maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kesäviikonloppu Helsingissä





Kyllä meitä suomalaisia on tänä kesänä ja keväänä hemmoteltu. En muista että olisi koskaan ollut niin hienot kelit kuin mitä nyt on ollut. Ilmankos elämä on tuntunut helpommalta ja kevyemmältä kuin talvella.

Viikonloppu meni jälleen liian nopeasti, niinhän ne aina menevät. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja tuntui että vaikken mitään erikoista tehnytkään, sain kuitenkin paljon aikaiseksi. Oli jalkahoitoa, lounasta Iston ja Erikan kanssa, veljen perheen näkemistä, hautausmaalla käyntiä, asuntoesittelyä, niin ja häät. Lähdin ex-tempore mukaan Annan kaverin häihin aveciksi. Juhlat olivat Flying Dutch-laivalla Hakaniemen sillan kupeessa. Söimme, joimme ja tanssimme ihanaa kesäiltaa ja -yötä. Jatkoille mentiin Siltaseen. Opin flossaamaan, eli tanssimaan niin kuin ymmärtääkseni kaikki nuoret tanssivat tänä päivänä. Sain jopa kehuja että teen sen tyylillä, ehkä en ole sittenkään niin vanha vielä :-)

Keskustelimme hetkessä elämisestä, tulevaisuutta ei kannata paljon miettiä koska kaikki on epävarmaa. Menneitä ei saa mitenkään takaisin vaikka kuinka haikailisi niiden perään. Ainoa hetki mikä meillä oikeasti on, on juuri tämä hetki, tämä sekunti. Näillä mietteillä uuteen viikkoon!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Pitkiä päiviä työmatkalla Milanossa






Maanantaina oli jälleen aika hypätä koneeseen ja lähteä työmatkalle. Tuntui etten ollut yhtään ehtinyt viikonlopun aikana palautua jenkkireissusta, ja taas olisi pitkiä työpäiviä luvassa. Miten matkustaminen nykyään tuntuukin niin vastenmieliseltä ja raskaalta? Ei siis lomamatkat, mutta työmatkat. Ehkä se tarkoittaa myös sitä että olen tällä hetkellä ainakin jokseenkin tyytyväinen elämääni Suomessa, enkä siksi haluaisi olla poissa. Työmatkat sekoittavat aina arjen, ja esim. treenaaminen ja ruokavalio kärsivät.

Lähdin aamulla klo 8 koneella Milanoon, tarkoittaen että heräsin klo 3:30. En ole oikein koskaan pystynyt nukkumaan kunnolla jos minulla on aikainen lento tiedossa. Milanossa kävimme konferenssissa työkaverini kanssa. Onneksi konferenssin anti oli melko hyvä, joten ainakaan tämä ei ollut n.k. hukkareissu.

Illalla kävimme kävelyllä Milanon keskustassa, lähinnä pyörien Duomon ympäristöä. Kävimme syömässä ja tottakai jäätelöllä. Italiassa jäätelöt aina näyttävät paremmilta kuin maistuvat. Tuli jälleen mieleen että ensi kerralla Bernissä käydessä pitää muistaa käydä Gelateria di Bernassa, niillä on parhaimmat jäätelöt mitä olen ikinä maistanut.

Kotimatka oli ukkosmyrskyn vuoksi pahasti myöhässä, koneen piti laskeutua klo 23 Helsinkiin, mutta pääsimme laskeutumaan vasta klo 1:30. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että päästiin turvallisesti perille, eikä väsymys edes kauheasti painanut. Tuo alimmainen kuva on otettu koneesta Helsingin yllä puoli kahden maissa yöllä. Tähän vuodenaikaan ei vain tule kunnolla pimeää.

Nyt on onneksi parin viikon tauko ennen seuraavaa työmatkaa :-)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

38-vuotta täyteen


Tällä viikolla vietin 38-vuotis syntymäpäiviäni, 40 vuotta lähestyy huimaa vauhtia. Silti olo on nuorempi kuin vuosiin. Kai se ikä on jokseenkin myös pään sisällä. Vietän tällä hetkellä aika terveellistä elämää. Töistä tai muustakaan ei ole liikaa stressiä, syön useimmiten hyvin ja liikun melko paljon. Sosiaalinen elämäkin on saanut ihan uuden vaihteen Suomeen tulon myötä. Tottakai vuodenajallakin on tähän suuri vaikutus.

Vuoteni 37-vuotiaana ei ollut mitenkään helppo, ehkä tästä vuodesta tulisi jos ei helpompi, niin ainakin erilainen. Vietin syntymäpäiviäni muutaman vanhan koulukaverin kanssa, söimme ja etenkin joimme kotonani ja lähdimme vielä Teatteriin tanssimaan. Oli ihanaa seistä yläkerran terassilla klo 23 yöllä ja ihailla Helsingin lähes yötöntä yötä. Tanssimme kunnes jalat olivat kipeät ja oli pakko lähteä kotiin. En muista koska olisin viimeksi tanssinut niin paljon, kai siitä on vuosia.

Toivottavasti ei jäänyt kesän viimeiseksi kerraksi!

torstai 7. kesäkuuta 2018

Pitkästä aikaa jälleen Portlandissa



Täytyi ihan blogista tarkistaa koska olin viimeksi Portlandissa käymässä, ja niin siitä vaan on kulunut yli vuosi aikaa. En tiedä mihin vuodet vierivät, mutta tuntuu siltä kuin olisin ollut täällä eilen.

Lensin maanantaina Reykjavikin kautta Bostoniin, josta jatkoin matkaa Portlandiin bussilla. Olen yleensä vuokrannut Bostonista auton ja ajanut parin tunnin matkan Portlandiin, mutta koska kollegallani oli auto käytössä määränpäässä, päätin että bussi olisi parempi tapa matkustaa. Matkaan kului yhteensä melkein 20 tuntia, bussimatka on aina oma pikku seikkailunsa lentojen lisäksi. Saavuin hotellille puolenyön aikaan, eli klo 7 aamulla Suomen aikaan. Onneksi nukuin todella hyvin aamuun asti ja olin pirteänä toimistolla.

Asumme tällä kertaa tylsässä hotellissa kauppakeskuksen vieressä siksi että kollegani kerää Hiltonin pisteitä. Hieman masentaa tietää että olen tulossa takaisin tähän samaiseen hotelliin jälleen heinäkuussa. Yleensä juoksumaastot ovat olleet hienot joko metsässä tai meren rannalla, mutta tällä kertaa jouduin kiertämään toimistomme teollisuusaluetta jotta saisin edes jotain liikuntaa. Vaikeimmat matkat oman hyvinvoinnin kannalta ovat nämä jenkkimatkat, joissa aikaerot ovat suuret ja ruokavalio yleensä epämääräinen.

Kala ja erilaiset merenelävät ovat Maine:ssa parhautta, ja kävimme testaamassa minulle uutta Dimillo's:in ravintolaa Portlandin satamassa heti tiistai-iltana. Söin jälleen kampasimpukoita, jotka ovat ehdottomia suosikkejani. Ruoka oli erinomaista, joskin rasvaista ja suolaista. Toisena iltana kävimme syömässä sushia, joka myös oli todella hyvää vaikka ravintola sijaitsikin ostoskeskuksen yhteydessä.

Toimistolla on aina mukava käydä, ja päivät vierivät ohi nopeammin kuin kotona puhelimen päässä istuessa. Tosin muutaman päivän jälkeen minulla on jo koti-ikävä, ikävä kaikkia ihmisiä kotona ja minun omia lenkkeilymaastojani merenrantaa pitkin. 

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kaunis kesäinen iltapäivä Nyhavnissa





Kävin eilen päiväreissulla Tanskassa, lähdin kotoa siinä 5:45, otin klo 7 lennon Kööpenhaminaan, joka saapui sinne klo 7:40. Ajelimme työtapaamiseen vähän Kööpenhaminen ulkopuolelle, jossa meni suurin osa päivästä. Tämän jälkeen menimme vielä käymään Nyhavnissa Kööpenhaminan keskustassa. Kävelimme pitkin joen vartta, joimme drinkin laiturilla ja ajelimme takaisin lentokentälle. Vaihtoehtona olisi ollut mennä suoraan lentokentälle tekemään töitä, mutta olen todella tyytyväinen siihen että emme tehneet niitä. Kun on mahdollisuus nauttia kesästä ja auringosta toisessa kaupungissa se kannattaa aina, enemmän kuin työnteko. Kotiin saavuin puolenyön aikaan, rättiväsyneenä.

Olin todella väsynyt koko iltapäivän, edellinen yö oli huonosti nukuttu ja päivä oli pitkä. Jotenkin sitä vain kuitenkin aina jaksaa. Nyt on ollut vähemmän työmatkustelua mutta seuraavat viikot menevät jälleen matkoilla, nyt vuorossa Boston ja Milano. Niistä siis lisää tuonnempana. Ensin nautitaan kuitenkin ihanasta aurinkoisesta viikonlopusta!

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kaupunkia pakoon




Vaikka olenkin viihtynyt todella hyvin Helsingin keskustan alueella tämän kuukauden, niin viime päivinä on kuitenkin tullut hinku maaseudun rauhaan. Pitäisi nyt pikaisesti järjestää mahdollisuus mennä käymään omalla mökillä, sinne olisi jo kova ikävä.

Lähdin kuitenkin viikonloppuna moikkaamaan Anskussa, Fiskarsin lähellä asuvaa ystävääni sekä hänen perhettään. Tänne ajaa Helsingistä tunnissa, ja maisemat ja tunnelma on kuin eri maailmasta. Mutta niinhän se Suomessa on, kaupungista pääsee todella nopeasti halutessaan pois.

Söimme ihanan suomalaisen kesälounaan ulkona, sillineen ja uusine perunoineen. Kävimme uimarannassa ja lapset leikkivät vedessä. Ruokimme heidän kanojaan ja leikimme koiran kanssa. Ihan täydellinen päivä. Syreenit kukkivat nyt todella hienoina ja runsaina, ja sain luvan ottaa pari oksaa kotiinkin. Nyt koko asunto tuoksuu ihanalle syreenille ja minulla on pala luontoa kotona.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Työmatka Kuopioon






Työkiireet ovat kesän ja uuden roolin myötä vähentyneet, ja minulla oli aikaa järjestää asiakaskäynti Kuopioon. Halusin mennä nimenomaan Kuopioon sillä siellä on tullut joskus aikoinaan, kymmenen vuotta sitten, käytyä paljon työn puolesta ja pidin aina kaupungista. Jotenkin nämä kotimaan työmatkat ovat minulle todella nostalgisia koska niitä on tullut ennen vanhaan tehtyä niin paljon. Yövyin aina Scandicissa tai Sokos hotellissa, kävin lenkillä, saunoin, shoppailin ym. Kotimaan matkailu on ehkä joskus tylsää, mutta myös todella helppoa.

Ajoin siis torstaina iltapäivällä Kuopioon. Olin ajatellut että matka sujuu helposti, eihän sinne ole kuin 4.5 tuntia ajoa. Olin kuitenkin unohtanut kuinka tappavan tylsiä maantiet Suomessa ovat. Ajovauhti on siinä n. 80 km/h, ajat jossain rekan perässä ja koko energia menee siihen että pääisipä ohi. Maisemat ovat pelkkää peltoa ja metsää. Parin tunnin päästä matka on jo tuntunut ikuisuudelta. Sveitsissä maisemat vaihtuvat ja ovat aina upeat, teillä saa aina ajaa 120 km/h, ja minne tahansa ajankin niin ajan aina moottoritietä. Ero on valtava. Pääsin kuitenkin perille jo alkuillasta, kävin heti saunomassa ja sitten Isä Camillossa syömässä. Se on lempiravintolani Kuopiossa ja otin illallisen seuraksi lasin kuohuvaa, mitä harvoin teen kun olen yksin liikenteessä. Illalla olisi ollut puhelinkokous jonka sujuvasti unohdin..

Aamulla lähdin lyhyelle lenkille järven rantaan. Keli oli kerrassaan upea ja Kuopio näytti parastaan. Flunssan alku on hieman vaivannut viikolla, joten juoksemisesta ei tullut juuri mitään, mutta kävinpähän nauttimassa vähän raitista ilmaa ainakin.

Tämän reissun myötä sain ehkä vähän poistettua sitä kotimaan matkailun romantisointia mitä päässäni on tapahtnut viimeisten vuosien aikana. Tiedän että kyllästyisin nopeasti jos tekisin tätä säännöllisesti. Mutta kyllähän sitä aina voi käydä Kuopiossa kääntymässä kerran neljässä vuodessa!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Viikonloppu juhlien





Kesällä juhlia riittää yleensä enemmän kuin muina vuodenaikoina. On juhannusta, häitä, kesäjuhlia muuten vaan, festareita jne. On jälleen tullut pohdittua omaa alkoholin kulutusta ja hyvinvointia. Jotenkin pitäisi löytää se tasapaino jossa elämästä osaa nauttia ja kuitenkin voida hyvin. Se on nyt vielä vähän hakusessa.

Viikonloppu vietettiin Porkkalanniemen kesäsiirtolassa jossa juhlimme veljeni anopin 60-vuotissynttäreitä. Juhlat alkoivat lauantaina (ainakin virallinen osuus niistä), ja loppuivat sunnuntaina. Saimme nauttia hienoista aurinkoisista keleistä, todella hyvästä ruuasta, musiikista ja hyvästä seurasta. Rannassa oli myös puulämmitteinen sauna jossa kävimme ottamassa hyvät löylyt myöhään illalla. Uskalsin jopa uimaankin pariin otteeseen. Todella hienoa että tällaisia juhlia järjestetään, rentoa yhdessäoloa upeissa maisemissa.

Eihän sitä voi millään uskoa että nyt on vasta toukokuu. Kesästä ollaan saatu nauttia jo pidemmän aikaa, Sveitsissä jo huhtikuussa. Toivottavasti tätä jatkuisi vielä kauan. 

tiistai 15. toukokuuta 2018

Helteinen Helsinki




Pari viikkoa Suomessa meni kuin siivillä. Lämpöaalto iski Suomeen ja saimme nauttia yli 25 asteen lämpötiloista. Siis helteestä toukokuun alussa! Ihan uskomatonta. Tuntuu kuin Suomi olisi herännyt jostain talvihorroksesta, kadut ovat täynnä hyväntuulisia ihmisiä joilla on elämä edessä.

Asuminen Jätkäsaaressa on ainakin tähän asti ylittänyt kaikki odotukset. Asunnosta pääsee kätevästi viidessä minuutissa keskustaan ratikalla, tai kävellen 15 minuutissa. Lähikauppa ja -ravintolat ovat muutaman minuutin kävelyn päässä. Heti kotiovelta lähtevät upeat lenkkeilypolut joko Kaivariin, Hietsuun tai Töölöönlahdelle Baanaa pitkin. Iltaisin tulee istuttua parvekkeella ja juotua siideri tai olut työpäivän jälkeen. Näen myös upean auringonlaskun joka ilta omalta parvekkeelta. Juuri sitä mistä minä tykkään.

Vietimme äitienpäivää pari päivää sitten äitini kesämökillä Puolarmaarissa brunssin merkeissä. On ollut mahtavaa nähdä veljeni lapsia ja tottakai muutakin perhettä. Näitä ihmisiä on ollut ikävä. Iltaisin, lounaalla ja jopa aamupalalla on tullut nähtyä myös kavereita todella paljon. Yritän olla aktiivinen ja liikkua ulkona aina kun mahdollista ettei kotitoimistolla oleminen alkaisi tuntumaan liian yksinäiseltä.

En ole päässyt käymään isäni haudalla juurikaan talven aikana, ja jollain tavalla Hietaniemen hautausmaan lähellä asuminen tuo turvaa. Voin käydä siellä vaikka iltakävelyllä jos haluan, ihan milloin vain. Olen aina tykännyt kävellä hautausmailla, niillä on sellaista tietynlaista rauhaa jota joskus kaipaan. Täällä saa vaikka kävellä ja itkeä kenenkään puuttumatta asiaan.

Launtaina heräsin aikaisin, lähdin kävelylle Hietsun kirppikselle, kävin Altaalla teellä ja kiertelin Kauppatoria. Tuntui niin hienolta päästä kävellen näihin upeisiin paikkoihin ja kävellä ympäri kaupunkia ilman päämäärää.

Kesä Helsingissä on täällä nyt, aion ottaa siitä kaiken irti!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kevät on alkanut Suomessa




Nyt on kulunut viikko siitä kun tulin Suomeen. Suomeen tulo tuntui aluksi vaikealta, mutta lähes heti tänne tultuani se tuntui kuitenkin oikealta ratkaisulta. Nyt on aika olla täällä läheisten ihmisten kanssa, elää sellaista elämää kuin asuisi täällä pysyvästi, olla läsnä niiden ihmisten elämässä joissa ei muuten kykene olemaan läsnä.

Asuin aluksi äitini luona muutaman päivän, jonka jälkeen muutin Jätkäsaareen airbnb asuntoon. Asunto tuntui heti hyvältä ja asettauduin tänne hyvin. Kävin lenkillä pitkin Kaivarin rantoja, sekä testaamassa taloyhtiön lenkkisaunaa. Täällä tuntuu asuvan mukavaa porukkaa. Pysyn täällä nyt pari kuukautta, jonka jälkeen en tiedä vielä mitä teen. Kaikki on auki, elämä on auki. Ehkä sen joskus pitää ollakin niin kunnes löytää sille jälleen uuden suunnan.