maanantai 24. syyskuuta 2018

Kesän päättäjäiset



 




Kesä alkaa olemaan paketissa ja syksy on saapunut. Tänään satoi jo rakeita. Ja oli kylmä lenkkeillä t-paidassa. Pidimme parin kaverin kanssa "Back to 90's" bileet, saman tyttöporukan kanssa joiden kanssa bailasimme joskus 90-luvun lopulla lukioaikoina. Silloin saunoimme, teimme tacoja tai pizzaa ja lähdmme alaikäisinä baariin tanssimaan. Tämä oli aika pitkälti jokaviikonloppuinen ohjelma, ainakin vuoden ajan.

Oli tosi mukava nähdä näitä tyttöjä, ja tuntui että vaikka ei olisi nähty vuosiin niin jatkoimme siitä mihin silloin jäimme. Päätimme että seuraavaan tapaamiseen ei odoteta 10 vuotta, vaan yrittäisimme tavata jo ensi keväänä uudestaan. Kaikki kuvat tästä illasta ovat sellaisia että valitsin olla julkaisematta niitä täällä. Ehkä se on mukavan illan merkki :-) Jatkoimme vielä mummotunneliin, jossa oli osuvasti kesäkauden päättäjäiset.

Seuraavana aamuna ikkunastani avautui kuitenkin julkaisukelvollinen näkymä. Kaunis aurinkoinen aamu, pilvet horistontissa. Lähdimme äitini kanssa kesämökille, viimeistä kertaa tänä kesänä. Tarkoituksena oli lähinnä nauttia luonnosta ja mökin hiljaisuudesta, käydä saunassa sekä käydä läpi tavaroitani joita olen kesän aikana onnistunut sinne kasaamaan. Uskaltauduin jopa uimaan lenkin jälkeen, vaikka vesi oli jo melko kylmää.

Siinä se nyt oli, ensi keväänä sitten taas uudestaan!

lauantai 15. syyskuuta 2018

Ja vielä kerran Maine





Todennäköisesti tämän vuoden viimeinen jenkkireissu tuli tehtyä tällä viikolla. Matkaan lähdin tiistaina iltapäivästä, perillä toimistolla olin keskiviikkona ja torstaina, ja torstaina illalla lähdin takaisin kohti Helsinkiä. Erittäin lyhyt ja tehokas reissu siis. Tällaisissa lyhyissä mannerten välisissä reissuissa ei ehdi rytmi sekaantua, mutta toisaalta päivät venyvät pitkiksi ja matkustaminen on todella rankkaa.

Toimistolla Portlandissa, Mainessa, on aina hyvä käydä. Onneksi minulla on siellä loistavia kollegoita, ja siellä tuntuu siltä että olisi osa tiimiä. Näin on aina ollut. Joskust etätyöskentely on yksinäistä puurtamista eikä Bernin toimistollakaan ole montaa samaa työtä tekevää. Kävimme illalla syömässä todella kivassa ravintolassa, jossa valitsin tietenkin kampasimpukat, niin kun aina täällä käydessä, mikäli niitä vain löytyy menulta.

Kotimatkalla yhdelle matkustajista tuli terveysongelmia, ja jouduimme kääntymään takaisin Kanadaan ja tekemään hätälaskun New Foundlandin kentälle. Tästä johtuen myöhästyin Reykjavikin jatkolennolta ja jouduin lentämään Oslon kautta Helsinkiin. Matka-aika venyi 24 tuntiseksi. Koko reissu tuntuu jälleen kehossa, mutta myös mielessä. Niin kuin Bangkokin reissun jälkeenkin tunnen itseni veltoksi. Mikään ei oikein kiinnosta ja asiat tuntuvat vaikeilta. Onneksi tiedän että tämä on väliaikaista matkaväsymystä ja kunnon treenillä ja hyvillä yöunilla saan varmasti taas elämästä kiinni.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Ystäviä maailmalta käymässä














Tänä kesänä olen ollut siinä onnekkaassa asemassa että olen päässyt esittelemään Helsinkiä ystävilleni Sveitsistä. Nyt vuorossa oli Sveitsistä tulevan Katharinan lisäksi myös Saksasta tulevan Janinen vuoro. Janine ja Katharina ovat molemmat työkavereitani, ja etenkin Katharinasta on vuosien mittaan tullut yksi luottoystävistäni.

