Miniloma Houstonissa on nyt takanapäin. Ja kyllä teki hyvää. Joskus sitä ei itsekään huomaa olevansa loman tarpeessa ennen kuin on lomalla. Houstoniin tullessani kärsin joka aamuisista päänsäryistä ja todella kireistä hartioista. Lähtiessä työasiat olivat jo iloisesti unohtuneet ja tuntui kuin olisin ollut lomalla jo kauan aikaa.
Houstonista jäi todella positiivinen kuva, vaikkei itse kaupunkia tällä reissulla ehtinytkään nähdä. Kaupunki vaikutti kuitenkin huomattavasti isommalta kuin mitä olin ehkä ajatellut. Ystäväni Tuija perheineen asuu Houstonin vieressä olevassa Richmondin kaupungissa. Tämä oli ensimmäinen vierailuni siellä, joten halusin nimenomaan nähdä miltä heidän arkensa näyttää ja millaista lähialue on. Ja tietenkin pääasia oli nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa.
Shoppailu Houstonissa oli todella tehokasta ja edullista. Siitä tulossa vielä erillinen postaus kunhan pääsen kotiin. Verojen ollessa alhaiset myös hinnat ovat alhaiset. Esimerkiksi käyttämäni hiussuihke maksaa Suomessa n. 25 €, Sveitsissä n. 30 CHF ja Houstonissa n. 5 USD. Ostin siis pari pulloa varastoon.
Lisäksi juhlimme tietenkin Yhdysvaltojen syntymäpäivää paikallisia lainatakseni ("Happy Birthday USA" -huutoja kuului sieltä täältä). Paikallinen keskusta oli täyteen ahdattu ihmisiä ja autoja odottelemaan ilotulitusta. Ja olihan siinä ilotulitusta kerrakseen, pikkaisen erilainen kuin mitä Suomessa on tottunut näkemään.
Lauantain vietimme Galvestonin saarella rannikolla. Siellä oli hiekkarantaa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Otimme telttakatoksen mukaan jotta voisimme hengailla rannalla auringolta suojassa. Itse levitin tietenkin suomalaiseen tapaan pyyhkeen katoksen viereen ja ryhdyin ottamaan aurinkoa. Ei kuitenkaan kestänyt kuin vartti ennen kuin minäkin hivuttaudin katoksen suojaan. Aurinko on polttava näillä leveysasteilla ja tällaiset aaveet kuin minä palavat hetkessä.
Rannalla näkyi myös hai, vaikka paikalliset kalastajat väittivät että kyseessä olisi ollut delfiini. Ei mennyt läpi, delfiinit liikkuvat aivan eri tavalla ja lisäksi laumoissa. Tämä hai oli kuin suoraan Tappajahai-elokuvasta. En enää sen jälkeen uskaltaunut mereen.
Haikein mielin jätin Houstonin taakse ja hyppäsin Phoenixin koneeseen. Olisin voinut jäädä pitempäänkin. Mutta onneksi tänne ehtii tulla vielä uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti