sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Viikonloppulaskettelua St Moritzissa













Eipä sitä ennättynyt kuin piipahtamaan vähän töissä ja kotona Sri Lankan reissun jälkeen ennen kuin oli jo vuoro lähteä laskettelemaan. Törmttyäni Williamiin Omanin lentokentällä, sovimme että lähdemme jo seuraavana viikonloppuna St Moritziin laskemaan. St Moritziin sen vuoksi että emme olleet siellä aikaisemmin käyneet, ja Isto oli ostanut sinne puoleen hintaan liput kauden alussa. Varasimme edullisen bed & breakfast majoituksen River Inn:stä. Hotelli sijaitsi parinsadan metrin päässä hissiasemalta, n. 2-3 km:n päässä St Moritzin kylästä. Majoitus ei ollut mitään luksusta, mutta juuri sopiva meille pariksi yöksi. Huoneessa oli pieni keittiö ja muutenkin hotelli oli erittäin puhdas ja siisti, voin suositella.

St Moritzissa oli meidän yllätykseksemme tänä talvena kampanja hissilipuista hotelleista ostettuna. Saimme kahden päivän lipun puoleen hintaan, eli 38 CHF/päivä. Näin halvalla en usko lasketelleeni edes Sveitsin pienissä kohteissa. Olimme myös tuoneet fondue padan kotoa mukaan, joten illallisen valmistimme hotellilla laskupäivän päätteeksi. Sulatettu juusto on niitä parhaimpia ruokia ulkoilun jälkeen, ei siitä pääse mihinkään.

Rinteet olivat loistavassa kunnossa, lumi oli pehmeää ja sitä oli riittävästi. En ole koskaan lasketellut paremmissa olosuhteissa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta molempina päivinä ja rinteet ammottivat tyhjyyttään. Ainoa miinuspuoli oli kylmyys, aamulla pakkasta oli jopa -16C, mutta päivän aikana aurinko onneksi lämmitti. Rinteet olivat vaihtelevia, pitkiä ja leveitä. Emme laskeneet yhtäkään tylsää tai huonoa rinnettä. Kävimme sekä St Moritzin että Corvatschin puolella, joista Corvatsch oli ehkä enemmän minun makuuni.

St Moritz on tunnettu luksuskohteena, johon tulevat rikkaat ostelemaan hienoja kelloja ja koruja ja ehkä vähän laskettelemaan. Kylä oli maineensa veroinen; luksusliikkeitä oli toinen toisen perään ja hinnat olivat pilvissä. Kävimme illalla kylässä kiertelemässä, mutta pitkien kalsareitten maksaessa yli 100 CHF, niin ostokset jäi tällä kertaa tekemättä.

St Moritziin oli yllättävän pitkä matka Bernistä, ruuhkineen n. 5 tuntia. Tänne olisi voinut tulla vähän pidemmäksikin aikaa, vaikka neljäksi päiväksi.

Näissä olosuhteissa Sveitsiin palaaminen ei tuntunut loman jälkeen lainkaan vaikealta, päinvastoin. Nautin talvesta täällä tällaisina päivinä, ja kehossa oikein kihelmöi kun tiedän pääseväni viikonloppuna vuorille. Ei näihin maisemiin kyllästy koskaan.

St Moritz - Engadin Plussat ja Miinukset

+ Hyvät ja modernit hissit
+ Vaihtelevat, pitkät ja leveät rinteet
+ Hienot maisemat
+ Mukava kylä
+ Hissiliput tarjouksessa
+ Ruuhkattomat rinteet
+ Aurinkoiset rinteet St Moritzin puolella
+ Lumivarma, korkealla sijaitseva kohde

- Kalliit liikkeet (ja varmasti myös ravintolat)
- Pitkä etäisyys Bernistä
- Korkealla sijaitseva kohde tarkoittaa kylmyyttä

torstai 18. tammikuuta 2018

Katse taakse vuoteen 2017



Vuosi 2017 oli jälleen tapahtumarikas, niin kuin edellisetkin vuodet. Pidän siitä että on actionia ja reissuja, tapahtuu koko ajan jotain. Kai sen takia olen järjestänytkin elämäni sellaiseksi.

Tammikuu alkoi heti laskureissulla Engelbergiin, jonka jälkeen lähden Bostoniin työmatkalle. Edellisin Bostonin reissu onkin viime huhtikuussa, onpas siitäkin jo kauan aikaa. Vuosittainen strategiakokous järjestettiin Pariisissa, ja olin ensimmäistä kertaa itse vastuussa ohjelmasta, mikä aiheutti aimo annoksen stressiä. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kävin myös Montpellierissä työmatkalla ja lisäksi tehtiin laskureissu Crans-Montanaan. Yksi talven kohokohdista oli perinteinen Alppijengin laskureissu Itävaltaan, jossa vietimme kokonaisen viikon. Kävin myös Aletschissa laskemassa jopa kahteen otteeseen.


Pääsiäisenä teimme reissun Orta san Giulioon Italian puolelle. Paikka oli ihanan kaunis ja nautin kovasti alkaneesta keväästä, auringosta, seurasta, kaikesta. Tämä oli yksi niitä todella onnistuneista reissuista josta on pelkästään hyviä muistoja. Voisin mennä tänne uudestaankin.


Loman jälkeen oli aika lähteä IMD:n aloittamaan EMBA tutkintoa. Vietin Lausannessa kolme viikkoa yhdessä kaikkialta maailmalta tulleiden opiskelukavereiden kanssa. Kyseessä oli ainutlaatuinen kokemus jota tulen aina arvostamaan äärimmäisen paljon. Toivon että minulle tulee tilaisuus jatkaa koulunkäyntiä myöhemmin tänä vuonna.

Toukokuun lopussa avasimme mökkeilykauden Suomessa. Se taisikin olla ainoa kerta kun olimme mökillä koko perheen kanssa, vietin suurimman osan ajasta yksin mökillä kesällä. Kesäkuu oli täyteen ahdettu työmatkoja, oli Hollantia, Ranskaa, Italiaa ja Skotlantia. Teimme myös lomareissun Wieniin.


Kesäkuun lopussa ajoin suoraan Montpellieristä Suomeen, jossa tulin viettäneeksi seitsemän viikkoa. Kiersin Karhunkierroksen, vietin aikaa mökillä, näin paljon kavereita ja perhettä. Suomen kesä oli mitä oli, mutta nautin siitä kuitenkin. Suomen kesä on paras kesä, niin kuin olen monesti aikaisemminkin todennut. Isoäidistäni, momista, jätti aika kesällä. Mieleen nousi vuosi sitten menehtynyt isäni, ja olin jälleen kiitollinen siitä että sain olla perheeni lähellä.


Syykuussa kävin Mongoliassa lomalla, ennen kuin olikin jo aika aloittaa uudet työt Euroopan myyntitiimin vetäjänä. Tein paljon työmatkoja Euroopassa, kävin kiipeilemässä ja vietin ensimmäisen ski touring viikonloppuni. Kävin myös Suomessa säännöllisesti tapaamassa perhettä ja ystäviä. Joulukuussa olin jo melko poikki kaikesta, ja parin viikon loma Omaniin ja Sri Lankaan tuli sopivaan aikaan.

Vuosi 2017 oli monin puolin raskas kaikkine muutoksineen. Muutin pois kotoa, väliaikaisesti asumaan kollegani Katharinan luokse. Aloitin väliaikaiset, mutta vaativat uudet työt. Joudin ajattelemaan elämääni uudestaan ja ajauduin jonkinlaiseen ennenaikaiseen neljänkympin kriisiin. Aloitin joogan rauhoittaakseni mieltäni ja luin lukuisia kirjoja meditaatiosta ja buddhismista. Nämä kirjat ja jooga auttoivat kun maailma tuntui kaatuvan päälle. Hakeuduin myös psykologin puheille ensimmäistä kertaa elämässäni. Onneksi on niin paljon apua saatavilla kun sitä tarvitsee.

Vietin uutta vuotta Sri Lankalla, katsoimme hotellilta ammuttuja raketteja klo 21, jonka jälkeen menin nukkumaan. Sain levättyä ja koottua itseni vuoden loppua kohti. Ei tämä ollut helppo vuosi, ja joskus näitä kaikkia muutoksia voisi olla vähemmänkin. Ehkä sitten vuodesta 2018 tulisi rauhallisempi ja stabiilimpi.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille ja kiitos kun olette seikkailussa mukana!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Surffi- ja joogaloma Sri Lankan Ahangamassa











Omanista suuntasin suoraan Sri Lankalle surffaamaan ja joogaamaan. Olin varannut viikon loman Soul & Surf:n kautta etelä Sri Lankalla sijaitsevasta Ahangaman kylästä. Vietin ensin yhden yön Colombon eteläosassa, ja otin sieltä taksin Ahangamaan. Matka sujui ripeästi uutta moottoritietä pitkin.

Olin varannut jaetun huoneen Soul & Surf hotellista, joka sijaitsi n. 2 km rannasta keskellä viidakkoa niin kuin paikalliset sanoivat. Kämppikseni oli Georgie Etelä-Afrikasta, joka nyt asui Lontoossa. Olimme ainoat yksin matkustavat, muut leirillä olevat olivat joko perheen kanssa tai aviopuolisonsa tai kaverinsa kanssa matkassa. Tämä oli minulle suuri yllätys, varsinkin perheiden suuri osuus oli yllättävää. Mutta niin vain jopa pienemmätkin lapset jaksoivat nousta ylös aamuisin joogaamaan. 

Hotelli oli todella hieno, isot huoneet, isot kylpyhuoneet ja mukava uima-allas. Vietimme lähes koko viikon tässä hotellissa, yhtä päivää lukuunottamatta. Aamut alkoivat vinyasa flow joogalla klo 6:15, jonka jälkeen söimme aamupalaa ja lähdimme tuktuk:lla rantaan surffaamaan muutamaksi tunniksi. Kun tulimme takaisin meille tarjottiin pientä snacks:ä, jonka jälkeen oli joko lepoa tai surffiteoriaa. Tämän jälkeen oli lounas ja parin tunnin vapaa-aikaa. Yleensä otin tunnin ajan aurinkoa, jonka jälkeen otin päiväunet. Kun heräsin oli jälleen aika lähteä surffaaamaan jonka jälkeen vielä joogasimme parina päivänä. Illallinen tarjottiin klo 19-20 maissa, jonka jälkeen menimme nukkumaan. En ole koskaan nukkunut yhtä paljon kuin tällä lomalla.

Ruoka oli erittäin hyvää, olin ilmoittautunut vegaaniksi ja gluteenittomaksi, ja sellaista ruokaa minulle myös tarjottiin. Myös henkilökunta oli mukavaa ja rentoa, he hengailivat meidän kanssa päivisin ja myös iltaisin, useimmat olivat jättäneet normaalit päivätyönsä Euroopassa ja muuttaneet Sri Lankalle. 








Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilin surffausta. Olin haaveillut viikon surffilomasta jo monta vuotta, kuultuani muiden positiivisia kokemuksia surffaamisesta. Sri Lanka on erinomainen paikka surffausta aloitteleville, sillä aallot ovat täällä melko pienet.

Surffasimme yhteensä viitenä päivänä, 3-4 tuntia päivässä. Pääsin ylös seisomaan laudalla jo toisena päivänä, vastoin kaikkia ennakko odotuksiani. Siihen se kehitys sitten jämähtikin loppuviikoksi, vasta viimeisellä kerralla pääsin kunnolla surffauksen makuun ja tuntui että oikea asento laudalla löytyi. Osaan nyt joten kuten nousta laudalle ja pysytellä siinä, mutta kääntymisen harjoittelu jäi seuraavaan kertaan.

Nautin surffauksesta todella paljon, ihan niin kuin olin etukäteen ajatellutkin. Sopivan aallon odottelu keskellä pauhaavaa merta on meditatiivista ja rauhoittavaa. Samalla surffaus on kuitenkin fyysisesti raskasta ja kovaa kuntoilua. Onnistumisen tunne on palkitsevaa ja suolavesi tekee hyvää iholle. Surffasimme iltapäivästä auringonlaskun aikaan, tunnelma oli melkein maaginen. Voisin hyvin kuvitella meneväni tänne uudestaan surffaamaan, tai vaihtoehtoisesti Intian Keralassa sijaitsevaan Soul & Surf keskukseen vaikka ensi kesänä.





Keskiviikkona meillä oli joogasta ja surffauksesta vapaapäivä, mutta aamulla järjestettiin sup-lautailua jokea pitkin klo 6:15 aamulla. Tämä oli myös yksi viikon kohokohdista minulle, oli todella rentouttavaa lipua hiljalleen laudan päällä jokea pitkin samalla kun luonto heräili ympärillä. Aamupäivällä suuntasin tuktukilla lähellä sijaitsevaan Gallen kaupunkiin. Galle on hollantilaisten ja portugalilaisten rakennuttama vanha satamakaupunki, joka on yksi harvinaisia hyvin säilyneitä aasialaisia vanhoja kaupunkeja. Gallea ympäröi komeat muurit, joiden sisäpuolelta löytyy paljon pieniä mm. koruja ja vaatteita myyviä kauppoja. Täältä löytyy myös paljon ravintoloita ja tunnelmallisia kahviloita. Kuulin myös muilta että saatavilla on todella hyviä spa-hoitoja ja hierontoja jos niistä on kiinnostunut.

Gallesta jatkoin lähellä sijaitsevaan buddhistitemppeliin, jossa oli suuri makaava Buddha. Temppelissä ei ollut muita vierailijoita kuin minä, mikä teki tunnelmasta erikoisen hienon. Temppelin jälkeen menin vielä Wijaya beachille, jota kehuttiin erityisen kauniiksi. Satuin rannalle nousuveden aikaan, joten rantakaistale oli melko kapea. Olihan ranta hieno, mutta olin sitä mieltä että meidän Ahangaman surffiranta oli ihan yhtä hieno.










Viimeiset päivät Sri Lankalla vietin Kosgodan läheisyydessä sijaitsevalla Ahungalla:n rannalla. Kävin katsomassa kilpikonnien pelastuskeskusta, mutta muuten loikoilin lähinnä uima-altaalla. Olin fyysisesti niin väsynyt viikon surffauksen ja joogan jälkeen etten jaksanut paljon liikkua. Kävin rannalla katsomassa auringonlaskua ja auringonnousua, mutta siihen se sitten jäikin. Söin sekä lounaan että illallisen hotellin ravintolassa.

Kaiken kaikkiaan viikko oli todella upea kokemus. Täällä oli aikaa rentoutua kunnolla ja unohtaa arkimurheet. Samalla oli aikaa miettiä omaa elämää ja mihin suuntaan sitä haluaisi sen menevän ja mitä voisi mahdollisesti itse tehdä sen eteen. Ymmärsin että takana on pari vaikeaa vuotta ja että on ihan ok jos välillä tuntuu raskaalta. Ei pidä vaatia itseltään liikoja tai asettaa liian korkeita tavoitteita. Minulle sanottiin viikon aikana useasti että olen liian kova itselleni. Ehkä he ovat oikeassa.

Palasin kotiin tyylikkäästi business-luokassa Qatarin lennolla Dohan kautta, sillä maanantai-aamuna minun oli palattava töihin suoraan lentokentältä. Tapasin Dohassa sattumalta ystäväni Uudesta-Seelannista, joka oli tulossa Sveitsiin pariksi kuukaudeksi töihin. Siinä me istuimme klo 2 yöllä Dohassa kahvittelemassa. Maailma on pieni.




sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Erilainen joulu - Oman osa 3







Tiesin jo hyvissä ajoin ennen joulua että viettäisin tämän vuoden joulun Omanissa, jossa joulua ei varsinaisesti tietenkään vietetä. Sen vuoksi jäi myös moni muu jouluun liittyvä asia minimiin tänä vuonna. En esimerkiksi lähettänyt joulukortteja, joita olen perinteisesti lähettänyt. Pari joulukoristetta kaivoin kyllä esiin, lähinnä tuomaan valoa vuoden pimeimpään aikaan. Mitään varsinaista joulufiilistä ei ollut ollenkaan, en edes käynyt joulumarkkinoilla. 

Jouluaatto tuli vietettyä teltassa Omanin vuoristossa yhdessä Katharinan ja meidän oppaan kanssa. Jouluillallinen koostui bbq - eväistä, jotka paloivat pahasti avotulessa. Menimme jo ajoissa nukkumaan, joskin yö oli varsin levoton teltan ulkopuolella liikkuvien eläinten vuoksi. Oppaamme riiteli ensin vaimonsa kanssa puhelimessa omassa teltassaan, jonka jälkeen hän valitteli kuinka kylmä teltassa oli. Yö oli kieltämättä aika viileä, mutta olisi kuitenkin luullut että opas olisi siihen osannut varautua.

Nyt jälkikäteen tuntuu että jostain on tänä vuonna jäänyt paitsi kun joulua ei tullut vietettyä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin maassa jossa joulua ei vietetä, yleensä olen aina ollut Suomessa joulunvietossa tai sitten laskettelemassa. Ensi vuonna pitänee palata taas perinteiseen joulunviettoon ettei perinteistä pääse kokonaan vieraantumaan.