Muutosten tuulet

Jollain tavalla tuntuu kuin minun olisi kirjoitettava tänne viimeisen puolen vuoden fiiliksistä. Tämä on ollut vaikeaa aikaa elämässäni, muutin pois kotoa ystäväni Katharinan luokse viime syksynä. Katharina lähti matkoille, joten hänen asuntonsa jäi sopivasti vapaaksi. Oli lokakuun loppu, lehdet putoilivat puista, oli kylmän ja pimeän aikakauden aika. Otin uuden työtehtävän, jossa vetäisin tiimiä ensimmäistä kertaa. Olin päättänyt panostaa uraan, niin kuin olen tehnyt niin monta kertaa aikaisemminkin. Tämän lisäksi olin päättänyt panostaa itseeni, omaan terveyteeni ja uusiin harrastuksiin.

Työ osoittautui luultua helpommaksi, mutta vaati myös paljon matkustamista ja uudentyyppisiä ongelmia ja tehtäviä. Pystyin keskittymään jokseenkin uuteen työhön ja uskon että tein loppujen lopuksi hyvää työtä, joskaan en voi väliaikaisen työn ollessa kyseessä koskaan korvata vakituista henkilöä. Opin paljon, sekä tiimiltä mutta myös itsestäni. Tiimi oli innokas antamaan minulle palautetta, ja on yllättävää ja mielenkiintoista kuulla mitä muut minusta ajattelevat. Joskus pienetkin teot saattavat jostakin muusta ihmisestä tuntua yllättävän merkittävältä. Tänään on tämän työni viimeinen päivä. Henkilö jota olen tuurannut tulee huomenna takaisin äitiyslomalta, ja minä siirryn takaisin markkinointitehtäviin. Olen osittain helpottunut että tämä urakka on ohi, mutta tulen toki kaipaamaan tiimiä. Jää nähtäväksi miten tulen viihtymään uudessa roolissani.

Olin myös ajatellut panostaa itseeni ja uusiin harrastuksiini. Aloitin toki kiipeilyn, kävin jopa muutamalla kurssillakin. Ja kävin myös skitouring kurssin. Mutta siihen ne harrastukset jäivätkin. En soittanut kitaraa tai kirjoittanut runoja niin kuin olin suunnitellut. Myös jooga jäi harmittavan vähään talven aikana. En jaksanut huolehtia itsestäni. Toki treenasin koko ajan melko paljon, mutta ruokavalioni lipsui pahasti. Tämä tuotti huonoa oloa ja stressiä. Kevään aikana sain onneksi tehtyä korjausliikkeen, ja mehupaasto antoi siihen vielä lisäbuustin. Voin nyt paremmin kuin pitkään aikaan.

Asuminen ystävän luona, jonkun muun tavaroiden seassa, väliaikaisesti, oli myös erilainen kokemus. Olen varmaan aika sopeutuvainen henkilö, sillä Katharinan koti alkoi tuntumaan omalta kodilta melko nopeasti. Toin toki joitakin koriste-esineitä mukanani, mutta pääasiassa kaikki tavarat olivat jonkun toisen. Asunnossa on kosteusongelma, jonka vuoksi asuntoa piti tuulettaa kolme kertaa päivässä. Makuuhuoneeseen alkoi muodostumaan hometta seinälle, jota vimmatusti yritin pestä pois. Vuokraisäntä asui samassa talossa, ja hän jaksoi muistuttaa talon säännöistä aina mahdollisuuden tullen. Tunsin koko ajan että tekemisiäni valvotaan. Tämä helpottui ajan myötä, mutta vaikutti kuitenkin viihtymiseen. Asuntoon kuuluu mukava takapiha johon paistaa ihanasti aamuaurinko. Asuin kuitenkin täällä talvella, joten en valitettavasti päässyt nauttimaan takapihasta kertaakaan. Palautin asunnon avaimet perjantaina. Tuntui haikealta jättää kodiksi muodostunut asunto taakse, mutta loppujen lopuksi se ei ehkä ollut se asunto mikä tuntui haikealta. Se oli se että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ole enää kotia. Pakkasin tavarani autoon ja heittäydyin tuulen vietäväksi.

Talvi oli rankka, kävin läpi paljon henkilökohtaisia asioita. Siihen mahtui kuitenkin myös paljon iloa, hienoja matkoja, hienoja ihmisiä. Elämän vaikeudet kasvattavat ihmisestä vahvemman, koska sitä oppii niin paljon itsestään. Voin rehellisesti sanoa etten ole enää sama ihminen kuin viime kesänä.

Nyt alkaa uusi vaihe elämässäni. En tarkalleen tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiedän kuitenkin että minulla on monia mahdollisuuksia edessä päin. Niin kuin keittiön seinälläni on lukenut viimeisin puolen vuoden ajan: "Relax - nothing is under control".

Vuorilla ystävän kanssa

Entinen kollegani ja ystäväni Maikki kävi täällä vierailulla piristämässä arkea. On aina ihanaa saada vierailijoita Sveitsiin, ja päästä näyttämään heillä tätä maata jossa niin hyvin viihdyn. Viikonloppuun mahtui yllättävän paljon. Kävimme Lauterbrunnenissa katsomassa Trümmelbachin vuorensisäistä vesiputousta, Mürrenissä lounaalla sekä Aareschluchtissa. Yövyimme Grindelwaldissa yhden yön ja kävimme perinteeksi muodostuneessa Barry's ravintolassa syömässä. Seuraavana päivänä tutustuimme myös Interlakenin pieneen mutta idylliseen vanhaan kaupunkiin, ja löysimme sieltä myös hyvän libanonilaisen ravintolan.

Sveitsissä on nyt ollut todella lämpimät ja kesäiset kelit. Lämpötilat ovat olleet 23-28 astetta jo kolmisen viikkoa, syreenit ja pionit kukkivat, niin kuin myös upeat kirsikkapuut. Olin unohtanut talven aikana kuinka hieno paikka tämä onkaan näin kesällä. Lumihuippuiset vuoret, kirkkaansiniset järvet ja vesiputoukset tekevät tästä satumaan. Ikuisesti kiitollinen mahdollisuudesta asua täällä.

Epäonnistunut Ranskan matka

Tämän keväinen myyntikokouksemme järjestettiin upeassa vanhassa linnassa Pariisin ulkopuolella. Matkustin tänne viime viikon maanantaina lentäen, tarkoituksena kokoustaa aina perjantaihin asti. Olin kovasti odottanut tätä kokousta etukäteen, sillä siellä järjestettäisiin myös kauan kaipaamani myyntikoulutus. Lisäksi tiedossa olisi hyvää ruokaa ja mukavia kollegoita.

Epäonnekseni sairastuin heti paikalle päästyäni sen verran vakavasti, että sain sinnitellä pari päivää kokouksissa jonka jälkeen jouduin ottamaan junan kotiin. Koska Ranskassa on tällä hetkellä lakkoilu meneillään, ehdin juuri viimeiseen Sveitsiin vievään junaan ennen kuin lakko jälleen alkaisi. Kaikki iltalennot olivat peruutettu, kuten myös seuraavan päivän lennot.

Junamatka kotiin Berniin oli tuskainen, mutta pääsinpä kuitenkin lääkäriin seuraavana päivänä. Matkustaminen kipeänä on tuskaista, mutta onneksi näitä ei ole sattunut minulle montaakaan kaikkien näiden matkavuosien aikana.

Harmitti kovasti jättää kolleegat ja kokous kesken. Linnaa olisi ympäröinyt mielettömän hienot juoksumaastot metsässä. Mutta ensi kerralla sitten taas. Pääasia että olen nyt taas kunnossa ja työkykyinen. 

Päiväreissulla Münchenissa

Viime viikolla otin Bernistä aamulennon suoraan Müncheniin paikallisella pienellä SkyWork Airlines lentoyhtiölle. Lentokentälle ajoin 10 minuutissa, nautin aamukahvit ja hyppäsin koneeseen. Lentomatka kestää alle tunnin, ja aikaa Bernin pienellä lentokentällä tarvitaan maksimissaan 30 minuuttia. Erittäin kätevä tapa matkustaa.

Kävimme tapaamassa asiakasta Münchenin lähellä, ja siinä samalla kävimme myös katsomassa miten humalaa kasvatetaan. Täällä Münchenin ulkopuolella on Euroopan suurimmat humalaviljelmät, ja joka puolella näkyy näitä puupylväitä joita pitkin humala kesällä kasvaa. Näin keväällä kasveja ei vielä näkynyt, mutta tämä on varmasti aika vaikuttava näky loppukesästä. Humala kasvaa köynnöksinä ylös vaijereita pitkin, ja syksyllä ne leikataan ylhäältä irti ja kerätään talteen.

Aina voi oppia jotain uutta :-)

Kokemuksia viikon kestäneestä mehupaastosta

Minulla ja mehupaastolla on historiaa myös ennen tätä kokeilua. Edellisen kerran kokeilin mehupaastoa noin viisi vuotta sitten. Ostin kaapit täyteen vihanneksia ja hedelmiä sekä tietty mehustimen. Pystyin paastoamaan yhden päivän, jonka jälkeen jouduin lopettamaan erittäin kovan päänsäryn, pahoinvoinnin ja unettomuuden vuoksi. On siis itsestään selvää että minun ennakko-odotukset mehupaastoa kohtaan eivät olleet kovin korkealla.

Olin vuosien mittaan unohtanut mehupaaston, kunnes kampaajani alkoi puhumaan siitä. Kaikki parhaimmat ideat syntyvät kampaajan tuolissa, eikö se niin ole. Joka tapauksessa hän oli katsonut muutaman mehupaastosta kertovan dokumentin ja oli ajatellut kokeilla sitä päästäkseen irti sokerikoukusta. Katsoin kotiin päästyäni itsekin muutamat mehupaastodokkarit, ja innostuin ideasta niin paljon että päätin kokeilla paastoa uudestaan.

Valitsin kalenterista pääsiäisviikon, koska silloin olisi mahdollisimman vähän työpäiviä jos energiatasot olisivat matalalla. Tällä viikolla minulla ei myöskään olisi yhtään työmatkaa. Mehupaasto on tietenkin vaikea toteuttaa jos on matkoilla. Ennakkovalmisteluihin kuului oikean ajankohdan valitsemisen lisäksi valmistautuminen terveellisellä ruokavaliolla muutamaa viikkoa etukäteen. Tämä kannattaa tehdä huolella, ettei elimistö joudu shokkitilaan kun pullat yhtäkkiä korvataankin pelkällä mehulla. Söin lähinnä vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä ja kalaa joitakin poikkeuksia (suklaapatukoita!) lukuunottamatta.

Varasin valmiiksi jääkaappiin kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä. Viikon aikana valikoimaan kuuluivat ainakin seuraavat raaka-aineet:

Hedelmät: ananas, appelsiini, päärynä, omena, mango, eri melonit, granaattiomena, greippi, kiivi, papaija, sitruuna, lime, viinirypäle

Vihannekset: kesäkurpitsa, parsakaali, selleri, munakoiso, kurkku, fenkoli, purjo, pinaatti, salaatti, paprika, tomaatti, porkkana, punakaali

Marjat: mansikka, vadelma, mustikka

Mausteet: suola, inkivääri

Mausteisiin olisin mielelläni lisännyt erilaiset yrtit ja chilin, mutta ne aina unohtuivat kaupassa käydessä.

Päädyin juomaan 7 mehua päivässä, joka oli minulle sopiva määrä pitämään nälän poissa. Yksi annos oli n. 1.5 isoa lasillista, eli aimo annos energiaa. Luin jostain että on hyvä ottaa mehu aina kun näläntunne tulee, ja noudatinkin tätä ohjetta melko hyvin. Poikkeus olivat yöt, jolloin nälkä toisinaan vaivasi, mutten kuitenkaan noussut ylös tekemään mehua. Lisäksi join paljon vettä, myös kivennäisvettä, sekä yrttiteetä ja vihreää teetä.

Pidin päiväkirjaa tuntemuksista eri päivinä, ja tässä muutama kohokohta:

1. päivä: Vessassa ravaamista koko päivä kun nesteet lähtivät liikkeelle. Nälkä vaivannut ajoittain. Välillä kylmä hiki, mutta vain hetkellisesti. Ajoittain todella hyvä olo

2. päivä: Päivä meni hyvin kiireisestä ohjelmasta huolimatta. Olo kevyt jo yhden päivän jälkeen. Vessassa juoksu rauhoittui ensimmäisen päivän jälkeen. Sain kommentin töissä että naamassa on terve hehku!

3. päivä: Heräilyä yön aikana useasti, ei vaan nukuttanut. Olo jatkunut hyvänä.

4. päivä: Heikko olo aamulla, pientä päänsärkyä. Päivällä huimausta muutamaan otteeseen, mutta muuten energinen olo. Kävelyä n. 4 km, otti koville ja energiantarve lisääntyi selkeästi. Illalla vielä joogaa, mikä teki todella hyvää.

5. päivä: Jälleen pirteä yöllä, olisin voinut nousta ylös klo 3. Tuntuu kuin vatsassa olisi suuri ammottava aukko. Ei nälkää eikä heikotusta. Keho alkaa tottumaan paastoon.

6. päivä: Yöllä jopa todella täysinäinen olo, myös aamulla pirteä, vahva olo. Laskettelemassa, joka otti jaloissa koville.

7. päivä: Olo todella kevyt.

Koko viikon ajan suurin elämää haittaava oire oli kylmyys. Palelutti niin paljon että sain nukkua kahden peiton kanssa ensimmäiset yöt. Otin kuuman kylvyn joka ilta jotta sain itseni lämpimäksi. Olen muutenkin kylmyydestä kärsivä, ja kylmät mehut ainoana ruokana varmistivat jatkuvan palelemisen.

Menetin painoa yhteensä 2.6 kg paaston aikana ja toiset 0.5 kg paaston jälkimainingeissa. Laihtuminen ei ollut tämän paaston tarkoitus, mutta olin ajatellut että mielellään saisi 2-3 kg lähteä. Viikko paaston jälkeen paino on edelleen pysynyt samana.

Paaston aikana en juuri treenanannut kävelyä, joogaa ja laskettelua lukuunottamatta. Aloitin treenamisen uudestaan päivää sen jälkeen kun paasto oli loppunut, ja treeni kulki todella hyvin, paremmin kuin ennen.

Paaston jälkeen totuttelin kehoa jälleen tavalliseen ruokaan syöden ainoastaan hedelmiä, vihanneksia, marjoja, chiasiemeniä ja mantelimaitoa muutaman päivän ajan. Tämän jälkeen olen pikkuhiljaa lisännyt kalaa, linssejä ja pähkinöitä. Ruoansulatusongelmia ei ole ollut paaston aikana tai sen jälkeen, eikä vatsalla tuntunut olevan ongelmia totuttauta tavalliseen ruokaan uudestaan.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin positiivinen. Voin hyvin koko paaston ajan, iho on hyvässä kunnossa ja energiatasot ovat korkealla. Mehustaminen vie paljon aikaa, äitini sanoikin että tämä paastoaminen on kokopäivä homma. Niin se vähän onkin kun mehut pitää tehdä, mehustin pitää pestä ja sitten mehu pitäisi nauttia hiljalleen. Välissä menee n. 1.5 tuntia ja sitten on jälleen mehustamisen aika. Jos siis suunnittelet mehupaastoa niin varmista että sinulla on siihen riittävästi aikaa. Työpäivinä tein aamuisin kaikki päivän mehut valmiiksi mukaan. Siihen projektiin voi varata aikaa n. tunnin verran.

Suunnittelen seuraavaa mehupaastoa syksyksi, tästä tulee varmasti säännöllinen tapa!

Kevättä Alsacen viinilaaksossa

Viime viikonloppuna minä ja äitini, joka oli viikon verran vierailemassa Bernissä, hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Ranskaa ja Colmarin kaupunkia. Colmar on Alsacen viinilaakson eteläpäässä, josta voi kätevästi lähteä seikkailemaan pieniin viinikyliin tai viinitilojen keskelle.

Yövyimme Colmarissa Best Western hotellissa juna-asemaa vastapäätä, josta oli kätevä kävelymatka Colmarin keskustaan. Colmarin vanha kaupunki on sopiva viikonloppukohde, josta löytyy paljon pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Kävelimme kaupungilla nauttien hienosta keväisestä säästä. Lämpötila nousi jopa 26 asteeseen ja hame olisi ollut hyvä olla mukana. En voi uskoa että kevät on vihdoinkin saapunut.

Sunnuntaina lähdimme vielä autolla käymään Riquewihrin ja Ribeauvillen kylissä Colmarista pohjoiseen. Kylät ovat molemmat idyllisiä päiväretkikohteita, joissa voi istua terassilla nauttien kahvikupposen tai lasillisen hyvää alsacelaista Gewürztraminer tai Pinot Gris valkoviiniä.

Tämä taisi olla neljäs kerta Alsacessa, eikä varmastikaan viimeinen. Bernistä tänne ajaa vajaassa kahdessa tunnissa ja ilmapiiri on aivan erilainen. Ainoa vaiva tällä reissulla oli alkanut siitepölyallergia ja kotimatkalla olikin poikettava lentokentän apteekissa hakemassa rohtoja.

Laskettelukauden päätös Meiringenissä

Tänä vuonna laskukausi on jäänyt jotenkin lyhyeksi. Paljon on tullut käytyä lähirinteissä, Grindelwaldissa jopa kolmeen kertaan. Laskin että yhteensä on ollut 13 laskupäivää, eli ei edes kahta viikkoa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, pääsyy on työmatkoissa ja huonoissa keleissä. Ne viikonloput jolloin keli on ollut hyvä ja olen ollut paikalla olen laskenut. Kaikki reissut ovat olleet Sveitsissä, ei olisi ollut paljon aikaa lähteä pidemmällekään. Toisaalta voin myös todeta että hyviä laskupaikkoja löytyy pilvin pimein kolmen tunnin ajomatkan säteellä, joten en tiedä miksi sitä lähitisi muuallekaan. Ehkä sen vuoksi että pääsee näkemään jotain uutta. Sveitsissäkin on tosin monta keskusta näkemättä, tänä vuonna tuli kokeiltua St. Moritzia ja Andermattia, molemmat olivat todella hyviä.

Tänään lämpötilat nousivat jälleen 12 asteeseen Bernissä, onhan nyt jo huhtikuun alku ja kevät on yleensä melko pitkällä tähän vuodenaikaan. Tänä vuonna kevät on täälläkin muutaman viikon myöhässä. Ensi viikonlopulle on luvattu jo 20 astetta, joten nyt se kevät alkaa kolkuttelemaan ovia. Viime viikonloppuna oli vielä todella kylmä laskiessa, tänään mäessä sai hikoilla. Näin se usein on täällä, ensin on talvi ja sitten on kesä. Sellaista välimuotoa ei juuri ole.

Kävimme päättämässä laskusesongin Meiringen-Hasslibergissä, joka myös kuuluu Bernin lähirinteisiin. Olimme ensin menossa Schilthorniin, mutta hissiin oli arviolta 1-2 tunnin jono, joten lähdimme suosiolla pois. Meiringen on hieman rauhallisempi paikka, jossa useimmiten käy pelkästään sveitsiläisiä. Rinteet ovat hyviä ja niitä on tarpeeksi muutamaksi päiväksi ainakin.

Pääsimme rinteeseen kaiken säätämisen jälkeen vihdoin klo 12, jolloin oli jo niin nälkä että menimme suoraan tauolle. Minä en tietenkään syönyt mitään koska olen mehupaastolla (siitä lisää myöhemmin). Lounaan jälkeen rinteet olivatkin jo niin kumpuiset että laskeminen oli haastavaa. Sukset eivät myöskään luistaneet kunnolla koska lumi oli niin märkää auringon lämmöstä. Laskeminen näissä olosuhteissa on todella raskasta, varsinkin kun energiaa ei jaloissa mehupaaston vuoksi paljoa ole. Lähdimme pois jo vähän ennen kolmea, laskua tuli siis vaivaiset 2-3 tuntia.

Oli kuitenkin mukava käydä keväthangilla, nauttimassa auringosta ja toteamassa että laskukausi oli nyt paketissa. Kotimatkalla näimme paljon pyöräilijöitä, alkaakin olemaan aika viedä pyörä keväthuoltoon ja siirtyä muihin harrastuksiin.

Niin se talvi vaan jälleen kerran tuli ja meni, ensi vuonna uudestaan!