Talvinen Helsinki

En ole tässä muiden kiireiden keskellä ehtinyt käymään Suomessa neljään kuukauteen, joten oli aika käydä moikkaamassa perhettä näin tammikuun loppuun. Olin aika shokissa kun istuin taksissa matkalla lentokentältä äitini luokse. Olin ihan unohtanut mitä talvi tarkoittaa Suomessa. Lunta on kaikkialla, ulkona on oikeasti kylmä ja tiet ovat jäässä. Tuntui kuin olisin laskeutunut vähintään Antarktikselle. Vaikka Sveitsissä onkin talvi ja eri vuodenajat, niin kaupungissa lumi tuskin koskaan pysyy maassa vuorokautta pidempään. Eikä ulkona ole oikeasti kylmä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ajattelin mitä sissejä tässä maassa asuukaan. En tiedä miten itse enää sopeutuisin.

Tämä oli lyhyt reissu enkä todellakaan ehtinyt nähdä kaikkia ihmisiä joita olisin halunnut nähdä. En ollut lomalla, vaan tein töitä kotoa ja kävin parissa työhön liittyvässä tapaamisessa. Ehdin kuitenkin nähdä äitiä, veljen perhettä sekä muutaman ystävän. Kävin rannassa kävelyllä nauttimassa aurinkoisesta talvisäästä. Kävin syömässä erinomaista sushibuffetia. Hoidin kauneuttani, joka on niin paljon halvempaa Suomessa kuin Sveitsissä. Ehdin muutamaan otteeseen salille piipahtamaan ettei kunto pääsisi kokonaan rapistumaan (on se kyllä aika rapistunut jo). Käytiin testaamassa minulle uutta ravintolaa Skogulia Jätkäsaaressa. Ja sen jälkeen nauttimassa hienoista näköaloista Clarion hotellin yläkerran baarista.

Talvinen Suomi on ajoittain kaunis mutta myös raaka. Tuntui surulliselta palata takaisin Sveitsiin, mutta tällä kertaa tuntui taas siltä kuin palaisin kotiin. Toimistosta on tullut minulle se kiintopiste nyt kun muuten asun väliaikaisesti siellä täällä. Toimisto on alkanut tuntua tutulta ja turvalliselta. Kai siitä on tullut vähän niin kuin koti minulle.

Aurinkoinen viikonloppu Saas-Feessä

Piti ihan blogista tarkistaa kuinka kauan aikaa sitten tuli käytyä Saas-Feessä viimeksi, ja niinhän siitä olikin kulunut jo kolme vuotta, vaikka se tuntuu eiliseltä. Niin ne vuodet vaan rientää eteenpäin ja tuntuu siltä ettei itse oikein pysy perässä.

Saas-Fee on yksi suosikkipaikkojani Sveitsissä. Rinteet ovat lähes poikkeuksetta hyvässä kunnossa, ihmisiä ei ole liikaa ja kylä on idyllinen. Nyt tammikuun lopussa on yleensä todella hyvä käydä laskemassa kunhan vaan kelit osuu kohdilleen. Hiihtolomalaisia ei ole vielä rinteissä, joten laskin nytkin lähes tyhjissä rinteissä. Myös hotellimajoitusta saa edullisemmin kuin helmikuussa. Yövyimme Hotel Etoile:ssa, jota voin lämpimästi suositella Saas-Feen matkailijoille. Hotellilla oli oma palju, jossa nautimme skumpat laskupäivän jälkeen. Hintaan kuului myös sauna, jonka sai varata yksityiskäyttöön.

Nämä laskuviikonloput ovat oiva tapa irtautua arjesta. Tuntuu kuin olisi ollut pidempäänkin poissa lomalla. 

