Münchenissä käymässä

Bloginkirjoitus on jäänyt valitettavan vähälle tänä kesänä. Ehkä tuntuu siltä ettei niin paljon ole tapahtunut että olisi jotain mistä kirjoittaa. Lähinnä kesä meni mökillä tai kotona töissä. Lomaa oli yhteensä parin viikon verran. 

Kävimme elokuussa Münchenissä auto-ostoksilla. Lähteminen oli tietenkin riski kun matkustusrajoituksia tulee ja menee, mutta päätimme kuitenkin lähteä. Lensimme Helsingistä Müncheniin lähes tyhjällä Finnairin lennolla. Tarkoitus oli ostaa auto samana päivänä ja lähteä ajamaan takaisin Suomeen Baltian kautta. Matkalla kuitenkin huomasimme että Puolasta tultaessa joutuu kahden viikon karanteeniin, joten päätimme ottaa autolautan Travemündestä Helsinkiin.

Autoa saimme lopulta odottaa viikonlopun yli, joten varasimme airbnb asunnon keskustasta ja kävimme vuorilla päivisin vaeltamassa. En ollut ymmärtänyt että etelä-Saksasta on niin kauniita alueita, ihan kuin olisi ollut Italian järvialueilla. Iltaisin kävimme kaupungilla syömässä, ja tapasimme myös koulukaverini joka asuu Münchenissä. 

Maskin käyttö oli Saksassa arkipäivää, kaikkialla sisätiloissa on maskipakko. Siihen tottui melko nopeasti, ja oikeastaan se tuntui turvallisemmalta kun kaikilla oli maski. Esimerkiksi kaupoissa käynti ei ollut mitenkään ahdistavaa.

Autolauttamatka meni muuten hyvin, mutta ihmettelen ettei laivaan tultaessa tai siitä poistuttaessa Suomessa ollut mitään tarkastusta mistä ihmiset ovat tulossa. Tämä taisi tosin muuttua pari päivää meidän saapumisen jälkeen. Ihmettelin myös että ainoa illallisvaihtoehto oli buffet ruokailu. 

En olisi lähtenyt ihan vain muuten vaan lomailemaan korona-aikaan, mutta auton haku oli hyvä tekosyy lähteä ulkomailla käymään. Ei sitä käy kieltäminen ettei matkustaminen virkistäisi mieltä.

Nuuksiossa lasten kanssa

 

Blogin kirjoittaminen on pahasti jäänyt tänä kesänä, toivottavasti saan siihen muutosta syksyn koittaessa. Nämä Nuuksion kuvat ovat jo ainakin kuukauden takaisia, silloin kun aurinko oli vielä korkealla. Nyt huomaa jo selkeästi myöhäiskesän saapuneen sekä auringon korkeudesta että ilman kosteudesta. Syksy on yleensä minulle tervetullutta aikaa lämpimän kesän jälkeen. Nautin kynttiöistä, sienestysretkistä ja takkatulen äärellä istumisesta.

Mutta takaisin keskikesään ja Nuuksioon. Lähdin siis veljeni lasten kanssa viettämään päivää Nuuksioon. Koronan vuoksi olemme nähnett vähän harvemmin tänä kesänä, ja olikin ihan mahtavaa viettää aikaa kolmistaan. Kävimme Haukkalammella grillailemassa ja katsomassa "suurta metsää". Hienosti lapset jaksoivat kävellä monta tuntia. Tämän jälkeen kävimme vielä jätskillä Haltian terassilla sekä lähistöllä uimassa. 

Kokemuksia Hetta-Pallas vaelluksesta

Korona-aikana on mietittävä hieman uudelleen mitä sitä lomallaan tekisi. Hankin joitain vuosia sitten kunnon vaellustarvikkeet Karhunkierrosta varten ja ajattelin silloin tekeväni joka vuosi sen jälkeen ainakin yhden kunnon vaelluksen. Tänä vuonna vuorossa oli Hetta-Pallasreitti naisporukalla.

Lähdimme matkaan juhannuksen jälkeisellä viikolla. Helsingistä ajoimme yhteen putkeen Enontekiöön, matka kesti n. 14 tuntia. Yövyimme Hetan Kota nimisessä paikassa, joka oli erinomiainen, sillä heidän puolestaan hoitui kuljetus seuraavana aamuna reitin lähtöpaikalle sekä myös auton siirto Pallakselle.

Vaelsimme tätä 55 km:n reittiä yhteensä 4 päivää. Reitin olisi voinut kulkea myös kolmessa päivässä, mutta halusimme ottaa rauhallisesti ja nauttia luonnosta. Telttailimme parina yönä ja yhtenä yönä yövyimme autiotuvassa. Autiotuvissa oli yleisesti ottaen paljon tilaa kokata ja yöpyä, ehkä koronan vuoksi niissä oli tyhjää vaikka reitillä muuten oli jonkun verran porukkaa.

Reitti oli todella hieno ja myös monipuolinen. Keskivaiheessa oli myös sauna, josta oli uintimahdollisuus järveen. Tämä oli erinomainen paikka päästä peseytymään.

Pallaksella yövyimme vielä Lapland Hotel Pallaksella ennen kuin jatkoimme matkaa seuraavana aamuna kohti Helsinkiä. Tämä oli siis aika pikamatka Lappiin, mutta kokemus oli silti jälleen uskomattoman hieno. Lapissa on taikaa ja toivon ehdottomasti pääseväni kokemaan sen taas uudestaan viimeistään ensi vuonna.

Juhannus Iniössä

Juhannusta vietimme tänä vuonna ystävien kanssa Iniössä ulkosaaristossa. Säät olivat mitä mahtavimmat, lämmintä riitti telttamajoituksesta huolimatta. Päivät kuluivat puutöitä tehden, saunoen, grillaillen ja uiden. En olisi millään malttanut lähteä kotiin. Mietin jopa itse saaren ostamista naapurista, sillä olen aina haaveillut mökistä meren äärellä. Tällä kertaa se haave jäi toteuttamatta, mutta ehkä jonain päivänä.

Lähdimme myös souturetkelle saaren ympäri, ja tottakai moottori leikkasi kiinni juuri kun pääsimme puoliväliin. Siinä sitten soutelimme keskiyön aikaan takaisin mökille. Onneksi oli lämmintä ja tyyntä, joten mitään merihätää ei ollut.

Tällaisia kesäpäiviä saisi mielellään vielä tulla lisää tänä vuonna, vaikka nyt hetkellisesti nautinkin sateisemmista keleistä.

Koulun päättyminen ja muuta kivaa

Alkukesästä tapahtui paljon, sain koulun vihdoin päätökseen ja täytin 40 vuotta. Koulun päättyminen oli suuri helpotus, vaikka online valmistujaiset olivatkin pettymys. Päättäjäisseremonian jälkeen kävimme rannassa juomassa pari lasia skumppaa ja siinä se sitten oli. Vapaus oli edessä. Nautin koulun jälkeisestä vapaa-ajasta sekä siitä että saan mieleni mukaan valita mitä kirjoja luen. Olen todella kiitollinen kaikista niistä uusista ystävistä joita koulun myötä tuli, sekä tästä uudesta lukuinnosta.

40-vuotisjuhlat olivat tänä vuonna hillityt, kävimme Karusellin terassilla muutaman kaverin kanssa. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta me istuimme siellä puoli päivää ja iltaa. Nyt tuntuu jo oikeasti hieman keski-ikäiseltä. Olen kuitenkin varma että hyviä vuosia on vielä edessä, ja nautin jokaisesta päivästä ehkä hieman enemmän kuin aikaisemmin. Elämä on tässä ja nyt.

Kävimme myös Imatralla kiipeilemässä yhden viikonlopun, nukkuen autossa. Tämä oli ensimmäinen kunnon reissu johonkin pitkään aikaan, jos ei mökkeilyä lasketa mukaan. Takaisin tullessa tuntui kuin olisi ollut poissa ikuisuuden. Rakastan metsässä oleskelua, aamu-uinteja ja retkiruuan laittamista. Olisin aina jossain telttailemassa tai luonnossa istuskelemassa jos se olisi mahdollista.

Mökillä Tammisaaressa on tullut vietettyä jonkun verran aikaa, erityisesti jäi mieleen yksi viikonloppu alkukesästä jolloin oli lämmin ja aurinkoinen keli. Kävimme uimassa Kolaholmenin rannassa, Tammisaaressa terassilla syömässä pizzaa ja muuten vain otimme rennosti. Näitä viikonloppuja jolloin ei oikein tapahdu mitään on ihana viettää nyt koulun päätyttyä.

Kevään ja alkukesän kuvia

Viikot vain hävisivät keväällä jonnekin. Kelit olivat upeat suurimmaksi osaksi. Tein paljon kouluhommia ja töitä, todella paljon. Aloitin uudet työt meidän firman kliinisen diagnostiikan puolella. Olen iloinen uusista haasteista, mutta olo on myös hieman haikea vanhojen töiden jäädessä taakse. Etenkin nautin nyt siitä että teen työtä jolla oikeasti on merkitystä, sillä työsktentelen koronatestien parissa. Kehitämme ja myymme koronatestejä, ja koska olen ollut diagnostiikan alalla jo kauan olen nyt tyytyväinen siihen että tiukan paikan tullen voin olla jotenkin avuksi.

Korona-ajan puuhastelua

Olen ollut jo 2.5 kuukautta Suomessa ja pikkuhiljaa hiipii jo se ajatus että pitä miettiä asumissuunnitelmat syksyksi kun palaan Berniin. Aika menee älyttömän nopeasti kun juuri mitään ei tapahdu. Olen tehnyt töitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Minut siirrettiin koronatestien markkinointitiimiin, jossa vastaan meidän korontestin tuomisesta markkinoille sekä myyjien koulutuksesta. Siinä on riittänyt hommia, ja kaikki työt ovat enemmän kuin kiireellisiä. Siinä välissä on ehtinyt myös tehdä koulun viimeisiä tehtäviä, pohtien omaa elämää ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen kuka nyt olen. Aika raskasta pohtimista, mutta myös erittäin hyödyllistä. Aina omiin tarinoihin itsestään ei kannata uskoa.

Kävin myös poimimassa korvasieniä, joita löytyi mökkimetsästä. En ole aikaisemmin näitä poiminut koska niiden myrkyllisyys on epäilyttänyt. Mutta niistä tuli ryöppäämisen jälkeen oikein hyvä pastakastike. Innostuin myös leipomaan pitkästä aikaa, ja olen tehnyt leipää eri reseptejä kokeillen jo pari kertaa.

Vappu meni koulutöiden parissa, välillä yksin kaivarin rantoja pitkin kävellen. Joitain juhlijoita siellä näkyi, mutta erittäin rauhallista menoa. Huomaan jo kaipaavani ystäviä ja sitä sosiaalista elämää jota minulla oli ennen tätä kaikkea. On tietenkin kiva puhua puhelimessa, mutta ei se kaikkea pysty mitenkään korvaamaan. 

Suomeen koronaa pakoon

Lähdin jo maaliskuun alussa ajamaan kohti Suomea koska aavistin että rajoja voidaan alkaa sulkemaan, enkä halunnut jäädä Sveitsiin n.s. ansaan. Tarkoitus oli muutenkin tulla huhtikuun puolivälissä Suomeen, joten aikaistin lähtöä hieman. Harmitti, sillä minulla oli todella kiva asunto vuokrattuna Bernissä ja tuntui etten ollut ehtinyt viettää kunnolla aikaa Sveitsissä kaikkien matkojen vuoksi. Ajoin ennätysvauhtia Suomeen, yhden pysähdyksen taktiikalla. Yövyin jossain Hampurin ja Hannoverin välissä pienessä hotellissa ja jatkoin aamuvarhain Tukholmaan ja siitä lautalla Turkuun. Ruotsinlaiva oli ehkä viimeinen paikka jossa olisin halunnut tässä tilanteessa olla, mutta vaihtoehto ajaa pohjoisen kautta tuntui vähän liian rankalta. Piilouduin siis hyttiin ja desinfioin ihan kaiken mahdollisen.

Tulin sen verran ajoissa Suomeen etten joutunut karanteeniin, mutta olen vapaaehtoisesti ollut näkemättä juuri ketään. Onneksi töitä ja koulua on riittänyt niin paljon että tekemistä on ollut koko ajan. Vuokralaiseni on jäänyt Kreikkaan jumiin eikä päässyt hakemaan tavaroitaan asunnostani, joten pakkasin hänen tavarat kellariin säilytykseen ja siivosin kämpän omaan käyttöön. Kesämökki muuttui myös kevätmökiksi, ja olen käyttänyt sitä ahkerasti. Täällä minulla ei ole sosiaalisia kontakteja ja nautin enimmäkseen eläinten tarkkailusta. Niitä tuntuu tänä vuonna riittävän enemmän kuin koskaan aikaisemmin, hyvä niin.

Aloitin lenkkeilyn koska alkoi tuntumaan että jaksaminen ja stressinhallinta ei ollut kunnossa kun kunnon hikiurheilu puuttui. Siitä olenkin saanut hyvin puhtia ja hyvää oloa. Aloitin 3 km:n lenkeillä jotka nekin tekivät tiukkaa. Siitä olen pikkuhiljaa kasvattanut matkaa, ja nykyään juoksen 5 km ehkä 5 kertaa viikossa, aina kun ehtii ja jaksaa. Lisäksi joogaan päivittäin. Minusta on vanhemmiten tullut armollinen liikkuja, kuuntelen omaa kehoa ja urheilen sen jaksamisen mukaan. Tämä vaihtelee paljon päivästä toiseen.

Työmatkojen peruuntuminen hamaan tulevaisuuteen ei minua harmita, olen kuitenkin pohjimmiltani sitä mieltä että niitä pitäisi ympäristön vuoksi välttää viimeiseen asti. Myös muu toimeettomuus ja sosiaalisten kontaktien puuttuminen ei ole minuun kovin paljon vaikuttanut. Ehkä kaipasin taukoa hektisestä elämästä ja tämä tuli kuin tilauksesta. Tosin ajatus että tämä voi jatkua vielä vuosia tuntuu vaikealta. Ja olisihan se kiva nähdä kavereita vappuna.

Toivottavasti te olette pysyneet terveinä ja positiivisina vaikeista ajoista huolimatta!

Viimeinen työmatka vähään aikaan

Vaikka koronavirus oli jo kovaa vauhtia leviämässä Italiassa, oli minulla silti vielä edessä työmatka Bostoniin. Kyseessä oli sisäinen kokous ja ihmettelin itse että se vielä järjestettiin. Tämä oli helmikuun viimeisellä viikolla, jolloin matkustusrajoituksia oli vielä harvalla yrityksellä. Päätin itse että halauksien sijasta kättelen kollegoita. Aiheutin sillä paljon pahennusta. Parin päivän kuluttua myös meille tuli matkustuskielto, mutta kotiin pääsimme kuitenkin matkustamaan.

En tiedä milloin on seuraavan työmatkan aika. On ollut rauhoittavaa olla paikallaan eikä ryntäillä ymäriinsä. Toivottavasti matkoja olisi myös tulevaisuudessa vähemmän.

Lisää lomailua

Blogin kirjoittaminen on pahasti jäänyt vaiheeseen koronan keskellä. Tuntuu kuin helmikuun lomasta olisi ikuisuus, se on kuin toista aikaa. Silloin kun kaikki oli vielä normaalisti. Kävimme Zermattissa laskettelemassa koulutiimin kanssa, ulkona syömässä ja jopa yökerhossa. Siitä Söldeniin laskettelemaan Suomesta tulleiden ystävien kanssa. Söldenissä kövimme myös Obergurgl ja Hochgurgl nimisissä paikoissa, ehdottomasti testaamisen arvoisia! Siitä vielä Ticinoon vaeltamaan ja nauttimaan keväisistä päivistä. Lämpötila oli useana päivänä jo 20 asteen paikkeilla. Onneksi ehti edes vähän nauttia upeista laskettelupäivistä ennen kuin keskukset menivät kiinni.