Oli jälleen aika jättää Suomi taakse ja suunnata nokka kohti Sveitsiä. Kesä meni nopeasti, ehkä jopa hieman ohi, ja vietin lopulta lyhyemmän aikaa Suomessa kuin oli tarkoitus. Tällä kertaa asiat järjestyivät näin, ja pääsin eilen takaisin Berniin. Matka taittui perinteisellä tavalla, läpi Ruotsin, Tanskan ja Saksan. Pysähdyin Kööpenhaminassa, Hampurissa ja Frankfurtissa. Tuli matkan varrella nähtyä myös Sveitsin puolella olevan Rheinin vesiputoukset. Kiire perille ei ollut, sillä Sveitsissä olin koditon tähän päivään asti, jolloin sain uuden asuntoni.
Suomesta ja omasta kodista oli jälleen ikävä lähteä. Kaipaamaan jään perhettä ja ystäviä, siellä on monta minulle läheistä ja rakasta ihmistä. Totuin myös siihen että voin käydä suomenkielisillä joogatunneilla ja treenaamassa. Sveitsissä olen jälleen se ulkopuolinen jolle asiat pitää erikseen selittää englanniksi.
Silti heti Sveitsiin päästyäni tuntui myös siltä kuin olisin palannut kotiin. Tunnen täällä kaikki paikat, täällä on tutut tuotteet ruokakaupassa, minulla on täällä työkavereita ja toimisto. Täällä voin viikonloppuna mennä vaeltamaan tai laskemaan. Tai vaikka käydä Italiassa jos haluan. Vaihtoehtoja on monia. Ja myös täällä on minulle monta rakasta ja läheistä ihmistä.
Nämä kaikki asiat ovat varmasti monelle ulkomailla asuvalle tuttuja. Sitä tuntee kuuluvansa kahteen eri paikkaan. Minulla on onni kun voin asua kahdessa paikassa, ja aina tietää voivansa palata Suomeen milloin vain. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni palata vielä Sveitsiin. Tuntuu siltä ettei tätä korttia ole vielä kokonaan katsottu.
