Kokemuksia Hetta-Pallas vaelluksesta

Korona-aikana on mietittävä hieman uudelleen mitä sitä lomallaan tekisi. Hankin joitain vuosia sitten kunnon vaellustarvikkeet Karhunkierrosta varten ja ajattelin silloin tekeväni joka vuosi sen jälkeen ainakin yhden kunnon vaelluksen. Tänä vuonna vuorossa oli Hetta-Pallasreitti naisporukalla.

Lähdimme matkaan juhannuksen jälkeisellä viikolla. Helsingistä ajoimme yhteen putkeen Enontekiöön, matka kesti n. 14 tuntia. Yövyimme Hetan Kota nimisessä paikassa, joka oli erinomiainen, sillä heidän puolestaan hoitui kuljetus seuraavana aamuna reitin lähtöpaikalle sekä myös auton siirto Pallakselle.

Vaelsimme tätä 55 km:n reittiä yhteensä 4 päivää. Reitin olisi voinut kulkea myös kolmessa päivässä, mutta halusimme ottaa rauhallisesti ja nauttia luonnosta. Telttailimme parina yönä ja yhtenä yönä yövyimme autiotuvassa. Autiotuvissa oli yleisesti ottaen paljon tilaa kokata ja yöpyä, ehkä koronan vuoksi niissä oli tyhjää vaikka reitillä muuten oli jonkun verran porukkaa.

Reitti oli todella hieno ja myös monipuolinen. Keskivaiheessa oli myös sauna, josta oli uintimahdollisuus järveen. Tämä oli erinomainen paikka päästä peseytymään.

Pallaksella yövyimme vielä Lapland Hotel Pallaksella ennen kuin jatkoimme matkaa seuraavana aamuna kohti Helsinkiä. Tämä oli siis aika pikamatka Lappiin, mutta kokemus oli silti jälleen uskomattoman hieno. Lapissa on taikaa ja toivon ehdottomasti pääseväni kokemaan sen taas uudestaan viimeistään ensi vuonna.

Juhannus Iniössä

Juhannusta vietimme tänä vuonna ystävien kanssa Iniössä ulkosaaristossa. Säät olivat mitä mahtavimmat, lämmintä riitti telttamajoituksesta huolimatta. Päivät kuluivat puutöitä tehden, saunoen, grillaillen ja uiden. En olisi millään malttanut lähteä kotiin. Mietin jopa itse saaren ostamista naapurista, sillä olen aina haaveillut mökistä meren äärellä. Tällä kertaa se haave jäi toteuttamatta, mutta ehkä jonain päivänä.

Lähdimme myös souturetkelle saaren ympäri, ja tottakai moottori leikkasi kiinni juuri kun pääsimme puoliväliin. Siinä sitten soutelimme keskiyön aikaan takaisin mökille. Onneksi oli lämmintä ja tyyntä, joten mitään merihätää ei ollut.

Tällaisia kesäpäiviä saisi mielellään vielä tulla lisää tänä vuonna, vaikka nyt hetkellisesti nautinkin sateisemmista keleistä.

Koulun päättyminen ja muuta kivaa

Alkukesästä tapahtui paljon, sain koulun vihdoin päätökseen ja täytin 40 vuotta. Koulun päättyminen oli suuri helpotus, vaikka online valmistujaiset olivatkin pettymys. Päättäjäisseremonian jälkeen kävimme rannassa juomassa pari lasia skumppaa ja siinä se sitten oli. Vapaus oli edessä. Nautin koulun jälkeisestä vapaa-ajasta sekä siitä että saan mieleni mukaan valita mitä kirjoja luen. Olen todella kiitollinen kaikista niistä uusista ystävistä joita koulun myötä tuli, sekä tästä uudesta lukuinnosta.

40-vuotisjuhlat olivat tänä vuonna hillityt, kävimme Karusellin terassilla muutaman kaverin kanssa. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta me istuimme siellä puoli päivää ja iltaa. Nyt tuntuu jo oikeasti hieman keski-ikäiseltä. Olen kuitenkin varma että hyviä vuosia on vielä edessä, ja nautin jokaisesta päivästä ehkä hieman enemmän kuin aikaisemmin. Elämä on tässä ja nyt.

Kävimme myös Imatralla kiipeilemässä yhden viikonlopun, nukkuen autossa. Tämä oli ensimmäinen kunnon reissu johonkin pitkään aikaan, jos ei mökkeilyä lasketa mukaan. Takaisin tullessa tuntui kuin olisi ollut poissa ikuisuuden. Rakastan metsässä oleskelua, aamu-uinteja ja retkiruuan laittamista. Olisin aina jossain telttailemassa tai luonnossa istuskelemassa jos se olisi mahdollista.

Mökillä Tammisaaressa on tullut vietettyä jonkun verran aikaa, erityisesti jäi mieleen yksi viikonloppu alkukesästä jolloin oli lämmin ja aurinkoinen keli. Kävimme uimassa Kolaholmenin rannassa, Tammisaaressa terassilla syömässä pizzaa ja muuten vain otimme rennosti. Näitä viikonloppuja jolloin ei oikein tapahdu mitään on ihana viettää nyt koulun päätyttyä.

Kevään ja alkukesän kuvia

Viikot vain hävisivät keväällä jonnekin. Kelit olivat upeat suurimmaksi osaksi. Tein paljon kouluhommia ja töitä, todella paljon. Aloitin uudet työt meidän firman kliinisen diagnostiikan puolella. Olen iloinen uusista haasteista, mutta olo on myös hieman haikea vanhojen töiden jäädessä taakse. Etenkin nautin nyt siitä että teen työtä jolla oikeasti on merkitystä, sillä työsktentelen koronatestien parissa. Kehitämme ja myymme koronatestejä, ja koska olen ollut diagnostiikan alalla jo kauan olen nyt tyytyväinen siihen että tiukan paikan tullen voin olla jotenkin avuksi.