovat jälleen tänä viikonloppuna täyttyneet soittokunnista ja juhlijoista kun Bernin Fasnacht järjestettiin perinteisin menoin. Kirjoitin tästä perinteikkäässtä karnevaalista myös viime vuonna täällä blogissa.

Viimeksi olimme juhlimassa Fasnachtia ilman asuja, ja päätimme tuolloin että ensi vuonna ainakin hankimme asut. Niin se vuosi vain kului liian nopeasti eikä asuja tullut hankittua. Löysimme sentään yhden merirosvohatun kaapista jonka vedin päähän. Se suojasi mukavasti tihkusateelta ja viritti juhlatunnelmaan.

Illan lopuksi eksyimme vielä ensimmäistä kertaa (!) Bernissä yökerhoon. Se osoittauti kyllä aikamoiseksi teinidiskoksi ja lähdimmekin aika nopeasti grillin kautta kotiin. Tänään on kuitenkin glühwein tuntunut päässä ja kropassa, en ymmärrä kuinka jotkut jaksavat juhlistaa karnevaalia kolme päivää putkeen, tai miten itse olen joskus moiseen pystynyt.

Edellistä Fasnacht päivitystäni lukiessani tuli myös luettua kommentit. Mari, jos olet vielä lukenut tätä blogia niin laitahan kommentti-osioon viestiä! Olisi mukava tavata, vaikkakin näin vuosi myöhässä!

Rio de Janeiro ja Copacabana beach

 Viikko lämmössä, Brasilian Rio de Janeirossa, on nyt takanapäin. Lähdin sinne työkokoukseen joka kesti ainoastaan 2.5 päivää, mutta matkoihin kului luonnollisesti niin paljon aikaa että päädyin olemaan reissussa 6 päivää. Joskus ihmettelen näitä päätöksiä lennättää ihmisiä ympäri maailman parin päivän kokouksia varten.

Riossa meillä oli todella intensiivinen aikataulu, vapaa-aikaa varsinaisina kokouspäivinä oli vain 30 minuuttia. Miehet ryntäsivät salille treenaamaan, heidän kun ei tarvitse meikata ja laittaa hiuksia ennen illallista. Meillä(kin) naiset ovat näissä kokouksissa vähemmistöä (~20 %) ja aikataulut ovat selkeästi miesten käsialaa. Ehdotinkin naisosuuden kasvattamista jotta saisimme enemmän vapaa-aikaa aikatauluihin. Sain kaikkien äänet puolelleni :-)

Kokous alkoi onneksi lounasaikaan ja meille oli järjestetty aamupäiväksi kaupunkikiertoajelu. En ole aikaisemmin käynyt Riossa, joten osallistuin kierrokselle. Kaupunkikierros oli ehkä vähän liian laaja nimitys tälle bussimatkalle, kävimme yhdellä kukkulalla (jonka nimeä en edes tiedä, mutta se ei ollut kuuluisa Sokeritoppavuori) ja otimme kuvia, jonka jälkeen palasimme hotellille.

Kokoushuoneemme sijaitsi kaksi kerrosta katutasosta alaspäin, istuimme siis pääosin kellarissa pienessä huoneessa ilman ikkunoita Riossa, johon kaikki olivat matkustaneet vuorokauden ajan. Kai tämä on tätäpäivää aika monessakin yrityksessä.

Yhtenä iltana kävimme illastamassa hienossa viidakkoravintolassa. Monitasoinen ravintola oli rakennettu vuoren rinteelle, ja sieltä oli hienot näköalat kaupungin yli. Naisten huolena (varsinkin heidän joilla on vielä aikomus hankkia lapsia) oli tietenkin hyttyset ja Zika-virus. Ensimmäinen ostokseni laskeutumisen jälkeen oli hyttyskarkote. Vielä ei ainakaan ole mitään oireita zikasta, toisaalta oireeton tartunta on myös tavallinen. Brasilialaiset itse lähinnä naureskelivat muiden zika-huolesta, ja sanoivat ettei sitä juuri pelkää muut kuin raskaana olevat.

Hotellimme sijaitsi tunnetulla Copacabana rannalla. Rannalla makaamiseen ei tällä matkalla jäänyt aikaa, kävin pyörähtämässä rannalla ja ottamassa pari kuvaa. Lämpö tuntui näin suoraan talvesta tulleelle liian kuumalta, päivisin oli noin 35 astetta lämmintä. Copacabanaa reunisti lukuisat ravintolat ja turistikaupat sekä tottakai hotellit. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman hienot. Paikalliset sanoivat kuitenkin että parin tunnin automatkan päässä löytyvät varsinaiset hienot lomapaikat. Rio on kuitenkin miljoonakaupunki eikä sen vuoksi sovellu ainakaan rauhallisen rantaloman viettoon.

Tänä viikonloppuna Riossa on kuuluisat sambakarnevaalit. Kävimme torstaina katsomassa yhden sambakoulun harjoituksia. Tämä on todella suosittua Brasiliassa, sambakarnevaalit kun ovat kansanjuhla. Epäilin tätä sambakarnevaalireissua jo ennen matkaa, enkä ollut ilmoittautunut tähän tapahtumaan mukaan. Paljon reissanneena osasin jotenkin aavistaa että brasilialaisten hehkutuksesta huolimatta tämä ei ehkä olisi minun juttuni. Kollegat saivat kuitenkin minut ylipuhuttua ja nyt minäkin olen nähnyt sambaharjoitukset. Reissu oli pitkälti sitä mitä olin ajatellutkin:

- Bussin piti hakea meidän 19:00 hotellilta, klo 21:30 ja usean drinkin jälkeen bussi vihdoin saapui
- Matkan piti kestää 30 min, todellisuudessa se kesti 90 min (jonka jälkeen puolella matkustajista oli paha matkapahoinvointi)
- Saavuimme paikan päälle klo 23:00. Takaisin hotellissa meidän piti olla alkuperäisen aikataulun mukaan 00:00. Joku totesikin että pitäisi varmaan lähteä samantien takaisin jotta olisimme hotellissa takaisin ajoissa.
- Reissuun piti sisältyä illallinen VIP-tiloissa, joten kukaan ei ollut syönyt. Nälkäisinä suuntasimme VIP-tiloihin, joka oli messuhallinnäköisessä paikassa yläkerrassa. Täällä ei ollut mitään muuta VIP-mäistä kuin muovipöydälle laitetut juustonpalaset ja pari muuta snacksiä. Nämä olivat seisseet yli 30 asteen lämmössä ties kuinka kauan.
- Juomat eivät sisältyneet hintaan, ainoastaan vesi.

Kärvistelimme siinä klo 1:30 asti, jolloin onneksi australialaisten lennon vuoksi piti lähteä takaisin hotellille. Olimme nälkäisiä ja väsyneitä. Ja maksoimme omasta taskusta 120 EUR tästä. Olisimme myös voineet jäädä vain Copacabana rannalle syömään ja juomaan firman piikkiin.

Summa summarum: Luota vaistoosi. Ainakin olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Ja puhelimessa minulla on tallenne myyntijohtajamme sambaliikkeistä, joten ehkä se oli sen arvoista.

Kotiin palattuani nukuin ensin kolmen tunnin päiväunet ja sen jälkeen 12 tunnin yöunet. Aikaero, sambaillat ja yöt lentokoneessa vaativat veronsa. Se näkyy ja tuntuu kehossa ja olen jälleen vakuuttunut siitä että ruokavalio pitäisi hioa huippuunsa että jaksaisi ja voisi paremmin tämän matkustamisen kanssa.

Kotimatkalla minut valtasi sama tunne kuin viimeksi Brasiliassa vieraillessani. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä että palaan takaisin Sveitsiin. Lensimme kotimatkalla Alppien yli aina Ranskan, Italian ja Sveitsin halki. Kapteeni kuulutti mitkä huiput näkyivät milläkin puolella ja matkustajat kuvasivat hienoa vuoristomaisemaa, minä mukaanlukien. Kollegani sanoi että tekee tätä matkustustyötä vain sen vuoksi että osaisi arvostaa sitä mitä kotona on enemmän. En voisi olla enemmän samaa mieltä.