Hiljainen jooga- ja meditaatioretriitti

Jooga ja meditaatio on kiinnostanut jo jonkun aikaa, ja olen miettinyt 10 päivän Vipassana meditaatioretriittiin osallistumista. Käydessäni läpi eri vaihtoehtoja osallistua sellaiselle jossain päin Kaakkois-Aasiaa, selvisi kuitenkin että moni muukin oli ajatellut samaa, ja retriitit olivat lähes aina täynnä. Päädyin mm. sen vuoksi Bali Silent Retreat:lle, jossa yhdistettiin jooga ja meditaatio hiljaiseloon. Ideana oli pidättäytyä kokonaan puhelimen käytöstä sekä puhekontaktista muihin ihmisiin. Varasin täältä nyt alkuun vain 5 yön majoituksen koska en ole aikaisemmin osallistunut vastaavaan, enkä tiennyt oikein miten siihen reagoisin.

Bali Silent Retreat sijaitsee keskellä Balin saarta, syrjässä turismilta, lähellä tulivuoria. Asumisvaihoehtoja on monia budjetista riippuen, yllä olevan kuvan mökit olivat hienompia, mutta tarjolla oli myös yhteismajoitusta edullisempaan hintaan. Aamut alkoivat kahden tunnin joogalla ja meditaatiolla klo 6, jota seurasi aamupala klo 8:30. Lounas tarjoiltiin klo 12, ja klo 14 vuorossa oli taas kahden tunnin jooga- ja meditaatiosessio. Illallinen oli klo 17 aikaan. Silloin kun järjestettyä ohjelmaa ei ollut, ideana oli kirjoittaa muistiinpanoja, meditoida itsekseen esim. kävelymeditaation avulla labyrintissä tai vesimeditaation avulla vesilähteen luona. Retriitillä oli myös oma kirjasto, ja vaikutti ainakin siltä että suurin osa ihmisistä käyttivät vapaa-aikansa lukemiseen tai kirjoittamiseen. Itse luin näiden 6 päivän aikana kolme meditaatioon liittyvää kirjaa.

Aluksi retriitillä oleminen tuntui vaikealta ja tylsältä. Huomasin kuinka paljon täytän luppoaikaani puhelimella ja internetillä. Hiljaisuuteen kuitenkin tottuu yllättävän nopeasti ja parin päivän kuluttua ulkomaailman asiat eivät enää kiinnostaneet niin paljon. Suurin itse kokemani asia tänä aikana oli juuri asioiden merkityksellisyyden muuttuminen. Loppujen lopuksi ihminen on melko tyytyväinen jos hänellä on ruokaa, paikka nukkua ja hän tuntee itsensä terveeksi ja olonsa turvalliseksi.

Turvallisuutta en täällä ollessani aina tuntenut, sillä ympäristössä oli paljon käärmeitä. Itse näin vain yhden joka luikerteli edessäni polulla, mutta lukemani mukaan paikka kuhisi niitä. Lisäksi majoituksissa oli rottaongelma, ja kaikki henkilökohtaiset tavarat tuli säilyttää muovilaatikoissa jotta ne eivät houkuttelisi rottia huoneisiin. Koska talot olivat n.k. auki ulospäin viidakkoon, valo houkutteli armottoman määrän hyönteisiä iltaisin. Pimeän tultua ei siis voinut juuri muuta kuin maata pimeässä huoneessa toivoen että sängyn alla ei juokse rottia tai luikertele käärmeitä. Tällä tavalla oli myös pakko kohdata omia pelkojaan ja tunnetilojaan. Joskus niissä on perää, joskus ei.

Opin jo näinkin lyhyessä ajassa paljon itsestäni ja nautin hiljeisuudesta. Yritän varmasti myös jatkossa osallistua samantyyppiselle retriitille kunhan vain oikea paikka löytyy.