maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kerranhan täällä vaan eletään



Maanantai-aamu ja väsymys on käsin kosketeltavaa. Viikonloppu meni juhliessa ja univaje on todellinen. Mutta kesä 2018 on vain kerran joten siitä on otettava kaikki irt :-) Niin ainakin uskottelen itselleni.

Perjantaina järjestimme veljeni kanssa mökkitreffit meidän mökillä. Paikalle oli kutsuttu kuusi vanhaa mökkikaveria 30 vuoden takaa, niitä kavereita joiden kanssa silloin hengailimme vuosia sitten. Joitakin heistä en ollut nähnyt ainakaan 20 vuoteen ja oli tietenkin jännittävää nähdä millaisia aikuisia heistä oli tullut. Söimme hyvin ja juttelimme yömyöhään vanhoista ajoista, lapsuuden muistoista. On jännä huomata miten eri ihmiset muistavat eri asioita. Ilta oli mielestäni todella onnistunut, ja kaikkia oli todella mukava nähdä. Puhuimme että järjestäisimme samanlaisen illan vielä uudestaan, esimerkiksi parin vuoden välein.

Lauantaina suuntasin kaupunkiin, ja vuorossa oli ilta tyttöjen kanssa Helsingin yössä. Nautimme aurinkoisesta ja Suomen kesään nähden lämpimästä illasta Espan puistossa, ennen kuin menimme Teatteriin tanssimaan. Ilta oli rauhallinen, koska tänä viikonloppuna oli myös Hangon Regatta ja Ruisrock. Silti baarissa tuli notkuttua kahteen asti, ja aamulla herätyskello soi aikaisin ja suuntana oli Hakaniemen kirppis ystäväni Tuijan kanssa.

Tuijan kanssa meillä on useita vuosia kestänyt kirppisperinne. Ensimmäisiä kertoja olimme myymässä Olarinluoman kirppiksellä joskus yli 20 vuotta sitten. Sittemmin on tullut kierrettyä Kehäkirppikset, Vermot, Hietsut ym. You name it. Hakaniemen kirppistä kokeilimme nyt ensimmäistä kertaa, ja se oli todella positiviinen yllätys. Myyjät saivat tulla paikalle klo 8-10 välissä, ja kirppis avattiin asiakkaille klo 10. Positiivista oli se että asiakkaat todella saapuivat vasta klo 10 maissa, eivätkä he olleet repimässä tavaraa kasseista ennen kuin olimme saaneet niitä esille. Ihmisiä riitti klo 14 asti, ja sain myytyä reippaasti yli puolet tavaroistani. Rikkaaksi kirppiksellä ei koskaan tule, mutta laskin kuitenkin että olin tienannut vähän yli 100 €. Ihan hyvä saldo siitä että nauttii auringosta jutellen ystävänsä kanssa. Silti yksi kirppispäivä vuodessa taitaa riittää minulle, sen verran raskasta on nousta ylös aamuisin aikaisin.

Nyt voin sanoa että tekisi mieli olla lomalla mielummin kuin töissä. Seuraavat viikonloput eivät myöskään ole mitään sohvalla makoilua, mutta se ei haittaa. Nukkua ehtii sitten syksyllä.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Kesäteatterissa Porvoossa





Kesään kuuluu ehdottomasti kesäteatterit. Kävin lauantaina ystäväni Annan kanssa katsomassa Porvoossa esitettävää Fuck Tinder teatteria. Porvoo on ihana kesäkaupunki, johon olen halunnut tehdä päiväretken jo monta vuotta. Serkkuni asuu myös Porvoossa, ja ajatuksena on ollut käydä moikkaamassa häntä samalla. Ehkä sellaisen shoppailuretken vielä saisi aikaiseksi tänä kesänä. Tällä kertaa suuntasimme kuitenkin suoraan Postimäelle, jossa teatteri esitettiin. Ihan huippu komedia, todella taitavat näyttelijät ja mukava katettu katsomo. Teatterin jälkeen kävimme vielä Porvoon keskustassa syömässä sekä teatterissakin useaan otteeeseen mainitulla Kliffa-klubilla tanssimassa. Pitää vielä harkita josko lähtisi katsomaan jotain toistakin kesäteatteria tänä vuonna. 

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Vuoden ensimmäinen vaellus: Repoveden kansallispuisto














Kesä on lähes puolessa välissä eikä vaellusreissuja ole tullut tehtyä vielä ainuttakaan, ennen tätä viikkoa. Viime kesänä kävelin Karhunkierroksen, ja ajatuksena oli että nyt näitä vaelluskamoja sitten käytetään jatkossakin.

Tämän kesän pääreissu tulee suuntautumaan Lofooteille Norjaan. Reissua en ole ehtinyt kunnolla vielä suunnitella, joten oli hyvä käydä harjoittelemassa ja testaamassa kamoja lyhyemmällä yhden yön reissulla Repoveden kansallispuistossa Kouvolan lähellä. Lähdimme ystäväni Sonjan ja hänen perheensä kanssa torstaina aamulla matkaan. Kävelimme ensimmäisenä päivänä Lapinsalmelta Katajavuoren kautta Kuutinkanavalle, josta jatkoimme Mustanlamminvuoren näköalatornin kautta Karhulahdelle, jossa yövyimme. Olimme vuokranneet hienon kymmenen hengen kodan yöksi. Sijainti oli upea, suoraan järven rannalla. Valmistimme ruuat, uimme järvessä ja simahdimme jo aikaisin illalla, niin kuin retkipäivinä on tapana. Kävelyä tuli ensimmäisen päivän aikana arviolta 8 km, mutta matka tuntui huomattavasti pidemmältä. Sää oli todella hieno, hellettä ja aurinkoa. Kaikilla oli mieli korkealla, myös lapset jaksoivat todella hienosti kävellä.

Yöllä sadealue saavutti meidät, ja seuraava päivä meni lähinnä autolle suoriutuessa. Minulla oli vedenpitävät housut ja kengissä muovipussit. Takki kuitenkin päästi vettä läpi, ja rinkalla ei ollut vesisuojaa. Aluksi kevyeltä tuntunut rinkka painoi loppumatkasta ainakin pari kiloa enemmän kun kamat pääsivät kastumaan. Seuraavalle reissulle on pakko ostaa rinkalle uusi sadesuoja.

Voin lämpimästi suositella Repoveden aluetta lyhyemmille vaelluksille. Maisemat olivat upeat eikä tänne aja kuin 2.5 tuntia Helsingistä. Alueella voi hyvin tehdä 2-3 yön vaelluksen. Reitit olivat osittain kuluneet, mutta muuten hyvin merkatut ja selkeät.

Tästä sitten vain Lofoottien reissua suunnittelemaan!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Pari sanaa juhannuksesta




Joku kirjoitti facebookissa että juhannus tuli ja meni, kesä oli sitten siinä ja kohta on joulu. Jotenkin on oikeasti sellainen olo että kesä alkaa olemaan ohi. Ehkä ne on ne toukokuun hienot kelit, joita nyt seurasi kylmyys. Tulee väkisinkin sellaianen olo että kesä oli nyt sitten siinä.

Juhannus oli nuoruudessa niitä suurimpia ja parhaimpia juhlia. Pakkasimme auton niin täyteen kavereita ja juomia kuin mitä se suinkin pystyi kantamaan ja lähdimme porukalla mökille juhlimaan koko viikonlopuksi. Muistoja on monia ja ne ovat upeita. Tänä päivänä juhannusjuhlinnat ovat huomattavasti hillitymppiä, olen itse ollut ulkomailla suurimman osan viimeisten kymmenen vuoden juhannuksista.

