Ratikalla Montpellierissä

Loppuviikko tuli vietettyä Montpellierin toimistollamme. Itse kaupungista olen kirjoittanut monta kertaa aikaisemminkin, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Otan useimmiten ratikan töihin Montpellierissa ollessani. Yllätyksekseni tämä on erittäin toimiva tapa liikkua tässä kaupungissa, varsinkin kun autoliikennettä voi olla paljon ja tiet ovat kapeita. Raitiovaunut ovat melko uusia (tai ainakin näyttävät ihan uusilta) ja niitä kulkee noin viiden minuutin välein koko päivän ajan. Ranskassa kun ollaan niin lakot ovat arkipäivää, myös tällä kertaa raitiovaunukuskeilla oli jonkinlainen lakko meneillään ja vuoroja oli karsittu pois. Pääasiassa kuitenkin ratikat kulkevat hyvin.

Liput voi ostaa suoraan pysäkiltä, ne maksavat pari euroa ja ohjeet löytyvät myös englanniksi. Ratikkaan astumisen jälkeen lippu vielä leimataan. Ilman lippua matkustamista en suosittele-tarkistajia vilisee reitin varrella ja mahdollisuus jäädä kiinni on suuri.

Julkisilla matkustamisen mielenkiintoisia puolia on ihmisten tarkkaileminen. Varsinkin vieraassa maassa julkisissa saa helposti kuvan siitä millaista keskivertokansalaisen elämä on, tai ehkä tarkemmin ottaen millaisia he ovat.

Huomionarvoisia asioita ranskalaisissa on esim. sätkien kääriminen naisten kesken. En vielä ole onnistunut bongaamaan yhtäkään miestä joka istuisi ratikassa käärimässä sätkää, naisia sen sijaan näin useampia. Tällaista ei ikinä tapahtuisi Sveitsissä, enkä ole tähän juuri Suomessakaan törmännyt. Ranskassa kyseessä ei edes ole vain nuoret, vaan myös vanhemmat hyvin pukeutuneet naiset harrastavat tätä. Ylesisesti ottaen tupakointi on Montpellierissä todella yleistä, tuntuu että kaikki omistavat oman pienen sähkötupakan.

Toinen huomio on ranskalaisten terveys. Tiedän että aamuratikassa ihmiset eivät ehkä ole parhaimmillaan, mutta olen reagoinut ranskalaisten väsymykseen, huonoon ihoon ja ärtyneisyyteen. Ehkä tämä ei poikkea niin paljon suomalaisista aamuratikassa, mutta kun yleisesti ottaen ajatellaan että ranskalaiset ovat niin tervettä ja hyvännäköistä kansaa, niin tämä pisti erityisesti silmään. Uskon kyllä että ainaisella sokerin syömisellä (useat jälkiruuat päivässä eivät ole harvinaisia), viinin juomisella (yleensä pariskunta jakaa viinipullon illallaisella myös arkisin) ja patongin mussuttamisella on vaikutuksena. Ranskalainen ruokavalio on illalliseen asti hyvin pitkälti pelkkää leipää: croissantteja tai patonkia aamupalaksi, voileipä lounaaksi ja siinä välissä jotain makeaa. Ei ihme jos energiatasot eivät ole missä pitäisi.

Nämä nyt olivat ehkä pientä yleistämistä ja minun huomioita Ranskassa matkustamisesta.