Niin se joulu taas pääsi yllättämään nopeammin kuin arvasikaan. Lähdimme jo ennen joulua Suomeen, tarkemmin ottaen Joensuuhun. Sunnitelmissa oli jäädä Joensuuhun ensin kolmeksi yöksi, jonka jälkeen jatkaisimme pääkaupunkiseudulle.
Olin päättänyt tehdä vielä toisen vapaaehtoistyöpäivän Suomessa tänä vuonna, ja valitsin paikaksi Hope-yhdistyksen Joensuun toimipisteen. Hope-yhdistys tukee vähäosaisia lapsiperheitä vaate- ja tavaralahjoituksilla. Olimme sopineet että menen päiväksi auttamaan heidän vastaanottokeskukseen, jossa tarvittiin apua varastoiden järjestelemisessä ja lahjoitusten lajittelemisessa. Apua tarvitsevien perheiden määrä kasvaa joka vuosi, ja vaikka minusta tuntui että tavaraa riitti, he kertoivat kuitenkin että tavaran vaihto on todella tiuhaa. Hope-yhdistyksestä enemmän heidän kotisivuillaan: http://www.hopeyhdistys.fi/. Jos vapaaehtoistyö kiinnostaa, niin voin lämpimpästi suositella ainakin Joensuun toimipistettä. Perehdytys työhön sujui nopeasti ja mutkattomasti, ja jo yhden päivän työllä voi auttaa.
Kun sitten vihdoin pääsin varsinaiselle joululomalle, sairastuin norovirukseen, tai johonkin vastaavaan vatsatautiin. Vietin siis ensimmäisen vapaapäiväni vessan lattialla toivoen että aika kuluisi ja tervehtyisin. Onneksi kyseessä ei ollut pitkäaikainen tauti, seuraavana päivänä olo oli jo huomattavasti parempi. Joensuun ostokset ja muut suunnitelmat jäivät kuitenkin tällä kertaa välistä.
Helsinkiin saavuttuamme tsekkasimme sisään Sokos Hotel Torniin, tartuntariskin vuoksi emme halunneet mennä äitini luokse. Torni oli meille uusi hotelli, ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaan. Näköalabaarit ja muut jäivät nyt heikon olon vuoksi väliin, mutta jugend-tyylinen huone oli reilun kokonainen ja hienosti sisustettu.
Jouluaattona olimme kuitenkin kaikki onneksi kutakuinkin terveitä, ja saimme viettää mukavan ja tunnelmallisen joulun yhdessä läheisten kanssa. Olemme jo viettäneet monta joulua laajennetun suvun kanssa. Olen kovasti pitänyt tästä perinteestä, tykkään kun jouluna on paljon ihmisiä pöydän ympärillä ja voidaan vähän yhdistellä eri perheiden jouluperinteitä. Veljeni lapset ovat tuoneet uutta iloa meidän jouluihin, ja päivä kuluikin ikkunasta ulos tuijottaen, jos vaikka pukki olisi liikenteessä jo valoisaan aikaan. Jouluun kuului myös saunominen aidossa puusaunassa, mikä näin sveitsiläisittäin on luksusta. Joulupöytä oli katettu notkuvaksi herkuilla, omat suosikkini olivat jälleen erilaiset kalaruuat jotka veljeni oli laittanut. Joulupukki toi hymyn lasten kasvoille, ja lauloimme hänelle yhdessä "Joulpuu on rakennettu". Puolenyön aikaan kävimme vielä haudoilla Hietaniemessä muistamassa häntä jota ei enää tänä vuonna näkynyt meidän joulupöydässä. Tämä on myös meidän pitkävuotinen perinne, haudoilla on tunnelmallista ja rauhallista yöllä ja raitis ilma tekee hyvää jouluruokailun jälkeen.
Joulupäivinä ehdimme vielä sukuloida lisää, nähdä ystäviä ja syödä suklaata mahan täydeltä. Tuli sitä alennusmyynneilläkin käytyä, mutta luottokorttilasku oli unohtunut maksaa, joten mitään en saanut tällä kertaa ostettua. Ihan hyvä niin, onhan sitä tavaraa jo nurkat täynnä.
Kotimatka sujui nopeasti ja pomppuisasti. Viron yläpuolella alkoi yhtäkkiä erittäin voimakas turbulenssi, joka sai matkustajat huudahtamaan. En ole aikaisemmin itsekään kokenut yhtä voimakasta turbulenssia. Onneksi tätä kesti vain pari minuuttia, ja sen jälkeen kone lähti menemään 1100 km/h kohti Sveitsiä kovan myötätuulen vuoksi. Pääsimme perille alle kahdessa tunnissa, vaikka matka yleensä kestää n. 2.5 tuntia.
Joulu oli ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Ystäviä ja sukulaisia oli jälleen ihana nähdä. Uskon kuitenkin että moni muukin ulkosuomalainen on kanssani samaa mieltä kun sanon että viikon mittaisen Suomi-loman jälkeen omaan kotiin on mukava palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti