Marraskuinen Suomi

Olen eilen palannut viikon kestäneestä Suomi-visiitistä takaisin Sveitsiin. Jotenkin se Suomen marraskuinen pimeys aina pääsee yllättämään. Se että valoisaa ei ole edes keskellä päivää. En tullut ottaneeksi yhtäkään kuvaa, mikä on minulle todella epätyypillistä. Jotenkin viikko meni muutenkin kuin usvassa. Näin toki ystäviä ja perhettä, ehdin tehdä pari työhön liittyvää tapaamista, käydä saunassa ja ulkona syömässä. Mutta silti aika meni todella nopeasti. En ollut oikein voimissani, en tiedä oikein mikä minua vaivasti, mutta energiatasot olivat matalat lähes koko ajan. Ehkä sitä tästä taas voimistuu päivä päivältä.

Suomessa ihanaa on läheiset ihmiset ja tuttu ja turvallinen ympäristö. Ihmiset jotka ymmärtävät. Mutta on tämä vuodenaika vaan vaikea siellä. 

Safarilla Masai Maran kansallispuistossa

Nairobin jälkeen vietin vielä viikon Masai Maran kansallispuistossa, lähellä Tansanian rajaa. Masai Mara on samaa puistoa kuin Serengeti rajan toisella puolella. Asuimme teltoissa aidatulla alueella, jaoin telttaa Julian kanssa, jota en tuntenut ennen tätä matkaa. Hän oli kuitenkin todella mukava ja meillä oli paljon yhteistä keskusteltavaa.

Matka Masai Maraan Nairobista kesti n, 7 tuntia. Meidän lähtö viivästyi ainakin tunnilla, kun mietittiin miten kaikki matkalaukut saataisiin mahtumaan meille varattuihin kahteen minibussiin. Lopulta pitkien keskustelujen jälkeen matkatoimisto suostui kutsumaan paikalle kolmannen bussin ja pääsimme matkaan. Päästyämme perille nautimme maittavan lounaan (ruoka Keniassa oli muuten koko matkan ajan erinomaista) ja lähdimme ilta-safarille. Harmiksemme taivas repesi juuri kun pääsimme teltta-alueelta pois, ja kastuimme lopulta pahemman kerran safarin aikana. Näimme kuitenkin gepardeja sateesta huolimatta. Ilta teltassa oli kostea ja kylmä, ja sainkin jonkun pienen flunssan alun yön aikana.

Seuraavana päivänä lähdimme koko päivän safarille Mara-joelle. Päivä oli hieno ja aurinkoinen ja savannilla oli aamutuimaan ihanan rauhallista ja hiljaista. Näimme päivän aikana kirahveja, seebroja, leijonia, gepardeja, elefantteja ja virtahepoja. Jouduimme myös pulaan kun yksi autoistamme jäi mutaan kiinni. Kuskimme meni ensin auttamaan työntämisessä, ja lopulta muutkin turistit astuivat autosta ulos ja lähtivät seikkailemaan lähimaastoon. Kuljettaja kun huomasi tämän hän käski turistit nopeasti takaisin auton lähettyville jotta kaikki ehtisivät takaisin autoon vaaran lähestyessä. Siitä kun pääsimme lähtemään niin ei mennytkään kuin viisi minuuttia niin bongasimme pensaikossa makoilevan n. 10 leijonan launan. Siinä olisi ollut heille monta turistia lounaaksi. Piknikin nautimme avoimessa paikassa savannilla, josta näki pitkälle kaikkiin suuntiin.

Viimeisenä päivänä meidän olikin lähdettävä jo aikaisin aamulla takaisin Nairobiin jotta ehtisimme ilta-lennoille. Safari jäi siis melko lyhyeksi, mutta kokemus oli silti hieno. Mielelläni olisin kuitenkin viettänyt täällä muutaman päivän lisää. 

Nairobissa koulun kanssa

Montpellierin reissun jälkeen suuntasin suoaan täysin toisenlaiseen ympäristöön, nimittäin Kenian Nairobiin. Kyseessä oli toinen expeditio koulun kanssa. Meitä oli n. 25 oppilasta sekä ohjaajat ja professori (joka muuten on suomalainen :-)). Matkan tarkoitus oli oppia ymmärtämään Afrikan markkinan ja bisneksen eroavaisuudet länsimaihin. Meidät jaettiin pienempiin kuuden hengen ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai yhden Kenialaisen yrityksen jolle meidän piti kehittää strategia tai bisnes suunnitelma viikon aikana. Lisäksi tutustuimme usean paikallisen yrityksen toimintaan sekä paikallisten elämään. Fokus oli etenkin kaikkein köyhimpien ihmisten ymmärtämisessä sekä yrityksissä jotka tekevät työtä näillä alueilla.

Kävimme todella karuissa osissa Nairobia, johon en varmasti olisi muuten koskaan eksynyt. Ajoittain tuntui vaaralliselta ja muistan ajatelleeni useaan otteeseen että pääisipä takaisin hotellin turvaan. Kokemus oli kuitenkin hieno, saimme nähdä miten todella pienelläkin voi pärjätä ja olla uskoakseni ihan yhtä onnellinen kuin me länsimaissa. Paikallinen slummissa varttunut kertoikin että useat ihmiset jäävät asumaan slummeihin vaikka heillä olisi varaaa muuttaa pois. Kun perustarpeet (turva, ruoka ja vesi, terveys ja sosiaalisuus) ovat täytetty, eivät muut asiat enää tuo merkittävästi lisää onnea. Tapasimme toki myös ihmisiä joilla nämä perustarpeet eivät olleet täytetty. Esimerkkinä nuoret naiset joita haastattelimme, he kertoivat että slummissa 80 % 10-12 vuotiaista naisista ovat ensimmäistä kertaa raskaana. Todella shokeeraavaa.

Nairobissa puhuttiin paljon siitä kuinka pitää olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Se että näillä alueilla puhutaan kiitollisuudesta oli myös mieltä avartavaa. Meilläpäin ei puhuta niin paljon kiitollisuudesta, enemmänkin valitetaan kaikesta siitä mitä meillä ei ole. Haluamme koko ajan jotain lisää, oli se sitten tavaraa tai uusia kokemuksia. Ehkä olisi aika oppia arvostamaan enemmän sitä mitä meillä jo on.

Päivät olivat jälleen pitkiä ja viikko hurahti hetkessä ohi. Koimme joka päivä monta uutta asiaa. Kävimme myös kukkafarmilla ja opin että kukat Euroopassa ovat suurilta osin peräisin Afrikasta. Kukkafarmilla oli kohdistettu paljon huomiota ympäristöystävällisyyteen esim. aurinkoenergian voimin. Kuitenkin kukat tuodaan lentäen Eurooppaan. Seuraavan kerran kukkaostoksilla tulen varmasti miettimään ovatko kukat ihan välttämättömät vai voisinko elää ilman niitä.

Ilmastonmuutos on kaikkein näkyvin tässä osassa Afrikkaa. Sadekausia ei enää voi ennustaa ja maanviljelijät kärsivät ylimääräisistä sateista tai kuivuudesta. Näin on ollut vasta muutaman vuoden ajan. Muovipussit ovat olleet kokonaan kiellettyjä jo usean vuoden ajan ja muovipulloista ollaan parhaillaan siirtymässä pois. Vesi tarjottiinkin useimmiten lasipulloista muovipullojen sijasta. Olin hämmästynyt miten Keniassa voidaan tehdä tällaisia muutoksia, mutta Sveitsissä tai Suomessa siihen ei kyetä.

Kaiken kaikkiaan todella avartava ja opettavainen matka!