Olen ollut jo 2.5 kuukautta Suomessa ja pikkuhiljaa hiipii jo se ajatus että pitä miettiä asumissuunnitelmat syksyksi kun palaan Berniin. Aika menee älyttömän nopeasti kun juuri mitään ei tapahdu. Olen tehnyt töitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Minut siirrettiin koronatestien markkinointitiimiin, jossa vastaan meidän korontestin tuomisesta markkinoille sekä myyjien koulutuksesta. Siinä on riittänyt hommia, ja kaikki työt ovat enemmän kuin kiireellisiä. Siinä välissä on ehtinyt myös tehdä koulun viimeisiä tehtäviä, pohtien omaa elämää ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen kuka nyt olen. Aika raskasta pohtimista, mutta myös erittäin hyödyllistä. Aina omiin tarinoihin itsestään ei kannata uskoa.
Kävin myös poimimassa korvasieniä, joita löytyi mökkimetsästä. En ole aikaisemmin näitä poiminut koska niiden myrkyllisyys on epäilyttänyt. Mutta niistä tuli ryöppäämisen jälkeen oikein hyvä pastakastike. Innostuin myös leipomaan pitkästä aikaa, ja olen tehnyt leipää eri reseptejä kokeillen jo pari kertaa.
Vappu meni koulutöiden parissa, välillä yksin kaivarin rantoja pitkin kävellen. Joitain juhlijoita siellä näkyi, mutta erittäin rauhallista menoa. Huomaan jo kaipaavani ystäviä ja sitä sosiaalista elämää jota minulla oli ennen tätä kaikkea. On tietenkin kiva puhua puhelimessa, mutta ei se kaikkea pysty mitenkään korvaamaan.
