Siem Reapin jälkeen halusin löytää paikkani rannalla. Kaipasin yksinoloa ja rauhaa, hetkeä jolloin voisin tehdä juuri sitä mitä itse haluaisin. Päätin lentää Siem Reapistä Koh Changin saarelle Thaimaahan. Olen käynyt Koh Changilla kahdeksan vuotta sitten ja tiesin että pidin saaresta. Säätiedote lupaili myös aurinkoa joten päätös oli helppo.
Koh Changilla majoittauduin hienoon hotelliin, josta sain oman mökin rannalta. Hotellin omalta rannalta oli tosin vaikea mennä uimaan, ja vietinkin päiväni lähinnä hotellin uima-altaalla. Koska kyseessä oli hiljainen kausi, olin lähes aina yksin altaalla. Päivät olivat kuumia eikä oikein jaksanut tai huvittanut tehdä muuta kuin makoilla. Kävin tosin joka päivä joogassa, joka sijaitsi toisella puolella katua. Iltaisin kävin Lonely Beach rannan tuntumassa olevissa ravintoloissa syömässä, joskus yksin ja joskus muiden reissaajien kanssa. Magic Garden ravintolassa on hyvää ruokaa, mutta enemmän tunnelmaa tarjoaa Oasis Bungalowien yhteydessä oleva ravintola keskellä metsää.
Koh Chang oli muuttunut näiden vuosien aikana melko paljon. Turisteja oli enemmän, eikä luonto tuntunut enää yhtä läheiseltä kuin kahdeksan vuotta sitten. Tosin silloin kiertelimme skootterilla myös saaren toista hiljaisempaa puolta, joka jäi minulta tällä kertaa kokematta.
Koh Changilta siirryin eteenpäin lautalla Koh Koodin saarelle, joka on huomattavasti hiljaisempi kuin Koh Chang. Matka-aika on noin tunti, mutta on kuin astuisi eri maailmaan. Täältä puuttuu massaturismi ja elämä on leppoisaa ja hiljaista. Majoittauduin rannalla sijaitsevaan SeaFar Resortiin, joka tuntui heti kodikkaalta. Minun rantabungalow ei ollut kummoinen, mutta se oli pari metriä merestä ja minulla oli kaikki mitä tarvitsin juuri siinä. Tarkoitus oli yöpyä Koh Koodilla pari-kolme päivää, mutta jäin sinne lähes kahdeksi viikoksi.
Vietin monta päivää pelkkää hiljaiseloa rannalla. Kirjoitin päiväkirjaa, katselin Netflixiä, luin, joogasin, kävin hieronnassa, uin, join smoothieita välipalaksi ja oluen auringonlaskun aikaan. Juttelin Manfredin kanssa, joka oli eläkeläinen Saksasta. Hän oli myös reppureissaamassa ja hänellä oli paljon mielenkiintoisia reissukertomuksia jaettavana.
Kiertelin saarta skootterilla ja olin todella iloinen siitä että uskaltauduin ajelemaan ja tutkimaan saarta yksinäni. Kävin parilla vesiputouksilla sekä katsastamassa kalastajakylät. Löysin myös muutamia hienoja rantoja. Yhtenä päivänä kävin melomassa pitkin jokea, joka päätyi pieneen vesiputoukseen jossa pääsi uimaan.
Suurin saavututukseni Koh Koodilla oli kuitenkin sukelluskurssin suorittaminen. Olin miettinyt sukeltamista joitakin vuosia, mutta pelkäsin että saisin paniikkikohtauksen veden alla. Reissukaverini kuitenkin rohkaisi minua ja päätin lähteä kokeilemaan suorittamalla Open Water PADI:n. Sukellusopettajani oli ranskalainen Nico, jolla oli vuosien sukellusopettajan kokemus. Luotin häneen täysin, mikä teki sukelluksesta helppoa ja mukavaa. Olen ylpeä siitä että lähdin kokeilemaan uutta lajia ja nautin uuden oppimisesta suunnattoman paljon.
Hotellin ravintola ei ollut kovin kummoinen, ja sain siitä joitain vatsaongelmia. Läheltä löytyi kuitenkin muutama todella hyvä ravintola, johon ajelin skootterilla iltaisin syömään, tai vaihtoehtoisesti kävelin rantaa pitkin. Yhtenä päivänä kävin keräämässä roskia Trash Hero ryhmän kanssa rannoilta. Oli kuitenkin järkytys kuulla että suuri osa Thaimaan jätteistä kaadetaan suoraan mereen. Miten tällainen voi olla mahdollista tänä päivänä?
Aikani Koh Koodilla oli käänteentekevä. En unohda tätä paikkaa ja tunnen vahvasti että palaan tänne vielä uudestaan.
Koh Koodista jatkoin matkaa Bangkokiin bussilla. Matka kesti yhteensä n. 8 tuntia, ja perillä Bangkokissa en meinannut millään saada taksia hotellille. Bangkokissa kävin China Townissa ostamasa teetä ja Silom Centerissä erilaisissa kauneudenhoidoissa. Kävin myös hienoimmassa elokuvateatterissa jossa olen koskaan käynyt Siam Centerissä ja ostin itselleni uudet hienot Asicsin lenkkarit. Oli mukava olla välillä isossa kaupungissa ja tehdä tavallisia asioita. Tämä onkin loman parhautta, voi vaihdella rantaelämän ja kaupunkielämän välillä.
Bangkokista lensin Krabille, josta jatkoin Railay Beachille. Ranta on upea, ja näin täällä reissun hienoimman auringonlaskun. Valitettavasti kamera ei sattunut olemaan mukana. Railay on erityisen tunnettu kiipeilypaikkana, ja onnistuinkin kiipeilemään parina päivänä. Railaystä matka jatkui veneellä Koh Yao Noi:n saarelle. Olen aikaisemmin käynyt Koh Yao Yai:lla, joten tiesin että saaret ovat todella rauhallisia. Silti turistien lähes täydellinen poissaolo oli shokki. Ajelin skootterilla saaren ympäri yhtenä iltana, ja toisena päivänä kävin snorklaamassa. Sukellustakin olisi ollut tarjolla mutta sukelluskeskus näytti sen verran rähjäiseltä että päätin että snorklaus olisi turvallisempaa. Sabai Corner Bungalows tarjosi erinomaiset illalliset ja rannalla oli mukava tehdä aamujoogat. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja varmasti iloisia turisteista.
Koh Yao Noi:lta pääsee kätevästi Phuketiin veneellä tunnissa. Majoittauduin Phuket Towniin muutamaksi yöksi. Phuket Town oli melko autenttinen thaimaalainen kaupunki, josta löytyi muutama mukava ravintola ja baari. Kävin jälleen ostoksilla paikallisesssa ostoskeskuksessa ja suunnittelin jatkoa reissulle. Olin kiertäänyt Thaimaata nyt jo lähes kuukauden, vaikka tarkoitus ei ollut lainkaan tulla tänne. Thaimaassa on vaan niin helppo matkustaa että sitä jää vähän jumiin. Tunsin kuitenkin että olisi aika siirtyä eteenpäin ja nähdä uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti