Muscat on helposti nähty päivässä tai parissa, joten otimme oppaan ja lähdimme kiertämään Omania neljäksi päiväksi. Halusimme erityisesti nähdä vuoristoa sekä vaeltaa, mahdollisesti myös kokeilla via Ferrata reittejä. Paketti myytiin meille nimellä "wild camping" joten tiedossa olisi siis telttailua ja pärjäämistä ilman suihkua tai vessaa.
Lähdimme matkaan varhain aamulla, käyden ensin katsomassa linnoitusta jonka nimen olen jo unohtanut. Tästä jatkoimme paikkaan jossa jalkoja pääsi kylvettämään pienessä joessa joka vilisi pikkukaloja. Kalat tulivat syömään kuollutta ihoa jaloista joten saimme siis ilmaisen jalkojen puhdistuksen samalla tavalla kuin joissain kylpylöissä.
Tästä jatkoimme Wadi Bani Auf alueelle, joka on suuri kanjoni jonka läpi voi ajaa mutkittaista hiekkatietä pitkin. Tällä alueella on paljon vaellusmahdollisuuksia ja olimme erikseen pyytäneet että tämä reitti sisältyisi ohjelmaan. Snake canyon on yksi päänähtävyyksistä tällä alueella, ja suuntasimme siis sinne. Kävelimme ja uimme kanjonissa, lämmitellen välillä avotulen äärellä. Todella hieno paikka!
Illalla jatkoimme vielä vuorten yli majoituspaikallemme, jossa pystytimme teltan. Oppaamme oli puhunut koko päivän illalla tapahtuvasta hypystä (jump), ja olin ollut huolestunut millaista hyppyä meiltä vielä odotetaan. Selvisi kuitenkin että hän tarkoitti sanaa camp, eli teltan pystyttämistä.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa läpi Wadi Bani Auf:n ja törmäsimme toiseen oppaaseen, joka kiltisti lähti meidän kanssa vaeltamaan läpi toista kanjonia. Meidän oma opas oli tässä vaiheessa jo todettu pelkäksi kuskiksi, erämaataitoja tai opastaitoja tällä henkilöllä ei ollut ollenkaan. Melkoinen pettymys kun luulimme että olimme palkanneet nimenomaan erämaaoppaan. Sovimme oman oppaamme kanssa treffit kanjonin toisella puolella, josta hänen piti noutaa meidät autolla. Perille päästyämme opasta ei näkynyt missään. Toinen, uusi opas, lähti sitten häntä etsimään ja ilmeni että hänellä oli puhjennut rengas matkan varrella eikä hän osannut sitä tietenkään vaihtaa. Uusi oppaamme sitten vielä kiltisti vaihtoi renkaamme jotta pääsimme jatkamaan matkaa. Kävimme vielä Misfat al Abryeen vanhassa kylässä kiertelemässä ennen auringonlaskua. Kyselin oppaalta onko hänellä seuraava yöpymispaikka jo tiedossa sillä kohta olisi pimeä. Hän vastasi siihen että hänellä on jopa pari eri vaihtoehtoa jossa voisimme yöpyä.
Pimeän tultua metsästimme kuitenkin vielä pari tuntia renkaanvaihtopaikkaa, jossa vararenkaamme voisi vaihtaa kunnolliseen renkaaseen. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, joten lähdimme sitten yhdeksän maissa etsimään sopivaa telttapaikkaa. Yksi osoittautui liian vaaralliseksi paikallisten mielestä sillä seurueemme koostui kahdesta naisesta ja vain yhdestä meitä puolustavasta miehestä. Toinen telttapaikka oli moottoritien varressa oleva sorainen pysäköintipaikka. Se ei ollut mielestäni lainkaan vaihtoehto, joten sanoin että menemme nyt lähimpään hotelliin yöksi. Oppaamme kuitenkin soitti kaverilleen, jolla oli ekstrahuone jossa sitten yövyimme. Eihän sitä voi wild camping:ksi kutsua mutta tässä vaiheessa olimme kaikki jo niin uupuneita että sillä ei ollut niin väliä.
Kolmas päivä aloitettiin kiertelemällä Nizwa:n kaupungin markkinoilla. Valitettavasti ei ollut markkinapäivä, joten shoppailut jäivät minimiin. Ostimme lähinnä taateleita, jotka olivat erinomaisen hyviä. Kävin myös Nizwa:n linnassa kiertelemässä lyhyesti. Jatkoimme tästä matkaa Wadi Bin Khalid:n kanjoniin, jossa uimme mielettömän hienoissa maisemissa. Olin valitettavasti valinnut flipflopit tähän kohteeseen, ja jouduin kävelemään paljasjaloin melko haastavaa polkua pitkin. Löin varpaani kiveen aika pahasti, joka hieman rajoitti liikkumista seuraavina päivinä. Onneksi se ei kuitenkaan mennyt poikki ja sain sen paranemaan apteekin voiteilla.
Edellisen päivän yöpymisrumban jälkeen oppaamme päätti ottaa meidät hänen omalle "kesämökilleen" eli pysyvästi pystytettyyn telttaan Wahiba Sands:n aavikolla. Itse hän meni kotiin yöksi, ja oli oikein mukavaa viettää iltaa kahdestaan Katharinan kanssa aavikolla.
Aamulla nousimme ylös auringonnousun aikaan ja saimme nähdä aivan mahtavan auringonnousun aavikolla. Vaikka joskus tuntuukin vaikealta nousta ylös aamuisin, olen todennut että olen todellinen aamuihminen. Olen yleensä hyvällä tuulella heti aamusta ja valmiina uuteen päivään. Iltaisin sitten hyydyn jo aikaisemmin kuin muut. Aavikolla kävimme tapaamassa beduiineja, ja otimme hennatatuoinnit jalkaan. Aavikolta jatkoimme Wadi Shab:n kanjonille, mutta minä jäin valitettavasti istuskelemaan heti reitin alkuun varpaani kanssa. Katharina ja opas kävelivät pidemmälle ihastelemaan maisemia. Kävimme myös Sur:n rantakaupungissa, mutta siitä minulle ei jäänyt mitään ihmeellistä mielikuvaa.
Kaiken kaikkiaan matka läpi Omanin oli elämys. Maisemat olivat vaihtelevat ja hienot, vaellusmahdollisuuksia on paljon. Tiet olivat paikoin todella haastavat, enkä ole varma uskaltaisinko itse ajaa vuoristoreittejä Jeep:llä. Saimme neljän päivän aikana kolmet ylinopeussakot, läheltä piti tilanteita oli lukemattomia ja selvisi myös että oppaamme oli istunut vankilassa. Olin oikeasti yllättynyt että mitään vakavampaa ei sattunut tämän reissun aikana.
Viimeiset päivät vietimme jälleen Muscatissa. Kävimme päiväreissulla snorklaamassa ja katsomassa delfiinejä. Korallit olivat valitettavasti kuolleita näin lähellä Muscatia, mutta se oli odotettavissa. Näimme kuitenkin delfiinit sekä hienoja kaloja.
Keli oli upea koko ajan, 25 astetta ja aurinkoa joka päivä. Parempaa keliä ei olisi voinut toivoa. Pukeutuminen oli melko vapaata, riitti että käyttää t-paitaa niin että olkapäät on piilossa sekä pitkiä housuja tai hametta.
En ehkä lähde Omaniin ihan heti uudestaan, mutta jos arabikulttuuri kiinnostaa, niin Oman on helppo maa josta aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti