Energiaa vuorimaisemista

Sunnuntain perinteisiin on jo kauan kuulunut vuoristossa seikkailu, joko kävellen, pyöräillen tai lasketellen. Tänä viikonloppuna menimme Mürrenin kylään Lauterbrunnin laaksossa. Ylös pääsee parilla kabiinilla, ja kylästä lähtee useita vaellusreittejä. Kävelimme North Face Trail:n, joka kestää n. 2-3 tuntia rauhassa kävellen. Nousua tulee yhteensä n. 300 metriä, joka on aika vähän näissä maisemissa.

Reitiltä oli jatkuvasti upeat näköalat Eigerin, Mönchin ja Jungfraun huipuille toisella puolella laaksoa. Nämä samat huiput näkyvät myös Bernin kylään, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Tämä kuva on otettu Bernin kaupungin keskustasta, parlamenttitalon edustalla olevasta näköalapaikasta.

Bernissä on edelleen kesäiset kelit, viikonloppuna nautimme +23 asteen lämpötiloista ja auringonpaisteesta. Samat kelit jatkuvat vielä tälläkin viikolla. Minulle tämä sopii mainiosti, kunpa joka vuosi voisi siirtyä kesästä suoraan talveen. 

Matkat jatkuvat, tällä kertaa vuorossa Amsterdam

Viime viikkoina on näitä matkoja riittänyt. Tulen kotiin, pesen vähän pyykkiä ja pakkaan uuden laukun. Lompakkoa selatessa huomasin kaikki eri valuutat joita tällä hetkellä kannan mukanani. Nyt vuorossa oli Amsterdam, mutta tämä oli nyt viimeinen matka pariin viikkoon. Tämä oli vain yhden yön reissu kokouksia ja koulutusta varten toimistollamme lähellä Schipholin lentokenttää. Lensin Easyjetillä Baselista, joka on todella toimiva ja nopea lentokenttä. Auton saa suoraan oven eteen ja kone vie tunnissa Amsterdamiin. Ja vieläpä edullisesti!

Jooga- ja meditaatioretriitillä Schweibenalpissa

Olen kesän aikana alkanut joogaamaan itsekseni youtube videoiden avulla ja siinä ohessa ottanut pari joogatuntiakin. Uusi harrastus on rauhoittanut mieltä kun ajatukset ovat välillä karkaneet täysin käsistä. Saadakseni enemmän ohjeita uuteen harrastukseen, ilmoittauduin Axalpin lähellä olevalle joogaleirille viikonlopuksi. Ohjaaja ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta paikka näytti hienolta ja kurssi oli englanniksi, mikä sopi minulle mainiosti.

Schweibenalpin "Center of Unity" tai vapaasti käännettynä yhtenäisyyden keskus, pitää sisällään hotellin, seminaarikeskuksen sekä permakulttuuripuutarhan. Schweibenalpissa järjestetään erilaisia seminaareja sekä kursseja vuoden ympäri, sekä lyhyempitä parin päivän kursseja, että pidempiä viikkoja kestäviä kursseja. Alueella on myös oma temppeli, jossa on alttari kaikille pääuskonnoille. Temppeliä kutsutaan yhtenäisyyden temppeliksi, ja sinne ovat tervetulleita kaikki, myös he joilla ei ole uskontoa. Temppelissä järjestetään aamuisin meditointia ja iltaisin Puja rituaali hindu-uskonnosta, jossa osoitetaan kunnioitusta jumalille laulun ja mantrojen avulla.

Tällä retriitillä oli 12 naista, keski-ikä oli arviolta 35-40 vuotta. Kaikki olivat harrastaneet joogaa paljon pidempään kuin minä, mutta minulle ei kuitenkaan tuottanut mitään vaikeuksia pysyä mukana tunneilla. Kävimme läpi monta eri joogan alalajia, ja lisäksi ohjelmassa oli päivittäin meditointia useaan otteeseen. Kävimme myös lyhyellä meditatiivisella kävelyllä. Viikonloppu oli siis todella leppoisa ja rauhallinen. Minulla oli flunssa koko viikonlopun ajan, mutta koska täällä ei varsinaista urheilua harrastettu, se ei haitannut menoa.