Tänä vuonna olin kuitenkin Suomessa juhannuksena ja ongelmaksi muodostui tietenkin että mitä sitä keksisi tekemistä. En jaksanut ottaa tästä sen suurempaa ongelmaa, koska mielestäni on loppujen lopuksi aivan sama mitä teen juhannuksena. Se on kuitenkin vain viikonloppu muiden joukossa ja olen aina pitänyt sitä jokseenkin huvittavana että vain sen vuoksi että on juhannus on pakko lähteä jonnekin mökille oli keli mikä hyvänsä. Kelien puolesta tämä juhannus ei poikennut muista juhannuksista, oli myrskyä, satoi ja oli kylmä.

Vietinkin tänä vuonna terveellisemmän juhannuksen kuin aikoihin. Urheilin, nukuin hyvin ja rentouduin. En tehnyt mitään hirveän poikkeuksellista tavalliseen viikonloppuun verrattuna. Tämä oli ensimmäinen juhannukseni Helsingissä, ja täytyy sanoa että nautin kaupungin hiljaisuudesta. Oli ihana kävellä Espaa pitkin juhannusaattona eikä paikalla ollut muita kuin muutama turisti. Huono puoli oli se että lähes kaikki ravintolat olivat kiinni. Löysin yhden sushi paikan johon meinasin mennä, mutta kassalta sanoivat että ruoka loppuu kesken. Ei se ole mikään ihme kun kaikki muut paikat ovat kiinni.

Ehkä kesä ei ole sittenkään vielä oli, ehkä se on vasta edessäpäin. Kohti uusia seikkailuja siis!

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Ensimmäistä kertaa mökillä


Tämä kesä on mennyt hyvin pitkälti kaupungissa hengaillessa, pääosin siksi että täällä on ollut niin paljon kivaa tekemistä ettei mökille yksinkertaisesti ole ehtinyt mennä. Viime viikkoina on kuitenkin tullut hinku lähteä maalaismaisemiin pois kaupungista, ja niinpä lähdimme äitini kanssa käymään mökillä tällä viikolla. Pääjuttu oli leikata ruoho, se olikin jo päässyt kasvamaan aika heinikoksi. Ruohon leikkaamista ei edesauttanut kaatosade. Kuukauteen ei ole satanut, mutta tietty se päivä jolloin ruoho piti leikata sattui olemaan sateinen. Sain sen kuitenkin leikattua jotenkuten. Siimaleikkuria en kuitenkaan saanut käynnistettyä, varmaan sain sen hajoitettua jollain tavalla..

Oli ihana olla mökillä ja nauttia luonnosta, puusaunasta ja rauhallisesta illasta. Oli näitä maisemia jo ollutkin ikävä. 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kesäviikonloppu Helsingissä





Kyllä meitä suomalaisia on tänä kesänä ja keväänä hemmoteltu. En muista että olisi koskaan ollut niin hienot kelit kuin mitä nyt on ollut. Ilmankos elämä on tuntunut helpommalta ja kevyemmältä kuin talvella.

Viikonloppu meni jälleen liian nopeasti, niinhän ne aina menevät. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja tuntui että vaikken mitään erikoista tehnytkään, sain kuitenkin paljon aikaiseksi. Oli jalkahoitoa, lounasta Iston ja Erikan kanssa, veljen perheen näkemistä, hautausmaalla käyntiä, asuntoesittelyä, niin ja häät. Lähdin ex-tempore mukaan Annan kaverin häihin aveciksi. Juhlat olivat Flying Dutch-laivalla Hakaniemen sillan kupeessa. Söimme, joimme ja tanssimme ihanaa kesäiltaa ja -yötä. Jatkoille mentiin Siltaseen. Opin flossaamaan, eli tanssimaan niin kuin ymmärtääkseni kaikki nuoret tanssivat tänä päivänä. Sain jopa kehuja että teen sen tyylillä, ehkä en ole sittenkään niin vanha vielä :-)

