Joulu on taas

En rehellisesti sanottuna tiedä mihin aika katoaa ja miten on mahdollista että olen ollut jo kolme kuukautta Sveitsissä. Ja miten on taas joulu? Juurihan se oli. Mutta näin vain vuodet vierivät eteenpäin. Tämän joulun vietin perheen kesken Suomessa. Välissä olikin ehtinyt vierähtää pari joulua ulkomailla, ja oli mukava olla taas läheisten kanssa. En ole tänä vuonna sen kummemmin koristellut omaa kotia joulua varten, enkä ole juurikaan joulua muutenkaan odottanut. Kävin tosin joulumarkkinoilla Bernissä ja Montreaux:ssa.

Joulupöytäämme kuuluvat perinteiset jouluruuat, kalat, laatikot ja kinkku. En ole kinkkua syönyt moneen vuoteen, mutta kalat maistuvat aina hyviltä. Tein myös lanttulaatikon itse tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ehkä siihen lorahti vähän liikaa muskottipähkinää, mutta muuten se oli hyvä. Jälkiruuaksi oli glögikakkua perinteen mukaisesti. Kävimme tietenkin myös joulusaunassa ja lapset odottelivat joulupukkia koko päivän.

Joulupäivänä kävin ystäväni 40-vuotissyntymäpäivillä, ja tapaninpäivänä vielä äidin luona syömässä. Muuten sokeria välttelevänä tuntuu nyt että makeaa on tullut syötyä suun täydeltä. Mutta se kai kuuluu jouluun. 

Viikko koululla Lausannessa

Ennen joululomia tuli taas vietettyä viikko Lausannessa koululla. Kyseessä oli core module 2, eli intensiivinen lähiopiskelu osa 2. Näitä on yhteensä kolme, ja kolmas ja viimeinen on kesäkuun alussa. Viikko oli kuten arvata saattaa raskas. Pääpaino oli johtamisessa, ja teimme paljon erilaisia ryhmätöitä joissa tavoitteena oli analysdoida ryhmädynamiikkaa ja omaa käyttäytymistä erilaisissa ryhmissä.

Iltaisin olin yleensä liian väsynyt tekemään mitään erikoista, mutta yhtenä iltana illastimme yhdessä luokan muiden naisten kanssa. En muista koska olisin viimeksi nauranut niin kippurassa kuin tuona iltana. Erilaiset naiset, eri kulttuurit ja stressi joka ehkä laukesi juuri tuona iltana olivat syypäitä tähän. Ihan mahtava ilta, joka varmasti otetaan uusiksi taas ensi kerralla kun nähdään.

Olen miettinyt koulunkäyntiä laajemmin ja miksi tähän projektiin alunperin lähdin. Olin ehkä joskus kunnianhimoisempi kuin mitä olen nyt, ja syynä oli lähinnä urakehitys. Nyttemin olen lähinnä kiitollinen siitä että pääsen kehittämään omaa osaamistani ja istumaan sellaisten puhujien luennoilla joita muuten kuunnellaan youtube:sta. Nyt koulunkäynnin puolivälissä jo hieman harmittaa etten ole osannut arvostaa tätä kokemusta tarpeeksi paljon. 

Zermattissa kouluprojektin myötä

Koulu vie jos jonkinmoiseen paikkaan, tällä kertaa vuorossa oli Zermatt. Blogin kirjoittelu on muun kiireen keskellä jotenkin unohtunut, joten tästäkin on jo kolmisen viikkoa aikaa. Vietimme viikonlopun Zermatt- caseryhmämme kanssa haastatelleen Zermattissa työskenteleviä ihmisiä digitalisaatioprojekista joka tällä hetkellä on käynnissä. Haastateltavina oli esim. hotellityöntekijöitä, ravintoloitsijoita, Zermatt Tourismin johtaja jne. Laskettelemaan emme valitettavasti ehtineet, vaikka keli olikin mitä upein. Lunta on jo vuorilla todella paljon, ja laskettelemaan pitäisi itsekin päästä.

Yövyimme Zermattin kuuluisassa Grand Hotel Zermatterhofissa sopuhintaan. Tähän hotelliin ei olisikaan ilman sopuhintaa mitään asiaa, kyseessä on Zermattin ainoa viiden tähden hotelli. Aamupala oli etenkin todella hieno ja hyvä, ja myös spa-osasto oli todella viihtyisä. Tosin täälläkin pätevät saksalaistyyliset saunomistavat, eli sekasaunassa ollaan ilman uimahousuja.

Menemme vielä Zermattiin uudestaan saman porukan kanssa helmikuussa, ehkä silloin ehtisi vielä laskettelemaankin. 

Fontainebleaun metsissä

Syksy on ollut matkoineen ja koulun kanssa melko rankka. Olen tehnyt päivät töitä ja illat ja viikonloput koulua. Edellisestä lomasta oli kulunut ties kuinka kauan aikaa. Huomasin että sietokyvyn raja lähenee kun aloin unohtelemaan asioita ja hävittämään tavaroita. Päätin siksi ottaa viikon lomaa ja rauhoittua hieman. Lomaa koulusta ei kunnolla voi ottaa, mutta edes lomaa töistä.

Lähdin Fontainebleaun metsiin, josta vuokrasin airbnb:n kautta pienen mökin. Fontainebleau sijaitsee n. tunnin päässä Pariisista, ja noin 5 tuntia Bernistä. Alue on tunnettu metsistään, joissa voi lenkkeillä, pyöräillä ja kiipeillä. Täällä sijaitsee myös minun kouluni suurin kilpailija, INSEAD.

Vietin päivät laiskotellen aamuisin, joogaten ja nauttien pitkästä aamupalasta. Päiväksi lähdin metsään seikkailemaan, lenkkeilin, kävelin ja kiipeilin. Kelit olivat todella hyvät, ja aurinko paistoi lähes jokaisena päivänä. Tämä oli hyvä vuodenaika käydä täällä, sillä ruska oli juuri parhaimmillaan (tai ehkä muutama viikko aikaisemmin olisi ollut vielä hienompaa). Sadepäiväksi lähdin käymään Pariisissa ihmettelemässä Notre Damin uudelleen rakentamista.

Tänne tulen ehdottomasti uudestaan. Alue on täynnä pieniä ranskalaisia kyliä jotka ovat todella söpöjä. Alueelta löytyy hyvin edullista majoitusta (n. 50 €/yö), ja metsät ovat uskomattoman hienot. Ensi kerralla ajattelin ottaa maastopyörän mukaan sillä pyöräilyreittejä oli todella paljon.

Rendez-Vouz ja lyhyt piipahdus Müncheniin

Marraskuun pimeys on päässyt yllättämään myös Sveitsissä, vaikkakin päivät ovat n. 2.5 tuntia pidemmät kuin Suomessa tällä hetkellä. Kävin marraskuun perinteiden mukaisesti katsomassa Bernin Rendez-Vouz esityksen, joka tänä vuonna kertoi ihmisen matkasta kuuhun. Esitys kestää n. 20 minuuttia, ja siinä heijastetaan erilaisia kuvia Bernin parlamenttitalon pinnalle. Taustalla soi aiheeseen sopiva musiikki. Kuva ei ole kauhean hyvä, show oli oikeasti todella hieno!

Kävin myös Münchenissä yhden yön työmatkalla. Joulumarkkinat eivät olleet vielä päässyt alkuun, mutta kävimme kuitenkin kaupungilla pyörähtämässä ja juomassa oluet perinteisessä olut-talossa. Tällä kertaa kävin Münchenissä autolla, sillä sieltä jatkoin suoraan autolla Ranskaan lomailemaan. 

Marraskuinen Suomi

Olen eilen palannut viikon kestäneestä Suomi-visiitistä takaisin Sveitsiin. Jotenkin se Suomen marraskuinen pimeys aina pääsee yllättämään. Se että valoisaa ei ole edes keskellä päivää. En tullut ottaneeksi yhtäkään kuvaa, mikä on minulle todella epätyypillistä. Jotenkin viikko meni muutenkin kuin usvassa. Näin toki ystäviä ja perhettä, ehdin tehdä pari työhön liittyvää tapaamista, käydä saunassa ja ulkona syömässä. Mutta silti aika meni todella nopeasti. En ollut oikein voimissani, en tiedä oikein mikä minua vaivasti, mutta energiatasot olivat matalat lähes koko ajan. Ehkä sitä tästä taas voimistuu päivä päivältä.

Suomessa ihanaa on läheiset ihmiset ja tuttu ja turvallinen ympäristö. Ihmiset jotka ymmärtävät. Mutta on tämä vuodenaika vaan vaikea siellä. 

Safarilla Masai Maran kansallispuistossa

Nairobin jälkeen vietin vielä viikon Masai Maran kansallispuistossa, lähellä Tansanian rajaa. Masai Mara on samaa puistoa kuin Serengeti rajan toisella puolella. Asuimme teltoissa aidatulla alueella, jaoin telttaa Julian kanssa, jota en tuntenut ennen tätä matkaa. Hän oli kuitenkin todella mukava ja meillä oli paljon yhteistä keskusteltavaa.

Matka Masai Maraan Nairobista kesti n, 7 tuntia. Meidän lähtö viivästyi ainakin tunnilla, kun mietittiin miten kaikki matkalaukut saataisiin mahtumaan meille varattuihin kahteen minibussiin. Lopulta pitkien keskustelujen jälkeen matkatoimisto suostui kutsumaan paikalle kolmannen bussin ja pääsimme matkaan. Päästyämme perille nautimme maittavan lounaan (ruoka Keniassa oli muuten koko matkan ajan erinomaista) ja lähdimme ilta-safarille. Harmiksemme taivas repesi juuri kun pääsimme teltta-alueelta pois, ja kastuimme lopulta pahemman kerran safarin aikana. Näimme kuitenkin gepardeja sateesta huolimatta. Ilta teltassa oli kostea ja kylmä, ja sainkin jonkun pienen flunssan alun yön aikana.

Seuraavana päivänä lähdimme koko päivän safarille Mara-joelle. Päivä oli hieno ja aurinkoinen ja savannilla oli aamutuimaan ihanan rauhallista ja hiljaista. Näimme päivän aikana kirahveja, seebroja, leijonia, gepardeja, elefantteja ja virtahepoja. Jouduimme myös pulaan kun yksi autoistamme jäi mutaan kiinni. Kuskimme meni ensin auttamaan työntämisessä, ja lopulta muutkin turistit astuivat autosta ulos ja lähtivät seikkailemaan lähimaastoon. Kuljettaja kun huomasi tämän hän käski turistit nopeasti takaisin auton lähettyville jotta kaikki ehtisivät takaisin autoon vaaran lähestyessä. Siitä kun pääsimme lähtemään niin ei mennytkään kuin viisi minuuttia niin bongasimme pensaikossa makoilevan n. 10 leijonan launan. Siinä olisi ollut heille monta turistia lounaaksi. Piknikin nautimme avoimessa paikassa savannilla, josta näki pitkälle kaikkiin suuntiin.

Viimeisenä päivänä meidän olikin lähdettävä jo aikaisin aamulla takaisin Nairobiin jotta ehtisimme ilta-lennoille. Safari jäi siis melko lyhyeksi, mutta kokemus oli silti hieno. Mielelläni olisin kuitenkin viettänyt täällä muutaman päivän lisää. 

Nairobissa koulun kanssa

Montpellierin reissun jälkeen suuntasin suoaan täysin toisenlaiseen ympäristöön, nimittäin Kenian Nairobiin. Kyseessä oli toinen expeditio koulun kanssa. Meitä oli n. 25 oppilasta sekä ohjaajat ja professori (joka muuten on suomalainen :-)). Matkan tarkoitus oli oppia ymmärtämään Afrikan markkinan ja bisneksen eroavaisuudet länsimaihin. Meidät jaettiin pienempiin kuuden hengen ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai yhden Kenialaisen yrityksen jolle meidän piti kehittää strategia tai bisnes suunnitelma viikon aikana. Lisäksi tutustuimme usean paikallisen yrityksen toimintaan sekä paikallisten elämään. Fokus oli etenkin kaikkein köyhimpien ihmisten ymmärtämisessä sekä yrityksissä jotka tekevät työtä näillä alueilla.