Suunnitelmissa oli käydä Nuuksiossa kävelemässä ja ehkä jopa mökillä. Loppujen lopuksi vietimme kuitenkin koko viikonlopun Helsingissä, syöden, juoden ja rupatellen. Kävimme perjantain Holidays:ssa syömässä, joka oli hienoinen pettymys. Ruoka oli toki hyvää, mutta meteli oli niin kova että keskustelu oli vaikeaa. Lauantaina kävimme Lonnassa saunomassa. Saunatilat olivat todella hienot, ja uimaan pääsi helposti heti saunan ulkopuolella. Tänne lähden ehdottomasti vielä uudestaan! Sunnuntaina laiskottelimme ja kävimme illalla katsomassa kauhuleffa Nunnan. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan käydä kauhuleffoja katselemassa, sen verran paljon elokuva on pyörinyt päässä.

Se on jännä miten omaa kaupunkiaan alkaa katsomaan eri silmin kun sitä esittelee vierailleen. En ollut aikaisemmin tajunnutkaan kuinka paljon ravintoloita ja kahviloita Helsingissä onkaan. Niitähän on joka nurkassa! Ja sushibuffetteja..en ymmärrä miten niihin kaikkiin löytyy asiakkaita. Kävimme testaamassa Haru:a ja se oli kyllä todella hyvä, ehdottomasti jatkoon. Molemmat tytöt pitivät Helsingistä ja etenkin ihmisistä täällä. Saimme hyvää ja ystävällistä palvelua kaikkialla. Ja tuntuuhan se kivalta kun joku kehuu Suomea :-)

maanantai 3. syyskuuta 2018

Syyskuun fiiliksiä



Syyskuun tulon myötä moni asia on alkanut askarruttamaan. On paluumuutto Sveitsiin, on koulun alku, on kesän päättyminen. Kesä on ollut ihan mahtava Suomessa, niin kelien puolesta kuin muutenkin. Paljon on ehtinyt tapahtua ja sattua. Olen nauttinut täysin siemauksin. Silti nyt tuntuu hyvin vahvasti siltä että jokin aikakausi elämässä on ohi. Että aikansa kutakin. Alkaa ehkä olemaan aika mennä eteenpäin näistä airbnb seikkailuista ja autossa elämisestä. Toivoisin ettei tätä oloa olisi tullut ihan vielä sillä minulla on vielä joitain viikkoja Suomessa jäljellä. Mutta ei kai sille voi mitään kun se olo tulee. Varmasti tulen ikävöimään kaikkea ja kaikkia täällä Suomessa, ja eihän sitä ikinä tiedä, voi olla että tulen takaisin nopeammin kuin osaan arvatakaan. Nyt päässä pyörii kuitenkin ajatukset siitä että mitä seuraavaksi. Ehkä se vain kuuluu syksyyn. 

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Temppeleitä, töitä ja pad thai:ta - Bangkok




Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Bangkokiin työmatkalle heinäkuussa. Pohdin asiaa muutaman minuutin, ja koska en ole aikaisemmin ollut täällä päin maailmaa työn merkeissä halusin heti lähteä. Lähdin matkaan viikko sitten lauantaina, vietin pari päivää itsekseni aikaeroon tottuen ja nähtävyyksiä ihastellen, jonka jälkeen alkoi meidän yrityksen järjestämä koulutusseminaari Kaakkois-Aasialaisille jakelijoille ja asiakkaille. Palasin kotiin perjantaina aamulla.

Majoittauduin Khao San Roadin turistikadun läheisyyteen pariksi yöksi aluksi. Ajattelin että tästä olisi kätevä käydä temppeleitä katsomassa sekä nauttia turisteille tarkoitetuista Bangkokin palveluista. Olen käynyt Bangkokissa n. 7 vuotta sitten lomalla, mutta en muista noista päivistä paljoakaan. En tunnistanut Khao San Road:a, ehkä emme viimeksi käyneet siellä. Joka tapauksessa paikka ei tehnyt minuun vaikutusta. Olihan siellä kuppilaa ja kahvilaa, mutta ehkä paikka herää henkiin vasta auringonlaskun jälkeen. Siinä lähistöllä oli kuitenkin todella kiva katu, josta löysin kivoja baareja ja hyvää hierontaa.

Kävin katsomassa Wat Pho temppelin, jossa on 46 metriä pitkä kultainen makaava Buddha. Olin nähnyt tämän edelliselläkin reissulla, mutta koska se silloin teki minuun vaikutuksen halusin palata temppeliin. Täytyy kuitenkin jälleen kerran todeta että nähtävyydet ovat tarkoitettuja yhdessä koettaviksi. Kiertelin temppelialueella jonkun aikaa, paikka on todellakin tutustumisen arvoinen.