Hotellissa tarjoiltiin aamupala, lounas ja illallinen, kaikki kasvisruokaa ja useimmiten myös vegaani vaihtoehdoilla. Ruoka oli hyvää, mutta uskoisin että etenkin salaattipöytä muuttuisi yksitoikkoiseksi jos täällä olisi pidempään. Minä olin varannut jaetun huoneen, mutta sain onneksi neljän hengen huoneen kokonaan itselleni. Jaetut wc:t ja suihkut olivat todella hyvässä kunnossa ja puhtaat, niin kuin Sveitsissä yleensä on.

Sunnuntaina aamulla osallistuimme tuliseremoniaan, jossa tulelle annetaan takaisin osia siitä mitä meille on annettu, kuten esim. maitoa, voita, kukkia jne. Samalla lausuttiin erilaisia loruja, joiden merkitys jäi minulle mysteeriksi. Oli kuitenkin todella tunnelmallista istua ison nuotiotulen ääressä varhain aamulla pimeydessä.

Tulen varmasti takaisin tänne keväällä, katsoin jo sopivat viikonloput jolloin täällä järjestetään jälleen meditaatio- ja jooga aktiviteetteja. Suosittelen kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille! Palasin kotiin viikonlopun jälkeen rauhallisena ja positiivisempana. 

Työmatkalla Tartussa

Suomeen tuloni syy oli pääasiassa työmatka Viroon. Tätä blogia kirjoittaessani tajusin että en ole käynyt Virossa sen jälkeen kuin muutin Sveitsiin, yli kolmeen vuoteen! Matkustin ennen usein Virossa työasioissa, ja niiltä ajoilta minulla onkin hyvä ystävä lähellä Tallinnaa. Ilmoitinkin hänelle tulostani, ja kävin moikkaamassa häntä heti kun pääsin Tallinnaan. Hänelle oli kolmen vuoden aikana syntynyt kaksi lasta. Juttua riitti enemmän kuin mitä aikaa oli, häntä täytyy ehdottomasti käydä useammin katsomassa! 

Matka jatkui autolla Tartuun, jossa yövyimme pari yötä työkollegoiden kanssa. Minä olin mukana enemmän seuraneitinä ja uutta oppimassa, kollegani pitivät seminaarit. Joskus näinkin päin, useimmiten tuntuu siltä että minä olen se ainainen esiintyjä. 

Iltaisin kävimme erittäin hyvissä ravintoloissa syömässä. Jopa Tartusta löytyy parempia ravintoloita kuin Bernistä. Ja hinnat ovat 1/5 Sveitsin hinnoista. 

Minulla oli ennakkoluuloni tätä matkaa kohti, en kauheasti odottanut tätä reissua. Yritin kuitenkin suhtautua matkaan positiivisesti, jokaisesta hetkestä nauttien. Ja lopputulokseni oli yksi parhaimpia reissuja mitä minulla on pitkään aikaan ollut. Seura oli mukavaa, ruoka hyvää ja matkan pituus oli juuri sopivat kolme päivää. 

Tallinnasta tulin jälleen lautalla takaisin Suomeen. Näin vielä muutaman kaverin illalla ja aamulla otin lennon takaisin Zürichiin. Sveitsissä on vielä jokseenkin kesäistä, ja lämpötilat pysyttelevät n. 20 asteessa. Tähän vuodenaikaan sen Keski-Eurooppalaisen pidemmän kesän huomaa kaikkein parhaiten. 

Syksy on saapunut Suomeen

Ei siitä ole kauaakaan (6 viikkoa tarkkaan ottaen) kun lähdin Suomesta autolla takaisin Sveitsiin kesälomien jälkeen. Nyt sain tilaisuuden palata Suomeen takaisin työmatkan tiimoilta. Käytän tietenkin kaikki tällaiset mahdollisuudet hyväkseni, jotta pääsisin moikkaamaan perhettä ja ystäviä. Lähdin siis Windsorista suoraan Suomeen ja vietin viikonlopun siellä. Aikaa ei ollut paljon, enkä ehtinyt nähdä kaikkia niitä ihmisiä joita olisin niin mielelläni nähnyt.

Suomessa oli jo selvästi syksyn tuntua ilmassa. Puiden lehdet olivat muuttuneet keltaisiksi, ilma oli raikas ja illat pimenivät aikaisin. Minulla kävi todennäköisesti tuuri kelien kanssa, sain vielä nauttia auringosta ja jokseenkin lämpimistä päivistä. Kävin lenkillä pari kertaa pitkän tauon jälkeen, ja kävimme ystävien kanssa testaamassa Löylyn saunoja. Merivesi oli jo melko kylmää, mutta pakkohan se oli käydä kastautumassa kuitenkin.

Kuvissa näkyy minun tämän hetken valopilkut, veljeni lapset. Lapset jaksavat aina muistuttaa siitä että elämä on tässä ja nyt ja pienet asiat voivat tuoda suunnatonta riemua päivään. 

Uudet työtehtävät

Kesän loppussa minulta kysyttiin haluaisinko tuurata työkaveriani kun hän jää äitiyslomalle marraskuun alussa 3-5 kuukaudeksi. Olin muutenkin ajatellut että tarvitsisin pian vaihtelua nykyisiin hommiin, enkä ollut oikein varma mitä tulevaisuus toisi minun kohdallani tullessaan. Tämä lyhyehkö projekti tuntui sopivalta, saisin aikaa miettiä mitä haluaisin jatkossa tehdä samalla kun saisin uutta kokemusta ja inspiraatiota työelämään. Siirryn uusien tehtävien myötä takaisin myyntitöihin, joita olen urani alussa tehnyt useita vuosia ennen markkinointitehtäviin siirtymistä. Uudessa työssäni olen vastuussa Euroopan myyntitiimistämme tietyille tuotteille. Samalla tämä on myös ensimmäinen esimiestehtäväni.

Uudet työt alkoivat osittain jo syyskuun viimeisellä viikolla kun myyntitiimi kokoontui Englannin Windsoriin pitämään loppuvuoden sekä ensi vuoden suunnittelukokousta. Tämä oli oiva tilaisuus minulle tutustua uusiin työkavereihin paremmin ja kuulla heidän suunnitelmistaan. Vietimme pitkiä päiviä kokoushuoneessa, emmekä ehtineet tutustua edes Windsorin linnaan, joka olisi ollut ihan hotellin vieressä kukkulan päällä. Sain kuitenkin pari kuvaa otettua hotellin ravintolan ikkunasta. Ruoka oli erittäin hyvää molempina iltoina, olin todella yllättynyt koska mielikuvani brittiläisestä keittiöstä ei ole kovin kummoinen.

Uusi tiimi vaikutti todella mukavalta ja uskon että tämä oli juuri mitä tarvitsin tähän elämänvaiheeseen. Reissuja on luvassa paljon seuraavan puolen vuoden aikana, mutta niinhän niitä on minun elämääni aina mahtunutkin. 

Mongolian maaseutu

Mongoliassa asuu 3 miljoonaa ihmistä, joista 1.5 miljoonaa asuu Ulan Batorissa. Jäljelle jäävät 1.5 miljoona asukasta asuu ympäri Mongoliaa, joka on pinta-alaltaan kaksi kertaa suurempi kuin Ranska. Mongolia on yksi maailman viimeisimmistä paikoista, joissa elää vielä nomadeja, peräti kolmasosa väestöstä elävät nomadielämää, jossa asuinpaikka siirtyy vuodenaikojen ja laidunmaiden myötä.
Nomadit asuvat jurtissa, jotka on nopea laittaa kasaan, kuljettaa uuteen paikkaan ja pystyttää siellä uudestaan. Jurttien keskellä on kamina joka lämmitetään joko risuilla tai lehmän tai hevosen lannalla. Päivät kuluvat eläimistä huolehtien. Perheillä voi olla jopa sata lehmää, lammasta, vuohta, hevosta tai jakkia. Eläimet kulkevat vapaina aroilla laiduntaen.

