Vuoden ensimmäinen työmatka suuntautui Kiinan Pekingiin. Olen käynyt täällä kerran aikaisemmin työmatkalla myös, mutta siitä on jo monta vuotta aikaa, ja oli mukava palata tänne uudestaan. Peking on Kiinan miljoonapääkaupunki.
Lähtöpäivää edeltävänä iltana puolenyönmaissa huomasin kuitenkin että olin unohtanut hakea Kiinaan viisumia. Hädissäni aloin selvittelemään pikaviisumin mahdollisuutta lentoyhtiöltä ja netistä. Hyvin nopeasti oli kuitenkin selvää, ettei pikaviisumin mahdollisuutta ole. Kiinassa olisi kuitenkin mahdollista oleskella 72 tuntia ilman viisumia, jos henkilöllä on varattuna jatkolento johonkin muuhun kohteeseen. Mietimme ensin Kiinan kollegoiden kanssa että varaisimme minulle lennot Koreaan, josta sitten lentäisin takaisin Kiinaan ja sieltä kotiin. Tämä meni kuitenkin sen verran hankalaksi että päädyin varaamaan kokonaan uuden paluulennon Saksan Müncheniin. Sieltä varasin vasta Kiinaan saapumisen jälkeen jatkolennon Berniin. Koko tämä prosessi vei yöunet matkaa edeltävänä yönä ja aiheutti tottakai valtavan määrän ylimääräistä stressiä. Kiinassa minulla oli valmis ohjelma koko viikolle, ja ellen olisi voinut totetuttaa matkaa ollenkaan viisumisähellyksen vuoksi, se olisi ollut melkoinen katastrofi. Onneksi kuitenkin pääsin näin käymään Kiinassa ja loppujen lopuksi sain myös koko ohjelman totetutettua.
72 tunnin oleskeluluvalla saa pelkästään olla Pekingin alueella, ja onneksi meidän matkaohjelma olikin suunniteltu Pekingin ympärille. Kiertelimme asiakkaita ja yhteistyökumppaneita autolla aamusta iltaan, ja päivän päätteeksi oli vielä illalliset. Saimme maistaa dumplingeja, jotka ovat taikinapallon sisälle käärittyä lihaa sekä hot pot:ia, joka on vähän niin kuin meidän lihafondue. Viimeisenä iltana söimme vielä Pekingin ankkaa, jota kääritään tortillaletun sisään. Ruoka oli hyvää eikä liian eksoottista minulle. Onneksi vältyimme myös kiinalaiselta valkoviiniltä tällä kertaa, joka siis on 52 %:sta alkoholia.
Aikaero Pekingin ja Bernin välillä on 7 tuntia. Omat esitykseni olivat siis usein kahden maissa yöllä omaa aikaa. Onneksi sain parina päivänä nukuttua päiväunet ennen illallista, joka auttoi jaksamaan. Kotiin tultuani nukuin 10 tunnin yöunet, joten toivottavasti aikaerosta toipuminen kävisi helposti tällä kertaa.
Pekingin jälkeen oma koti ja Bern tuntuu jälleen paratiisilta. Koneen kierrellessä perjantai-iltana Bernin lumimaiseman yläpuolella tuli melkein tippa silmään. Olin palannut kotiin, tähän upeaan, turvalliseen ja puhtaaseen maahan. Voisin jälleen syödä turvallisin mielin, juoda vettä hanasta, ulkoilla luonnossa ja nukkua omassa sängyssä. Joskus mietin miksi ylipäänsä lähden näille työmatkoille ja teen tätä työtä, kun parasta on aina kotiin palaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti