Vuoden viimeisiä laskureissuja: Jälleen Aletsch Arena

Vaikka olemme juuri viettäneet viikon Itävallassa lasketellen, päätimme kuitenkin vielä lähteä viikonlopuksi Sveitsin Aletsch Arenalle. Olen kirjoittanut tästä paikasta täällä viimeksi tammikuussa, jolloin olin ensimmäistä kertaa Aletschissa laskettelemassa. Isto ei ollut silloin mukana, ja halusimme käydä täällä uudestaan vielä tänä vuonna yhdessä.

Majoituimme jälleen Berghaus Toni:iin, joka on vaatimaton mutta siisti majapaikka Riederalpin kylässä rinteiden vieressä. Berghaus Tonin hyviin puoliin kuuluu myös viihtyisä ravintola. Riederalpin kylä on muuten todella hiljainen; siitä löytyy urheilukauppa, pieni ruokakauppa ja muutama ravintola. Viikon lomalla tylsistyisin ehkä täällä, mutta jos kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa viikonloppuun, on tämä oiva paikka. Ensi vuonna voisi myös kokeilla viereistä Bettmeralpin kylää, joka on hieman isompi kuin tämä.

Lähdimme siis perjantaina töiden jälkeen matkaan autojunalla läpi Alppien sekä gondolilla ylös Riederalpin kylään. Lauantaina suuntasimme rinteisiin heti aamusta. Minua on vaivannut jo viikon ajan todella kova yskä, joten otimme laskut rauhalliseen tahtiin ja pidimme useita taukoja päivän aikana. Aurinko paistoi suurimmaksi osaksi, mutta laakson toisella puolella sijaitsevan Saas-Fee:n ja Zermatt:n yläpuolella oli tummia pilviä, luoden dramaattiset näköalat Aletschin puolelta.

Lunta riitti vielä Aletschissa hyvin, sillä siellä lasketaan 2000-3000 metrin korkeudessa. Rinteet olivat hyvässä kunnossa ja porukkaa oli todella vähän. Laskettelimme välillä ihan itseksemme, vaikka olikin viikonloppu. Päivän päätteeksi kävimme kylän ainoassa baarissa juomassa viinit sekä tutustumassa urheilukauppaan. Harkitsin ostavani uudet liian kalliit vaellushousut, mutta onneksi jätin ne kuitenkin ostamatta.

Sunnuntaina keli näyttikin aamusta sen verran huonolta että päätimme lähteä ajamaan kotiin päin. Olemme olleet jo monta viikonloppua poissa kotoa, ja ylimääräinen päivä kotona tavaroiden ja asioiden järjestelemiseen sopi oikein hyvin.

Huomenna onkin jo taas maanantai ja Bostonin reissun aika.

Spielberghaus: lumikissalla ylös ja kelkalla alas

Yhtenä iltana lähdimme Spielberghausin vuoristoravintolaan syömään. Tämä on siinä mielessä erikoinen paikka, että perille ei pääse autolla, vaan lumikissa tulee hakemaan Saalbachin kylän läheltä ja vie ylös ravintolaan. En ollut aikaisemmin ollut lumikissan kyydissä, joten tämä oli mielenkiintoinen kokemus jo sellaisenaan. Lapsille varmasti vieläkin jännempi kuin meille aikuisille.

Spielberghaus oli myös ravintolana hyvä, ja ruokalistalla oli tarjolla etenkin erilaisia riistaruokia. Minä valitsin riistahampurilaisen, joka oli erittäin maukas. Tunnelma ravintolassa oli hilpeä, ja uskoisin että useammassa pöydässä juotiin enemmän kuin yksi pullollinen viiniä.

Alas ravintolasta tultiin kelkoilla. Matkaa pimeää metsätietä pitkin kertyi useita kilometrejä, onneksi matkan varrelle oli kuitenkin laitettu myös lamppuja valaisemaan tietä. Perille päästyäni olin aivan poikki jaloista, kelkkailutyylissä on selkeästi vielä hiomisen varaa.

Jos liikut Saalbachissa päin voin lämpimpästi suositella tätä ilta-aktiviteettia!

Avenida Mountain Lodge Saalbachissa

  Kuva hotellin kotisivuilta

Saalbachissa majoituimme Avenida Mountain Lodge nimiseen hotelliin, joka sijaitsee 1.5 km:n päässä Saalbachin keskustasta ja lähimmistä hisseistä. Avenidassa meillä oli mahdollisuus majoittua samaan huoneistoon koko porukan kanssa (8+2) ja saimme lisäksi suurehkot oleskelutilat sekä hyvin varustellun keittiön jossa oli mahdollisuus kokata itse ruokaa. Huoneistossa oli myös oma pieni sauna.

Avenidassa moni asia oli kohdillaan; huoneistot vastasivat kuvia, ne olivat moderneja ja sisustus oli toteutettu käyttäen laadukkaita materiaaleja. Makuuhuoneet olivat hieman ahtaita, mutta muuten olimme tyytyväisiä huoneistoon. Aamupala tarjoiltiin joko melko pienessä hotellin ravintolassa, tai se tuotiin huoneisiin. Useimpina aamuina tilasimme aamupalan huoneisiin, koska oman ruokapöydän äärellä oli mukavampi syödä ja suunnitella tulevaa laskupäivää. Aamupala oli todella hyvä ja monipuolinen, ja sisälsi esim. tuorepuristettuja porkkana- ja appelsiinimehuja.

Kokeilimme myös Avenidassa sijaitsevaa Rosso-ravintolaa, josta sai myös tilattua ruokaa huoneisiin. Pizzat eivät olleet suosittelemisen arvoisia, mutta sunnuntain barbeque-ilta oli sitäkin parempi. Rosson salaatit ja hampurilaiset olivat myös hyviä.

Avenidalla oli oma kuljteuspalvelu rinteisiin. Pikkubussi vei kahdelle lähimpänä sijaitsevalle hissiasemalle (Saalbach ja Leogang) ilmaiseksi. Skibussi olisi myös kulkenut jostain läheltä, mutta hotellin kuljetuspalvelun vuoksi emme käyttäneet sitä kertaakaan.

Olin kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen Avenidaan majoituspaikkana. 

Kokemuksia Itävallan Saalbachista

Vietimme tänä vuonna meidän mittapuulla poikkeuksellisen pitkän lasketteluloman Itävallan Saalbachissa. Lähellä Alppeja asuessa, tulee usein tehtyä viikonloppureissuja, mutta edellisestä viikon pituisesta laskulomasta on jo monta vuotta aikaa. Lähdimme matkaan autolla Bernistä lauantaina, ajomatkaa Saalbachiin kertyy n. 8 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla.

Perillä Saalbachissa meitä odotti Alppijengi, joka tänä vuonna koostui neljästä ystäväpariskunnasta sekä kahdesta pienestä pojasta. Tämä oli jo kolmas Alppijengireissu, eikä varmastikaan jäänyt viimeiseksi, sen verran hyviä kokemuksia näistä reissuista on ollut.

Olen aikaisemmin käynyt lähistöllä sijaitsevassa Kitzbühelin alueella, mutta Saalbach-Hinterglemm oli minulle uusi alue. Laskualue sisältää 270 km rinteitä, ja yltää 2090 metriin (korkeuseroa 1266 m), mikä tekee tästä Itävallan kolmanneksi suurimman laskettelukeskuksen heti St. Antonin ja Wilder Kaiserin jälkeen. Mukava puoli Saalbachissa oli ehdottomasti yhtenäinen laskualue, jossa pääsi helposti siirtymään paikasta toiseen hissien avulla. Päivän aikana ehtii juuri laskemaan alueen päästä päähän jos onnistuu minimoimaan tauot. Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä matkan varrella riittää houkuttelevia rinneravintoloita aurinkoterasseineen.

Olin tällä reissulla rinteessä kuusi päivää putkeen, lähes aina koko päivän. Laskutyylini rasittaa jalkoja ja laskut tuntuvat reisissä ja alaselässä jo puolen päivän jälkeen. Tähän vuodenaikaan rinteet olivat puolenpäivän jälkeen sohjoisia, ja raskaassa lumessa laskeminen oli vieläkin raskaampaa. On siis sanomattakin selvää että lihakset huusivat apua tämän reissun lopussa. Olen todella yllättynyt että jaksoin loppuun asti.

Lunta rinteissä oli vielä todella hyvin, ja lumetus sekä rinteiden kunnostus toimii tässä keskuksessa loistavasti. Suljettuja rinteitä maaliskuun puolivälissä oli vain muutamia laaksoon vieviä reittejä. Auki olevissa rinteissä oli myös iltapäivästä kunnolla lunta, eikä kiviä tai paljasta maata tarvinnut vältellä. Jos suunnittelisin uutta reissua Saalbachiin, tekisin sen kuitenkin pari viikkoa aikaisemmin, jottei auringon lämpö vielä pääsisi vaikuttamaan niin paljon rinteiden kuntoon iltapäivästä.

Laskimme viikon aikana läpi lähes kaikki Saalbachin rinteet. Omat suosikkini löytyivät Leogangin alueelta, jossa oli hyvien rinneravintoloiden lisäksi mukavia pitkiä sinisiä rinteitä. Näissä sai painaa kovaa pelkäämättä vauhdin kuitenkaan kiihtyvän liikaa. Pidin myös maisemista tällä alueella, joskin olen sitä mieltä että Saalbachissa ei maisemat hätkäyttäneet ihan niin paljon kuin monessa muussa alppikohteessa, mikä saattaa myös heijastua kuvista.

Paras rinneravintola oli ehdottomasti Leogangin Hendl Fisherei, josta sai erinomaisia kalaruokia. Nämä olivat todella tervetullutta vaihtelua muuten aika raskaalle itävaltalaiselle ruoalle sekä päivittäin nautitulle gulassikeitolle.

Meillä oli uskomaton tuuri säiden suhteen: aurinko paistoi muutamaa pilvistä päivää lukuunottamatta. Edellisenä viikkona täällä oli satanut lunta, ja seuraavalle viikolle oli luvassa vesisadetta. Maaliskuukaan ei siis ole aina varma valinta alppimatkaa suunniteltaessa.

Ensi vuoden reissu onkin jo suunittelupöydällä, ja ajatuksissa on tällä hetkellä Italian aurinkoiset rinteet.

Saalbach-Hinterglemm Plussat ja Miinukset

+ Suuri yhtenäinen laskualue
+ Viereisiin hiihtokeskuksiin (mm. Kitzbühel, Zell am See ja Kaprun) lyhyt matka. Saatavilla myös hissilippuja jotka käyvät kaikkiin alueen keskuksiin.
+ Hyvä lumitilanne maaliskuussa
+ Erittäin modernit hissit, hyvä hissikapasiteetti
+ Paljon hyviä rinneravintoloita

- Saalbachin ja Hinterglemmin kylät pienehköt
- Paikoittain ruuhkaisat rinteet
- Todella paljon turisteja koska kyseessä on tunnettu kohde
- Olisin itse kaivannut enemmän vaihtelevuutta rinteisiin

Upea Ina Forsman esiintymässä vanhassa myllyssä

Kävimme eilen kuuntelemassa suomalaista blues-laulajaa Ina Forsmania Mühle Hunzikenissa, noin 10 km:n päässä Bernistä. Mühle Hunziken on vanha mylly, joka on kunnostettu konserttisaliksi ja baariksi. Täällä on live-esiintyjiä torstaista lauantaihin, ja tila on auki vain silloin kun täällä on keikka. Tarjolla on myös yksinkertaista ja edullista baariruokaa. Tila on todella vaikuttava, huolella kunnostettu ja ajatuksella sisustettu monikerroksinen vanha puutalo. Suosittelen kiertelemistä ja tiloihin tutustumista, se on todella sen arvoista. Jokaisesta kerroksesta on hyvä näköyhteys esiintymislavalle.

Kävimme Suomessa asuessamme usein keikoilla, mutta Bernissä tämä on jäänyt vähemmälle. Bernissä ei vain yksinkertaisesti järjestetä niin paljon keikkoja, eikä pienemmille keikoille oikein ole kunnollisia tilojakaan. Tämä Mühle Hunziken oli siis todellinen löytö, ja aiomme varmasti tulla tänne vielä uudestaankin.

Olimme keikalla kollegani Christophin ja hänen vaimonsa kanssa. He olivat ensin menossa keikalle, ja koska kyseessä oli suomalainen esiintyjä, he kysyivät olisimmeko me myös kiinnostuneita lähtemään mukaan. En ollut aikaisemmin kuunnellut Ina Forsmania, mutta blueskeikat ovat aina kiinnostaneet. Joten lähdimme ilman muuta mukaan.

Keikka oli todella hyvä ja Inalla oli vaikuttava ääni ja hyvät esiintymistaidot. Ostimme myös hänen signeeratun LP;nsä, joten nyt kuuntelemme musiikkia tulevaisuudessa myös kotisohvalta.