Kukkia keskellä viikkoa

Tällä viikolla sain tämän ihastuttavan kukkakimpun töistä viisivuotispäiväni kunniaksi. Se on mielestäni ihana sekoitus kaikenlaisia kukkia, sekä hienostuneempia ruusuja että niittykasveja. Pienessä asunnossani se täyttää lähes koko ruokapöydän. Viisi vuotta nykyisen työnatajan palveluksessa tarkoittaa myös lähes viisi vuotta Sveitsissä. Aika rientää, alunperin tulin tänne ajatuksena olla 2-3 vuotta ja todennäköisesti muuttaa takaisin Suomeen sen jälkeen. Jotenkin sitä on tännekin jumittunut, vaikka muutto käy mielessä usein. Bernistä on tullut kotikaupunki siinä missä Espoo oli sitä ennen. Tunnen kuuluvani tänne, vaikken kulttuuria aina ymmärrä enkä varsinkaan kieltä. Mutta siihen on vuosien mittaan tottunut. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä ei voi kukaan tietää, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin olisin juuri siellä missä minun kuuluukin olla.

Laskettelukauden avajaiset Schilthornissa

Berliinin jälkeen sain vierailijan Genevestä kun reissukaverini Fanny tuli käymään luonani pitkäksi viikonlopuksi. Lähdimme suoraan juna-asemalta rinteeseen, toiveena nousta pilvien yläpuolelle ja nähdä aurinkoa. Kohteeksi valitsimme Schilthornin, sillä se on lähirinteistä korkein. Huipulla aurinko paistoi hienosti, ja vaikka meillä ei laskuaikaa lopulta ollut kuin pari tuntia, laskureissu oli kuitenkin ehdottomasti kannattava. Omat sukset olivat tosin huonokuntoiset, ja uusien suksien metsästäminen alkaa heti kun siihen vain löytyy aikaa. Lunta riittää nyt Sveitsissä todella paljon ja lumivyöryjen riski on suuri.Tämän vuoksi myös joitain rinteitä on ollut suljettuna.

Fannyn kanssa kävimme myös Schönbühlin spa:ssa nauttimassa mineraaliveden lämmöstä. Tämä on todella hyvä tapa rentoutua Sveitsissä, kylpylöitä riittää ja vesi on iholle ja lihaksille hyväksi. Suunnittelen tekeväni tästä viikottaisen rutiinin. Alkuvuosi on muutenkin ollut aikaa jolloin olen yrittänyt olla armollinen itselleni ja pitää huolta siitä etten pääse väsymään vaan hemmottelen itseäni säännöllisesti. Pimeän ja kylmän aikaan on tärkeä kuunnella itseään ja ehkä valita hot jooga ulkona lenkkeilemisen sijaan tai kuuma keitto kylmän salaatin tilalle.

Rankka paluu töihin: myyntikokous Berliinissä

Palasin takaisin töihin uudenvuoden jälkeen, jolloin oli vuorossa myyntikokous Berliinissä. Vedin siellä pari esitelmää ja kaikki meni melko hyvin. Oli mukava nähdä kollegoita pitkän tauon jälkeen ja kertoa matkakertomuksia sekä kuulla heidän kuulumisia. Vietimme päivämme hotellissa kokouksissa, mutta yhtenä iltana meillä oli bussikiertue joka vei päänähtävyyksien luo. Tosin tämä kaikki tapahtui pimeässä ja tihkusateessa, Berliini on varmasti enemmän edukseen kesällä.

Täällä pimeydessä ja sateessa tekee joskus hyvää hypätä lentokoneeseen ja nousta pilvien yläpuolelle. Siellä paistaa aina aurinko, se on hyvä muistaa.

Paluu Sveitsiin ja muutto Thuniin

Paluu Sveitsiin oli kylmä ja pimeä, niin kuin voi olettaakin parin kuukauden auringossa oleskelun jälkeen. Vietimme uutta vuotta ystävien kanssa Zürichissä syöden lähi-itä henkisessä ravintolassa. Uudenvuoden päivänä muutin Thuniin airbnb asuntoon. Thun sijaitsee Bernistä n. puoli tuntia kohti Alppeja. Ajattelin että tämä olisi mukavaa vaihtelua, uusi ympäristö ja Alppien läheisyys talvella houkutteli. Airbnb asunto on erittäin pieni, mutta Thunin järven rannalla on kiva lenkkeillä ja keskustaan on vain viiden minuutin kävelymatka. Olin ajatellut että teen töitä kotoa, mutta koska asunto on niin pieni olen kuitenkin tullut toimistolle Berniin. Muutenkin olen huomannut miten paljon elämä pyörii Bernissä, enkä oikein itsekään ymmärrä miksi olen päätynyt Thuniin. Mutta sieltä minut nyt kuitenkin löytää :-)