Kävimme todella karuissa osissa Nairobia, johon en varmasti olisi muuten koskaan eksynyt. Ajoittain tuntui vaaralliselta ja muistan ajatelleeni useaan otteeseen että pääisipä takaisin hotellin turvaan. Kokemus oli kuitenkin hieno, saimme nähdä miten todella pienelläkin voi pärjätä ja olla uskoakseni ihan yhtä onnellinen kuin me länsimaissa. Paikallinen slummissa varttunut kertoikin että useat ihmiset jäävät asumaan slummeihin vaikka heillä olisi varaaa muuttaa pois. Kun perustarpeet (turva, ruoka ja vesi, terveys ja sosiaalisuus) ovat täytetty, eivät muut asiat enää tuo merkittävästi lisää onnea. Tapasimme toki myös ihmisiä joilla nämä perustarpeet eivät olleet täytetty. Esimerkkinä nuoret naiset joita haastattelimme, he kertoivat että slummissa 80 % 10-12 vuotiaista naisista ovat ensimmäistä kertaa raskaana. Todella shokeeraavaa.

Nairobissa puhuttiin paljon siitä kuinka pitää olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Se että näillä alueilla puhutaan kiitollisuudesta oli myös mieltä avartavaa. Meilläpäin ei puhuta niin paljon kiitollisuudesta, enemmänkin valitetaan kaikesta siitä mitä meillä ei ole. Haluamme koko ajan jotain lisää, oli se sitten tavaraa tai uusia kokemuksia. Ehkä olisi aika oppia arvostamaan enemmän sitä mitä meillä jo on.

Päivät olivat jälleen pitkiä ja viikko hurahti hetkessä ohi. Koimme joka päivä monta uutta asiaa. Kävimme myös kukkafarmilla ja opin että kukat Euroopassa ovat suurilta osin peräisin Afrikasta. Kukkafarmilla oli kohdistettu paljon huomiota ympäristöystävällisyyteen esim. aurinkoenergian voimin. Kuitenkin kukat tuodaan lentäen Eurooppaan. Seuraavan kerran kukkaostoksilla tulen varmasti miettimään ovatko kukat ihan välttämättömät vai voisinko elää ilman niitä.

Ilmastonmuutos on kaikkein näkyvin tässä osassa Afrikkaa. Sadekausia ei enää voi ennustaa ja maanviljelijät kärsivät ylimääräisistä sateista tai kuivuudesta. Näin on ollut vasta muutaman vuoden ajan. Muovipussit ovat olleet kokonaan kiellettyjä jo usean vuoden ajan ja muovipulloista ollaan parhaillaan siirtymässä pois. Vesi tarjottiinkin useimmiten lasipulloista muovipullojen sijasta. Olin hämmästynyt miten Keniassa voidaan tehdä tällaisia muutoksia, mutta Sveitsissä tai Suomessa siihen ei kyetä.

Kaiken kaikkiaan todella avartava ja opettavainen matka!

Autolla Montpellieriin

Tuskin ehdin tulla Berniin kääntymäänkään, niin jo oli edessä parin viikon reissailut. Lähdin ensin Ranskan Montpellieriin työmatkalle. Montpellieriin on aina mukava mennä käymään, vaikka ranskalainen kulttuuri joskus onkin vaikea Pohjoismaalaiselle. Työpäivät olivat pitkiä, bussi kuljetti hotellilta toimistolle jo klo 7:30 aamulla, ja takaisin hotellille tulimme illallisten jälkeen usein vasta klo 23:00. Tämä tarkoitti myös ettei liikunta mahtunut minun ohjelmaani, ja koulutyötkin jäivät vähemmälle. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä ja hyödyllinen reissu. Kävimme myös Camarquen luonnonpuistossa ajamalla Jeepillä ja katsomassa hevosia. Ja tietenkin juomassa viiniä ranskalaisittain.