Viikonloppu Miamissa

Tältä näyttää kun on vihdoin vapaa töistä ja viikonloppu on edessä

Versace talo Art Deco -korttelissa

Miami South Beach

Biscayne saarella pesukarhuja katsomassa

Näkymä Biscayne saaren majakasta

Majakan vartija

Wynwood walls

 Viikon työuurastuksen jälkeen jäimme vielä viikonlopuksi Miamiin parin kollegan, Janine:n ja Paola:n kanssa, sekä Janine:n poikaystävän kanssa. Janine on Saksasta ja Paola Italiasta, molemmat tekevät meillä myyntitöitä. Olin ajatellut että viikonloppu Miamissa ei olisi pahitteeksi näin talven keskellä, ja olisi kiva nauttia auringosta ja rannoista.

Vuokrasimme airbnb asunnon Miami North Beach:ltä. En tarkalleen muista miksi valitsimme North Beach:n, olen kerran aikaisemminkin ollut North Beach:llä viikonlopun. Taisi olla niin että majoitus oli yksinkertaisesti halvempaa ja parempaa siellä kuin South Beach:llä. Olimme vuokranneet auton käyttöömme, joten pääsimme kätevästi siirtymään paikasta paikkaan.

Ikäväksemme sairastuimme kaikki enemmän tai vähemmän viikonloppuna. Paola kärsi pahoinvoinnista ja vatsataudista, loput flunssasta. Energiaa meidän porukassa oli siis todella vähän, ja tietenkin myös viikon työt ja kokous painoivat päälle. Kun on koko viikon ollut sosiaalinen aamusta iltaan olisi ehkä kaikkein mieluiten viettänyt viikonlopun omassa rauhassa.

Kiersimme matalasta energiatsosta huolimatta Wynwood wall:n upeat graffitit, Miami South Beach:n Art Deco korttelit, Biscayne saaren, sekä shoppailukadut Miamissa. Säät eivät oikein suosineet meitä muuten kuin viimeisenä päivänä, ja pukeutuminen oli ehkä myös flunssasta johtuen haasteellista. Kun tuuli ja oli pilvistä joutui laittamaan kaikki mukana olleet vaatteet päälle, kun oli aurinkoista ja tyyntä oli liian kuuma jopa hameessa.

Olin jälleen kerran iloinen kun sain hypätä koneeseen ja lähteä kotiin. En tiedä olenko alkanut kyllästymään matkustamiseen lopullisesti, vai onko matkoja vaan ollut liikaa viime aikoina. Kotiinpaluu oli kuitenkin hieman haastava, sillä olin menomatkalla unohtanut takin lentokoneeseen, ja takin taskussa oli myös kaikki avaimet. Tulin siis maanantai aamuna kotiin pitkän lennon jälkeen palellen ja ilman avaimia. Onneksi vuokraisäntä oli kotona ja hänellä oli vara-avaimet.

Reissut tulevat jatkumaan vielä kolmen viikon ajan taukoamatta. Töitä on niin paljon ettei muuta ehdi juuri ajatella. Periaatteessa olen töissä nyt kolme viikkoa putkeen ilman viikonloppuja. Jos tästä selviän jotenkin takaisin kotiin en lähde mihinkään enää. Ainakaan viikkoon.

Myyntikokous Floridassa

Tänä vuonna yritykseni järjesti globaalin myyntikokouksen Floridan Hollywood Beach:llä, noin tunti pohjoiseen Miamista. Tämä oli ensimmäinen globaali myyntikokous sinä aikana kuin minä olen työskennellyt tässä firmassa, ja olin todella innoissani että tällainen kokous järjestettiin. Mielestäni on todella arvokasta tuoda ihmiset yhteen eri puolilta maailmaa. Useasta työkaverista on tullut minulle myös läheisiä ystäviä vuosien aikana, ja on aina hauska vaihtaa kuulumisia myös yksityisellä puolella.

Ohjelma oli tällä kertaa melko väljä, mutta minulla oli sen verran paljon muita töitä, etten juuri ehtinyt käydä hotellin ulkopuolella aamulenkkejä lukuun ottamatta. Ympäristö oli rauhallinen ja rantabulevardia reunustivat erilaiset pienet kahvilat, ravintolat ja kaupat. Hollywood Beach sijaitsee lähellä Fort Lauderdale:a, ja olen ymmärtänyt että tämä alue on nimenomaan eläkeläisten suosiossa.

Olen tyytyväinen siihen että pidin alkoholin kulutuksen kohtuullisena ja jaksoin käydä juoksemassa kolmena aamuna. Valitettavasti minulle tuli myös reissun aikana flunssa, ja jouduin jättämään lenkkeilyt siihen. Sain kuitenkin todistettua itselleni että aamulenkit minusta vielä irtoaa kunhan vaan tahdonvoimaa riittää. Ja sitähän on kun kesää kohti mennään.