Matkan viimeinen etappi: Khao Lakin hiekkarannat ja sukellus Similan saarilla

 

Luang Prabangista lensimme Phuketiin, josta jatkoimme Khao Lakiin, joka sijaitsee n. 1.5 tuntia Phuketin lentokentältä pohjoiseen. Emme tienneet Khao Lakista juuri mitään kun päätimme lähteä sinne, syy oli lähinnä sukellus Similan saarilla, joille pääsee Khao Lakin kautta.

Yövyimme viisi yötä uudessa hienossa resort-tyyppisessä hotellissa. Totesimme molemmat heti ensimmäisen yön jälkeen että tällaiset paikat eivät ole meitä varten. Suuret hotellit, paljon lapsia, paljon ihmisiä yleisesti ottaen ja suuret uima-altaat eivät ole juuri koskaan innostaneet. Silti päädyn aika ajoin näihin. Tosin Khao Lakissa ei ollut juuri valinnanvaraa kun teimme varauksen päivää ennen saapumista. Hotelli tajosi kuitenkin ilmaisen aamujoogan rannalla, sillä oli oma hieno autio uimaranta, jossa ei ollut mitään. Lisäksi meillä oli oma pieni uima-allas, josta pääsi suoraan huoneen terassilta. Aamupalalla oli erittäin hyvää banaanikakkua tarjolla. Joten kyllähän täällä aikaansa vietti.

Vuokrasimme skootterit joilla seikkailimme Khao Lakin keskustaan sekä kauempana oleville hiekkarannoille.Skootterilla ajelu melko vilkkailla maanteillä jännitti aluksi, mutta sujui jo loppuviikkoa kohti niin hyvin että kyyditsin jo Fannyakin. Fannylla oli valitettavasti mato varpaassa, joten kävimme sen vuoksi paikallisella lääkäriasemalla tiuhaan tahtiin ensin poistamassa matoa (operaatio joka epäonnistui) ja sen jälkeen puhdistelemassa haavaa.

Myös täällä onnistuimme viettämään monta laiskaa päivää. Kävimme hieronnassa, joimme drinkkejä rannalla, minä uin, kävimme kanootilla rantoja katsomassa jne. Jouluaattona söimme intialaisessa ravintolassa, josta tuli meidän suosikkipaikka.

Similan saarien sukellusretki oli viikon kohokohta. Yövyimme yhden yön veneessä, mutta täällä olisi voinut viettää vaikka viikon. Vene oli todella tasokas ja ruoka oli hyvää. Myös sukellusopettaja oli todella hyvä ja kokenut. Sukelsin neljän hengen ryhmässä jossa kaikki olivat aloittelijoita. Sen vuoksi sukelsimme vain. n. 20 metrissä, joka on enemmän kuin tarpeeksi minulle. Näimme kilpikonnia, pari haita ja koko kasan muita kaloja joiden nimet tiedän vain englanniksi. Reissuun kuului yhteensä kuusi sukellusta, mutta minä jätin väliin auringonlaskusukelluksen ja jäin mielummin nauttimaan siitä veneen kannella. Kolme sukellusta päivässä on melko raskas suoritus kokemattomalle harrastelijalle.

Similan saarilla pääsin vasta kunnolla sukelluksen makuun ja näin jälkikäteen se on se asia joka pyörii eniten mielessä. Olisi päästävä takaisin veteen sukeltamaan. Vedenalainen hiljaisuus ja rauhallisuus sekä sukelluksen tuoma jännitys on juuri sopiva yhdistelmä minulle.

Tämän jälkeen menimme vielä muutamaksi päiväksi lähempänä Phuketia sijaitsevalle Natai Beachille, jossa otimme majoituksen pienestä neljän huoneen hotellista. Tämä oli paljon enemmän meidän tyylinen majoitustapa ja viihdyimme erittäin hyvin. Hotellilta saimme lainaksi omat pyörät, ja hotellinomistaja tuli ensimmäisenä iltana itse pyörällä näyttämään meille mistä löytyi lähin ravintola. 

Päivän vietimme rannalla nauttien kasvohoidosta läheisessä Aleenta Resort Spa:ssa sekä erittäin hyvästä ruoasta saman hotellin ravintolassa. Viimeinen auringonlasku oli upea.

Phuketista lensin vielä Bangkokiin päiväksi, jossa tein viimeiset ostokset ja kauneudenhoidot. Tämän loman oli tarkoitus päättyä aikanaan, ja niin se tekikin. Aika rientää, varsinkin lomalla. Tämä oli minulle ainutlaatuinen tilaisuus ottaa taukoa arjesta ja työstä ja keskittyä omaan hyvinvointiini. Näin kaksi viikkoa Sveitsiin paluun jälkeen voin todeta että tämän loman vaikutus on vielä hyvin vahvasti läsnä. En tiedä vielä kuinka kauan se kestää, aika näyttää. Mutta jotenkin tuntuu siltä kuin olisin itse muuttunut, saanut enemmän varmuutta. Ja sellaisen muutoksen uskon kestävän.

Luang Prabang, maailman paras kaupunki

Jos johonkin Aasiaan pitäisi muuttaa tämän elämän aikana, niin Luang Prabang ei olisi yhtään huono vaihtoehto. Nong Kiawin joogaleirin jälkeen otimme bussin takaisin Luang Prabangiin, jossa meidän piti viettää pari päivää, mutta johon jumittauduimme lähes viikoksi. Pidempäänkin olisi hyvin voinut olla, sen verran paljon tekemistä täällä riitti. Ja vaikkei aina tehtykään mitään niin kaupungin rento meininki oli erittäin puoleensavetävä.

Luang Prabang on täynnä temppeleitä ja munkkeja. Etenkin lapset ovat usein vuoden tai pari munkkeina, sillä he saavat ilmaisen ylläpidon tätä kautta. Kiertelimme ainakin kymmenen eri temppeliä, väsymykseen asti. Munkit keräävät aamuisin almuja asukkailta, mutta tätä emme menneet katsomaan vaikka se turistinähtävyys nykyään onkin.

Läheltä kaupunkia löytyy myös hienoja vesiputouksia mutta emme jaksaneet lähteä katsomaan niitä, tai aika ei vain riittänyt kaikkeen. Lähistöllä on myös upeita vaellusmahdollisuuksia, mutta sitä emme myöskään tällä kertaa tehneet. Mitä sitten teimme? Olen itsekin tätä ihmetellyt. Kävimme tietenkin aamujoogassa, shoppailimme ja kiertelimme yömarkkinoita. Istuimme kahviloissa tuntikausia tekemättä juuri mitään. Kävimme kokkauskurssilla jossa meille opetettiin Laosilaisen ruuan salaisuuksia. Opetimme paikallisille lapsille englantia hyväntekeväisyystempauksen myötä. Ostimme käsityötä pikkuputiikeista. Nautimme hieronnoista jokatoinen päivä.

Siinä se aika menikin. Pari suositusta täälläpäin matkaaville: Tamarind ravintola ja heidän kokkauskurssi, Utopian aamujooga ja Angsana span hieronta.

Poislähtiessä tuli hyvin vahva tunne että palaan vielä tänne. Sen vuoksi ei ollut niin ikävä lähteä. Olisin mielelläni kiertänyt Laosia enemmänkin, mutta sää ei ollut meidän puolella. Kaipasimme takaisin meren läheisyyteen ja minä halusin vielä päästä sukeltamaan tämän reissun aikana. Siksi suuntasimme takaisin Thaimaahan, aurinkoparatiisiin.