Lähdin jo maaliskuun alussa ajamaan kohti Suomea koska aavistin että rajoja voidaan alkaa sulkemaan, enkä halunnut jäädä Sveitsiin n.s. ansaan. Tarkoitus oli muutenkin tulla huhtikuun puolivälissä Suomeen, joten aikaistin lähtöä hieman. Harmitti, sillä minulla oli todella kiva asunto vuokrattuna Bernissä ja tuntui etten ollut ehtinyt viettää kunnolla aikaa Sveitsissä kaikkien matkojen vuoksi. Ajoin ennätysvauhtia Suomeen, yhden pysähdyksen taktiikalla. Yövyin jossain Hampurin ja Hannoverin välissä pienessä hotellissa ja jatkoin aamuvarhain Tukholmaan ja siitä lautalla Turkuun. Ruotsinlaiva oli ehkä viimeinen paikka jossa olisin halunnut tässä tilanteessa olla, mutta vaihtoehto ajaa pohjoisen kautta tuntui vähän liian rankalta. Piilouduin siis hyttiin ja desinfioin ihan kaiken mahdollisen.
Tulin sen verran ajoissa Suomeen etten joutunut karanteeniin, mutta olen vapaaehtoisesti ollut näkemättä juuri ketään. Onneksi töitä ja koulua on riittänyt niin paljon että tekemistä on ollut koko ajan. Vuokralaiseni on jäänyt Kreikkaan jumiin eikä päässyt hakemaan tavaroitaan asunnostani, joten pakkasin hänen tavarat kellariin säilytykseen ja siivosin kämpän omaan käyttöön. Kesämökki muuttui myös kevätmökiksi, ja olen käyttänyt sitä ahkerasti. Täällä minulla ei ole sosiaalisia kontakteja ja nautin enimmäkseen eläinten tarkkailusta. Niitä tuntuu tänä vuonna riittävän enemmän kuin koskaan aikaisemmin, hyvä niin.
Aloitin lenkkeilyn koska alkoi tuntumaan että jaksaminen ja stressinhallinta ei ollut kunnossa kun kunnon hikiurheilu puuttui. Siitä olenkin saanut hyvin puhtia ja hyvää oloa. Aloitin 3 km:n lenkeillä jotka nekin tekivät tiukkaa. Siitä olen pikkuhiljaa kasvattanut matkaa, ja nykyään juoksen 5 km ehkä 5 kertaa viikossa, aina kun ehtii ja jaksaa. Lisäksi joogaan päivittäin. Minusta on vanhemmiten tullut armollinen liikkuja, kuuntelen omaa kehoa ja urheilen sen jaksamisen mukaan. Tämä vaihtelee paljon päivästä toiseen.
Työmatkojen peruuntuminen hamaan tulevaisuuteen ei minua harmita, olen kuitenkin pohjimmiltani sitä mieltä että niitä pitäisi ympäristön vuoksi välttää viimeiseen asti. Myös muu toimeettomuus ja sosiaalisten kontaktien puuttuminen ei ole minuun kovin paljon vaikuttanut. Ehkä kaipasin taukoa hektisestä elämästä ja tämä tuli kuin tilauksesta. Tosin ajatus että tämä voi jatkua vielä vuosia tuntuu vaikealta. Ja olisihan se kiva nähdä kavereita vappuna.
Toivottavasti te olette pysyneet terveinä ja positiivisina vaikeista ajoista huolimatta!
