Katukonserttia ja vaellusta

Ensimmäinen perjantai Bernissä tuli vietettyä Katharinan kanssa kesän tapahtumista jutellen. Katharina oli samana päivänä palannut Grönlannin seikkailultaan, ja sain kuulla kuinka mahtava paikka se oli ollut seikkailulomalle. Grönlanti on siis nyt myös minun matkakohdelistallani. Joimme liikaa viiniä, istuimme ulkona yömyöhään ja totesimme että kesä meni jälleen liian nopeasti. Tuntui siltä kuin olisi ihan äsken ollut kesäkuu, minulla oli vielä Suomen reissu edessäpäin ja Katharinalla Grönlannin seikkailu. Johonkin se aika vain aina häviää.

Aamulla lähdimme treenaamaan, en tiedä miten se meiltä onnistui kaiken sen viinin jälkeen, mutta niin vain vedimme kunnon kyykkytreenit heti aamusta. Illalla oli jälleen viinin vuoro kun menimme katselemaan läheisen kahvipaahtimon järjestämää katukonserttia. Konsertti oli ilmainen, ja paikalle olikin tullut reippaasti yleisöä. Sveitsiläiset rakastavat kaikkia tällaisia tapahtumia.

Sunnuntaina kävimme vielä esi-Alpeilla sijaitsevalla Blauseella. Blausee on tunnettu turistinähtävyys, sillä sinne pääsee helposti autolla melkein perille asti. Paikka sopii siis hyvin myös lapsiperheille, ja heille tänne olikin rakennettu hieno leikkipaikka. Me otimme pari kuvaa Blauseesta, joka oli sininen nimensä mukaisesti, mutta ei muuten mitenkään erikoinen. Olemme nähneet vuoristossa paljon upeampiakin paikkoja. Jatkoimme vaellusreittiä Kanderstegiin päin, mutta omissa jaloissa painoi edellisen päivän viinit niin paljon että vaellus jäi tällä kertaa lyhyeksi. Lopuksi kävimme vielä syömässä, kuvasta näkyy miten onnettomia nämä sveitsiläiset salaatit ovat verrattuna niihin mitä Suomessa on tarjolla.

Bernissä jatkuu kesä

Sveitsi on kylpenyt lämpöaallossa koko kesän, jo useamman kuukauden ajan. Yli 30 asteen lämpötila on täällä jo normi enemmän kuin poikkeus. Näin myös tällä viikolla, joskin tänään on "vain" 26 astetta. Berniläiset myös nauttivat edelleen kesästä ja lämmöstä. Joessa uidaan, veneillään, jopa surffaillaan. Minäkin eksyin joen varteen yhtenä iltana töiden jälkeen nauttimaan auringosta ja katselemaan ohi lipuvia veneitä. Ihanaa tietää että kesää on vielä ainakin muutama viikko jäljellä!

Kodista kotiin - mietteitä kotiinpaluusta

Seitsemän viikon jälkeen oli aika palata kotiin, Berniin. Suomessa oloon olin jo mukavasti tottunut. Olin tottunut niihin ympärilläni oleviin ihmisiin, niihin parhaimpiin joita minun elämässäni on. Olin tottunut siihen että minua ymmärretään ja minä ymmärrän muita. Voin asioida omalla kielelläni. Voin käydä pankissa, lääkärissä, ostoksilla, missä vain, ja minua ymmärretään. Kaikki on niin yksinkertaista, kuin en olisi koskaan täältä mihinkään lähtenytkään.

Ja kuitenkin kaikki tuntuu puoliunelta. Kuin en eläisi omaa elämääni vaan jonkun muun. Tämä ei ole todellisuutta, ei minun todellisuuttani. Minulla ei ole täällä omaa sänkyä, omaa keittiötä, omaa sohvanurkkausta johon käpertyä illalla. Minulla ei ole suomalaista puhelinnumeroa, ei kelakorttia, ei edes ajokorttia. Joudun aina sanomaan katukaupustelijoille ja muille etten asu täällä. Tämä ei ole enää minun kotini.

Oli aika lähteä sinne jossa minulla on oma koti ja oma sänky. Sinne missä minun tavarani ovat, missä minun työpaikkani on. Otin lautan Turusta Ruotsiin ja jatkoin siitä ajaen aina Frankfurtiin asti, jossa yövyin. Matkaa kertyi 1500 km Tukholmasta Frankfurtiin. Se on pitkä matka ajaa yksin. Seuraavana päivänä saavuin jo aikaisin Berniin, Frankfurtista ajaa Berniin neljässä tunnissa. Matka sujui nopeasti podcasteja ja musiikkia kuunnellen. Olisin voinut ajaa päivässä Tukholmasta Berniin asti.

Kotona Bernissä minulla on paljon, mutta se jokin kuitenkin puuttuu. En tunne kuuluvani tänne, en ymmärrä kieltä, en osaa asioida täällä sveitsinsaksaksi. Minulla ei ole omaa asuntoa, vaan asun vuokralla. En tunne työkavereitani kunnolla muutamaa ihmistä lukuunottamatta. Minulla ei ole sitä turvaverkkoa mikä minulla Suomessa on. Luotan muutamaan ihmiseen, joista heistäkin moni on muuttanut tai muuttaa pois. Olen loppujen lopuksi aika yksin suuressa maailmassa.

Minulla on kaksi kotia, mutta ei yhtään johon tuntisin kuuluvani.

Viimeinen viikko Suomessa

Kesä ja seitsemän viikkoa Suomessa menivät kuin hujauksessa. Viimeiselle viikolle vuokrasin kattohuoneiston Helsingin keskustasta, Fabianinkadulta. Halusin päästä lähelle ravintoloita, kauppoja ja merta. Olen käyttänyt airbnb:tä jo monen vuoden ajan, ja aina ollut todella tyytyväinen. Tämä ei ollut mikään poikkeus. Huoneisto oli mielettömän upea, iso saunallinen yksiö hienolla näköalalla. En olisi voinut toivoa mitään parempaa juuri silloin.

Tein etätöitä päivisin, kävin lounailla ystävien kanssa ja ulkona syömässä iltaisin. Näin enemmän ystäviä viikon aikana kuin Sveitsissä parissa kuukaudessa. Juoksin aamulenkkejä Kaivarin rantoja pitkin. Säät suosivat ja aurinko paistoi useana päivänä. Kävin keskustassa ostoksilla. Otimme lautan Kauppatorilta Lonnan saarelle. Teimme niitä kaikkia juttuja joita Helsingissä voi kesäisin tehdä. Tämä on minun kesäkaupunkini. Ensi vuonna tulen koko kesäksi Helsinkiin jos se vain suinkin on mahdollista. 

Flow festivaali ja Lana del Rey

Helsingissä järjestettävä Flow festivaali on ollut ehdoton must tapahtuma minulle, jos Suomessa olen sattunut silloin olemaan. Tänä vuonna minun tämän hetken suosikkiartisti, Lana del Rey, oli esiintymässä perjantaina, joten pakkohan tänne oli mennä vaikka 99 €:n lippuhinta kauhistuttikin.

Kelit suosivat perjantaina ja tulimme jo ajoissa nauttimaan tunnelmasta. Flow:ssa kannattaa ehdottomasti myös syödä, paikan päällä on useita herkullisia ruokia tarjoavia kojuja. Jonottaa tosin saa, joten tämä ei sovellu heikkohermoisille.

Lana del Rey oli juuri niin upea kuin olin ajatellutkin. Hän todella nautti esiintymisestä ja lauloi upeasti. Voi kun pääsisi vielä uudestaan joskus nauttimaan hänen musiikistaan livenä. Täytyy kuitenkin todeta että pienemmän mittakaavan keikat ovat jollain tavalla minulle mieluisempia. Tälläkin keikalla olimme niin kaukana lavasta että seurasimme keikkaa lähinnä isoilta skriineiltä. Pienemmillä keikoilla pääsee enemmän tunnelmaan mukaan.

Perinteiset rapujuhlat

Vuosittaisia rapujuhlia vietettiin tänä vuonna Haukilahdessa. Isäntäpariskunta oli valmistellut erittäin maittavat alkukeitot, joiden päälle nautimme sekä suomalaisia että ulkomaalaisia rapuja. Lisäksi lauloimme tottakai snapsilauluja hyvällä svengillä ja joimme akvavitiä kyytipojaksi. Olin myös viime vuonna lupautunut soittamaan Kuubalaisen serenadin kitaralla. Kitaransoittoa pitäisi kyllä vielä harjoitella enemmän, harmi kun tämä harrastus on viime aikoina jäänyt kovin vähäiselle.

Rapujuhlat ovat olleet jo pitkää jatkunut perinne meidän ystäväporukassa. Pidän näitä vuosittaisia tapahtumia erittäin tärkeänä, ehkä siksi että se on erinomainen osoitus siitä että hyvät ystävät ovat aina siinä kun niitä tarvitaan kaikkein eniten, eivätkä ne katoa mihinkään. Ensi vuoden rapujuhliakin aloimme jo hieman suunnittelemaan, toivon todellakin että istumme vielä 90-vuotiaina laulamassa snapsilauluja yhdessä.

Kesätekemisiä

Minulla tulee tänä vuonna seitsemän viikkoa Suomessa oloa täyteen. Teen paljon etätöitä täältä käsin, mikä onneksi onnistuu työnantajani joustavuuden vuoksi. Viikot ovat kuluneet todella nopeasti, niin kuin aika yleensäkin nykyään kuluu. Olen ollut jonkun verran mökillä, mutta myös nähnyt ystäviä ja sukulaisia.

En ole aikaisemmin viettänyt mökillä pidempiä aikoja yksin, mutta viime viikolla vietin siellä neljä päivää yksikseni. Viihdyin yllätyksekseni todella hyvin, ja tekemistä riitti koko ajan. Leikkasin nurmikkoa, hoidin puutarhaa, kävelin metsässä, otin aurinkoa, uin, lenkkeilin, saunoin ja luin kirjoja. Aivan täydellisiä kesäpäiviä. Vaikka viihdyinkin mökillä hyvin yksin, on se kuitenkin edelleen minulle se paikka jossa haluan viettää aikaa perheen kanssa. Tänä kesänä siihen ei vain ollut samanlaista mahdollisuutta kuin edellisinä vuosina. Mutta onhan se kesä myös ensi vuonna..

Mitä pakata mukaan Karhunkierrokselle?

Karhunkierros oli ensimmäinen yön yli vaellukseni. Olen kyllä tehnyt paljon päiväreissuja varsinkin Sveitsissä, mutta aloitin rinkan sisällön suunnittelun ihan alkeista. Ennestään minulta löytyi hyvät vaelluskengät sekä lainattu rinkka. Perusvaellusvaatteita, kuten kuoritakki ja aluspaitoja olin myös ottanut mukaan Sveitsistä. Muuten kaikki olisi hankittava.

Selailin vähän muita blogeja jotta saisin jonkinlaisen ymmärryksen mitä muut ovat pakanneet tälle matkalle mukaan. Luin myös jostain että rinkan painon olisi hyvä olla korkeintaa 1/3 omasta painosta, ja että Karhunkierrokselle 18 kg:n rinkka sisältää varmasti kaiken tarvittavan.

Aloitin rinkan kokoamisen marssimalla Partioaittaan kysymään apua. Tämä ei varmasti ole se kaikkein edullisin paikka, mutta heidän apuun ja ammattitaitoon olen aikaisemminkin ollut tyytyväinen. Partioaitasta löytyi myös lista tarvittavista varusteista, joita lähdimme myyjän kanssa kokoamaan yhteen.

Partioaitan lisäksi haalin varusteita ainakin kirjakaupasta, apteekista, Intersportista, XXL:stä ja Citymarketista. Pakkasin lopulta rinkkaa lähes viikon päivät ja mietin mitä tarvitsisin mukaani. Aina kun ajattelin että nyt se on vihdoin kasassa, kuulin jostain jonkun uuden vinkin ja sitä piti lähteä vielä hakemaan.

Tässä listaa mitä lopulta otin mukaani: (ulkomuistista, jotain on voinut jäädä puuttumaan. Olen lihavoinnut ne tarvikkeet joita lopulta käytin)

- 2-hengen teltta (2.5 kg, teltan painoon kannattaa kiinnittää huomiota)
- Makuualusta (päädyin itsetäyttyvään makuualustaan, voin suositella)
- Makuupussi (comfort 5C oli hieman liian kylmä teltassa nukkuessa)
- Vaelluskengät
- Hyvät sandaalit (moni suositteli crocseja iltakengiksi, mutta minä halusin varmuuden vuoksi toiset kengät mukaan joissa myös pystyisin tarvittaessa kävelemään. Sandaalit toimivat myös hyvin sateessa jos vaelluskengät eivät ole täysin vedenkestävät)
- 2 aluspaitaa (ei puuviillaa)
- Fleece
- Kuoritakki
- Vaellushousut
- Vedenpitävät housut
- 2 vaellussukat (Falken)
- 4 urheilusukat vaellussukkien alle (laita aina tuplasukat vaelluskenkiin, vältyt hiertymiltä)
- Alusvaatteet
- Pitkä alusvaatesetti (päädyin nukkumaan tässä)
- Villasukat (olivat extraa, mutta todella mukavat yöllä ja illalla nuotion ääressä)
- Ohut pipo sekä urheilulippis
- Bikinit
- Vedenpitävät hanskat
- Buffi fleece vuorella
- Lääkepaketti: kyypakkaus, buranaa, rakkolaastareita, laastareita, sideharsoa, vitamiinit, vaseliini, vedenpuhdistustabletteja (näitä ei tarvitse, voit joko juoda vettä suoraan puroista ja keittää veden)
- Kompassi
- Kartta ja Karhunkierroksen opaskirja
- Trangia sekä kaksi kaasupulloa
- Tulitikut ja sytkärit
- Retkipyyhe
- Juomapullo 
- Hyttysverkko
- Köyttä ja teippiä
- Monitoimilinkkari 
- Vara-akku puhelimen lataukseen (Partioaitasta, latasin puhelimen 4 kertaa ja tässä oli vielä virtaa jäljellä)
- Otsalamppu (tätä ei Lapin kesässä tarvitse)
- Huulirasva ja aurinkorasva
- Roskapusseja
- Vessapaperia

Ruokaa viidelle päivälle (varaa aina vähintään yhdelle extra-päivälle ruokaa):

- Pussiruokia 8 kpl (ostin Partioaitan ja XXL:n valmiita aterioita. Maistuivat todella hyviltä, tai sitten oli vaan niin kova nälkä)
- Chia-siemeniä ja kookosmaitoa aamupalaksi
- Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä (näitä oli reippaasti, liikaa, mukana)
- Raakasuklaata ja raakasuklaalla päällistettyjä cashewpähkinöitä
- Raakapatukoita 12 kpl
- Mysliä

Pakkasin kaiken tärkeän minigrip pussiin, kuten vaihtovaatteet, tulitikut ja kartan. Rinkan sadesuoja ei välttämättä ole vedenpitävä, joten minigrip pussit ovat hyvä varmistuskeino. Pakkasin myös makuupussin rinkan sisään, en ulkopuolelle, jotta se säilyisi paremmalla todennäköisyydellä kuivana.

Rinkan paino oli lopulta n. 18 kg. Olisin voinut karsia ruuasta reilusti, koska pussiruuissa oli niin paljon energiaa ettei snacksejä oikein jaksanut syödä. Yksi ruoka päivässä riitti myös erinomaisesti minulle. Energiantarve on varmaan henkilökohtaista, mutta juttelin parin muunkin retkeilijän kanssa, jotka myös mainitsivat ettei nälkä ole juurikaan vaivannut. Aika yllättävää, sillä raitis ilma ja liikunta yleensä lisäävät ruokahalua.