Keskustelimme hetkessä elämisestä, tulevaisuutta ei kannata paljon miettiä koska kaikki on epävarmaa. Menneitä ei saa mitenkään takaisin vaikka kuinka haikailisi niiden perään. Ainoa hetki mikä meillä oikeasti on, on juuri tämä hetki, tämä sekunti. Näillä mietteillä uuteen viikkoon!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Pitkiä päiviä työmatkalla Milanossa






Maanantaina oli jälleen aika hypätä koneeseen ja lähteä työmatkalle. Tuntui etten ollut yhtään ehtinyt viikonlopun aikana palautua jenkkireissusta, ja taas olisi pitkiä työpäiviä luvassa. Miten matkustaminen nykyään tuntuukin niin vastenmieliseltä ja raskaalta? Ei siis lomamatkat, mutta työmatkat. Ehkä se tarkoittaa myös sitä että olen tällä hetkellä ainakin jokseenkin tyytyväinen elämääni Suomessa, enkä siksi haluaisi olla poissa. Työmatkat sekoittavat aina arjen, ja esim. treenaaminen ja ruokavalio kärsivät.

Lähdin aamulla klo 8 koneella Milanoon, tarkoittaen että heräsin klo 3:30. En ole oikein koskaan pystynyt nukkumaan kunnolla jos minulla on aikainen lento tiedossa. Milanossa kävimme konferenssissa työkaverini kanssa. Onneksi konferenssin anti oli melko hyvä, joten ainakaan tämä ei ollut n.k. hukkareissu.

Illalla kävimme kävelyllä Milanon keskustassa, lähinnä pyörien Duomon ympäristöä. Kävimme syömässä ja tottakai jäätelöllä. Italiassa jäätelöt aina näyttävät paremmilta kuin maistuvat. Tuli jälleen mieleen että ensi kerralla Bernissä käydessä pitää muistaa käydä Gelateria di Bernassa, niillä on parhaimmat jäätelöt mitä olen ikinä maistanut.

Kotimatka oli ukkosmyrskyn vuoksi pahasti myöhässä, koneen piti laskeutua klo 23 Helsinkiin, mutta pääsimme laskeutumaan vasta klo 1:30. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että päästiin turvallisesti perille, eikä väsymys edes kauheasti painanut. Tuo alimmainen kuva on otettu koneesta Helsingin yllä puoli kahden maissa yöllä. Tähän vuodenaikaan ei vain tule kunnolla pimeää.

Nyt on onneksi parin viikon tauko ennen seuraavaa työmatkaa :-)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

38-vuotta täyteen


Tällä viikolla vietin 38-vuotis syntymäpäiviäni, 40 vuotta lähestyy huimaa vauhtia. Silti olo on nuorempi kuin vuosiin. Kai se ikä on jokseenkin myös pään sisällä. Vietän tällä hetkellä aika terveellistä elämää. Töistä tai muustakaan ei ole liikaa stressiä, syön useimmiten hyvin ja liikun melko paljon. Sosiaalinen elämäkin on saanut ihan uuden vaihteen Suomeen tulon myötä. Tottakai vuodenajallakin on tähän suuri vaikutus.

Vuoteni 37-vuotiaana ei ollut mitenkään helppo, ehkä tästä vuodesta tulisi jos ei helpompi, niin ainakin erilainen. Vietin syntymäpäiviäni muutaman vanhan koulukaverin kanssa, söimme ja etenkin joimme kotonani ja lähdimme vielä Teatteriin tanssimaan. Oli ihanaa seistä yläkerran terassilla klo 23 yöllä ja ihailla Helsingin lähes yötöntä yötä. Tanssimme kunnes jalat olivat kipeät ja oli pakko lähteä kotiin. En muista koska olisin viimeksi tanssinut niin paljon, kai siitä on vuosia.

Toivottavasti ei jäänyt kesän viimeiseksi kerraksi!

torstai 7. kesäkuuta 2018

Pitkästä aikaa jälleen Portlandissa



Täytyi ihan blogista tarkistaa koska olin viimeksi Portlandissa käymässä, ja niin siitä vaan on kulunut yli vuosi aikaa. En tiedä mihin vuodet vierivät, mutta tuntuu siltä kuin olisin ollut täällä eilen.

Lensin maanantaina Reykjavikin kautta Bostoniin, josta jatkoin matkaa Portlandiin bussilla. Olen yleensä vuokrannut Bostonista auton ja ajanut parin tunnin matkan Portlandiin, mutta koska kollegallani oli auto käytössä määränpäässä, päätin että bussi olisi parempi tapa matkustaa. Matkaan kului yhteensä melkein 20 tuntia, bussimatka on aina oma pikku seikkailunsa lentojen lisäksi. Saavuin hotellille puolenyön aikaan, eli klo 7 aamulla Suomen aikaan. Onneksi nukuin todella hyvin aamuun asti ja olin pirteänä toimistolla.

Asumme tällä kertaa tylsässä hotellissa kauppakeskuksen vieressä siksi että kollegani kerää Hiltonin pisteitä. Hieman masentaa tietää että olen tulossa takaisin tähän samaiseen hotelliin jälleen heinäkuussa. Yleensä juoksumaastot ovat olleet hienot joko metsässä tai meren rannalla, mutta tällä kertaa jouduin kiertämään toimistomme teollisuusaluetta jotta saisin edes jotain liikuntaa. Vaikeimmat matkat oman hyvinvoinnin kannalta ovat nämä jenkkimatkat, joissa aikaerot ovat suuret ja ruokavalio yleensä epämääräinen.

Kala ja erilaiset merenelävät ovat Maine:ssa parhautta, ja kävimme testaamassa minulle uutta Dimillo's:in ravintolaa Portlandin satamassa heti tiistai-iltana. Söin jälleen kampasimpukoita, jotka ovat ehdottomia suosikkejani. Ruoka oli erinomaista, joskin rasvaista ja suolaista. Toisena iltana kävimme syömässä sushia, joka myös oli todella hyvää vaikka ravintola sijaitsikin ostoskeskuksen yhteydessä.

Toimistolla on aina mukava käydä, ja päivät vierivät ohi nopeammin kuin kotona puhelimen päässä istuessa. Tosin muutaman päivän jälkeen minulla on jo koti-ikävä, ikävä kaikkia ihmisiä kotona ja minun omia lenkkeilymaastojani merenrantaa pitkin. 

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kaunis kesäinen iltapäivä Nyhavnissa





Kävin eilen päiväreissulla Tanskassa, lähdin kotoa siinä 5:45, otin klo 7 lennon Kööpenhaminaan, joka saapui sinne klo 7:40. Ajelimme työtapaamiseen vähän Kööpenhaminen ulkopuolelle, jossa meni suurin osa päivästä. Tämän jälkeen menimme vielä käymään Nyhavnissa Kööpenhaminan keskustassa. Kävelimme pitkin joen vartta, joimme drinkin laiturilla ja ajelimme takaisin lentokentälle. Vaihtoehtona olisi ollut mennä suoraan lentokentälle tekemään töitä, mutta olen todella tyytyväinen siihen että emme tehneet niitä. Kun on mahdollisuus nauttia kesästä ja auringosta toisessa kaupungissa se kannattaa aina, enemmän kuin työnteko. Kotiin saavuin puolenyön aikaan, rättiväsyneenä.

Olin todella väsynyt koko iltapäivän, edellinen yö oli huonosti nukuttu ja päivä oli pitkä. Jotenkin sitä vain kuitenkin aina jaksaa. Nyt on ollut vähemmän työmatkustelua mutta seuraavat viikot menevät jälleen matkoilla, nyt vuorossa Boston ja Milano. Niistä siis lisää tuonnempana. Ensin nautitaan kuitenkin ihanasta aurinkoisesta viikonlopusta!