lauantai 30. tammikuuta 2016

Ensivaikutelma Gstaadin alueesta







Maailmallakin tunnettu Gstaadin laskettelualue kuuluu meidän lähirinteisiin, johon ajaa alle tunnissa. Emme jostain syystä ole kuitenkaan käyneet täällä ennen tätä päivää. Kollegat ja ystävät ovat kehuneet Gstaadia kovasti, joten pakkohan se oli käydä katsastamassa.

Odotukset olivat korkealla ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta kun suuntasimme autonnokan kohti Gstaadin Zweisimmenin aluetta. Olimme sopineet ystäväpariskunnan kanssa treffit Zweisimmenin huipulle. Onneksi he olivat käyneet alueella jo useita kertoja, joten he tiesivät mihin suunnata parhaimpiin rinteisiin.

Vaikka olimme launtaina liikenteessä (ei siis sveitsiläisten suosikkipäivänä sunnuntaina) rinteissä oli kovat ruuhkat. Laskettelijoiden taso oli hämmästyttävän huono sveitsiläiseksi keskukseksi, samantyyppistä kaaosta rinteissä on nähty vain Verbierissä aikaisemmin. Massat muodostivat myös ruuhkia hisseihin, ja odotimme pahimmillaan kymmenisen minuuttia hissiin. Kapasiteetti oli selkeästi huonoimmasta päästä mitä me olemme täällä nähneet, joka johtui pääosin todella vanhasta hissikalustosta.

Rinteet olivat ihan ok kunnossa, hieman jäiset ja iltapäivällä töyssyiset runsaasta laskijamäärästä johtuen. Rinnevalikoima koostui lähinnä helpoista sinisistä rinteistä, mustia emme löytäneet ollenkaan. Rinneravintoloita oli paljon siellä täällä, johtunee ranskalaisten suuresta määrästä.

Iltapäivästä tuuli pääsi yllättämään laskijat, ja hissit laitettiin varoittamatta kiinni. Satuimme olemaan niin kaukana autosta, että jouduimme ottamaan junan takiaisin lähtöpaikalle. Viimeinen kuva on juna-asemalta, onneksi juna kuitenkin oli olemassa ja pääsimme takaisin autolle.

Gstaadissa on pari muutakin aluetta joita emme päässeet tällä kertaa laskemaan koska alueet eivät ole hissien välityksellä yhteydessä toisiinsa. Annamme ehkä vielä Gstaadin ranskankieliselle alueelle sekä jäätikköalueelle yhden mahdollisuuden. Zweisimmenin alue puolestaan jää meidän osaltamme tähän, tuskin palaamme enää ainakaan viikonloppuruuhkien aikaan tänne.

Gstaad-Zweisimmen - Plussat ja Miinukset

+ Helpot kulkuyhteydet, Bernisä suoralla junalla tunnissa perillä
+ Paljon rinneravintoloita
+ Metsäisiä rinteitä
+ Gstaadin kylä on kuulemma hieno, emme kuitenkaan käyneet siellä tällä kertaa
+ Helppoja rinteitä aloittelijoille ja lapsille

- Hajanainen laskualue
- Haastavat rinteet puuttuvat lähes kokonaan
- Alppitunnelma puuttuu, laskualue muistuttaa enemmän Suomen Lappia
- Paljon ruuhkia
- Vanhat ja hitaat hissit

Kevättä ilmassa


Kylmän tammikuun jälkeen (pakkasta oli monena päivänä putkeen), olemme saaneet nauttia lämpimistä päivistä Bernissä. Minun untuvatakki pipo ovat olleet aivan liikaa näihin keleihin, ja kollegat ovatkin jo vaihtaneet nahkatakkiin. Elohopea on noussut 10 asteen paremmalle puolella päiväsaikaan, ja eilen illalla nukkumaanmentäessäkin lämpötilaa oli vielä 9 astetta. Ihan uskomattoman lämmintä siis näin suomalaisen näkökulmasta. Olen jo jotenkin hyväksynyt sen tosiasian että talvi taisi jo olla siinä ja voimme siirtyä kevääseen.

Valoa on jo myös selkeästi enemmän kuin aiemmin, ulkona on jo aina valoisaa kun herään, ja joskus myös kun tulen töistä kotiin. Päivän pituus on täällä noin 2 tuntia enemmän kuin Helsingissä. Ero on minulle huomattava, sillä pimeys oli aina hieman vaikeaa Suomessa. Tuntui vaikealta herätä keskellä yötä ja vaikealta jäädä töihin auringon laskeutumisen jälkeen.

Tämä viikko on kuitenkin mennyt pitkälti töitä tehdessä. Meillä on täällä Iston kaveri vieraana koko viikon ajan, ja pojat ovat käyneet parina päivänä laskemassa lähirinteissä nauttien mahtavasta kevätsäästä. Minä olen viettänyt toimistolla aikaa n. 12 tuntia päivässä. Pomo jo pahoitteli pitkiä päiviä perjantaina ja kehotti menemään kotiin. Noudatin neuvoja ja otin pitkän kylvyn töitten jälkeen, jonka jälkeen lähdin vielä viettämään ystävän syntymäpäivää kaupungille. Jutustelu siellä oli valitettavasti suurilta osin sveitsinsaksaksi, jota minun oli vaikea/mahdotonta ymmärtää. Englanninkielen puhuminen oli näille 35-45 ikäisille naisille mahdotonta, niin kuin myös tavallisen saksan puhuminen. Täytyy sanoa että Suomessa tämä englannin osaaminen ja halukkuus puhua sitä on aivan eri asteella kuin täällä.

Rinteet kutsuvat jälleen, pakko huitaista tuo viimeinen kahvitippa naamaan ja laittaa kamat päälle. 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Lomalla LAAX:ssa












Työntäyteisen viikon päätti tällä kertaa pidennetty viikonloppu Sveitsin Laax:ssa. Kävimme täällä Itä-Sveitsin alueella sijaitsevassa keskuksessa myös viime vuonna, ja tuosta reissusta löytyy myös juttua täältä blogin puolelta. Tällä kertaa meitä oli viiden hengen ryhmä, kahden Suomesta saapuneen ystävämme lisäksi meillä oli myös yksi ystävä Sveitsistä, joka oli alunperin suositellut koko Laaxin aluetta meille viime vuonna.

Vuokrasimme asunnon Flimsin ja Laaxin kylän väliltä airbnb:n kautta. Asunto oli todellinen löytö, suhteellisen edullisella yöpymishinnalla saimme modernin majapaikan hiihtoalueen läheltä. Asunnossa parasta oli näkymä olohuoneesta ja keittiöstä; lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista oli hienoa nauttia metsä- ja vuoristomaisemista. Kadun toisella puolella sijaitsi Flims Waldhaus- hotelli. Kävimme siellä yhtenä iltana nauttimassa saunamaailmasta ulkoaltaineen. Kävinpä ensimmäistä kertaa kokeilemassa myös avantouintia.

Tällä kertaa sää suosi meitä laskijoita, kaikkina päivinä saimme nauttia auringon paisteesta ainakin jossain määrin. Rinteet olivat hyvässä kunnossa, mutta offareille ei ollut asiaa hieman heikon lumitilanteen vuoksi. Tänä viikonloppuna Laax:ssa järjestettiin myös Laax Open, joka on uskoakseni maailman suurin lumilautatapahtuma. Me keskityimme kuitenkin kisojen seuraamisen sijaan pelkästään laskemiseen, joten onnistuimme näkemään kisoista pelkästään palkintojen jaon.

Kisojen vuoksi Laax:ssa olisi ollut myös iltaohjelmaa ja konsertteja tarjolla. Laskupäivän jälkeen porukka oli kuitenkin niin poikki ettemme illallisen jälkeen jaksaneet lähteä juuri mihinkään. Ulkoilma ja urheilu ovat niitä parhaimpia unilääkkeitä.

Aivan mahtava reissu hyvällä porukalla, nämä ovat juuri näitä arjen irtiottoja joita tarvitsee jotta työviikko ei tuntuisi liian raskaalta. Palaamme varmasti Laaxiin vielä uudestaan.




sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Autoilua ja työkiireitä

Pekingin reissun jälkeen työt alkoivat todenteolla joulupyhien jälkeen. Kiireitä riittää ja myös työmatkoja on tulossa alkuvuonna jonkun verran. Heti Pekingin jälkeen oli aika lähteä itäisen Saksan puolelle. Heikkojen lentoyhteyksien vuoksi päädyimme ajamaan autolla yhdessä kollegan kanssa Saksaan. Matkaa oli n. 650 km suuntaansa, ja vaikka Saksan autobahnilla pääseekin ajamaan niin kovaa kuin haluaa, matka-aika oli kuitenkin noin kuusi tuntia. Pitkä matka siis kyseessä parin tunnin kokousta varten. Onneksi meitä ajajia oli kuitenkin kaksi, ja pystyin pitämään kokouksia ja tekemään töitä matkan varrella.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Työmatka Kiinan Pekingingiin










Vuoden ensimmäinen työmatka suuntautui Kiinan Pekingiin. Olen käynyt täällä kerran aikaisemmin työmatkalla myös, mutta siitä on jo monta vuotta aikaa, ja oli mukava palata tänne uudestaan. Peking on Kiinan miljoonapääkaupunki.

Lähtöpäivää edeltävänä iltana puolenyönmaissa huomasin kuitenkin että olin unohtanut hakea Kiinaan viisumia. Hädissäni aloin selvittelemään pikaviisumin mahdollisuutta lentoyhtiöltä ja netistä. Hyvin nopeasti oli kuitenkin selvää, ettei pikaviisumin mahdollisuutta ole. Kiinassa olisi kuitenkin mahdollista oleskella 72 tuntia ilman viisumia, jos henkilöllä on varattuna jatkolento johonkin muuhun kohteeseen. Mietimme ensin Kiinan kollegoiden kanssa että varaisimme minulle lennot Koreaan, josta sitten lentäisin takaisin Kiinaan ja sieltä kotiin. Tämä meni kuitenkin sen verran hankalaksi että päädyin varaamaan kokonaan uuden paluulennon Saksan Müncheniin. Sieltä varasin vasta Kiinaan saapumisen jälkeen jatkolennon Berniin. Koko tämä prosessi vei yöunet matkaa edeltävänä yönä ja aiheutti tottakai valtavan määrän ylimääräistä stressiä. Kiinassa minulla oli valmis ohjelma koko viikolle, ja ellen olisi voinut totetuttaa matkaa ollenkaan viisumisähellyksen vuoksi, se olisi ollut melkoinen katastrofi. Onneksi kuitenkin pääsin näin käymään Kiinassa ja loppujen lopuksi sain myös koko ohjelman totetutettua.

72 tunnin oleskeluluvalla saa pelkästään olla Pekingin alueella, ja onneksi meidän matkaohjelma olikin suunniteltu Pekingin ympärille. Kiertelimme asiakkaita ja yhteistyökumppaneita autolla aamusta iltaan, ja päivän päätteeksi oli vielä illalliset. Saimme maistaa dumplingeja, jotka ovat taikinapallon sisälle käärittyä lihaa sekä hot pot:ia, joka on vähän niin kuin meidän lihafondue. Viimeisenä iltana söimme vielä Pekingin ankkaa, jota kääritään tortillaletun sisään. Ruoka oli hyvää eikä liian eksoottista minulle. Onneksi vältyimme myös kiinalaiselta valkoviiniltä tällä kertaa, joka siis on 52 %:sta alkoholia.

Aikaero Pekingin ja Bernin välillä on 7 tuntia. Omat esitykseni olivat siis usein kahden maissa yöllä omaa aikaa. Onneksi sain parina päivänä nukuttua päiväunet ennen illallista, joka auttoi jaksamaan. Kotiin tultuani nukuin 10 tunnin yöunet, joten toivottavasti aikaerosta toipuminen kävisi helposti tällä kertaa.

Pekingin jälkeen oma koti ja Bern tuntuu jälleen paratiisilta. Koneen kierrellessä perjantai-iltana Bernin lumimaiseman yläpuolella tuli melkein tippa silmään. Olin palannut kotiin, tähän upeaan, turvalliseen ja puhtaaseen maahan. Voisin jälleen syödä turvallisin mielin, juoda vettä hanasta, ulkoilla luonnossa ja nukkua omassa sängyssä. Joskus mietin miksi ylipäänsä lähden näille työmatkoille ja teen tätä työtä, kun parasta on aina kotiin palaaminen. 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Antagnodin kylä






Valitsimme tällä kertaa majoituksen Antagnodin pienestä kylästä, joka sijaitsi noin viiden kilometrin päässä Champolucin kylästä ja päähisseistä. Antagnodista löysimme mukavan huoneistomajoituksen kohtuuhintaan booking.comin kautta. Laskureissuilla huoneisto- tai mökkimajoitus on meidän ehdoton suosikki, iltaisin laskupäivän jälkeen on ihana palata sohvalle makaamaan ja seurustella laskukavereiden kanssa. Hotellihuoneessa ei viihdy samalla tavalla iltaisin, ja aina on "pakko" lähteä jonnekin kylälle pyörimään.

Meidän majoitus oli nimeltään Lo Peyo, joka koostui noin 15:a huoneistosta. Huoneistot oli hienosti sisustettu alppiteemalla ja paikan päältä löytyi myös erillinen rakennus spa-osastolla. Spa-osastolla oli sauna, höyrysauna sekä poreallas asiakkaiden käyttöön. Kävimme tietenkin täällä nauttimassa lämmöstä laskupäivien jälkeen. Onneksi italialaiset eivät ole yhtä innokkaita saunojia, vaan saimme käytännössä keskenämme saunoa.

Antagnodin kylässä oli hauska pyöriä iltaisin ihastelemassa ikivanhoja rakennuksia ja kapeita kujia. Juuri tällaiset paikat ovat minun makuuni, joissa ei ole massaturismille rakennettuja korkeita hotellirakennuksia tai ravintolaketjuja. Kylästä löytyi pari hyvää ravintolaa joissa oli erittäin kohtuuhintaista ruokaa. Söimme kolmen hengen illallisen viineineen noin 50 euron hintaan.

Monterosa Ski

Italian puoli houkuttelee aina kun suunnittelemme laskettelulomia, varsinkin jos pystymme viettämään kohteessa enemmän kuin pari päivää. Italiassa olemme aikaisemmin käyneet La Thuilessa Aostan laaksossa sekä Val Gardenassa Dolomiiteilla. Varsinkin Dolomiitit jäivät mieleen uskomattoman hienona laskukohteena, ja jatkamme joka vuosi uuden reissun suunnittelemista sinne. Ongelmana Bernistä katsottuna on etäisyys, yli kuuden tunnin ajomatka on tähän asti aina muodostunut esteeksi, varsinkin kun lähempänä, parin-kolmen tunnin etäisyydeltä, löytyy kymmeniä muita kohteita.

Mutta Italian puolelle siis suuntasimme jälleen tänä vuonna, tällä kertaa Monterosan alueelle Aostan laaksoon. Monterosa on monelle suomalaiselle hieman tuntemattomampi kohde, joskin Champolucin keskuksen moni varmaan tuntee nimeltä. Monterosa sijaitsee n. 150 km Milanosta, joten sinne pääsee myös kätevästi lentäen Suomesta. Me kuitenkin ajoimme St. Bernhardin tunnelin läpi suoraan Aostaan ja siitä eteenpäin Antagnodin kylään jossa majoituimme. Bernistä matka kesti neljä tuntia autolla, joka oli ihan ok matka-aika kun olimme kohteesta keskiviikosta sunnuntaihin asti.



Lumitilanne oli hieman huolestuttanut ennen matkaa, Alpeilla kun on kärsitty lumikriisistä joulun alla. Mikään ei ole ikävämpää kuin lumettomat rinteet. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut meidän reissulla, lunta tuli heti ensimmäisenä päivänä 20-30 cm, ja sama meno jatkui kaikkina päivinä. Tämä tietenkin haittasi laskuja hieman, eikä aurinkoterassilla istuskelua tällä reissulla tarvinnut harrastaa. Toisaalta nyt oli ainakin talvinen tunnelma, jota nimenomaan olimme tulleet tältä reissulta hakemaankin. Bernissä ei ole ollut vielä lunta niin paljon että se olisi jäänyt maahan, eikä Suomessakaan päässyt kunnolla nauttimaan valkoisesta joulusta.






Monterosan alue on yksi Italian suurimmista yhtenäisistä laskualueista, jota kehutaan vaihtelevista rinteistä, aidoista italialaisista alppikylistä sekä ruuhkattomuudesta. Paikka on myös vapaalaskijoiden suosiossa ja Alagnan alue on kuulemma ollut ihan 2010-luvulle asti paikallisten salaisuus ihanteellisena offaripaikkana.

Ennakko-odotukset olivat siis korkealla, ja oikeastaan kaikki oli totta mitä olimme paikasta etukäteen luettu. Lumitilanne oli tähän asti ollut erittäin huono, joten emme päässeet kokeilemaan kaikkia rinteitä, joka tietenkin vähän vaikutti yleiseen mielipiteeseen alueesta. Olin myös itse kipeänä loman alussa pari päivää, ja siitä sitten tervehdyttyäni en uskaltanut kovin paljon laskea.

Italiassa kun ollaan voi aina luottaa ainakin yhteen asiaan: ruoka on hyvää, sitä on tarjolla aina ja se on edullista. Näin myös tällä kertaa. Rinneravintoloita oli aina lähellä kun niitä tarvitsi, kahvi maksoi euron ja lounaan sai alle kympillä. Sveitsiläisittäin siis ilmaiseksi. Joskus taisimme syödä kaikki kolme 25 eurolla rinteessä (meillä oli vieras Suomesta mukana tällä reissulla). Hissiliput olivat myös todella edulliset, neljän päivän hissilippu maksoi 117 euroa ja sillä pääsee yhtenä päivänä johonkin toiseen Aostan laakson keskukseen laskemaan.

Toisaalta edullinen hissilippu myös usein tarkoittaa vanhaa hissikalustoa. Kuvissa näkyviä tuolihissiä oli lähes kaikissa rinteissä, muutamaa gondolihissiä lukuunottamatta. Kylmälle puistonpenkkityyppiselle istuimelle ei ollut kovin mukava istuutua.

Ruuhkia tai hissijonoja täällä ei ollut juuri ollenkaan, aina löytyi rinteitä joissa saimme lasketella lähes yksinämme. Tämä on meille todella tärkeää, ei ole kiva vältellä edessä kaatuvia muita laskijoita tai miettiä milloin joku tulee takaapäin päälle.

Champolucin keskusta oli melko pieni, kävimme läpi pääkadun urheiluliikkeet parissa tunnissa ostamatta mitään. Hyvätasoisia ravintoloita täältä kyllä löytyi useampiakin.

Kaiken kaikkiaan voimme siis suositella Monterosaa. Maisemista en osaa sanoa oikein mitään, mutta varmasti olivat nekin hiennot siellä pilvien takana jossain.

Monterosa Ski - Plussat ja Miinukset

+ Ruuhkattomat rinteet
+ Ei hissijonoja
+ Edulliset hissiliput
+ Aito italialainen tunnelma kylissä
+ Yhtenäinen laskualue
+ Hyvä ja edullinen ruoka

- Vanha hissikalusto
- Vähän muita aktiviteetteja sään ollessa huono
- Huonot ostosmahdollisuudet

torstai 7. tammikuuta 2016

Kotitreeniä




Olen etsinyt kivaa kuntosalia Bernistä jo noin vuoden ajan. Muutamassa on tullut käytyäkin, mutta mikään ei ole vielä oikein tuntunut kivalta. Kuntosalit täällä ovat myös aika erilaisia kuin mihin Suomen Elixiassa tai Satsissa on tottunut. Kuntosalilaitteita ja juoksumattoja kyllä riittä, mutta vapaapainoja tai kahvakuulia vähemmän. En ole vielä nähnyt yhtäkään kuntosalia crossfit salia lukkuunottamatta jossa olisi kahvakuulat käytössä. Kuntosalijäsenyys on myös todella kallista, usein n. 150 CHF kuussa. Sauna usein löytyy pukuhuoneen yhteydessä, mutta se on sekä miehille että naisille, ja saunassa ollaan aina alasti. En voi ymmärtää tätä käytäntöä ollenkaan.

Joka tapauksessa tämä on johtanut siihen ettei minulla nyt pariin vuoteen ole ollut kuntosalijäsenyyttä. Olen käynyt Saksan puolelta hankkimassa kahvakuulat kotiin ja niillä on tullut treenattua aina silloin tällöin, ei mitenkään kovin säännöllisesti. Yksin treenaaminen kotona usein jää sellaiseen 15 minuutin harjoitteluun, jonka jälkeen kyllästyn. Mutta kai se on parempi kuin ei mitään. Kahvakuulia pitäisi myös saada lisää, mutta koska en ole löytänyt niitä vielä mistään urheiluliikkeestä Sveitsistä ne ovat jääneet hankkimatta.

Nauttikaa siis te siellä Suomessa hienoista kuntosaleista! Täällä yritetään motivoitua kotijumppaan!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uniikkeja vihanneksia




Törmäsin viime viikolla ensimmäistä kertaa b-luokan vihanneksiin paikallisessa marketissa. Nämä kuuluvat Coopin vuonna 2013 lanseeraamaan ünique-tuotemerkkiinn, jossa myydään EU-standardeihin sopimattomia vihanneksia ja hedelmiä huomattavasti edullisemmin kuin niiden kauniimpia osapuoleja. Päätin testata kiwi-hedelmiä sekä sitruunoita. Mielestäni aivan mahtava idea, jota aion tukea aina kun mahdollista!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Katse tulevaan vuoteen 2016


Uusi vuosi alkoi Bernissä pilvisenä ja sumuisena. Iltapäiväkävely rauhallisen Aare-joen tuntumassa antoi aikaa miettiä mitä tältä vuodelta toivon. Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en yleensä tee, mutta joitakin tavoitteita tälle vuodelle on kuitenkin mielessä.

Elämä Bernissä on jo tuttua ja turvallista, meillä on täällä ystäviä ja työpaikat. Tiedämme suunnilleen miten yhteiskunta pyörii ja toivon että elämä täällä helpottuu entisestään tänä vuonna. Toivon ettei menisi niin paljon energiaa yleiseen arjen pyörittämiseen.

Olen ollut samassa työpaikassa nyt pari vuotta. Toivoisin että kiireistä huolimatta työ olisi tänä vuonna helpompaa ja stressittömämpää. Samassa työpaikassa ja samoissa työtehtävissä kai työn pitäisi muuttua helpommaksi ajan myötä. Viime vuosi meni pitkälti työtä tehdessä, toivoisin että voisin välttyä iltakokouksilta hieman useammin tänä vuonna ja että minulla olisi enemmän aikaa ja energiaa keskittyä muihin asioihin.

Haluaisin tuoda urheilun iloa takaisin elämääni. Olen aina urheillut jonkun verran, mutta viime vuonna lenkille lähteminen tuntui aina projektilta, eikä se oikein huvittanut. Meni välillä kuukausia niin etten liikkunut yhtään. Huomaan oman kuntoni olevan pohjamudissa, mäen tai rappusten nouseminen kauppakassien kanssa hengästyttää. Jotta saisin urheilusta tavoitteellisempaa päätin yrittää osallistua Bernin GP juoksuun toukokuussa. Bernin GP on 16 km pitkä kaupunkijuoksu, ja olen halunnut osallistua siihen jo aiempina vuosina. Kunto ei vain ole ollut tarpeeksi hyvä tällaiselle mäkiselle matkalle. Jos GP sujuu hyvin, olisi maratonin juoksu myöhemmin kesällä tai syksyllä toinen tavoite. Sveitsistä järjestetään lukemattomia maratonjuoksuja hienoissa maisemissa. Jos ikinä haluan tämän matkan juosta, olisi tänä vuonna täydellinen tilaisuus siihen.

Siitä lähtien kun muutin Berniin on minulla ollut mielessä tehdä tiettyjä asioita. Niin kuin esim. junan ottaminen Jungfrau-vuoren huipulle tai Bernin museoiden kiertely. Tai viikonloppu Sveitsin italiankielisessä osassa Ticinossa. Bernissä on myös monta ravintolaa vielä käymättä. Ja kesällä kumivenekyyti Thunin järveltä Berniin. Jos joitaikin näistä saisi vaikka tänä vuonna toteutettua.

Matkoja on myös tälle vuodelle sunnitelmissa. Talvella laskettelemme tietenkin, viikonloppureissuja on jo varattu viisi kappaletta ja kolme muuta on suunnittelupöydällä. Keväällä olisi tarkoitus lähteä viikonlopuksi Milanoon. Mieli tekisi myös lähteä jenkkeihin moikkaamaan siellä asuvaa ystävää. Skotlannin matka on ollut jo aivan liian kauan suunnitteilla, ehkä senkin saisi tänä vuonna toteutettua. Työmatkoista mielenkiintoisia ovat ainakin Kiinan ja Braisilian matkat.

Enemmän kuin mitään muuta toivon kuitenkin terveyttä ja onnellista arkea läheisilleni sekä itselleni.



perjantai 1. tammikuuta 2016

Katse taakse vuoteen 2015


Talvella lasketeltiin niin paljon kuin ehdittiin. Tuli käytyä Verbier, Chamonix, Laax, Adelboden, Meiringen, Saas-Fee, Zermatt ja Mürren. Paljon paikkoja jäi vielä vuodelle 2016. Erityisen mukavia näistä matkoista teki ystävät ja sukulaiset jotka tulivat meidän kanssa rinteisiin. Kahdestaan kävimme vain pari kertaa lähirinteissä laskemassa. Näihin maisemiin en kyllästy ikinä.


Maaliskuussa oli jo näin keväistä viikonloppureissulla Italiassa ystävän kanssa. Parhaita puolia Keski-Euroopassa asumisessa on lyhyet etäisyydet lämpimiin paikkoihin. Aurinko ja rentoutuminen teki todella hyvää useiden työmatkojen jälkeen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Myös tälle vuodelle tulen suunnittelemaan lyhyitä irtiottoja arjesta säännöllisin väliajoin.


Ajelimme keväällä vielä Andorraan asti laskemaan. Koko talven otimme videokuvaa tekemistämme laskettelureissuista. Kuvamateriaalia on nyt todella paljon, se pitäisi vain jaksaa käydä läpi ja koostaa parin minuutin koosteiksi.


Nämä upeat maisemat ovat Sardiniasta Italiasta, johon teimme myös pidennetyn viikonloppureissun keväällä. Innostuin viime vuonna entistä enemmän tämän tyyppisistä aktiivilomista, joissa kohteessa esim. vaelletaan tai pyöräillään.


Viime keväänä tuli myös ostettua uudet pyörät, joilla teimme alkukesästä paljon retkiä lähimaastossa. Valitettava ukkosmyrskyyn joutuminen kuitenkin tyrehdytti tämän harrastuksen melkolailla, emmekä loppukesästä enää tehneet muutamaa reissua lukuunottamatta pyörälenkkejä. Tänä vuonna tulemme ehdottomasti panostamaan pyöräilyyn enemmän.


Kesällä kävimme myös Krakovassa viikonloppua viettämässä. Tämä oli minulle todella positiivinen kokemus, ja Krakovalla oli paljon enemmän tarjottavaa kuin osasin odottaa. Kesä oli Bernissä kuuma, liian kuuma minun makuuni. Olimme paljon sisällä, kun ulkonakaan ei jaksanut olla. Kesäloma tuli vietettyä Suomessa mökkeillen. Se tulee olemaan myös tämän kesäloman suunnitelma.


Sveitsissä toinen kesäaktiviteettimme pyöräilyn lisäksi oli luonnollisesti vaellus. Upeat alppimaisemat jaksavat aina säväyttää.


Työmatkoista ikimuistoisin oli varmasti Etelä-Afrikan kokemus, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Turvallisuus ei ollut huipussaan, mutta näin jälkikäteen päällimmäisenä muistona on kuitenkin upea luonto ja maisemat. Ehkä palaan tänne vielä joskus lomailemaan.


Syksyllä kävimme Pariisissa autolla moikkaamassa siellä asuvaa ystäväämme. Pariisiin on aina mukava palata, siellä riittää nähtävää moneksi kertaa.


Myöhemmin syksyllä olimme Portossa ystävien kanssa tutustumassa portviiniin ja upeisiin maisemiin sekä Porton kaupunkiin. Tämä oli todella onnistunut viikonloppureissu, jossa pariin päivään saimme mahdutettua paljon mukavaa tekemistä.

Näin jälkikäteen ajateltuna 2015 oli erittäin tapahtumarikas vuosi, vaikka joskus tuntuukin siltä ettei minun elämässäni tapahdu mitään. Olemme löytäneet täältä uusia ystäviä, nähneet upeita paikkoja ja totuttu uudessa maassa elämiseen. En kadu hetkeäkään päätöstä muuttaa Sveitsiin, vaikka koti-ikävä joskus kalvaakin.