Mongoliaan ei ole mitään järkeä lähteä ellet ole ulkoilmaihminen. Olin lukenut etukäteen että kiertoajelut Mongoliassa kannattaisi järjestää paikan päällä eikä etukäteen netin kautta. Löysin hostellin joka myös järjestää kiertueita Mongoliassa, ja järjestin heidän kauttaan 7 päivän reissun eri luonnonpuistoihin. En halunnut istua autossa liian montaa tuntia päivässä, ja sen vuoksi skippasin esim. Gobin autiomaan. Pääkohde oli Tereljin kansallispuisto, josta olin lukenut monta positiivista arvostelua ennen matkaa.

Kiertueella asuin paikallisten perheiden jurtissa. He tarjoilivat kaikki ruuat aamiaisesta illalliseen. Jurtissa ei ollut sähköä, juoksevaa vettä tai suihkua. Kävin viikon aikana kerran yhdellä turisteille suunnatussa leirissä suihkussa. Likaisuuteen tottui nopeasti, nyt jälkikäteen sitä jopa kaipaa jollain kummallisella tavalla.

Perheet olivat erittäin ystävällisiä turisteja kohtaan. Perheiden elämään piti päästä tutustumaan, mutta minun mielestäni tämä jäi aika vajanaiseksi. Turisteille oli useimmissa paikoissa pari jurttaa, ja ruoka tuotiin suoraan jurttaan, eli perheen kanssa ei ruokailtu yhdessä. Tämä tosin voi vaihdella eri paikkojen välillä.

Jos on kovin tarkka hygieniasta, niin tällainen reissu voi olla vaikea. Paikalliset eivät peseydy juuri ikinä, eikä jurtat muutenkaan olleet puhtaimmasta päästä. Säästyin kuitenkin vatsaongelmilta kokonaan, vaikka muilla Aasian reissuilla on yleensä ollut jotain ongelmia vatsan kanssa.

Viikon aktiviteetit olivat suhteellisen vähäisiä. Aikaa kului paikasta toiseen siirtymiseen sekä yleiseen häslinkiin mikä liittyy tavaroiden pakkaamiseen ja purkamiseen. Kävin tosin vaeltamassa useana päivänä upeissa aro- ja vuoristomaisemissa. Merkattuja vaellusreittejä ei ollut, mutta ei niitä näissä maastoissa tarvitsekaan. Sen kun suuntaa lähimmälle vuorelle, kiipee sen ylös, ja tulee sen jälkeen toista puolta alas. Jos on aikaa voi kiivetä vielä seuraavallekin vuorelle. Syyskuun puolessavälissä oli ruska-aika, ja puut olivat upean värisiä. Kiertueeseen kuului myös kamelilla ratsastaminen, mikä oli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista. Laulava ja viheltelevä opas oli yksi iloisimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut. Kiertueeseen piti myös kuulua hevosilla ratsastaminen, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Ensi kerralla sitten.

Mongoliasta jäi päällimmäisenä mieleen ihmisten ystävällisyys, iloisuus ja onnellisuus. Näillä ihmisillä ei ole muuta kuin oma perhe, eläimet ja jurtta jossa he asuvat. Toivoa tai mahdollisuuksia erilaisesta tulevaisuudesta ei ole. Silti, tai varmasti juuri siksi, vaikuttaisi siltä kuin heillä olisi kaikkea mitä he tarvitsevat. Miksi meillä länsimaissa on aina niin paljon ongelmia, stressiä ja levottomuutta? On taas aika tarkastella omaa elämää ja miettiä mikä oikeasti tekee minut onnelliseksi. Tämä on matkustamisen suuria rikkauksia. Kun palaat takaisin reissusta asiat ovat niin kuin ennenkin, mutta jokin sinussa on muuttunut, ja se muuttaa kaiken.