torstai 14. joulukuuta 2017

Amsterdamin kautta pikavisiitille Suomeen







Viime viikolla koitti jälleen matka Baselista Amsterdamiin. Se oli nyt viimeinen työmatka tälle vuodelle, ja neljäs kerta Amsterdamissa kuukauden sisään. Onneksi kyseessä oli vain yhden yön reissu, ja pääsin siitä jatkamaan suoraan Suomeen.

Suomessakin on tullut käytyä tämän vuoden aikana niin usein että siitä on tullut uudestaan toinen koti minulle. Suomessa oleskelu ei tunnu mitenkään erityisen kummalliselta. Sinne on aina kiva mennä, ihan niin kuin Sveitsiinkin on aina kiva tulla takaisin.

Tällä kertaa menin Suomeen lähinnä joulunviettoon. En tule menemään Suomeen silloin kun on varsinainen joulu, joten päätimme viettää sitä ennenaikaisesti perheen kesken. Teimme muutamia kalaruokia alkupalaksi, ja pääruuaksi paistoimme karitsaa vihannesgratiinin kera. Jälkiruuaksi oli perinteinen luumurahka. Näilläkin eväillä sai aikaiseksi sellaisen joululle tunnusomaisen ähkyn.

Ehdimme myös viikonlopun aikana viettää tyttöjen perinteisiä pikkujouluja. Kävimme ensin juoksemassa Töölöönlahden ympäri, jonka jälkeen saunoimme, joimme kuohuvaa ja teimme erilaisia kasvo- ja jalkahoitoja. Sitten olikin jo aika laittaa juhlamekot päälle ja suunata Helsingin keskustaan Copas y Tapas ravintolaan syömään. Ravintolasta jatkoimme vielä Belgeen yksille, ja siinä istuskellessa päätimme vielä lähteä katsomaan millainen meno Teatterissa olisi näin pikkujouluaikaan. Meillä ei ole minkäänlaisia VIP kortteja Teatteriin, joten totesimme noin vartin jonottelun jälkeen että tässä tulee vielä menemään jokunen hetki ennen kuin pääsemme sisään ravintolaan. Kävimme vielä katsomassa parin muun paikan jonotilanteen, jonka jälkeen hyppäsimme taksiin ja lähdimme kotiin. En oikein jaksa ymmärtää minkä takia suomalaiset jonottavat kylmässä ja pimeässä että pääsisi johonkin baariin. Kesällä vielä ymmärrän mutta talvella ei minulla ainakaan riitä kärsivällisyys.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Adelbodenissa itsenäisyyspäivää viettämässä





Otin Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi lomapäivän ja lähdin Adelbodeniin laskemaan päiväksi. Keskellä viikkoa rinteissä ei ollut muita kuin eläkeläismiehiä ja minä. Olen huomannut että laskettelu on eläkeläisten keskuudessa erittäin suosittua, varsinkin miesten. He laskettelevat suurissa ryhmissä ja puhuvat kovaan ääneen sveitsinsaksaa.

Ajoin tällä kertaa Lenkin puolelle koska katsoin että siellä olisi enemmän rinteitä auki kuin Adelbodenissa. Paikan päällä selvisikin että alue oli saatu jo niin hyvin auki että Lenkistä pääsi laskemaan Adelbodeniin ja takaisin. Lunta oli rinteissä hyvin ja ne pysyivät auringosta riippumatta hyvässä kunnossa koko päivän. Totesinkin että olosuhteet laskemiseen ovat usein olleet parhaimmillaan joulukuussa kun kohdalle sattuu aurinkoinen päivä. Olin ottanut termariin teetä mukaan ja istuskelin auringossa nauttien upeista maisemista. Kyllä ne aina toimiston maisemat voittaa.


torstai 7. joulukuuta 2017

Kauden avaus Grindelwaldin Firstissä









Runsasluminen alkutalvi houkutteli rinteisiin jo joulukuun alussa. Kauden avauskohteeksi valikoitui Grindelwald, ja tarkemmin ottaen First, johon tein päiväreissun viime sunnuntaina suomalaisen ytäväperheen kanssa. Keli oli todella hieno, joskin hieman kylmä etenkin huipulla. Rinteet olivat melkein tyhjillään, uskoisin että suurin osa ihmisistä suuntasi Grindelwaldin pääalueelle, niin ainakin autoista päätellen. Firstin alue on aika pieni, nyt alkutalvesta laskimme oikeastaan viittä rinnettä koko päivän. Ei se tosin menoa haitannut, päiväreissuksi ihan tarpeeksi laskettavaa. Tänne olisi tarkoitus tulla offarikurssille parin viikon päästä, onneksi koko ensi viikoksi on luvattu lunta.

Olin yhtä innokas laskureissusta kuin pieni lapsi joka näkee lunta ensimmäistä kertaa. Voin taas todeta kuinka onnekas olen että saan asua lähellä vuoria. Nyt on koko talvi edessä ja muutama laskureissu onkin jo valmiiksi suunniteltuna.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Maa valkoisena, taivas sinisenä - Suomi 100 vuotta


Tänä vuonna ensilumi satoi Berniin pari viikkoa sitten, marraskuun lopussa. Lumi myös pysyi maassa yllättävän kauan, ja on sitä vieläkin siellä täällä. Vuorilla lunta on myös tullut, ja useat hiihtokeskukset olivat auki jo marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Yleensä Berniin satava lumi jää maahan korkeintaan muutamaksi päiväksi ja sulaa sitten pois.

Tänään Suomi täyttää sata vuotta. Otin juhlan kunniaksi vapaapäivän töistä ja lähden Adelbodeniin laskemaan. Luvassa on hieno aurinkoinen päivä. Illaksi menen kiipeilemään, kun kiipeilyn jatkokurssi alkaa. Sillä olisi tarkoitus käydä läpi etenkin turvallisuuteen liittyviä juttuja. Alunperin suunnitelmissa oli mennä Bernin suomalaisten naisten kanssa ulos syömään ja juhlia Suomea, mutta nyt urheilu veti pidemmän korren. Olisin tosin halunnut olla Suomessa tänään juhlimassa tätä suurta päivää läheisten kanssa yhdessä, mutta ulkomailla asuessa se ei aina ole mahdollista. Ensi viikonloppuna menen kuitenkin jälleen Suomeen, ja nostan silloin maljan Suomen kunniaksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Työmatkalla Etelä-Irlannissa







Viime viikko vierähti työmatkan merkeissä Irlannissa. Suoraan sanottuna minua ei huvittanut lähteä tälle matkalle kovinkaan paljoa. Olin matkustanut jo ties kuinka monta viikkoa Amsterdamiin ja olisin mielelläni viettänyt aikaa ihan vain toimistolla istuen. Lisäksi jouduin lähtemään tälle matkalle jo sunnuntaina, joten viikonloppu jäi lyhyeksi. Ennakkoajatukset Irlannista marraskuussa olivat sateiset ja synkät.

Lensin Dubliniin, ja vietin yhden yön lentokenttähotellissa. Aamulla paikalliset kollegani noutivat minut autolla, ja lähdimme siitä kiertämään Etelä-Irlantia asiakkaita tapaillen. Vietimme yhteensä kolme päivää tien päällä ja yövyimme Kerryssä ja Corkissa.

Matka olikin yllättäen todella mukava työmatkaksi. Seura oli ihan mahtavaa, joka tietenkin vaikuttaa asiaan vahvasti. Lisäksi kelit olivat keväiset, joskin vähän kylmät. Onnistuin jopa käymään aamulenkillä Kerryssä joen vartta pitkin seikkaillen. Iltaisin kävimme syömässä ja juomassa paikallisissa pubeissa. Tämän reissun jälkeen päätinkin pitää vähän aikaa alkoholitonta linjaa.

Taas yksi osoitus siitä kuinka asioita ei kannattaisi etukäteen liiemmin pelätä tai analysoida. 

maanantai 4. joulukuuta 2017

Michael Kiwanuka Stuttgartissa



Ihan aluksi täytyy pahoitella pitkää blogitaukoa, minulla on jälleen ollut vaikeuksia kuvien lataamisen kanssa, mutta nyt onneksi tuntuu taas pelittävän.

Tämä päivitys on oikeastaan jo pari viikkoa vanha. Kävin Stuttgartissa Michael Kiwanukan konsertissa yhtenä sunnuntai-iltana. Ajoin ensin kesärenkailla läpi lumisen etelä-Saksan ja hotellille saavuttuani kävin jalkahoidossa sekä hotellin ravintolassa syömässä. Siitä hyppäsin taksiin suuntana Mercedes Benz Arena ja Kiwanukan konsertti.

Olen kuunnellut Kiwanukaa koko syksyn, lähes kyllästymiseen asti. Jos et ole vielä kuunnellut hänen musiikkiaan, suosittelen ehdottomasti antamaan hänelle mahdollisuuden. Upea ääni, hyvät sanoitukset ja tarttuvat melodiat.

Konsertti oli hienoinen pettymys, ensin esiintyi outo naisartisti lähes tunnin ajan, sen jälkeen tehtiin soundcheckiä tunnin ajan. Kiwanuka aloitti soittamisen vasta klo 22 illalla. Loppukonsertista olin jo aika väsynyt, ja niin kuin konsertissa aina, kotiin lähteminen tuntuu vaikealta. Taksia ei saanut mistään, enkä ollut ihan varma miten päästä takaisin hotellille. Seurasin muita ihmisiä ja hyppäsin sattumanvaraisesti johonkin bussiin. Päädyin kuitenkin juna-asemalle ja pääsin junalla takaisin hotellille. Aamulla oli herätys ennen klo 5 aamulla, jotta ehtisin ennen aamuruuhkia Baselin ohi ja pääsisin ajoissa töihin.

Ei ehkä koko vaivan arvoinen reissu, mutta tulipa tehtyä. Nämä on sarjassa juttuja joita teen vain jotta en voisi katua että en tehnyt.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Päiväni murmelina


Minulla on uuden työn myötä säännöllisesti asiaa Amsterdamiin. Nyt sattui kolme työmatkaa Amsterdamiin peräkkäisinä viikkoina. Lennän tiistaina illalla Baselista EasyJetillä Amsterdamiin, josta hyppään lentokenttäbussiin joka vie minut Hoofddorpissa sijaitsevaan Novoteliin yöksi. Seuraavana päivänä on kokouksia toimistolla, jonka jälkeen lennän taas EasyJetillä kotiin. Viimeisellä viikolla vietän yhden päivän enemmän Hoofddorpissa.

Hoofddorp sijaitsee ihan Schipholin lentokentän lähettyvillä, ja siellä on sijainnin vuoksi erittäin paljon yrityksiä. Iltaelämää Hoofddorpissa ei ole, jos sitä kaipailee niin täytyy hypätä junaan ja mennä Amsterdamin keskustaan. Tosin minulla ei työpäivän jälkeen ole enää energiaa mihinkään muuhun, joten tyydyn usein Novotelin ravintolaan tai baariin. Usein täällä on muitakin kollegoita joiden kanssa voi istua iltaa.

Vaikka nämä ovat lyhyitä työmatkoja, niin 2-3 iltaa viikosta poissa kotoa on yllättävän paljon. Jäljelle jääville päiville kun yrittää mahduttaa kaiken muun, niin tuntuu ettei päivässä ole tarpeeksi monta tuntia. Minun kohdallani tämä on ehkä vähän omaakin syytä kun on niin paljon ohjelmaa itselleen järjestänyt. 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Marraskuun ajanvietettä kiipeilykurssilla


Olin tänä vuonna pelännyt marraskuuta jotenkin tosi paljon. Mielessä oli varmaan viime vuoden marraskuu joka tuntui jotenkin todella vaikealta. Marraskuu on kuukausista ikävin Sveitsissä, täällä on usein sateista eikä lumesta ole vielä tietoakaan. Harrastukset jäävät vähemmälle kun vuorilla ei voi oikein vaeltaa tai pyöräillä ja laskettelukausi ei ole vielä alkanut.

Ilmoittauduin siis kiipeilykurssille Bernissä sijaitsevaan O'Bloc halliin marraskuun kaamosta paetakseni. Olen nyt kiipeillyt kesän ja syksyn aikana joitakin kertoja ja olen ollut todella innoissani tästä uudesta harrastuksesta. Pieni jännitys tuo mukavaa adrenaliinia vaikka kyseessä onkin todella turvallinen laji.

Alkeiskurssille oli minun lisäkseni ilmoittautunut 6 muuta naista. Aika yllättävää itse asiassa että kaikki olivat naisia, mutta mietin että tämä johtuu varmaan kurssin nimestä - miehet eivät ehkä halua myöntää olevansa aloittelijoita. Kurssikavereistani kaikki olivat jo kiipeilleet jonkin verran, joku oli esim. kiipeillyt 20 vuotta sitten ja halusi nyt aloittaa uudestaan, toinen oli boulderoinut ja halusi nyt alkaa kiipeilemään. Ohjaajamme oli todella taitava ja hyvä, jaksoi jopa selittää minulle erikseen englanniksi ellen ymmärtänyt jotain.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi boulderoinnin perusteita sekä opimme varmistamaan toisiamme. Ensi kerralla olisi tiedossa kiipeilytekniikkaa sekä solmujen tekemistä, ja viimeisellä kerralla kiipeilemme itsenäisesti. Kurssin hinta oli mielestäni Sveitsin mittapuun mukaan todella maltillinen, ainoastaan 140 chf kuudesta tunnista.

O'Bloc on mielettömän hieno kiipeilyhalli (en kyllä ole montaa muuta nähnyt, täytyy myöntää), jossa korkein seinä on 19 metriä. Boulderointipaikkoja on viidessä eri kerroksessa, lapsille on omat alueet ja myös ulkona on sekä boulderointi että kiipeilypaikkoja. Lisäksi täällä on tosi viihtyisä kahvila jossa voi vaikka nauttia oluen kiipeilyn jälkeen. Ainoa ongelma täällä on väkimäärä, niin kuin kuvasta näkyy. Tämä muuttuu tietenkin kesällä kun tämä porukka ryntää vuorille.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Jälleen viikko Suomessa





Eihän siitä olekaan kuin kuukausi kun kävin viimeksi Suomessa, ja nyt oli taas aika tulla työmatkalle kotimaahan. Uudessa työssä on tosiaan se hyvä puoli että olen vastuussa myös Suomen myynneistä, joten matkoja Suomeen on nyt useamman kerran vuodessa.

Marraskuu ei ehkä ole se kaikkein imartelevin kuukausi Suomessa, mutta eihän se ole sitä Bernissäkään. Muutamana päivänä aurinko jaksoi pilkottaa, tosin ollessani töissä. Suomessahan päivät ovat niin lyhyitä tähän aikaan vuodesta ettei ulos ehdi valoisaan aikaan ollenkaan, paitsi viikonloppuna.

Päivät täyttyivät siis pääosin töistä ja erilaisista kokouksista. Joukkoon mahtui kuitenkin myös lenkkejä ystävien kanssa, BasBas viinibaariin tutustumista, äidin syntymäpäivien viettoa ja paljon muuta.

Päivät menevät nykyään niin nopeasti että ehdin just todeta että olen herännyt ennen kuin on jo aika mennä nukkumaan. Tämän takia onkin entistä tärkeämpää nauttia jokaisesta hetkestä ja eläytyä siihen kuin se olisi se viimeinen. Ihan niin kuin tuossa kuvaamassani taulussa todetaan.

Kuntosalini Bernissä




Olen käynyt enemmän tai vähemmän treenaamassa samalla salilla jo parisen vuotta. Unik training muutti uusiin tiloihin viime kesänä, ja nyt sali on todella avara ja tilava. Samalla tuntivalikoima laajeni ja tiloihin rakennettiin myös erillinen joogasali. Treenaan edelleen pari kertaa kuussa myös personal trainerin kanssa, joka on ollut todella motivoivaa silloin kun ei muuten huvittaisi treenata. Hän on myös auttanut minua erillaisten kipujen ja rasitusvammojen kanssa.

Unik training salilla keskitytään funktionaaliseen treeniin eli toiminnalliseen harjoitteluun. Tämän harjoittelun tarkoituksena on tukea päivittäistä liikkumista. Teemme paljon harjotteita kehon omalla painolla, käyttäen joskus kahvakuulia ja TRX nauhoja. Treeni keskittyy etenkin keskivartalon hallintaan ja tasapainon parantamiseen. Tosin unik trainingissa on myös tarjolla esim. nyrkkeilyä, joka on todella kivaa vaihtelua tavalliselle treenille. Naisille suunnattu bootycamp, jossa keskitytään nimen mukaisesti pakaralihaksiin on myös suuressa suosiossa.

Voin lämpimästi suositella salia kaikille Bernissä asuville!