Treenaamassa

Kun tulin keväällä Suomeen oli nopeasti löydettävä joku sali jossa treenata, ettei kunto pääsisi liikaa romahtamaan kesän aikana. Olen käynyt funktionaalista treeniä tarjoavalla crossfit-tyyppisellä salilla Bernissä, ja hakusessa oli jotain samantyyppistä myös Suomessa. Löysin Training for Warriors konseptin netistä, ja kävin testaamassa sitä heti toukokuussa. Aluksi treenit tuntuivat lähes naurettavilta, kun toisia tsempattiin ja ylävitosia oli lyötävä koko ajan. Jokin tässä salissa kuitenkin puhutteli, ja kun heillä oli sopiva kesätarjous niin päätin tarttua siihen.

Treenejä on kahta erilaista: Voima-treenit sekä Hurrikaani/Circuit-treenit. Viikossa on neljä eri ohjelmaa, kaksi voimaohjelmaa ja kaksi hurrikaaniohjelmaa. Tarkoitus olisi käydä nämä läpi kerran joka viikko, eli treenikertoja kertyy yhteensä 4 kpl. Voimatreeneissä keskitytään voiman kasvattamiseen käyttäen tankoja ja käsipainoja, hurrikaanitreenit ovat taas aerobisia treenejä, joissa mm. sprintataan paljon.

Treenit alkavat aina ohjaajan kertomalla motivaatiotarinalla, joka yleensä liittyy oman elämänsä parantamiseen ja treenimotivaation löytymiseen jollain tavalla. Tämän jälkeen lämmitellään ja jakaannutaan pareihin. Treenin ideana on että yksin ei treenata, vaan pari kannustaa aina ja katsoo että liikkeet tulee tehtyä oikein. Näin treeni myös pysyy sosiaalisena ja hauskana. Lopuksi otetaan aina ryhmäkuva ja heitetään vielä viimeiset yläfemmat treenikavereille.

Koko touhu on joskus armeijatyyppistä ja hieman naurettavaa, mutta jälkikäteen fiilis on mahtava. Uskon myös että treeniohjelmaan noudattamalla on mahdollista päästä huikeisiin tuloksiin lyhyessä ajassa.

Loppujen lopuksi sillä ei minun mielestäni ole niin väliä miten liikkuu ja missä liikkuu, kunhan liikkuu. Se fiilis mikä treenistä tulee on onneksi riippuvuutta aiheuttava. 

Väliaikaiset asumiset

Olen jotenkin ajautunut airbnb:stä toiseen, niin kuin jo aikaisemmin olen täällä blogissa kirjoitellut. Tulin Suomeen toukokuussa tietämättä milloin palaisin takaisin Sveitsiin. Olen nyt jäänyt tänne koko kesäksi roikkumaan, useasta eri syystä johtuen. Olen vaihtanut asuntoa vähintään parin viikon välein, mutta nyt olen kotiutunut Punavuoreen ainakin syyskuulle asti.

Tässä asumismuodossa on useita hyviä puolia. Tuntuu kuin olisi koko ajan vähän niin kuin lomailemassa, uusi koti, uudet piirit, uudet lähikuppilat ja lähikaupat. On aina mielenkiintoista tutustua uuteen asuinympäristöön. Huomaa myös mitä arvostaa omassa asuinympäristössään ja millaisessa paikassa sitä ehkä haluaisi tulevaisuudessa asua.

Asuin hetken Vuorikadulla Kinopalatsia vastapäätä, ihan Helsingin keskustassa. Vaikka sijainti oli mainio, olin kuitenkin ehkä vähän ahdistunut kaikista ihmisistä ja hälinästä heti ovesta ulos astuttuani. Asunto itse oli todella hieno ja tilava sekä juuri remontoitu. Siinä oli myös sauna jota tietenkin lämmitin harva se päivä. Todella kiva paikka kaiken kaikkiaan.

Vuorikadulta muutin Punavuoreen, joka tuntui melkein kuin olisi kotiin palannut. Asuin Jätkäsaaressa alkukesästä ja tutustuin silloin tähän ympäristöön. Jotenkin tykästyin meren läheisyyteen, ja tietenkin myös keskustan läheisyyteen. Punavuoresta pääsen kaikkialle nopeasti ja kätevästi. Tämä tuntuu tällä hetkellä oikealta paikalta olla, en tosin tiedä kuinka kauan tämä tunne taas kestää, mutta nautin siitä niin kauan kuin mahdollista. 

Ihanat kesäviikonloput vaan jatkuvat

Aika kuluu, mutta kesä sen kuin vaan jatkuu. Jokaisessa päivässä on tänä kesänä ollut jotain hienoa, muistamisen arvoista. Muistoja on paljon, uusia kokemuksia, ihan mahtavia hetkiä. Ja mahtavaia ihmisiä. Olen saanut rakennettua elämää tänne Suomeen nopeammin kuin olisin koskaan osannut toivoa. Ei haittaa että on taas maanantai, sillä myös tällä viikolla on paljon kivaa luvassa.

Lauantaina lähdimme käymään Mummotunnelissa kaverini kanssa. Ihan vain siksi että kerran kesässä pitää käydä siellä tanssimassa. Edellisestä kerrasta oli tosin jo ainakin viisi vuotta aikaa. Tulimme paikalle aika alkuillasta, mutta siellä oli jo kova meno ja livebändi soittamassa. Tanssimme koko illan, katsoin seuraavan kerran kelloa joskus kolmen jälkeen, jolloin totesin että olisi ehkä aika mennä kotiin. Todella hauska ilta!

Sunnuntaina oli Flow-festareiden vuoro, vaikka viime kesänä jo vannoin että en tulisi tänne enää koska väkeä oli niin paljon. Kun näin Lykke Li:n esiintyjälistalla muutin kuitenkin mieleni. Olen kuunnellut häntä jo vuosien ajan, ja pidän kovasti hänen musiikistaan. Onneksi lähdin, kokemus oli hyvin erilainen kuin edellisenä vuonna ja tuntui että festarit oli hyvin järjestetty. En joutunut jonottamaan sisään, en vessaan enkä ruoka- tai juomapisteille. Lykke Li:n keikka oli todella hyvä, ja saimme kuunnella häntä rauhassa hyviltä paikoilta.  Alue oli jälleen tunnelmallinen niin kuin aina, varsinkin iltasella kun erilaiset valot näkyivät paremmin. 

Vihdoinkin Lofootit

Olen haaveillut Lofoottien matkasta niin kauan kuin muistan. Edellisestä Norjan telttailumatkasta on kulunut jo n. 15 vuotta, ja jo silloin muistan että katselin Lofootteja ja ajattelin että tuonne olisi joku päivä päästävä. Tänä kesänä se sitten toteutui, kun lähdimme ystäväni Maikin kanssa ajamaan Suomen ja Ruotsin halki Norjan Lofooteille. 

Lähdimme matkaan aikaisin lauantai-aamuna, ja ajoimme päivän aikana Gällivaaraan asti Ruotsin puolella. Ajomatkaan meni aikaa n. 12 tuntia, mutta matka meni kevyesti rupatellen ja pääsimme perille sopivasti illallisaikaan. Majoituimme mukavaan Skogshotelliin keskellä metsää, jonka sattumoisin omistivat sveitsiläinen pariskunta joka oli päättänyt muuttaa Baselista Ruotsiin neljä vuotta sitten. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Kiirunan kautta Lofooteille, aina Henningsvaereen asti, jonne saavuimme iltapäivästä. Kiipesimme heti ylös Henningsvaer:n lähellä olevalle Festvagtind vuorelle. Iltapäivä oli kuuma, 28 astetta, ja aurinko paahtoi suoraan vuorenrinteeseen. Onneksi ylhäällä oli pieni vuoristojärvi johon oli ihana pulahtaa. Ylhäältä oli upeat näkymät Henningsvaeren yli. 

Illalla ei oikein jaksanut etsiä telttailupaikkaa, joten jäimme vieressä sijaitsevalle kalliolle yöksi, jossa myös oli monta muuta nuorison pystyttämää telttaa. Huomasimme liian myöhään että tämä nuoriso oli menossa festivaaleille, ja tulivat tietenkin kahden maissa yöllä teltoilleen jatkoille. Tässä vaiheessa me siirryimme autoon nukkumaan. Ilta teltalla oli kuitenkin todella upea, katseltiin auringonlaskua ja juotiin viiniä.

Seuraavana päivänä jatkoimme Hauklandin rannalle uimaan, päivä oli jälleen liian lämmin vaellukselle, ja rannallakin oli paahteisen kuuma. Atlantin vesi onneksi vilvoitti mukavasti ja suola tuntui hyvältä iholla. 

Iltapäivästä pakkasimme rinkan ja lähdimme kävelemään kohti Kvalvikan rantaa. Pysäköimme auton kauempana olevalle pysäköintipaikalle sen jälkeen kun pysäköinninvalvoja oli lausunut ne legendaksi muodostuneet sanat "There is a parking problem in Lofoten". Kello oli jo jälkeen viiden kun pääsimme matkaan, emmekä siksi ottaneet kauheasti ruokaa taikka juomaa mukaan. Epäonneksemme eksyimme matkan varrella, vaellusreittejä ei ole merkattu Lofooteilla, ja risteyksessä valitsimme väärän polun. Kävelimme tiheää metsää läpi lähemmäs kaksi tuntia, ennen kuin ymmärsimme olevamme väärällä polulla ja käännyimme takaisin. Kävelimme vielä oikeaa polkua n. tunnin ajan, ja päätimme sitten pystyttää teltan ja jäädä yöksi mukavalta tuntuvan järven rannalle. Oli ihana pulahtaa veteen, tehdä ruokaa, ja ihastella hiljaisuutta ympärillämme. Kun olimme menossa nukkumaan n. klo 23 illalla, paikalle tuli minkki joka ei pelännyt meitä laisinkaan. Yritimme koputella kattiloita ja säikäytellä sitä pois, mutta se tuli aina uudestaan. Päätimme sitten keskellä yötä siirtää majapaikkaa pois minkin tieltä, ja päädyimme vaeltamaan vuorten yli Kvalvikan rannalle keskiyön aikaan. Onneksi yöt olivat vielä valoisia, ja koimme lähes maagisen hetken kun Atlantti vihdoin näkyi kaukana alhaalla auringonlaskun värjättyä taivaan punaiseksi. Pystytimme uudestaan teltan rannalle ja aloimme nukkumaan. Ei kuitenkaan kulunut kuin muutama minuutti ja yhtäkkiä teltta alkoi väpättää ja tuuli yltyi. Ei kun ulos ihmettelemään nousevaa myrskyä ja kiinnittämään telttaa paremmin. Mietimme teltan siirtämistä tuulensuojaan, mutta lopuksi päätimme jäädä siihen paikkaan. Tuuli ei onneksi mennyt siitä pahemmaksi, ja saimme ainakin pari tuntia levättyä. 

Aamu oli todella hieno Kvalvikalla, ja kävelimme rantaa pitkin ihastellen kauniita maisemia. Jos ikinä eksyt Lofooteille, niin täällä kannattaa mennä käymään! Pakkasimme teltan ja lähdimme kävelemään kohti autoa, mutta muutaman metrin jälkeen alkoi satamaan ja kuulimme vuorilla ukkosen jyrinää. Päätimme pystyttää teltan uudestaan ja jäädä odottelemaan sateen loppumista. Päivä menikin teltassa sadetta pidätellessä ja säätiedotusta katsellessa erittäin huonon nettiyhteyden voimin. Iltapäivästä sade kuitenkin loppui ja pääsimme takaisin autolle.

Seuraava yö nukuttiin todella mukavassa hostellissa Reinen lähellä sijaitsevassa Sakrisöy:n kylässä. Oli mukava kokata ruokaa keittiössä, ottaa lämmin suihku ja nukkua oikeassa sängyssä. Ikkunasta oli mahtavat näköalat vuorille. 

Seuraavana päivänä tutustuimme vielä Reinen ja À:n kyliin, jonka jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti Suomea kaikessa rauhassa. Yövyimme matkan varrella Kirunassa jossa söimme hyvän illallisen ravintolassa kaikkien pussiruokien jälkeen. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli juuri sitä mitä lähdin Norjasta hakemaankin. Halusin rauhaa mielelle, aikaa itselleni, ihan vaan olla keskellä luontoa. Arkimurheet Suomessa unohtuivat jo päivässä, kotiin tultiin kevyin mielin ja uudella energialla. 

Viikko mökkeillen

Lämpöaalto sen kuin jatkuu Suomessa, ja ennen lomia saattin nauttia yksi viikko mökillä yhdessä perheen kanssa. Itse olin etätöissä, mutta muu perhe lomaili, ja onnistuin myös tekemään lyhennettyä työpäivää jotta pääsin nauttimaan helteistä, uimisesta ja saunomisesta.

Päivät jotenkin aina sulautuvat yhteen mökillä ollessa. Saavuimme maanantaina veljeni perheen ja äitini kanssa, ja loppuviikosta oli enää minä jäljellä. Viimeinen ilta oli todella hiljainen kun muu porukka oli jo lähtenyt kotiin. Pidän yksinolosta ja hiljaisuudesta, mutta silti mökki tuntui kovin tyhjältä ja yksinäiseltä, ihan kuin elämä olisi siitä kadonnut ihmisten mukana.

Uimavesi oli lämmintä, varmaan lähemmäs 30 astetta. Uimme ponttoonille ja jäimme siihen ottamaan aurinkoa. Kesäpäivien parhautta. Grillasimme, minä lenkkeilin helteistä huolimatta, ja tietty saunottiin helteistä huolimatta. Kylmä suihku pihalla viilensi mukavasti. Metsä olisi varmaan täynnä mustikkaa, mutta ei tällaisilla helteillä sinne mene Erkkikään. Ampiaisia riittää tänä kesänä, myös meidän mökillä. Meidän porukasta kolmea pistettiin, ilman mitään syytä. Ampiaiset ovat aina olleet minun vihollisia, paarman piston vielä ymmärrän, mutta ampiaisia en.

Toivottavasti tarjoutuisi vielä tilaisuus mennä mökillä käymään tänä vuonna, vaikka ihan vain viikonlopuksi.