maanantai 13. marraskuuta 2017

Päiväni murmelina


Minulla on uuden työn myötä säännöllisesti asiaa Amsterdamiin. Nyt sattui kolme työmatkaa Amsterdamiin peräkkäisinä viikkoina. Lennän tiistaina illalla Baselista EasyJetillä Amsterdamiin, josta hyppään lentokenttäbussiin joka vie minut Hoofddorpissa sijaitsevaan Novoteliin yöksi. Seuraavana päivänä on kokouksia toimistolla, jonka jälkeen lennän taas EasyJetillä kotiin. Viimeisellä viikolla vietän yhden päivän enemmän Hoofddorpissa.

Hoofddorp sijaitsee ihan Schipholin lentokentän lähettyvillä, ja siellä on sijainnin vuoksi erittäin paljon yrityksiä. Iltaelämää Hoofddorpissa ei ole, jos sitä kaipailee niin täytyy hypätä junaan ja mennä Amsterdamin keskustaan. Tosin minulla ei työpäivän jälkeen ole enää energiaa mihinkään muuhun, joten tyydyn usein Novotelin ravintolaan tai baariin. Usein täällä on muitakin kollegoita joiden kanssa voi istua iltaa.

Vaikka nämä ovat lyhyitä työmatkoja, niin 2-3 iltaa viikosta poissa kotoa on yllättävän paljon. Jäljelle jääville päiville kun yrittää mahduttaa kaiken muun, niin tuntuu ettei päivässä ole tarpeeksi monta tuntia. Minun kohdallani tämä on ehkä vähän omaakin syytä kun on niin paljon ohjelmaa itselleen järjestänyt. 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Marraskuun ajanvietettä kiipeilykurssilla


Olin tänä vuonna pelännyt marraskuuta jotenkin tosi paljon. Mielessä oli varmaan viime vuoden marraskuu joka tuntui jotenkin todella vaikealta. Marraskuu on kuukausista ikävin Sveitsissä, täällä on usein sateista eikä lumesta ole vielä tietoakaan. Harrastukset jäävät vähemmälle kun vuorilla ei voi oikein vaeltaa tai pyöräillä ja laskettelukausi ei ole vielä alkanut.

Ilmoittauduin siis kiipeilykurssille Bernissä sijaitsevaan O'Bloc halliin marraskuun kaamosta paetakseni. Olen nyt kiipeillyt kesän ja syksyn aikana joitakin kertoja ja olen ollut todella innoissani tästä uudesta harrastuksesta. Pieni jännitys tuo mukavaa adrenaliinia vaikka kyseessä onkin todella turvallinen laji.

Alkeiskurssille oli minun lisäkseni ilmoittautunut 6 muuta naista. Aika yllättävää itse asiassa että kaikki olivat naisia, mutta mietin että tämä johtuu varmaan kurssin nimestä - miehet eivät ehkä halua myöntää olevansa aloittelijoita. Kurssikavereistani kaikki olivat jo kiipeilleet jonkin verran, joku oli esim. kiipeillyt 20 vuotta sitten ja halusi nyt aloittaa uudestaan, toinen oli boulderoinut ja halusi nyt alkaa kiipeilemään. Ohjaajamme oli todella taitava ja hyvä, jaksoi jopa selittää minulle erikseen englanniksi ellen ymmärtänyt jotain.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi boulderoinnin perusteita sekä opimme varmistamaan toisiamme. Ensi kerralla olisi tiedossa kiipeilytekniikkaa sekä solmujen tekemistä, ja viimeisellä kerralla kiipeilemme itsenäisesti. Kurssin hinta oli mielestäni Sveitsin mittapuun mukaan todella maltillinen, ainoastaan 140 chf kuudesta tunnista.

O'Bloc on mielettömän hieno kiipeilyhalli (en kyllä ole montaa muuta nähnyt, täytyy myöntää), jossa korkein seinä on 19 metriä. Boulderointipaikkoja on viidessä eri kerroksessa, lapsille on omat alueet ja myös ulkona on sekä boulderointi että kiipeilypaikkoja. Lisäksi täällä on tosi viihtyisä kahvila jossa voi vaikka nauttia oluen kiipeilyn jälkeen. Ainoa ongelma täällä on väkimäärä, niin kuin kuvasta näkyy. Tämä muuttuu tietenkin kesällä kun tämä porukka ryntää vuorille.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Jälleen viikko Suomessa





Eihän siitä olekaan kuin kuukausi kun kävin viimeksi Suomessa, ja nyt oli taas aika tulla työmatkalle kotimaahan. Uudessa työssä on tosiaan se hyvä puoli että olen vastuussa myös Suomen myynneistä, joten matkoja Suomeen on nyt useamman kerran vuodessa.

Marraskuu ei ehkä ole se kaikkein imartelevin kuukausi Suomessa, mutta eihän se ole sitä Bernissäkään. Muutamana päivänä aurinko jaksoi pilkottaa, tosin ollessani töissä. Suomessahan päivät ovat niin lyhyitä tähän aikaan vuodesta ettei ulos ehdi valoisaan aikaan ollenkaan, paitsi viikonloppuna.

Päivät täyttyivät siis pääosin töistä ja erilaisista kokouksista. Joukkoon mahtui kuitenkin myös lenkkejä ystävien kanssa, BasBas viinibaariin tutustumista, äidin syntymäpäivien viettoa ja paljon muuta.

Päivät menevät nykyään niin nopeasti että ehdin just todeta että olen herännyt ennen kuin on jo aika mennä nukkumaan. Tämän takia onkin entistä tärkeämpää nauttia jokaisesta hetkestä ja eläytyä siihen kuin se olisi se viimeinen. Ihan niin kuin tuossa kuvaamassani taulussa todetaan.

Kuntosalini Bernissä




Olen käynyt enemmän tai vähemmän treenaamassa samalla salilla jo parisen vuotta. Unik training muutti uusiin tiloihin viime kesänä, ja nyt sali on todella avara ja tilava. Samalla tuntivalikoima laajeni ja tiloihin rakennettiin myös erillinen joogasali. Treenaan edelleen pari kertaa kuussa myös personal trainerin kanssa, joka on ollut todella motivoivaa silloin kun ei muuten huvittaisi treenata. Hän on myös auttanut minua erillaisten kipujen ja rasitusvammojen kanssa.

Unik training salilla keskitytään funktionaaliseen treeniin eli toiminnalliseen harjoitteluun. Tämän harjoittelun tarkoituksena on tukea päivittäistä liikkumista. Teemme paljon harjotteita kehon omalla painolla, käyttäen joskus kahvakuulia ja TRX nauhoja. Treeni keskittyy etenkin keskivartalon hallintaan ja tasapainon parantamiseen. Tosin unik trainingissa on myös tarjolla esim. nyrkkeilyä, joka on todella kivaa vaihtelua tavalliselle treenille. Naisille suunnattu bootycamp, jossa keskitytään nimen mukaisesti pakaralihaksiin on myös suuressa suosiossa.

Voin lämpimästi suositella salia kaikille Bernissä asuville!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Melkein kuin Pink Floyd: Brit Floyd





Pink Floyd on kuulunut suosikkeihini jo useamman vuosikymmenen ajan. Biisejä jaksaa kuunnella vuodesta vuoteen, vaikkakin jotkut niistä alkavat jo olemaan puhkisoitettuja. Pink Floydin alkuperäistä kokoonpanoa ei pääse enää kuulemaan, mutta onneksi näitä cover bändejä riittää. Brit Floyd Englannista esitti viikko sitten Baselin musiikkiteatterissa upean shown. Konsertti kesti kolme tuntia, ja mukaan mahtui kymmeniä Pink Floydin hittibiisejä. Show oli todella näyttävä valoineen ja animaatioineen, Pink Floydin tyyliin.

Rankan työpäivän jälkeen on ihanaa istahtaa kuuntelemaan musiikkia ja vain nauttia. Tosin ajomatka kotiin Baselista keskellä yötä ei koskaan ole niin houkutteleva.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Lokakuun loppu Bernissä ja Katharinan läksiäiset







Ihan ensiksi täytyy pyytää anteeksi useiden viikkojen pituiseksi venynyttä blogitaukoa. Minulla on ollut teknisiä ongelmia kuvien kanssa, mutta nyt kaikki on taas toimintakunnossa.

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Uusi työ on alkanut painaa päälle, samalla kun olen vielä hoitanut edellisiä työtehtäviä. Olen myös yrittänyt päästä takaisin urheilun makuun pienen tauon jälkeen. Onneksi säät ovat vielä suosineet lenkkeilijää Bernissä, ja lämpötilat ovat olleet n. 20 asteessa lokakuun loppuun asti.

Katharinasta olen täällä blogissa aikaisemminkin maininnut. Hän on paras työkaverini, mutta myös muuten läheisin ystäväni Bernissä. Hän päätti irtisanoutua töistä ja lähteä kiertämään maailmaa. Hänen läksiäisiään on nyt vietetty kolme iltaa peräkkäin. Ensin meidät kutsuttiin työkavereiden luo viettämään meksikolaista iltaa, jonka jälkeen meillä oli viralliset läksiäiset töissä. Maanantai-iltaa istuttiin puoleen yöhön asti viiniä juoden. Lopuksi kävimme vielä ulkona syömässä Katharinan kanssa kahdestaan. Ikävä häntä kyllä tulee, mutta onneksi näemme joulukuussa maailmalla.


tiistai 17. lokakuuta 2017

Energiaa vuorimaisemista








Sunnuntain perinteisiin on jo kauan kuulunut vuoristossa seikkailu, joko kävellen, pyöräillen tai lasketellen. Tänä viikonloppuna menimme Mürrenin kylään Lauterbrunnin laaksossa. Ylös pääsee parilla kabiinilla, ja kylästä lähtee useita vaellusreittejä. Kävelimme North Face Trail:n, joka kestää n. 2-3 tuntia rauhassa kävellen. Nousua tulee yhteensä n. 300 metriä, joka on aika vähän näissä maisemissa.

Reitiltä oli jatkuvasti upeat näköalat Eigerin, Mönchin ja Jungfraun huipuille toisella puolella laaksoa. Nämä samat huiput näkyvät myös Bernin kylään, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Tämä kuva on otettu Bernin kaupungin keskustasta, parlamenttitalon edustalla olevasta näköalapaikasta.


Bernissä on edelleen kesäiset kelit, viikonloppuna nautimme +23 asteen lämpötiloista ja auringonpaisteesta. Samat kelit jatkuvat vielä tälläkin viikolla. Minulle tämä sopii mainiosti, kunpa joka vuosi voisi siirtyä kesästä suoraan talveen. 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Matkat jatkuvat, tällä kertaa vuorossa Amsterdam




Viime viikkoina on näitä matkoja riittänyt. Tulen kotiin, pesen vähän pyykkiä ja pakkaan uuden laukun. Lompakkoa selatessa huomasin kaikki eri valuutat joita tällä hetkellä kannan mukanani. Nyt vuorossa oli Amsterdam, mutta tämä oli nyt viimeinen matka pariin viikkoon. Tämä oli vain yhden yön reissu kokouksia ja koulutusta varten toimistollamme lähellä Schipholin lentokenttää. Lensin Easyjetillä Baselista, joka on todella toimiva ja nopea lentokenttä. Auton saa suoraan oven eteen ja kone vie tunnissa Amsterdamiin. Ja vieläpä edullisesti!


maanantai 9. lokakuuta 2017

Jooga- ja meditaatioretriitillä Schweibenalpissa











Olen kesän aikana alkanut joogaamaan itsekseni youtube videoiden avulla ja siinä ohessa ottanut pari joogatuntiakin. Uusi harrastus on rauhoittanut mieltä kun ajatukset ovat välillä karkaneet täysin käsistä. Saadakseni enemmän ohjeita uuteen harrastukseen, ilmoittauduin Axalpin lähellä olevalle joogaleirille viikonlopuksi. Ohjaaja ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta paikka näytti hienolta ja kurssi oli englanniksi, mikä sopi minulle mainiosti.

Schweibenalpin "Center of Unity" tai vapaasti käännettynä yhtenäisyyden keskus, pitää sisällään hotellin, seminaarikeskuksen sekä permakulttuuripuutarhan. Schweibenalpissa järjestetään erilaisia seminaareja sekä kursseja vuoden ympäri, sekä lyhyempitä parin päivän kursseja, että pidempiä viikkoja kestäviä kursseja. Alueella on myös oma temppeli, jossa on alttari kaikille pääuskonnoille. Temppeliä kutsutaan yhtenäisyyden temppeliksi, ja sinne ovat tervetulleita kaikki, myös he joilla ei ole uskontoa. Temppelissä järjestetään aamuisin meditointia ja iltaisin Puja rituaali hindu-uskonnosta, jossa osoitetaan kunnioitusta jumalille laulun ja mantrojen avulla.

Tällä retriitillä oli 12 naista, keski-ikä oli arviolta 35-40 vuotta. Kaikki olivat harrastaneet joogaa paljon pidempään kuin minä, mutta minulle ei kuitenkaan tuottanut mitään vaikeuksia pysyä mukana tunneilla. Kävimme läpi monta eri joogan alalajia, ja lisäksi ohjelmassa oli päivittäin meditointia useaan otteeseen. Kävimme myös lyhyellä meditatiivisella kävelyllä. Viikonloppu oli siis todella leppoisa ja rauhallinen. Minulla oli flunssa koko viikonlopun ajan, mutta koska täällä ei varsinaista urheilua harrastettu, se ei haitannut menoa.

Hotellissa tarjoiltiin aamupala, lounas ja illallinen, kaikki kasvisruokaa ja useimmiten myös vegaani vaihtoehdoilla. Ruoka oli hyvää, mutta uskoisin että etenkin salaattipöytä muuttuisi yksitoikkoiseksi jos täällä olisi pidempään. Minä olin varannut jaetun huoneen, mutta sain onneksi neljän hengen huoneen kokonaan itselleni. Jaetut wc:t ja suihkut olivat todella hyvässä kunnossa ja puhtaat, niin kuin Sveitsissä yleensä on.

Sunnuntaina aamulla osallistuimme tuliseremoniaan, jossa tulelle annetaan takaisin osia siitä mitä meille on annettu, kuten esim. maitoa, voita, kukkia jne. Samalla lausuttiin erilaisia loruja, joiden merkitys jäi minulle mysteeriksi. Oli kuitenkin todella tunnelmallista istua ison nuotiotulen ääressä varhain aamulla pimeydessä.

Tulen varmasti takaisin tänne keväällä, katsoin jo sopivat viikonloput jolloin täällä järjestetään jälleen meditaatio- ja jooga aktiviteetteja. Suosittelen kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille! Palasin kotiin viikonlopun jälkeen rauhallisena ja positiivisempana. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Työmatkalla Tartussa






Suomeen tuloni syy oli pääasiassa työmatka Viroon. Tätä blogia kirjoittaessani tajusin että en ole käynyt Virossa sen jälkeen kuin muutin Sveitsiin, yli kolmeen vuoteen! Matkustin ennen usein Virossa työasioissa, ja niiltä ajoilta minulla onkin hyvä ystävä lähellä Tallinnaa. Ilmoitinkin hänelle tulostani, ja kävin moikkaamassa häntä heti kun pääsin Tallinnaan. Hänelle oli kolmen vuoden aikana syntynyt kaksi lasta. Juttua riitti enemmän kuin mitä aikaa oli, häntä täytyy ehdottomasti käydä useammin katsomassa! 

Matka jatkui autolla Tartuun, jossa yövyimme pari yötä työkollegoiden kanssa. Minä olin mukana enemmän seuraneitinä ja uutta oppimassa, kollegani pitivät seminaarit. Joskus näinkin päin, useimmiten tuntuu siltä että minä olen se ainainen esiintyjä. 

Iltaisin kävimme erittäin hyvissä ravintoloissa syömässä. Jopa Tartusta löytyy parempia ravintoloita kuin Bernistä. Ja hinnat ovat 1/5 Sveitsin hinnoista. 

Minulla oli ennakkoluuloni tätä matkaa kohti, en kauheasti odottanut tätä reissua. Yritin kuitenkin suhtautua matkaan positiivisesti, jokaisesta hetkestä nauttien. Ja lopputulokseni oli yksi parhaimpia reissuja mitä minulla on pitkään aikaan ollut. Seura oli mukavaa, ruoka hyvää ja matkan pituus oli juuri sopivat kolme päivää. 

Tallinnasta tulin jälleen lautalla takaisin Suomeen. Näin vielä muutaman kaverin illalla ja aamulla otin lennon takaisin Zürichiin. Sveitsissä on vielä jokseenkin kesäistä, ja lämpötilat pysyttelevät n. 20 asteessa. Tähän vuodenaikaan sen Keski-Eurooppalaisen pidemmän kesän huomaa kaikkein parhaiten.