Mökki on minulle hyvin tärkeä paikka, johon kaipaan eniten Sveitsissä ollesani. Ehkä se johtuu siitä että se on ainoa Suomessa oleva "koti", paikka jossa olen ollut jo lapsesta lähtien ja joka edelleen on olemassa. Muissa paikoissa olen aina vierailija, mökillä olen kotona.
Ehdimme viettää tälläkin lomalla useita päiviä Tammisaaren mökillä yhdessä veljeni perheen kanssa. Nämä ovat juuri niitä päiviä joita ikävällä muistelen talvella Bernissä, ja joita jaksaa odottaa koko vuoden. Se kai tekee minustakin suomalaisen, uskon saman pätevän lähes kaikkiin mökin omaaviin suomalaisiin.
Tällä kertaa saimme myös vierailijoita kahteen otteeseen, kun kaksi ystävääni tuli lapsineen kylään mökille. Lapset leikkivät hyvin yhdessä, ja veljeni poika tykkäsi kovasti lapsivierailijoista.
Mökillä saunottiin ja grillattiin joka päivä, uitiin, poimittiin mustikoita, josta tuli veljeni vaimoni käsissä maistuva mustikkapiirakka, bongattiin kyykäärme, sisustettiin mökkiä ja pelattiin lautapelejä. Ehdimme myös kääntymään Tammisaaren kaupungissa, joskin tuona päivänä kelit eivät olleet niitä parhaimpia kesäkaupunkivierailua varten.
Ihania päiviä, olisin voinut jäädä nauttimaan vielä pitkäksi aikaa. Sienimetsään en tällä kertaa ehtinyt, sitä varten täytyy varmaan vielä tulla uudestaan myöhemmin kesällä tai syksyllä. Ikävä oli suuri kun kotiinlähdön aika koitti. En olisi millään halunnut jättää rakkaita ystäviä ja perhettä Suomeen. Tuntui kuin olisimme aivan turhaan Sveitsissä kun koko elämä on Suomessa. Kuinka nopeasti pääsisimmekään muuttamaan takaisin Suomeen? Tai miksi alunperin lähdimmekään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti