Toukokuinen Suomi, osa 2

Toukokuun aikana tuli oleskeltua Suomessa pari viikkoa enemmän kuin olin alunperin suunnitellut. 

Yllättävän nopeasti sitä parin vuoden ulkomailla asumisen jälkeen tottuu suomalaisiin, suomalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin. En edes kiinnittänyt enää huomiota mihinkään erityiseen käyttäytymiseen, tai siihen että voin todellakin keskustella suomeksi ihmisten kanssa.

Muutaman ystävän sekä perheen näkeminen oli matkan parasta antia. Päivät täyttyivät lähinnä työstä, perheen kanssa olemisesta, lenkkeilystä ja saunomisesta. Viikonloppuna kävin ystävän tupareissa. Koska tämä ei varsinaisesti ollut hupimatka, en ehtinyt juuri muuta tehdäkään.

Perhesyistä Suomeen palaaminen käy vääjäämättä mielessä aikaajoin. Olisi paljon helpompaa olla lähellä niitä kaikkein rakkaimpia ihmisiä, kuin lentää tuhansien kilometrien päästä tarpeen tullen. Suunnittelinkin jo mummon mökin ostamista maalta ja oman pikku kahvilan pystyttämistä (tai jonkun muun leppoisan bisneksen). Se olisi suuri muutos nykyiseen elämääni maailmanympärimatkaajana ja uraan keskittyvänä ihmisenä. Se voisi varmasti antaa paljon, mutta joutuisin tietenkin myös luopumaan monesta asiasta. Olisin sidottu omaan yritykseeni, ja vaellukset tai laskettelut hienoissa maisemissa olisivat muistoja vain. Olen lukenut monta juttua työelämän hektisyyteen kyllästyneiden ihmisten elämänmuutoksista, ja kieltämättä se on myös houkutellut minua. Juuri nyt, etenkin tässä iässä (nuori kuin olen, ainakin omasta mielestäni), se olisi ehkä liian suuri muutos. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten niin jossain vaiheessa vielä tekisi.

Viikonloppureissu Ranskaan

Muutama viikko sitten nautimme Bernissä pitkästä viikonlopusta helatorstain vuoksi. Päätimme lähteä pienelle ex-tempore reissulle Ranskaan Alsacen viinialueelle. Alsacen alue alkaa Colmarin tienoilta, Baselista n. 50 km pohjoiseen. Meiltä sinne ajaa parissa tunnissa. Otimme pyörät mukaan auton kyytiin ja varasimme majoituksen pienestä bed & breakfast majatalosta keskeltä luonnonpuistoa.

Keli oli mitä mahtavin, ja lämpötila kohosi jo lähelle 30 astetta. Pyöräilimme pari päivää metsissä ja viinialueella ja nautimme kauniista maisemista Pyöräily on mukavaa urheilua, vaikkakin Sveitsissä usein tuntuu siltä että ylämäkiä on vähän liikaa. Mutta ei se mitään, jalat ainakin saavat hyvin kyytiä.

Alsacen alueella on paljon pieniä kyliä lyhyen kävely- tai pyöräilymatkan päässä toisistaan. Me kävimme Riquewihr nimisessä kylässä lounaalla (ylimmät kuvat). Alueen viehätys on mielestäni siinä, että voi seikkailla kylästä kylään viinitarhojen läpi. Emme tällä kertaa maistelleet viinejä, mutta se olisi luonnollisesti tehnyt reissusta vielä paremman.

Kukkia Bernistä viikon alkuun

Kevät on kaunis vuodenaika Berissä. Talven jälkeinen karu maisema vaihtuu nopeasti käsittämättömään vehreyteen ja kukkaloistoon. Olen innokas kukkien kuvaaja (kännykkäkameralla) ja ihastelija. Tässä muutama kukka myös teille ihasteltavaksi, sopivasti maanantain piristykseksi.

Kevään ensimmäinen pyöräretki

Helatorstaina avasimme vihdoin pyöräilysesongin ja lähdimme pienelle lenkille kunnostettuamme ensin pyörät talven jälkeen. Tarkoitus oli tehdä ihan lyhyt testiajo ja palata nopeasti kotiin takaisin ruuanlaittoon. Keli oli kuitenkin hieno, ja päädyimme polkemaan Bernissä sijaitsevan Gurten-vuoren huipulle, 860 metriin. Nousu oli rankka tottumattomille jaloille, mutta pidimme matkan varrella usean lepotauon ja otimme kuvia hienoista maisemista. Huipulla oli jälleen perinteinen perhe-hulabaloo käynnissä. Vuorelta on hienot näköalat Berner Oberlandin lumihuipuille. Kotimatka olikin sitten leppoisaa alamäkilaskua.

Brunssipaikkasuositus: Peroba Cafe

Vappuaaton aamuna kävimme ystäväni Mikaelan kanssa kokeilemassa Peroba Cafe:n brunssia. Peroba oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta osoittautui täydelliseksi brunssipaikaksi keskellä Leppävaaraa.

Talo oli idyllinen vanha puurakennus kerrostalojen keskellä, ja itse ravintola koostui useasta pienemmästä huoneesta joissa kaikissa oli omat kaakeliuunit. Brunssi oli todella monipuolinen ja täyttävä ja hintakin oli erittäin kohtuullinen 22 EUR. Perobassa tarjoillaan myös arkisin lounasta. Suosittelen!

Vapunvietossa Suomessa

Edellinen Suomi-visiitti oli jouluna, jolloin vietin Suomessa lyhyen viikon. Suomea ei ole talven aikana ollut varsinaisesti ikävä, koska meillä on riittänyt täällä Sveitsissä paljon vierailijoita ja olemme muutenkin olleet kiireisiä. Nyt kuitenkin tuntui siltä että olen ollut poissa Suomesta liian kauan aikaa, ja olisi syytä mennä tarvehtimään perhettä ja ystäviä. Niinpä ostin lentoliput sopivasti vapuksi ja lähdin katsastamaan Suomen kevättä.

Täytyy sanoa että fiilikset ennen matkaa olivat vähän ristiriitaiset. Täällä Sveitsissä on jotenkin onnistuneesti unohtanut Suomi-asiat, ja ainoa mitä minulla oikeasti on ikävä on ihmiset ja mökkeily. Kaikesta muusta olen jo päässyt irti, varmaan siksi että tilalle on löytynyt jotain uutta Sveitsistä.

Olin Suomessa ensin muutaman päivän töissä, jolloin en ehtinyt paljon muuta tehdä. Tämän jälkeen oli onneksi vappu, jota vietin tänä vuonna moneen kertaan. Oli brunssia, tapaksia sekä grillibileitä. Kaikki aivan mahtavia tilaisuuksia, joita nyt voi haikeudella muistella Sveitsistä käsin. Myös säät hellivät juhlijoita tänä vuonna, ja saimme nauttia aurinkoisista kevätpäivistä. Ulkona oli jo niin lämmintä että bikinit olisi voinut kaivaa esiin. Minulla ei ollut edes aurinkolaseja mukana koko reissulla koska ajattelin ettei Suomessa kuitenkaan vielä paista aurinko niin kirkkaasti.

Suomessa oleilu tuntui heti kotoisalta. Parin vuoden jälkeen sopeutuisin erittäin nopeasti takaisin Suomeen ja todennäköisesti parin kuukauden kuluttua tuntuisi siltä etten ikinä mihinkään lähtenytkään.

Viikonlopun jälkeen lähdin takaisin Sveitsiin tippa silmässä. Tekee kipeää lähteä pois perheen ja ystävien luota. Joskus Sveitsissä saaattaa unohtua kuinka paljon näitä ihania ihmisiä Suomessa onkaan, jotka ovat minulle niin läheisiä. Monta ystävää jäi myös tällä kertaa näkemättä ajan puutteen takia.

Kesäsuunnitelmamme ovat vielä osittain auki, mutta selvää on että tulemme viettämään Suomessa monta viikkoa.