Tämän jälkeen oli aika siirtyä Siamin kaupunginosaan, jossa seminaarimme pidettiin. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Bangkokin yliopiston kanssa, ja majoittauduimme suurten ostoskeskusten kyljessä sijaitsevaan Holiday Inn Expressiin. Hotelli ei ollut kummoinen ja aamupala oli lähes surkea, melko yllättävää että tällainen hotelli oli valittu. Päivät kuluivat seminaarissa, pidin pari esitelmää ja vastailin kysymyksiin. Kaikki oli onneksi englanniksi, ja osallistujatkin puhuivat ainakin jonkun verran englantia. Iltaisin kävimme aina syömässä jossakin lähistöllä sijaitsevassa ravintolassa. Vapaa-aikaa oli päivällä pari tuntia, jolloin lähinnä nukuin. 







Viimeisenä päivänä ehdin vielä käydä Wat Arun:n temppeliä katsomassa, sekä nauttimassa viimeisen smoothien ja jalkahieronnan. Wat Arun oli hieno, niin kuin allaolevista kuvista näkyykin. Paikalliset sanoivat että sinne kannattaisi oikeasti mennä auringonlaskun aikaan. Kaikkiin temppeleihin on jokin pieni sisäänkäyntimaksu. Polvet ja olkapäät on peitettävä vaatteilla, itselläni oli päällä vain lyhyt mekko, mutta pientä vuokraa vastaan sain lainata pitkää hametta temppelin ulkopuolelta.






Matka oli minulle todella rankka ja voin oikeastaan koko matkan ajan aika huonosti. Olin korottanut itseni businessluokkaan jotta lennot sujuisivat paremmin eikä perillä väsyttäisi niin paljon, mutta vaikka sainkin nukuttua lennolla niin väsymys vaivasi kovasti. Olin myös turvoksissa ja jalkoja väsytti niin paljon että urheilusta voi vain haaveilla. Olen ennenkin huomannut että ilmaston nopea vaihtuminen, etenkin kylmästä lämpimään, sekoittaa aineenvaihduntani täysin. Unohdin varmaan myös juoda niin kuin tällaisissa kuumuuksissa pitäisi.

Bangkok on suurkaupunki ja suurkaupungin myötä tulevat myös ruuhkat, saaste ja yleinen kaaos. Myös tämä alkoi matkan aikana rasittamaan, ja takaisin Suomeen tultuani olisinkin kaikkein mieluiten paennut mökille rauhoittumaan. Syksyn kaikki kiireet pyörivät päässä ja tuntui että elämään olisi ehkä pikku hiljaa saatava edes jonkinlaista rutiinia. Ehkä kodittomuus alkaa tekemään tehtävänsä.



sunnuntai 26. elokuuta 2018

Treenaamassa



Kun tulin keväällä Suomeen oli nopeasti löydettävä joku sali jossa treenata, ettei kunto pääsisi liikaa romahtamaan kesän aikana. Olen käynyt funktionaalista treeniä tarjoavalla crossfit-tyyppisellä salilla Bernissä, ja hakusessa oli jotain samantyyppistä myös Suomessa. Löysin Training for Warriors konseptin netistä, ja kävin testaamassa sitä heti toukokuussa. Aluksi treenit tuntuivat lähes naurettavilta, kun toisia tsempattiin ja ylävitosia oli lyötävä koko ajan. Jokin tässä salissa kuitenkin puhutteli, ja kun heillä oli sopiva kesätarjous niin päätin tarttua siihen.

Treenejä on kahta erilaista: Voima-treenit sekä Hurrikaani/Circuit-treenit. Viikossa on neljä eri ohjelmaa, kaksi voimaohjelmaa ja kaksi hurrikaaniohjelmaa. Tarkoitus olisi käydä nämä läpi kerran joka viikko, eli treenikertoja kertyy yhteensä 4 kpl. Voimatreeneissä keskitytään voiman kasvattamiseen käyttäen tankoja ja käsipainoja, hurrikaanitreenit ovat taas aerobisia treenejä, joissa mm. sprintataan paljon.

Treenit alkavat aina ohjaajan kertomalla motivaatiotarinalla, joka yleensä liittyy oman elämänsä parantamiseen ja treenimotivaation löytymiseen jollain tavalla. Tämän jälkeen lämmitellään ja jakaannutaan pareihin. Treenin ideana on että yksin ei treenata, vaan pari kannustaa aina ja katsoo että liikkeet tulee tehtyä oikein. Näin treeni myös pysyy sosiaalisena ja hauskana. Lopuksi otetaan aina ryhmäkuva ja heitetään vielä viimeiset yläfemmat treenikavereille.

Koko touhu on joskus armeijatyyppistä ja hieman naurettavaa, mutta jälkikäteen fiilis on mahtava. Uskon myös että treeniohjelmaan noudattamalla on mahdollista päästä huikeisiin tuloksiin lyhyessä ajassa.

Loppujen lopuksi sillä ei minun mielestäni ole niin väliä miten liikkuu ja missä liikkuu, kunhan liikkuu. Se fiilis mikä treenistä tulee on onneksi riippuvuutta aiheuttava. 

maanantai 20. elokuuta 2018

Väliaikaiset asumiset






Olen jotenkin ajautunut airbnb:stä toiseen, niin kuin jo aikaisemmin olen täällä blogissa kirjoitellut. Tulin Suomeen toukokuussa tietämättä milloin palaisin takaisin Sveitsiin. Olen nyt jäänyt tänne koko kesäksi roikkumaan, useasta eri syystä johtuen. Olen vaihtanut asuntoa vähintään parin viikon välein, mutta nyt olen kotiutunut Punavuoreen ainakin syyskuulle asti.

Tässä asumismuodossa on useita hyviä puolia. Tuntuu kuin olisi koko ajan vähän niin kuin lomailemassa, uusi koti, uudet piirit, uudet lähikuppilat ja lähikaupat. On aina mielenkiintoista tutustua uuteen asuinympäristöön. Huomaa myös mitä arvostaa omassa asuinympäristössään ja millaisessa paikassa sitä ehkä haluaisi tulevaisuudessa asua.

Asuin hetken Vuorikadulla Kinopalatsia vastapäätä, ihan Helsingin keskustassa. Vaikka sijainti oli mainio, olin kuitenkin ehkä vähän ahdistunut kaikista ihmisistä ja hälinästä heti ovesta ulos astuttuani. Asunto itse oli todella hieno ja tilava sekä juuri remontoitu. Siinä oli myös sauna jota tietenkin lämmitin harva se päivä. Todella kiva paikka kaiken kaikkiaan.

Vuorikadulta muutin Punavuoreen, joka tuntui melkein kuin olisi kotiin palannut. Asuin Jätkäsaaressa alkukesästä ja tutustuin silloin tähän ympäristöön. Jotenkin tykästyin meren läheisyyteen, ja tietenkin myös keskustan läheisyyteen. Punavuoresta pääsen kaikkialle nopeasti ja kätevästi. Tämä tuntuu tällä hetkellä oikealta paikalta olla, en tosin tiedä kuinka kauan tämä tunne taas kestää, mutta nautin siitä niin kauan kuin mahdollista. 

maanantai 13. elokuuta 2018

Ihanat kesäviikonloput vaan jatkuvat













Aika kuluu, mutta kesä sen kuin vaan jatkuu. Jokaisessa päivässä on tänä kesänä ollut jotain hienoa, muistamisen arvoista. Muistoja on paljon, uusia kokemuksia, ihan mahtavia hetkiä. Ja mahtavaia ihmisiä. Olen saanut rakennettua elämää tänne Suomeen nopeammin kuin olisin koskaan osannut toivoa. Ei haittaa että on taas maanantai, sillä myös tällä viikolla on paljon kivaa luvassa.

Lauantaina lähdimme käymään Mummotunnelissa kaverini kanssa. Ihan vain siksi että kerran kesässä pitää käydä siellä tanssimassa. Edellisestä kerrasta oli tosin jo ainakin viisi vuotta aikaa. Tulimme paikalle aika alkuillasta, mutta siellä oli jo kova meno ja livebändi soittamassa. Tanssimme koko illan, katsoin seuraavan kerran kelloa joskus kolmen jälkeen, jolloin totesin että olisi ehkä aika mennä kotiin. Todella hauska ilta!

Sunnuntaina oli Flow-festareiden vuoro, vaikka viime kesänä jo vannoin että en tulisi tänne enää koska väkeä oli niin paljon. Kun näin Lykke Li:n esiintyjälistalla muutin kuitenkin mieleni. Olen kuunnellut häntä jo vuosien ajan, ja pidän kovasti hänen musiikistaan. Onneksi lähdin, kokemus oli hyvin erilainen kuin edellisenä vuonna ja tuntui että festarit oli hyvin järjestetty. En joutunut jonottamaan sisään, en vessaan enkä ruoka- tai juomapisteille. Lykke Li:n keikka oli todella hyvä, ja saimme kuunnella häntä rauhassa hyviltä paikoilta.  Alue oli jälleen tunnelmallinen niin kuin aina, varsinkin iltasella kun erilaiset valot näkyivät paremmin.