Perjantaina olin aivan poikki ja tuntui kuin aivot eivät vain voisi ottaa yhtään enempää. Olimme kierrelleet Saksaa tehden töitä aamusta nukkumaanmenoon saakkaa, ja koska kollegani olivat tuotekehityksen puolelta keskustelunaiheet olivat usein minun ymmärryksen rajoilla. Perjantaina en jaksanut tehdä muuta kuin olla ja tuijottaa tyhjyyteen. Hyvä paikka tällaiselle tyhjyyteen tuijottamiselle on Gurtenin kukkula Bernin vieressä. Otimme junan ylös kukkulalle auringonlaskun aikaan ja ihastelimme Berniä ympäröivää vuorimaisemaa. Täällaisella paikalla mieli lepää ja akut latautuvat.
Tunnen itse hyvin missä omat jaksamisen rajani kulkevat, joka on mielestäni todella tärkeää. Silloin kun tuntuu siltä että työnteosta tarvitsee taukoa, niin se tauko on otettava. Perjantai-iltana minun oli oikeasti tarkoitus näyttää Bernin vanhaa kaupunkia kollegoille, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi he ovat aikuisia ihmisiä ja ovat varmasti pärjänneet ihan omillaankin. Nyt olen todella tyytyväinen että otin tämän oman ajan itselleni kun siltä tuntui. Tänään olo on jo paljon parempi.
Ja onneksi viikonloppuakin on vielä jäljellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti