En ole tässä muiden kiireiden keskellä ehtinyt käymään Suomessa neljään kuukauteen, joten oli aika käydä moikkaamassa perhettä näin tammikuun loppuun. Olin aika shokissa kun istuin taksissa matkalla lentokentältä äitini luokse. Olin ihan unohtanut mitä talvi tarkoittaa Suomessa. Lunta on kaikkialla, ulkona on oikeasti kylmä ja tiet ovat jäässä. Tuntui kuin olisin laskeutunut vähintään Antarktikselle. Vaikka Sveitsissä onkin talvi ja eri vuodenajat, niin kaupungissa lumi tuskin koskaan pysyy maassa vuorokautta pidempään. Eikä ulkona ole oikeasti kylmä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ajattelin mitä sissejä tässä maassa asuukaan. En tiedä miten itse enää sopeutuisin.
Tämä oli lyhyt reissu enkä todellakaan ehtinyt nähdä kaikkia ihmisiä joita olisin halunnut nähdä. En ollut lomalla, vaan tein töitä kotoa ja kävin parissa työhön liittyvässä tapaamisessa. Ehdin kuitenkin nähdä äitiä, veljen perhettä sekä muutaman ystävän. Kävin rannassa kävelyllä nauttimassa aurinkoisesta talvisäästä. Kävin syömässä erinomaista sushibuffetia. Hoidin kauneuttani, joka on niin paljon halvempaa Suomessa kuin Sveitsissä. Ehdin muutamaan otteeseen salille piipahtamaan ettei kunto pääsisi kokonaan rapistumaan (on se kyllä aika rapistunut jo). Käytiin testaamassa minulle uutta ravintolaa Skogulia Jätkäsaaressa. Ja sen jälkeen nauttimassa hienoista näköaloista Clarion hotellin yläkerran baarista.
Talvinen Suomi on ajoittain kaunis mutta myös raaka. Tuntui surulliselta palata takaisin Sveitsiin, mutta tällä kertaa tuntui taas siltä kuin palaisin kotiin. Toimistosta on tullut minulle se kiintopiste nyt kun muuten asun väliaikaisesti siellä täällä. Toimisto on alkanut tuntua tutulta ja turvalliselta. Kai siitä on tullut vähän niin kuin koti minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti