keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Kokemuksia viikon kestäneestä mehupaastosta

Minulla ja mehupaastolla on historiaa myös ennen tätä kokeilua. Edellisen kerran kokeilin mehupaastoa noin viisi vuotta sitten. Ostin kaapit täyteen vihanneksia ja hedelmiä sekä tietty mehustimen. Pystyin paastoamaan yhden päivän, jonka jälkeen jouduin lopettamaan erittäin kovan päänsäryn, pahoinvoinnin ja unettomuuden vuoksi. On siis itsestään selvää että minun ennakko-odotukset mehupaastoa kohtaan eivät olleet kovin korkealla.

Olin vuosien mittaan unohtanut mehupaaston, kunnes kampaajani alkoi puhumaan siitä. Kaikki parhaimmat ideat syntyvät kampaajan tuolissa, eikö se niin ole. Joka tapauksessa hän oli katsonut muutaman mehupaastosta kertovan dokumentin ja oli ajatellut kokeilla sitä päästäkseen irti sokerikoukusta. Katsoin kotiin päästyäni itsekin muutamat mehupaastodokkarit, ja innostuin ideasta niin paljon että päätin kokeilla paastoa uudestaan.

Valitsin kalenterista pääsiäisviikon, koska silloin olisi mahdollisimman vähän työpäiviä jos energiatasot olisivat matalalla. Tällä viikolla minulla ei myöskään olisi yhtään työmatkaa. Mehupaasto on tietenkin vaikea toteuttaa jos on matkoilla. Ennakkovalmisteluihin kuului oikean ajankohdan valitsemisen lisäksi valmistautuminen terveellisellä ruokavaliolla muutamaa viikkoa etukäteen. Tämä kannattaa tehdä huolella, ettei elimistö joudu shokkitilaan kun pullat yhtäkkiä korvataankin pelkällä mehulla. Söin lähinnä vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä ja kalaa joitakin poikkeuksia (suklaapatukoita!) lukuunottamatta.

Varasin valmiiksi jääkaappiin kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä. Viikon aikana valikoimaan kuuluivat ainakin seuraavat raaka-aineet:

Hedelmät: ananas, appelsiini, päärynä, omena, mango, eri melonit, granaattiomena, greippi, kiivi, papaija, sitruuna, lime, viinirypäle

Vihannekset: kesäkurpitsa, parsakaali, selleri, munakoiso, kurkku, fenkoli, purjo, pinaatti, salaatti, paprika, tomaatti, porkkana, punakaali

Marjat: mansikka, vadelma, mustikka

Mausteet: suola, inkivääri

Mausteisiin olisin mielelläni lisännyt erilaiset yrtit ja chilin, mutta ne aina unohtuivat kaupassa käydessä.

Päädyin juomaan 7 mehua päivässä, joka oli minulle sopiva määrä pitämään nälän poissa. Yksi annos oli n. 1.5 isoa lasillista, eli aimo annos energiaa. Luin jostain että on hyvä ottaa mehu aina kun näläntunne tulee, ja noudatinkin tätä ohjetta melko hyvin. Poikkeus olivat yöt, jolloin nälkä toisinaan vaivasi, mutten kuitenkaan noussut ylös tekemään mehua. Lisäksi join paljon vettä, myös kivennäisvettä, sekä yrttiteetä ja vihreää teetä.

Pidin päiväkirjaa tuntemuksista eri päivinä, ja tässä muutama kohokohta:

1. päivä: Vessassa ravaamista koko päivä kun nesteet lähtivät liikkeelle. Nälkä vaivannut ajoittain. Välillä kylmä hiki, mutta vain hetkellisesti. Ajoittain todella hyvä olo

2. päivä: Päivä meni hyvin kiireisestä ohjelmasta huolimatta. Olo kevyt jo yhden päivän jälkeen. Vessassa juoksu rauhoittui ensimmäisen päivän jälkeen. Sain kommentin töissä että naamassa on terve hehku!

3. päivä: Heräilyä yön aikana useasti, ei vaan nukuttanut. Olo jatkunut hyvänä.

4. päivä: Heikko olo aamulla, pientä päänsärkyä. Päivällä huimausta muutamaan otteeseen, mutta muuten energinen olo. Kävelyä n. 4 km, otti koville ja energiantarve lisääntyi selkeästi. Illalla vielä joogaa, mikä teki todella hyvää.

5. päivä: Jälleen pirteä yöllä, olisin voinut nousta ylös klo 3. Tuntuu kuin vatsassa olisi suuri ammottava aukko. Ei nälkää eikä heikotusta. Keho alkaa tottumaan paastoon.

6. päivä: Yöllä jopa todella täysinäinen olo, myös aamulla pirteä, vahva olo. Laskettelemassa, joka otti jaloissa koville.

7. päivä: Olo todella kevyt.

Koko viikon ajan suurin elämää haittaava oire oli kylmyys. Palelutti niin paljon että sain nukkua kahden peiton kanssa ensimmäiset yöt. Otin kuuman kylvyn joka ilta jotta sain itseni lämpimäksi. Olen muutenkin kylmyydestä kärsivä, ja kylmät mehut ainoana ruokana varmistivat jatkuvan palelemisen.

Menetin painoa yhteensä 2.6 kg paaston aikana ja toiset 0.5 kg paaston jälkimainingeissa. Laihtuminen ei ollut tämän paaston tarkoitus, mutta olin ajatellut että mielellään saisi 2-3 kg lähteä. Viikko paaston jälkeen paino on edelleen pysynyt samana.

Paaston aikana en juuri treenanannut kävelyä, joogaa ja laskettelua lukuunottamatta. Aloitin treenamisen uudestaan päivää sen jälkeen kun paasto oli loppunut, ja treeni kulki todella hyvin, paremmin kuin ennen.

Paaston jälkeen totuttelin kehoa jälleen tavalliseen ruokaan syöden ainoastaan hedelmiä, vihanneksia, marjoja, chiasiemeniä ja mantelimaitoa muutaman päivän ajan. Tämän jälkeen olen pikkuhiljaa lisännyt kalaa, linssejä ja pähkinöitä. Ruoansulatusongelmia ei ole ollut paaston aikana tai sen jälkeen, eikä vatsalla tuntunut olevan ongelmia totuttauta tavalliseen ruokaan uudestaan.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin positiivinen. Voin hyvin koko paaston ajan, iho on hyvässä kunnossa ja energiatasot ovat korkealla. Mehustaminen vie paljon aikaa, äitini sanoikin että tämä paastoaminen on kokopäivä homma. Niin se vähän onkin kun mehut pitää tehdä, mehustin pitää pestä ja sitten mehu pitäisi nauttia hiljalleen. Välissä menee n. 1.5 tuntia ja sitten on jälleen mehustamisen aika. Jos siis suunnittelet mehupaastoa niin varmista että sinulla on siihen riittävästi aikaa. Työpäivinä tein aamuisin kaikki päivän mehut valmiiksi mukaan. Siihen projektiin voi varata aikaa n. tunnin verran.

Suunnittelen seuraavaa mehupaastoa syksyksi, tästä tulee varmasti säännöllinen tapa!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kevättä Alsacen viinilaaksossa













Viime viikonloppuna minä ja äitini, joka oli viikon verran vierailemassa Bernissä, hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti Ranskaa ja Colmarin kaupunkia. Colmar on Alsacen viinilaakson eteläpäässä, josta voi kätevästi lähteä seikkailemaan pieniin viinikyliin tai viinitilojen keskelle.

Yövyimme Colmarissa Best Western hotellissa juna-asemaa vastapäätä, josta oli kätevä kävelymatka Colmarin keskustaan. Colmarin vanha kaupunki on sopiva viikonloppukohde, josta löytyy paljon pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Kävelimme kaupungilla nauttien hienosta keväisestä säästä. Lämpötila nousi jopa 26 asteeseen ja hame olisi ollut hyvä olla mukana. En voi uskoa että kevät on vihdoinkin saapunut.

Sunnuntaina lähdimme vielä autolla käymään Riquewihrin ja Ribeauvillen kylissä Colmarista pohjoiseen. Kylät ovat molemmat idyllisiä päiväretkikohteita, joissa voi istua terassilla nauttien kahvikupposen tai lasillisen hyvää alsacelaista Gewürztraminer tai Pinot Gris valkoviiniä.

Tämä taisi olla neljäs kerta Alsacessa, eikä varmastikaan viimeinen. Bernistä tänne ajaa vajaassa kahdessa tunnissa ja ilmapiiri on aivan erilainen. Ainoa vaiva tällä reissulla oli alkanut siitepölyallergia ja kotimatkalla olikin poikettava lentokentän apteekissa hakemassa rohtoja.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Laskettelukauden päätös Meiringenissä












Tänä vuonna laskukausi on jäänyt jotenkin lyhyeksi. Paljon on tullut käytyä lähirinteissä, Grindelwaldissa jopa kolmeen kertaan. Laskin että yhteensä on ollut 13 laskupäivää, eli ei edes kahta viikkoa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina, pääsyy on työmatkoissa ja huonoissa keleissä. Ne viikonloput jolloin keli on ollut hyvä ja olen ollut paikalla olen laskenut. Kaikki reissut ovat olleet Sveitsissä, ei olisi ollut paljon aikaa lähteä pidemmällekään. Toisaalta voin myös todeta että hyviä laskupaikkoja löytyy pilvin pimein kolmen tunnin ajomatkan säteellä, joten en tiedä miksi sitä lähitisi muuallekaan. Ehkä sen vuoksi että pääsee näkemään jotain uutta. Sveitsissäkin on tosin monta keskusta näkemättä, tänä vuonna tuli kokeiltua St. Moritzia ja Andermattia, molemmat olivat todella hyviä.

Tänään lämpötilat nousivat jälleen 12 asteeseen Bernissä, onhan nyt jo huhtikuun alku ja kevät on yleensä melko pitkällä tähän vuodenaikaan. Tänä vuonna kevät on täälläkin muutaman viikon myöhässä. Ensi viikonlopulle on luvattu jo 20 astetta, joten nyt se kevät alkaa kolkuttelemaan ovia. Viime viikonloppuna oli vielä todella kylmä laskiessa, tänään mäessä sai hikoilla. Näin se usein on täällä, ensin on talvi ja sitten on kesä. Sellaista välimuotoa ei juuri ole.

Kävimme päättämässä laskusesongin Meiringen-Hasslibergissä, joka myös kuuluu Bernin lähirinteisiin. Olimme ensin menossa Schilthorniin, mutta hissiin oli arviolta 1-2 tunnin jono, joten lähdimme suosiolla pois. Meiringen on hieman rauhallisempi paikka, jossa useimmiten käy pelkästään sveitsiläisiä. Rinteet ovat hyviä ja niitä on tarpeeksi muutamaksi päiväksi ainakin.

Pääsimme rinteeseen kaiken säätämisen jälkeen vihdoin klo 12, jolloin oli jo niin nälkä että menimme suoraan tauolle. Minä en tietenkään syönyt mitään koska olen mehupaastolla (siitä lisää myöhemmin). Lounaan jälkeen rinteet olivatkin jo niin kumpuiset että laskeminen oli haastavaa. Sukset eivät myöskään luistaneet kunnolla koska lumi oli niin märkää auringon lämmöstä. Laskeminen näissä olosuhteissa on todella raskasta, varsinkin kun energiaa ei jaloissa mehupaaston vuoksi paljoa ole. Lähdimme pois jo vähän ennen kolmea, laskua tuli siis vaivaiset 2-3 tuntia.

Oli kuitenkin mukava käydä keväthangilla, nauttimassa auringosta ja toteamassa että laskukausi oli nyt paketissa. Kotimatkalla näimme paljon pyöräilijöitä, alkaakin olemaan aika viedä pyörä keväthuoltoon ja siirtyä muihin harrastuksiin.

Niin se talvi vaan jälleen kerran tuli ja meni, ensi vuonna uudestaan!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkältä tuntuva työmatka Keski-Ranskaan





Jotenkin nämä lyhyet työmatkat lähimaihin ovat alkaneet tuntumaan raskaalta. Näissä menettää useimmiten pari iltaa viikosta kotona, mikä on loppujen lopuksi todella paljon. Tuntuu ettei viikossa saa oikein mitään tehtyä, ei töissä eikä kotona, ja vastineeksi saa jonkun aika perustylsän kohteen Euroopassa. Lähden mielummin pitkille matkoille viikoksi johonkin eksoottiseen kohteeseen.

No, joka tapauksessa työhöni kuuluu myös nämä lyhyet matkat. Tällä kertaa kävin Lyonissa, josta jatkoimme pieneen kylään Keski-Ranskassa. Otin Bernistä junan Lyoniin, joka kesti 5 tuntia. Jatkoimme siitä vielä 4 tuntia autolla, joten matka-aika oli yhteensä yli 9 tuntia. Teimme seuraavana päivänä asiakaskäynnin jonka jälkeen matkustin takaisin kotiin.

Reissun kohokohta oli juoksulenkki Lyonin lähellä olevassa puistossa. Vaikka keli oli huono ja sateinen, nautin kuitenkin kaikista kukkivista puista ja pienistä lehdistä puskissa. Kevät on Lyonissa jo pidemmällä kuin Bernissä. Juoksin ylös kukkulan päälle melko jyrkkää nousua, ja ylös päästyäni sain jotain väärään kurkkuun ja olin tukehtua. Pienessä paniikissa jo mietin ettei kukaan löydä minua täältä, mutta onneksi se lähti pois.

Terveellisen ruokavalion pitäminen on reissuissa haasteellista, niin myös tällä kertaa. Aamupalaksi oli tarjolla croissanteja ja patonkia voin tai hillon kanssa sekä jogurtti. Ei muuta, ei esim. hedelmiä. Söin sitten pakon edessä patonkia aamupalaksi mikä johti pahaan väsymykseen koko päivän ajaksi. Torkahtelin autossa samalla kun yritin ylläpitää mielenkiintoista keskustelua työkaverini kanssa. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ajaa. Hotellihuoneen tupakansavu ärsytti myös, nukun aina huonosti jos huoneessa on poltettu.

Mietin taas tämän reissun aikana kuinka pikkumainen sitä voikaan olla. Ei kelpaa hotellihuone koska siinä on poltettu tupakkaa. Ei kelpaa aamiainen koska on vaan leipää tarjolla. Maailmassa on kuitenkin monia joilla ei ole kattoa pään päällä tai ruokaa pöydällä. Meillä on vaan kaikki liian hyvin ja siksi pienetkin ongelmat tuntuvat suurilta. Olisi varmaan aika taas lähteä käymään Intiassa tai jossain muussa köyhässä maassa että saisi vähän suhteellisuuden tajua.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Andermattissa päiväreissulla







Tänä vuonna on tullut laskettua harmillisen vähän lukuisten työmatkojen vuoksi. Tammi-helmikuun ajan olin melkein kokonaan poissa, ja nyt maaliskuussa kelit eivät ole suosineet. Siksi lähdin vielä viime viikonloppuna Iston ja Rogierin mukana Andermattiin laskemaan, vaikkakin pelkästään päiväreissulle. Työviikko painaa päälle ja sunnuntai oli pakko pyhittää muihin järjestelyihin jotta viikosta tulisi edes jotain. Taas alkaa olemaan sellainen olo että otan äkkilähdön etelään.

Onneksi Andermattissa paistoi aurinko ja rinteet olivat huippukunnossa. Ylärinteillä oli vielä kylmä, varsinkin kun olin laittanut kevätlaskuvaatteet päälle. En vain voinut uskoa että rinteissä olisi kylmä kun Bernissä lämpötila on päivisin jo noin 15 astetta. Lämmittelemään onneksi aina pääsee, ja Andermattin rinteet vaativatkin lepotaukoja säännöllisin väliajoin.

Me otimme hissin ylös Gemsstockille, koska Rogier on kova laskemaan offareita, ja Gemsstockin alue on kuuluisa hyvistä offaririnteistä. Ylös vievään kabiiniin oli jonkun verran jonoa, mutta ylös päästyämme ei muissa alueen kahdessa hississä ollut ollenkaan jonoja. Toinen kabiini vei vielä ihan huipulle, 3000 metriin. Maisemat olivat upeat, mutta kylmyyden takia kävimme ylhäällä vain kerran. Alas tuli sekä yksi todella hyvä punainen rinne, että kaksi mustaa ja päälle vielä lukuisat offarit.

Andermatt - Plussat ja Miinukset

+ Todella hyvät rinteet, parhaimpia mitä olen laskenut
+ Monipuolinen alue, rinteitä löytyy sekä kokeneille laskijoille että aloittelijoille
+ Hissit lähtevät suoraan kylästä
+ Ei hissijonoja
+ Upeat maisemat

- Alue saattaa käydä liian pieneksi esim. viikon reissulla

torstai 22. maaliskuuta 2018

Jungfraussa n.k. keväthangilla













Tänä vuonna kevät antaa odottaa tuloaan. Vaikka Bernissä lämpötilat nousevatkin satunnaisesti yli 10 asteen, ja auringossa tuntuu jo aika keväiseltä, sattuu myös näitä kylmempiä päiviä. Niin kuin esimerkiksi tänään, jolloin aamulämpötila oli jopa -6 astetta.

Vietimme pitkän viikonlopun ystävien kanssa Jungfraun alueella, majoittuen Grindelwaldiin. Nina ja Henu, vanhat ystäväni Suomesta, tulivat perjantaina ensin Berniin, josta jatkoimme sitten lauantaina Grindelwaldiin. Odotuksissa oli aurinkoiset keväthanget, mutta niin kuin usein olen aikaisemminkin ajatellut, ei odotuksien varassa kannata elää.

Säät olivat vaihtelevan sumuiset viikonlopun ajan, välillä näkyvyys oli lähellä nollaa, niin kuin viimeisimmistä kuvasta näkyy. Ei ollut tietoa missä rinne loppuu ja taivas alkaa. Huonoista keleistä huolimatta olimme rinteessä neljänä päivänä, siis jokaisena päivänä mitä Grindelwaldissa tuli vietettyä. Laskimme ensimmäisen päivän Firstissä, toisen Grindelwaldissa, kolmannen Schilthornissa ja viimeisenä päivänä vielä Grindelwaldissa. Luntaa oli paljon ja kaikki rinteet olivat auki. Tosin niitä hienoja alppimaisemia ei juuri näkynyt, varsinkin Schilthornissa harmitti kun upeat maisemat olivat sumussa. Mutta säille ei voi mitään, joskus se vaan on tätä.

Majoituksen varasimme Airbnb:n kautta, ja olimme todella tyytyväisiä huoneistoon. Kaikki toimi hyvin ja keittiöstä löytyi jopa raclette pannu jota käytimme muutamana iltana. Voin jälleen todeta että normaaleja hotelleja ei kannata edes harkita lomalle.

Säistä huolimatta loma on aina loma. Oli ihanaa viettää aikaa ystävien seurassa ja nauttia raittiista ulkoilmasta. Takaisin töihin ei tällä kertaa tehnyt mieli palata ollenkaan, sillä työpaineet painavat päälle näin kvartaalin lopussa. Onneksi pääsiäiseen ei ole enää kuin viikko aikaa ja seuraava pitkä viikonloppu on jo oven takana.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Masentava Birmingham

Laskeuduin Birminghamin kentälle eilen illalla ja muistin heti että olen ollut täällä aikaisemminkin. Tarkistin asian blogista, ja niinhän se olikin että kävin täällä kesällä 2015. Yövyin myös silloin lentokenttähotellissa, silloin tosin ibiksessä. Tällä kertaa olin valinnut Novotelin, joka ainakin ravintolatarjonnaltaan oli paljon parempi.

Ravintolaa lukuunottamatta en voi sanoa että olen mitenkään kovin tyytyväinen tähän Novoteliin. Moni asia meni pieleen eikä henkilökuntaa vaikuttanut kiinnostavan. Laitoin herätyskellon soimaan aikaisin jotta ehtisin salille aamulla. Salille vihdoin päästyäni totesin ettei siellä ole mitään minua varten, pari hassua laitetta mutta ei juoksumattoa tai vapaita painoja. Huonoin näkemäni hotellin kuntosali. Siirryin siis takaisin huoneeseen ja laiskuuttani meditoin ja tein lankun (3 minuuttia!).

Nyt olisi yksi asiakastapaaminen edessä, josta odotamme vaikeaa. Sen jälkeen pääsenkin jo kotiin. Enää yksi päivä töitä ja sitten on vihdoinkin neljän päivän loma tiedossa!


maanantai 12. maaliskuuta 2018

Lana del Rey


Mulla on sellainen olo että Lana del Rey ansaitsee oman kirjoituksensa tänne blogiin. Olen kuunnellut häntä lähes joka päivä jo kohta vuoden ajan. Kaikkia kappaleita. Koska ne ovat kaikki niin hyviä. Itselläni ei ole kuin yksi hänen vinyyli, mutta spotify:sta löytyy hyvä kokoelma Lanaa.

Itse asiassa Lana on toiminut innoittajana musiikin kuunteluun yleisesti ottaen. Olen hänen avullaan löytänyt musiikin kuuntelemisen ilon uudestaan. Nykyään kuuntelen musiikkia aina kuin mahdollista. Oikein odotan sitä kun minulla on hetki aikaa yksin esim. kävellessä töihin, lentokentällä, missä vaan jossa voin kuunnella musiikkia.

Lanan musiikissa on jotain mikä kiehtoo minua valtavasti. Ehkä se on ne elämän vaikeudet ja kärsimykset yhdistettynä vahvaan naiseen ja asenteeseen että kaikesta pääsee yli ja elämä voittaa. Ehkä toisaalta elämästä nauttimisen taito, vapaus, ikuiset kesät.

Lempikappaleeni tällä hetkellä on radiossa harvemmin soitettu Black Beauty (linkki yllä). Muita kuuntelemisen arvoisia ovat ehdottomasti mm. nämä alla olevat. Hyviä kappaleita on kuitenkin niin monia, että niitä on melkein mahdoton tänne valita. Kuuntele jos et ole vielä tehnyt niin, et tule pettymään!








maanantai 5. maaliskuuta 2018

Auringossa kylpevä Suomi







Edellisestä Suomi-visiitistä oli kulunut kolmisen kuukautta, joten oli jälleen aika lähteä katsomaan mitä kotimaalle kuuluu. Kylmäähän täällä on, mutta myös ihanan aurinkoista ja kaunista. Talvea parhaimmillaan. Myös täällä huomaan kevään saapuneen, päivät ovat valoisat, siis kunnolla valoisat. Niin että lamppuja ei tarvitse pitää päällä sisällä.

Pitkässä viikonlopussa ehtii yllättävän paljon: lääkärikäynnit, kampaajat, salitreenit, ravintolaillat, kävelyt ja siinä samalla työnteot. Vietän myös aikaa oman perheen kanssa, lapset kasvavat niin nopeasti että heistä sen ajankulun aina huomaa.

Olen miettinyt mikä tässä Suomeen tulossa kiehtoo ja uskon että se on nimenomaan vaihtelu. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tänne miten tuntuu siltä että minulla on kaksi kotia. Sveitsistä on minulle näiden vuosien aikana myös tullut koti, johon palaan mielelläni. Mutta pari päivää Suomessa tekee minusta jälleen ihan tavallisen suomalaisen. Tänne samaistuu niin nopeasti. Silti myös täältä on mukava palata Sveitsiin. Vaihtelu virkistää.