Uudet vapaalaskusukset

Luminen talvi Sveitsissä innosti ostamaan leveämmät sukset lumisiin hoitamattomiin rinteisiin. Minulla ei yleisesti ottaen ole kauhean pitkä pinna uusien hankintojen kanssa, enkä sen vuoksi malttanut kokeilla eri suksia ennen ostopäätöstä, vaan valitsin nämä Icelanticin Nomad sukset ulkonäön ja hyvän tarjouksen perusteella. Luin toki pari arvostelua suksista, joissa kehuttiin niiden rinne- ja vapaalaskuominaisuuksia. Sukset ovat käsintehdyt Coloradossa.

Kokeilin suksia ensimmäistä kertaa hoidetussa rinteessä Zillertalin matkalla, ja olin rehellisesti sanottuna todella pettynyt niihin. Kääntäminen tuntui hankalalta ja olin aivan poikki parin tunnin laskettelun jälkeen. Vein kuitenkin sukset huoltoon ja kun sain ne takaisin pääsin kokeilemaan niitä Scuolin lumisissa rinteissä sekä rinteiden vieressä. Sukset tuntuivat heti omilta lumisissa rinteissä ja antoivat aivan erilaisen tuntuman vapaalaskuun kuin tavalliset rinnesukset antavat.

Sukset toimivat myös huolettuina paremmin rinteessä, ja tulen varmasti pitämään sukset ja laskemaan niillä myös ensi talvena. Ja leopardikuviointi piristää tottakai laskupäivää mukavasti.

Martinan kylä ja Sveitsin verovapaa alue

Kotimatka Scuolista odotti maanantaina. Päätimme kiertää Itävallan kautta välttyäksemme Zürichin eteläpuolen ruuhkilta. Matkan varrella oli pari mielenkiintoista kohdetta tiedossa, kuten paikallinen panimo ja kylä nimeltä Martina.

Lähdimme kymmenen aikaan matkaan aamulla, ja kävimme ensimmäiseksi tarkistamassa Scuolin lähellä olevan Taraspin linnan. Linnaan pääsi kuitenkin sisään vasta iltapäivällä, joten tyydyimme ihastelemaan kukkulalla olevaa linnaa kauempaa.

Jatkoimme siitä matkaa eteenpäin Itävallan ja Sveitsin rajalla olevaan Martina-nimiseen kylään. En ollut aikaisemmin kuullutkaan tästä pienestä kylästä, mutta pitihän siinä tietenkin pysähtyä ja ottaa pari kuvaa. Martinan kylässä oli myös paikallinen pieni panimo, mutta sekin oli valitettavasti kiinni emmekä päässeet tutustumaan siihen.

Jatkoimme siitä matkaa Itävallan puolelle, kunnes huomasimme tien varrella olevat mainokset Samnaun verovapaasta alueesta. Siellä mainostettiin olevan 50 kauppaa, joten käännyimme siis kohti Samnaun laskettelukeskusta ja siellä olevia kauppoja. Hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin muualla Sveitsissä, ja teimme pari todella hyvää löytöä. Myös bensa oli n. 30 % halvempaa kuin muualla Sveitsissä. Samnau:n pääsi aikaisemmin vain Itävallan kautta, ja siksi alue on alunperin ollut verovapaata aluetta. Nykyään kylään pääsee myös Sveitsin kautta, mutta se on silti saanut pitää verovapaan statuksensa. Samnau yhdistyy rinteiden kautta Itävallan Ischgl:n laskualueeseen.

Samnausta jatkoimme Baselin kautta Berniin, johon pääsimme vasta illalla. Onneksi onnistuimme välttymään ruuhkilta lähes kokonaan tällä reitillä. Seikkailu uusilla teillä on aina mielenkiintoista, varsinkin vuoristoalueella. 

Pääsiäinen Itä-Sveitsin Scuolissa

Valitsimme pääsiäisen laskukohteeksi Itä-Sveitsin Graubündenin kantonissa sijaitsevan Engadin-Scuolin laskettelukeskuksen. Tämä on suurimmalle osalle tuntematon paikka, ja ajattelimme että saisimme laskea melko ruuhkattomilla rinteillä täällä vaikka pääsiäinen onkin korkean sesongin aikaa.

Lähdimme matkaan Bernistä pitkäperjantaina klo 10 maissa, ja poimimme Baselin ystävämme Oltenin juna-asemalta kyytiin. Siitä suuntasimme kohti Zürichiä, josta jatkoimme eteenpäin Davosin ohi ja siitä autojunalla vuorien läpi seuraavaan laaksoon. Autojunaan jouduimme odottelemaan puolisen tuntia, ja kokonaisuudessaan matka kesti n. 5 tuntia lounastaukoineen. Matka oli paljon pidempi kuin olimme ajatelleet, ja näin jälkikäteen katsottuna liian pitkä lyhyelle kolmen yön lomalle.

Perille päästyämme meitä kuitenkin odotti suunnitelman mukaisesti ruuhkattomat rinteet ja hieno kevätkeli. Scuol on melko pieni hiihtokeskus, jossa on 80 km rinteitä ja 13 hissiä. Korkeuseroa on n. 1500 m ja huippu on n. 2900 metrissä. Juuri sopivasti laskettavaa parille päivälle, mutta pidemmälle lomalle valitsisin suuremman hiihtoalueen. Rinteet olivat monipuoliset, paljon sinisiä rinteitä mutta myös todella vauhdikkaita ja pitkiä mustia rinteitä. Pisin rinne oli Traumpist, 14 km, josta piti ottaa bussi tai taksi takaisin päägondolille.

Majoituimme Villa Post -hotelliin Vulperan kylässä, joka sijaitsee aivan Sveitsin luonnonpuiston rajalla. Vulperassa oli pari hotellia ja muutama ravintola, rinteisiin oli matkaa n. 5 km. Scuolin kylä oli huomattavasti isompi, sieltä löytyi n. 20 ravintolaa, useita hotelleja, kauppoja sekä iso kylpylä. Vulperasta lähtee kesäisin paljon vaellusreittejä luonnonpuiston alueelle, ja mietimmekin tulevamme tälle alueelle takaisin vielä joskus kesä-aikaan. Luonto oli vaikuttava ja maisemat hyvin erilaiset kuin mihin on muualla Sveitsissä tottunut. Tämä oli myös lähellä Italian rajaa, ja italia oli ensimmäinen kieli kaikissa kylteissä.

Kävimme myös testaamassa Bogn Engiadina- kylpylää yhtenä iltana, mutta ikävä kyllä myös tämän kylpylän sauna-alue oli alastonta aluetta. En vain jaksa ymmärtää tätä saksalaisten saunakulttuuria, joka estää niin monen naisen saunasta nauttimisen. Kylpylän uima-allasosasto oli kuitenkin monipuolinen, ja vesi on peräisin täällä sijaitsevista lähteistä, jotka ovat olleet tunnettuja jo keskiajalta lähtien parantavasta vaikutuksestaan.

Engadin-Scuol-Plussat ja Miinukset

+ Ruuhkattomat rinteet
+ Modernit hissit ja hyvä hissikapasiteetti
+ Luonnonläheisyys
+ Hyviä ravintoloita

- Pieni alue
- Autojuna (38 CHF/suunta)

Majoituksemme Zell am Zillerissä

Zell am Zillerissä yövyimme ZillerSeasons Das Post hotellissa, jossa oli tarjolla tavallisten hotellihuoneiden lisäksi myös erikokoisia huoneistoja. Osa porukasta yöpyi huoneistossa, jossa meillä oli käytettävissä olohuone sekä keittiö. Ruokapöydän ääressä ei tullut tällä kertaa syötyä, mutta hyödynsimme sitä kortin peluuseen sekä seuraavan päivän suunnitelmien tekemiseen.

Hotellissa oli myös hieno spa-osasto, joka ikävä kyllä oli saksalaiseen tyyliin alastonta aluetta. Täällä ei siis saanut käyttää uima-asuja, paitsi tietenkin uima-altaassa. Me toki käytimme pyyhkeitä ympärillämme, mutta täältä löytyi myös niitä perinteisiä alastomuudesta nauttivia saunojia. Joka tapauksessa saunaosastolla oli mukava rentoutua laskupäivän jälkeen, ja erillinen suomalainen saunarakennus oli erityisesti meidän mieleen.

Söimme hotellin ravintolassa pari iltaa. Siinä oli vaihtuva päivämenu joka käsitti neljä ruokalajia 33 EUR:n hintaan. Ruoka oli laadukkaan oloista ja hyvänmakuista.

Muutenkin hotelli oli meidän mieleen, palvelu pelasi ja huoneet olivat siistikuntoiset ja hienot. Voin ehdottomasti suositella tätä hotellia kaikille Zillertalissa vieraileville!

Päiväreissu Mayrhofeniin

Zell am Zilleristä voi tehdä päiväreissun noin 8 km:n päässä sijaitsevalle Mayrhofenin alueelle. Mayrhofenin kylä on tunnelmaltaan enemmän perinteinen alppikylä, jossa on paljon kauppoja, baareja ja ravintoloita. Tosin en ehtinyt tähänkään kylään tutustumaan koska olin rinteessä koko päivän siellä ollessamme. Mayrhofenissa kuuli paljon enemmän englantia, kohde on varsinkin brittien suosiossa. Zell am Zillerin alueella lähes kaikki puhuivat saksaa.

Mayrhofen oli ensituntumalta monipuolisempi alue kuin Zell. Maisemat olivat myös jylhemmät täällä ja rinneravintoloita oli ehkä vielä tiheämmin. Rinteet laskevat alueen keskellä olevaan laaksoon, jonka molemmin puolin nousee hissejä ylös vuorille. Täällä oli selkeästi enemmän ihmisiä ja jouduimme hieman jonottamaan hisseihin. Mayrhofenista löytyy myös Harakiri-rinne, joka on Itävallan jyrkin rinne 78 % jyrkkyydellään.

Mielipiteeni Mayrhofenista kuitenkin muuttui päivän aikana. Zellissä kaikki toimi moitteettomasti ja asiakkaat oli todella huomioitu ja tehty heidän elämä helpoksi. Mayrhofenissa oli pieniä puutteita, kuten esim. maksullinen pysäköinti. Nämä ovat pieniä asioita, jotka ovat hiihtokeskuksissa täysin normaaleita eivätkä tee paikasta mitenkään huonoja. Zellissä näitä pieniä ongelmia ei kuitenkaan ollut, ja ihmettelenkin ettei aluetta ole kehitetty enemmän hotelli- ja ravintolatarjontansa puolesta, koska potentiaalia on niin paljon. Mutta ehkä tämä kaikki on vielä edessä, ja kävimme tutustumassa paikkaan juuri oikeaan aikaan.

Jos vierailet Mayrhofenissa suosittelen antamaan Ahornin alueelle mahdollisuuden. Eksyimme tälle hissille puolivahingossa, mutta siellä oleva pitkä rinne oli yksi parhaimpia joita olen laskenut. Hissin yläasemalla oli myös hieno igluun rakennettu baari sekä aurinkoterassi. Alue sopii hyvin myös lapsiperheille.

Mayrhofen - Plussat ja Miinukset

+ Perinteinen alppikylä jossa paljon ostosmahdollisuuksia
+ Laaja yhtenäinen rinnealue
+ Hienot maisemat
+ Paljon rinnebaareja

- Ruuhkia rinteessä sekä hisseissä
-

Irtiotto arjesta: Zell am Ziller Itävallassa

Laskettelumatkoja on vaikea rankata koska ne ovat niin erilaisia. Joskus ne ovat rauhallisia kahdenkeskeisiä nautiskelulomia, joskus ne ovat seikkailuja suurilla rinnealueilla ja joskus loma vain tulee todella tarpeeseen ja kaikki tuntuu mahtavalta. Viime viikon laskureissu Itävallan Zell am Zilleriin lukeutuu joka tapauksessa top-laskumatkoihin joilla olen ollut. Tällä matkalla kaikki loksahti kohdilleen: sää, seura, majoitus ja rinteet. Ja tietenkin se että olin todellisen irtioton tarpeessa, sellaisen jossa en iltaisin selaa sähköposteja.

Lähdimme keskiviikkona työpäivän jälkeen ajamaan 6 tunnin matkaa Itävaltaan Zillertalin laskualueelle ja tarkemmin ottaen Zell am Zillerin pieneen kylään. Emme olleet varsinaisesti kuulleet paikasta aikaisemmin, valitsimme kohteen lähinnä siitä löytyvän majoituksen perusteella. Zell am Zillerin kylä osoittautui todella pieneksi, siitä löytyi pari hyvää ravintolaa, pari ruokakauppaa ja muutama urheiluliike. Itse en tosin kaupungilla ehtinyt juuri kääntymään, päivät kuluivat aurinkoisissa rinteissä ja illat hotellin spa-osastolla.

Laskimme kolmen päivän aikana yhteensä n. 150 km ja 21 tuntia. Jalat olivat aivan poikki varsinkin ensimmäisen päivän jälkeen jolloin minulla oli käytössä uudet vapaalaskuun tarkoitetut sukset. Ensimmäisenä päivänä laskimme alueen päästä päähän koko ajan siirtyen seuraavalle hissille ja uudelle rinteelle. Pidän kovasti tällaisista paikoista joissa seikkaileminen on mahdollista. Ikinä ei voi tietää mitä seuraavan nyppylän takana on. Kun rinnealue on niin suuri kuin täällä, ei samaa rinnettä tarvitse laskea moneen kertaan jos ei erityisesti niin halua.

.
Rinteet olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka lämpötilat hipuivatkin yli 10 asteen iltapäivällä. Lunta riitti vielä rinteissä, mutta rinteiden ulkopuolella laskemista emme päässeet enää tähän vuodenaikaan harrastamaan.

Tämä oli "Alppijengin" toinen matka, viime vuonna suuntasimme Ranskan Chamonix:n. Ystäviämme tuli laskemaan tälle reissulle Suomesta, Sveitsistä sekä Houstonista. Olemme ajatelleet muodostaa tästä matkasta perinteen, ja ensi vuoden matkaa suunniteltiin jo ennen kuin edelliseltä matkalta ehdimme kotiutumaan. Arvostan todella tällaisia matkoja ystäväporukassa sekä sitä että ihmiset järjestävät aikaa ja lomaa tullakseen laskemaan. Tiedän ettei se aina ole helppoa, varsinkin kaikille niille joilla on lapsia.

Tällaisen loman ja aurinkoisten rinteiden jälkeen on vaikea palata arkeen. Onneksi on enää vain muutama päivää töitä ja sitten onkin jo pääsiäisloma.

Zell am Ziller - Plussat ja Miinukset 

+ Laaja yhtenäinen laskualue
+ Melko ruuhkaton ja hyvä hissikapasiteetti sekä uusi hissijärjestelmä
+ Edulliset ruoka- ja juomahinnat
+ Hyväkuntoiset rinteet
+ After ski

- Zell am Zillerin kylä pieni