keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Vaellus Meiringenin vesiputousta pitkin





Sunnuntaivaellus suuntautui tänä viikonloppuna Meiringeniin, Interlakenin lähistölle. Valitsimme reitin joka kulki laaksosta vesiputousta pitkin ylös hissin yläasemalle, josta pääsi jatkamaan metsän läpi takaisin alas.

Reitti oli aika vaativa, sillä se kulki suoraan vesiputouksen vieressä, jolloin kivet olivat liukkaita ja märkiä. Paikalle oli kuitenkin asennettu vaijeri, josta pääsi pitämään kiinni. Olin tyytyväinen kiipeilykokemuksistani, sillä sen vuoksi korkeat paikat eivät enää pelottaneet minua niin kuin aikaisemmin.

Päästyämme ylös asti pidimme juomatuon aurinkoisella terassilla, josta jatkoimme alaspäin vievää polkua pitkin. Reitti kulki metsän läpi ja onnistuimme jotenkin eksymään polulta. Lopulta tulimme jonkinlaisessa sivuluisussa alas rinnettä pitkin, onneksi edessä ei ollut putousta, vaan pääsimme turvallisesti alas laaksoon.

Hieno päivä jälleen kerran vuorilla ja mukava nähdä amerikkalaista ystävääni Kathyä pitkästä aikaa. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

Hampurissa työmatkalla




Ensimmäinen työreissu lomien jälkeen suuntautui Pohjois-Saksaan, tarkemmin ottaen Hampuriin. Otimme työkaverimme kanssa aikaisen aamulennon Zurichistä, josta vuokrasimme auton ja lähdimme kiertämään asiakkaissa Hampurin lähistöllä. Oli todella vaikeata jotenkin muistaa mitä pitää ottaa mukaan lentomatkalle, tuntui kuin en olisi matkustanut lentäen ikuisuuteen, vaikka ei siitä ole kuin pari kuukautta sitten edellisen kerran.

Löysimme todella mukavan juuri remontoidun hotellin pienestä Leerin kaupungista. Illalla ehdin käydä kiertelemässä kaupungilla ja sain ostettua viidet (!) parit uusia housuja sekä pari paitaa. Saksassa hintataso on vain niin paljon edullisempi kuin Sveitsissä että shoppailu kannattaa aina kun siihen on mahdollisuus.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kiipeilemässä O'Bloc hallissa





Olen nyt käynyt muutamia kertoja kiipeilemässä O'Bloc hallissa Bernissä. Kaverini Lily ehdotti että hän voisi opettaa minulle kiipeilyn ensin hallissa, jonka jälkeen voisimme kiipeillä yhdessä vuoristossa. Tämä oli minun mielestäni ihan mahtava idea, olen siitä lähtien kun tulin Sveitsiin halunnut alkaa kiipeilemään, mutta kaveria siihen ei vain ole ollut ennen kuin nyt. O'Bloc on todella tutustumisen arvoinen paikka jos on kiinnostunut kiipeilystä. Sisähalli on valtavan suuri ja reittejä on varmasti satoja. Ulkoseinät ovat myös kivat, varsinkin kesäisellä säällä.

Nämä kuvat otettiin tällä viikolla, jolloin kävin työkaverini Katharinan kanssa kiipeilemässä lounastauolla. Tämä on loistavaa väliaikajumppaa toimistotyöntekijälle, sillä hartiat ja selkä venyvät ja vetreytyvät. Olen omaksi hämmästyksekseni huomannut että pääsin eroon korkeuskammosta yhden kiipeilykerran jälkeen. Niin sitä vain ajattelee että pelkää jotain, vaikka tosiasiassa pelon takia voi jäädä monesta asiasta paitsi elämässä.

torstai 31. elokuuta 2017

Katukonserttia ja vaellusta








Ensimmäinen perjantai Bernissä tuli vietettyä Katharinan kanssa kesän tapahtumista jutellen. Katharina oli samana päivänä palannut Grönlannin seikkailultaan, ja sain kuulla kuinka mahtava paikka se oli ollut seikkailulomalle. Grönlanti on siis nyt myös minun matkakohdelistallani. Joimme liikaa viiniä, istuimme ulkona yömyöhään ja totesimme että kesä meni jälleen liian nopeasti. Tuntui siltä kuin olisi ihan äsken ollut kesäkuu, minulla oli vielä Suomen reissu edessäpäin ja Katharinalla Grönlannin seikkailu. Johonkin se aika vain aina häviää.

Aamulla lähdimme treenaamaan, en tiedä miten se meiltä onnistui kaiken sen viinin jälkeen, mutta niin vain vedimme kunnon kyykkytreenit heti aamusta. Illalla oli jälleen viinin vuoro kun menimme katselemaan läheisen kahvipaahtimon järjestämää katukonserttia. Konsertti oli ilmainen, ja paikalle olikin tullut reippaasti yleisöä. Sveitsiläiset rakastavat kaikkia tällaisia tapahtumia.

Sunnuntaina kävimme vielä esi-Alpeilla sijaitsevalla Blauseella. Blausee on tunnettu turistinähtävyys, sillä sinne pääsee helposti autolla melkein perille asti. Paikka sopii siis hyvin myös lapsiperheille, ja heille tänne olikin rakennettu hieno leikkipaikka. Me otimme pari kuvaa Blauseesta, joka oli sininen nimensä mukaisesti, mutta ei muuten mitenkään erikoinen. Olemme nähneet vuoristossa paljon upeampiakin paikkoja. Jatkoimme vaellusreittiä Kanderstegiin päin, mutta omissa jaloissa painoi edellisen päivän viinit niin paljon että vaellus jäi tällä kertaa lyhyeksi. Lopuksi kävimme vielä syömässä, kuvasta näkyy miten onnettomia nämä sveitsiläiset salaatit ovat verrattuna niihin mitä Suomessa on tarjolla.

perjantai 25. elokuuta 2017

Bernissä jatkuu kesä


Sveitsi on kylpenyt lämpöaallossa koko kesän, jo useamman kuukauden ajan. Yli 30 asteen lämpötila on täällä jo normi enemmän kuin poikkeus. Näin myös tällä viikolla, joskin tänään on "vain" 26 astetta. Berniläiset myös nauttivat edelleen kesästä ja lämmöstä. Joessa uidaan, veneillään, jopa surffaillaan. Minäkin eksyin joen varteen yhtenä iltana töiden jälkeen nauttimaan auringosta ja katselemaan ohi lipuvia veneitä. Ihanaa tietää että kesää on vielä ainakin muutama viikko jäljellä!

torstai 24. elokuuta 2017

Kodista kotiin - mietteitä kotiinpaluusta

Seitsemän viikon jälkeen oli aika palata kotiin, Berniin. Suomessa oloon olin jo mukavasti tottunut. Olin tottunut niihin ympärilläni oleviin ihmisiin, niihin parhaimpiin joita minun elämässäni on. Olin tottunut siihen että minua ymmärretään ja minä ymmärrän muita. Voin asioida omalla kielelläni. Voin käydä pankissa, lääkärissä, ostoksilla, missä vain, ja minua ymmärretään. Kaikki on niin yksinkertaista, kuin en olisi koskaan täältä mihinkään lähtenytkään.

Ja kuitenkin kaikki tuntuu puoliunelta. Kuin en eläisi omaa elämääni vaan jonkun muun. Tämä ei ole todellisuutta, ei minun todellisuuttani. Minulla ei ole täällä omaa sänkyä, omaa keittiötä, omaa sohvanurkkausta johon käpertyä illalla. Minulla ei ole suomalaista puhelinnumeroa, ei kelakorttia, ei edes ajokorttia. Joudun aina sanomaan katukaupustelijoille ja muille etten asu täällä. Tämä ei ole enää minun kotini.

Oli aika lähteä sinne jossa minulla on oma koti ja oma sänky. Sinne missä minun tavarani ovat, missä minun työpaikkani on. Otin lautan Turusta Ruotsiin ja jatkoin siitä ajaen aina Frankfurtiin asti, jossa yövyin. Matkaa kertyi 1500 km Tukholmasta Frankfurtiin. Se on pitkä matka ajaa yksin. Seuraavana päivänä saavuin jo aikaisin Berniin, Frankfurtista ajaa Berniin neljässä tunnissa. Matka sujui nopeasti podcasteja ja musiikkia kuunnellen. Olisin voinut ajaa päivässä Tukholmasta Berniin asti.

Kotona Bernissä minulla on paljon, mutta se jokin kuitenkin puuttuu. En tunne kuuluvani tänne, en ymmärrä kieltä, en osaa asioida täällä sveitsinsaksaksi. Minulla ei ole omaa asuntoa, vaan asun vuokralla. En tunne työkavereitani kunnolla muutamaa ihmistä lukuunottamatta. Minulla ei ole sitä turvaverkkoa mikä minulla Suomessa on. Luotan muutamaan ihmiseen, joista heistäkin moni on muuttanut tai muuttaa pois. Olen loppujen lopuksi aika yksin suuressa maailmassa.

Minulla on kaksi kotia, mutta ei yhtään johon tuntisin kuuluvani.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Viimeinen viikko Suomessa











Kesä ja seitsemän viikkoa Suomessa menivät kuin hujauksessa. Viimeiselle viikolle vuokrasin kattohuoneiston Helsingin keskustasta, Fabianinkadulta. Halusin päästä lähelle ravintoloita, kauppoja ja merta. Olen käyttänyt airbnb:tä jo monen vuoden ajan, ja aina ollut todella tyytyväinen. Tämä ei ollut mikään poikkeus. Huoneisto oli mielettömän upea, iso saunallinen yksiö hienolla näköalalla. En olisi voinut toivoa mitään parempaa juuri silloin.

Tein etätöitä päivisin, kävin lounailla ystävien kanssa ja ulkona syömässä iltaisin. Näin enemmän ystäviä viikon aikana kuin Sveitsissä parissa kuukaudessa. Juoksin aamulenkkejä Kaivarin rantoja pitkin. Säät suosivat ja aurinko paistoi useana päivänä. Kävin keskustassa ostoksilla. Otimme lautan Kauppatorilta Lonnan saarelle. Teimme niitä kaikkia juttuja joita Helsingissä voi kesäisin tehdä. Tämä on minun kesäkaupunkini. Ensi vuonna tulen koko kesäksi Helsinkiin jos se vain suinkin on mahdollista. 


maanantai 21. elokuuta 2017

Flow festivaali ja Lana del Rey








Helsingissä järjestettävä Flow festivaali on ollut ehdoton must tapahtuma minulle, jos Suomessa olen sattunut silloin olemaan. Tänä vuonna minun tämän hetken suosikkiartisti, Lana del Rey, oli esiintymässä perjantaina, joten pakkohan tänne oli mennä vaikka 99 €:n lippuhinta kauhistuttikin.

Kelit suosivat perjantaina ja tulimme jo ajoissa nauttimaan tunnelmasta. Flow:ssa kannattaa ehdottomasti myös syödä, paikan päällä on useita herkullisia ruokia tarjoavia kojuja. Jonottaa tosin saa, joten tämä ei sovellu heikkohermoisille.

Lana del Rey oli juuri niin upea kuin olin ajatellutkin. Hän todella nautti esiintymisestä ja lauloi upeasti. Voi kun pääsisi vielä uudestaan joskus nauttimaan hänen musiikistaan livenä. Täytyy kuitenkin todeta että pienemmän mittakaavan keikat ovat jollain tavalla minulle mieluisempia. Tälläkin keikalla olimme niin kaukana lavasta että seurasimme keikkaa lähinnä isoilta skriineiltä. Pienemmillä keikoilla pääsee enemmän tunnelmaan mukaan.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Perinteiset rapujuhlat






Vuosittaisia rapujuhlia vietettiin tänä vuonna Haukilahdessa. Isäntäpariskunta oli valmistellut erittäin maittavat alkukeitot, joiden päälle nautimme sekä suomalaisia että ulkomaalaisia rapuja. Lisäksi lauloimme tottakai snapsilauluja hyvällä svengillä ja joimme akvavitiä kyytipojaksi. Olin myös viime vuonna lupautunut soittamaan Kuubalaisen serenadin kitaralla. Kitaransoittoa pitäisi kyllä vielä harjoitella enemmän, harmi kun tämä harrastus on viime aikoina jäänyt kovin vähäiselle.

Rapujuhlat ovat olleet jo pitkää jatkunut perinne meidän ystäväporukassa. Pidän näitä vuosittaisia tapahtumia erittäin tärkeänä, ehkä siksi että se on erinomainen osoitus siitä että hyvät ystävät ovat aina siinä kun niitä tarvitaan kaikkein eniten, eivätkä ne katoa mihinkään. Ensi vuoden rapujuhliakin aloimme jo hieman suunnittelemaan, toivon todellakin että istumme vielä 90-vuotiaina laulamassa snapsilauluja yhdessä.




maanantai 7. elokuuta 2017

Kesätekemisiä











Minulla tulee tänä vuonna seitsemän viikkoa Suomessa oloa täyteen. Teen paljon etätöitä täältä käsin, mikä onneksi onnistuu työnantajani joustavuuden vuoksi. Viikot ovat kuluneet todella nopeasti, niin kuin aika yleensäkin nykyään kuluu. Olen ollut jonkun verran mökillä, mutta myös nähnyt ystäviä ja sukulaisia.

En ole aikaisemmin viettänyt mökillä pidempiä aikoja yksin, mutta viime viikolla vietin siellä neljä päivää yksikseni. Viihdyin yllätyksekseni todella hyvin, ja tekemistä riitti koko ajan. Leikkasin nurmikkoa, hoidin puutarhaa, kävelin metsässä, otin aurinkoa, uin, lenkkeilin, saunoin ja luin kirjoja. Aivan täydellisiä kesäpäiviä. Vaikka viihdyinkin mökillä hyvin yksin, on se kuitenkin edelleen minulle se paikka jossa haluan viettää aikaa perheen kanssa. Tänä kesänä siihen ei vain ollut samanlaista mahdollisuutta kuin edellisinä vuosina. Mutta onhan se kesä myös ensi vuonna..