Jokavuotinen Laaxin reissu

Epäonnisesta Amsterdamin lennosta selvittyäni odotti onneksi rento viikonloppu Laaxissa. Olen täällä aikaisemminkin kirjoittanut usein Laaxista, joka on minun suosikkikohde Sveitsissä. Mietin taas siellä ollessani miksi olen niin tykästynyt juuri tähän kohteeseen. Kai se on jotenkin Laaxin rentous ja luonnonläheisyys. Eikä uudet ja toimivat hissit sekä hyväkuntoiset rinteet ja hyvä majoitus mitenkään haitaksikaan ole.

Pääsimme lauantaina iltapäivämäkeen, ja keli oli jotakuinkin kohtuullinen. Taisi se aurinko hieman jossain vaiheessa pilkottaa. Rinteet olivat pehmeät runsaan lumentulon takia, ja laskimme koko iltapäivän aina viiteen asti. Harmittaa ettei tullut otettua yhtäkään valokuvaa. Tai yritin kyllä ottaa, mutta puhelimen akku on sen verran huono ettei se kestä kylmyyttä ollenkaan.

Majoituimme Hotel Crestassa, joka oli todella mukava hieman vanhanaikainen hotelli Flimsin kylässä. Hotellilla oli hieno spa, jossa oli ulkoporeallas sekä monta erillistä saunaa. Tämä on ihan parasta kylmän laskupäivän jälkeen. Illalla kävimme syömässä lähellä sijaitsevassa ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme vielä yöbussilla Laaxiin katsomaan yöelämää. Tänä viikonloppuna oli Laax Open lumilautakisat, joten jotkut yökerhot olivat järjestäneet konsertteja ym. Kävimme kuitenkin vain yksillä ja lähdimme takaisin hotellille.

Seuraavana päivänä totesimme että lunta oli tullut yön aikana valtavat määrät, noin puoli metriä. Olimme onneksi saaneet autopaikan hallista, ulkona pysäköidyt autot olivat kokonaan lumen peitossa. Runsas lumentulo tarkoitti myös sitä että lähes kaikki rinteet olivat lumivyöryvaaran vuoksi kiinni, joten lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan takaisin kotiin.

Ehkä Laaxiin on vielä palattava uudestaan tänä vuonna kevätrinteisiin.

Viiden viikon työmatkaputki

Vuoden alku on yleensä kiireistä aikaa työmatkustelun kannalta, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Edessä on viisi viikkoa lähes yhtäjaksoista matkailua. Ensimmäisinä kohteina olivat tämän viikon Amsterdam sekä Tanska. Lähdin tiistaina Zürichistä Amsterdamiin, jossa oli vuorossa kokouksia toimistollamme. Keskiviikko- iltana jatkoin Tanskan Billundiin, jossa kiertelimme asiakkaita kahden kollegani kanssa. Yövyimme Arhusissa, josta ylempi kuva on otettu. Todella idyllinen pieni rannikkokaupunki, tosin paljon kivempi kesällä kuin nyt tammikuussa. Kollegoiden kanssa on aina hauska matkustaa, ja muistin jälleen olla kiitollinen mukavista työkavereista. Jaksoin käydä aamulla juoksemassa, pakko yrittää taas pitkän tauon jälkeen aktivoitua ettei näiden matkaviikkojen aikana mene ihan rapakuntoon.

Kotimatkalla vastoinkäymiset sitten alkoivatkin, kun ensin Billundin kentällä KLM päätti ottaa lähes kaikkien käsimatkatavarat portilla ruumaan. Prosessi kesti toista tuntia, ja lento oli myöhässä. Hermoilin kerkeänkö jatkolennolle Amsterdamista Zürichiin. Laskeduttuamme Amsterdamiin KLM lähetti tekstiviestin jossa kerrottiin että lentoni oli peruttu ja he ottaisivat myöhemmin yhteyttä uudestaan. En jäänyt odottelemaan lentoyhtiön ratkaisua, vaan varasin itse uuden lennon lauantaiaamuksi Swissiltä. Perjantai ilta oli kuitenkin vietettävä lentokenttähotellissa, sen sijaan että olisin tavannut ystäväni Martan Zürichissä.

Menin Hiltonille kysymään vapaita huoneita, mutta suoraan respasta saatu hinta oli n. 50 EUR booking.com:n hintaa kalliimpi, joten päädyin varaamaan huoneen netistä. Onnistuin jotenkin sähläämään varaukseen väärät päivämäärät, ja tottakai varaus oli sellainen jota ei voi perua, joten jouduin tekemään vielä toisen varauksen respan kautta. Siihen meni taas 180 EUR ei yhtään mihinkään.

Aamulla lähdin innokkaan kentälle ja kohti porttia. Siinä portin luona odotellessani tajusin että olinkin mennyt KLM:n portille vahingossa. Sain juosta hiki hatussa koko lentokentän läpi oikealle Swiss:n portille ja ehdin juuri lennolle. Perillä Zürichissä unohdin vielä matkalaukun koneeseen.

En tiedä mistä tämä säheltäminen oikein johtuu. Onko sitä niin rutinoitunut matkustaja ettei jaksa enää keskittyä mihinkään tekemiseen. Hieman pelottaa mitä näistä muista reissuista vielä tuleekaan..

Viikonloppulaskettelua St Moritzissa

Eipä sitä ennättynyt kuin piipahtamaan vähän töissä ja kotona Sri Lankan reissun jälkeen ennen kuin oli jo vuoro lähteä laskettelemaan. Törmttyäni Williamiin Omanin lentokentällä, sovimme että lähdemme jo seuraavana viikonloppuna St Moritziin laskemaan. St Moritziin sen vuoksi että emme olleet siellä aikaisemmin käyneet, ja Isto oli ostanut sinne puoleen hintaan liput kauden alussa. Varasimme edullisen bed & breakfast majoituksen River Inn:stä. Hotelli sijaitsi parinsadan metrin päässä hissiasemalta, n. 2-3 km:n päässä St Moritzin kylästä. Majoitus ei ollut mitään luksusta, mutta juuri sopiva meille pariksi yöksi. Huoneessa oli pieni keittiö ja muutenkin hotelli oli erittäin puhdas ja siisti, voin suositella.

St Moritzissa oli meidän yllätykseksemme tänä talvena kampanja hissilipuista hotelleista ostettuna. Saimme kahden päivän lipun puoleen hintaan, eli 38 CHF/päivä. Näin halvalla en usko lasketelleeni edes Sveitsin pienissä kohteissa. Olimme myös tuoneet fondue padan kotoa mukaan, joten illallisen valmistimme hotellilla laskupäivän päätteeksi. Sulatettu juusto on niitä parhaimpia ruokia ulkoilun jälkeen, ei siitä pääse mihinkään.

Rinteet olivat loistavassa kunnossa, lumi oli pehmeää ja sitä oli riittävästi. En ole koskaan lasketellut paremmissa olosuhteissa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta molempina päivinä ja rinteet ammottivat tyhjyyttään. Ainoa miinuspuoli oli kylmyys, aamulla pakkasta oli jopa -16C, mutta päivän aikana aurinko onneksi lämmitti. Rinteet olivat vaihtelevia, pitkiä ja leveitä. Emme laskeneet yhtäkään tylsää tai huonoa rinnettä. Kävimme sekä St Moritzin että Corvatschin puolella, joista Corvatsch oli ehkä enemmän minun makuuni.

St Moritz on tunnettu luksuskohteena, johon tulevat rikkaat ostelemaan hienoja kelloja ja koruja ja ehkä vähän laskettelemaan. Kylä oli maineensa veroinen; luksusliikkeitä oli toinen toisen perään ja hinnat olivat pilvissä. Kävimme illalla kylässä kiertelemässä, mutta pitkien kalsareitten maksaessa yli 100 CHF, niin ostokset jäi tällä kertaa tekemättä.

St Moritziin oli yllättävän pitkä matka Bernistä, ruuhkineen n. 5 tuntia. Tänne olisi voinut tulla vähän pidemmäksikin aikaa, vaikka neljäksi päiväksi.

Näissä olosuhteissa Sveitsiin palaaminen ei tuntunut loman jälkeen lainkaan vaikealta, päinvastoin. Nautin talvesta täällä tällaisina päivinä, ja kehossa oikein kihelmöi kun tiedän pääseväni viikonloppuna vuorille. Ei näihin maisemiin kyllästy koskaan.

St Moritz - Engadin Plussat ja Miinukset

+ Hyvät ja modernit hissit
+ Vaihtelevat, pitkät ja leveät rinteet
+ Hienot maisemat
+ Mukava kylä
+ Hissiliput tarjouksessa
+ Ruuhkattomat rinteet
+ Aurinkoiset rinteet St Moritzin puolella
+ Lumivarma, korkealla sijaitseva kohde

- Kalliit liikkeet (ja varmasti myös ravintolat)
- Pitkä etäisyys Bernistä
- Korkealla sijaitseva kohde tarkoittaa kylmyyttä

Katse taakse vuoteen 2017

Vuosi 2017 oli jälleen tapahtumarikas, niin kuin edellisetkin vuodet. Pidän siitä että on actionia ja reissuja, tapahtuu koko ajan jotain. Kai sen takia olen järjestänytkin elämäni sellaiseksi.

Tammikuu alkoi heti laskureissulla Engelbergiin, jonka jälkeen lähden Bostoniin työmatkalle. Edellisin Bostonin reissu onkin viime huhtikuussa, onpas siitäkin jo kauan aikaa. Vuosittainen strategiakokous järjestettiin Pariisissa, ja olin ensimmäistä kertaa itse vastuussa ohjelmasta, mikä aiheutti aimo annoksen stressiä. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kävin myös Montpellierissä työmatkalla ja lisäksi tehtiin laskureissu Crans-Montanaan. Yksi talven kohokohdista oli perinteinen Alppijengin laskureissu Itävaltaan, jossa vietimme kokonaisen viikon. Kävin myös Aletschissa laskemassa jopa kahteen otteeseen.

Pääsiäisenä teimme reissun Orta san Giulioon Italian puolelle. Paikka oli ihanan kaunis ja nautin kovasti alkaneesta keväästä, auringosta, seurasta, kaikesta. Tämä oli yksi niitä todella onnistuneista reissuista josta on pelkästään hyviä muistoja. Voisin mennä tänne uudestaankin.

Loman jälkeen oli aika lähteä IMD:n aloittamaan EMBA tutkintoa. Vietin Lausannessa kolme viikkoa yhdessä kaikkialta maailmalta tulleiden opiskelukavereiden kanssa. Kyseessä oli ainutlaatuinen kokemus jota tulen aina arvostamaan äärimmäisen paljon. Toivon että minulle tulee tilaisuus jatkaa koulunkäyntiä myöhemmin tänä vuonna.

Toukokuun lopussa avasimme mökkeilykauden Suomessa. Se taisikin olla ainoa kerta kun olimme mökillä koko perheen kanssa, vietin suurimman osan ajasta yksin mökillä kesällä. Kesäkuu oli täyteen ahdettu työmatkoja, oli Hollantia, Ranskaa, Italiaa ja Skotlantia. Teimme myös lomareissun Wieniin.

Kesäkuun lopussa ajoin suoraan Montpellieristä Suomeen, jossa tulin viettäneeksi seitsemän viikkoa. Kiersin Karhunkierroksen, vietin aikaa mökillä, näin paljon kavereita ja perhettä. Suomen kesä oli mitä oli, mutta nautin siitä kuitenkin. Suomen kesä on paras kesä, niin kuin olen monesti aikaisemminkin todennut. Isoäidistäni, momista, jätti aika kesällä. Mieleen nousi vuosi sitten menehtynyt isäni, ja olin jälleen kiitollinen siitä että sain olla perheeni lähellä.

Syykuussa kävin Mongoliassa lomalla, ennen kuin olikin jo aika aloittaa uudet työt Euroopan myyntitiimin vetäjänä. Tein paljon työmatkoja Euroopassa, kävin kiipeilemässä ja vietin ensimmäisen ski touring viikonloppuni. Kävin myös Suomessa säännöllisesti tapaamassa perhettä ja ystäviä. Joulukuussa olin jo melko poikki kaikesta, ja parin viikon loma Omaniin ja Sri Lankaan tuli sopivaan aikaan.

Vuosi 2017 oli monin puolin raskas kaikkine muutoksineen. Muutin pois kotoa, väliaikaisesti asumaan kollegani Katharinan luokse. Aloitin väliaikaiset, mutta vaativat uudet työt. Joudin ajattelemaan elämääni uudestaan ja ajauduin jonkinlaiseen ennenaikaiseen neljänkympin kriisiin. Aloitin joogan rauhoittaakseni mieltäni ja luin lukuisia kirjoja meditaatiosta ja buddhismista. Nämä kirjat ja jooga auttoivat kun maailma tuntui kaatuvan päälle. Hakeuduin myös psykologin puheille ensimmäistä kertaa elämässäni. Onneksi on niin paljon apua saatavilla kun sitä tarvitsee.

Vietin uutta vuotta Sri Lankalla, katsoimme hotellilta ammuttuja raketteja klo 21, jonka jälkeen menin nukkumaan. Sain levättyä ja koottua itseni vuoden loppua kohti. Ei tämä ollut helppo vuosi, ja joskus näitä kaikkia muutoksia voisi olla vähemmänkin. Ehkä sitten vuodesta 2018 tulisi rauhallisempi ja stabiilimpi.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille ja kiitos kun olette seikkailussa mukana!