Päätimme ottaa junan Bernistä Zermattiin, koska kaikki ovat kehuneet helppoa yhteyttä vain yhden vaihdon kanssa. Autoton Zermatt vaatii autoilijoiltakin junamatkaa viimeisellä osuudella, ja ruuhkien vuoksi matka-aika voi autoillenkin olla 3-4 tuntia ja junamatka oli vain 2.5 tuntia. Lähdimme siis perjantaina ilta-päivästä matkaan kaatosateessa suksien ja monojen kanssa kohti juna-asemaa. Tunnelma oli kireähkö, olin todella odottanut tätä viikonloppua Zermattissa kahdestaan, ja minun suunnitelmissa oli vain auringonpaistetta ja hienoja maisemia. Tottakai vesisade yhdistettynä korkeisiin odotuksiin oli pettymys.
Perjantai-iltapäivä on ruuhka-aikaa juna-asemalla. Julkisilla matkustaminen ei muutenkaan ole meidän lempipuuhaa, ja kun siihen lisätään vielä satoja muita matkaajia ja paljon matkatavaraa, oli hermojen menetys lähellä. Pääsimme kuitenkin junaan ja matka alkoi kohti Vispiä, jossa olisi junan vaihto. Vispiin päästyämme meillä oli 2 minuuttia vaihtoaikaa, ja kiireessä hyppäsimme viereisen raiteen junaan johon kaikki muutkin menivät. Konduktööri tuli vähän ajan kuluttua tarkistamaan junalippuja, ja selvisi että olemme Geneven lentokentälle menevässä junassa. Onneksi emme kuitenkaan saaneet tarkastusmaksua maksettavaksi, pelkästään vihaisia katseita muilta matkustajilta. Ei siis auttanut muu kuin hypätä seuraavalla pysäkillä pois, ostaa uudet junaliput ja jäädä odottamaan seuraavaa Vispiin menevää junaa. Pääsimme vihdoin Zermattiin illalla, huomattavasti myöhemmin kuin jos olisimme menneet autolla. Tämä oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lähdemme raahaamaan suksia ja muita kamppeita junalla mihinkään. Tästä lähtien suosimme vain laskukohteita joihin pääsee kätevästi autolla suoraan pihaan.
Perille päästyämme löysimme kuitenkin hyvän ravintolan ja minäkin sorruin kuohuviiniin alkoholittomasta kuukaudestani huolimatta. Lauantaina heräsimme aikaisin ja lähdimme rinteeseen kehnosta kelistä huolimatta. Meinasi kyllä itku tulla kun laskimme vuorotellen kauheassa sumussa, vesisateessa tai vastatuulessa. Osa hisseistä oli kiinni kovan tuulen takia. Ylärinteeet olivat sumussa ja jäisiä, ja sohjoisia alarinteitä sai laskea vesisateessa. Olisimme varmasti luovuttaneetkin jo aikaisemmin, mutta lähes 80 CHF:n hissilippua ei vain raaski jättää käyttämättä, oli sää mikä hyvänsä. Päädyimme rinneravintolaan lounaalle odottamaan parempia kelejä ja miettimään loppupäivän toimintasuunnitelmaa.
Onneksi iltapäivä toi mukanaan auringonpaistetta, ja saimme nauttia edes hieman Zermattin hienoista maisemista. Sain naaman jälleen punaiseksi, aurinkovoiteet ja -lasit oli titenkin jätetty hotellille kun luvassa oli pelkkää vesisadetta. Toblerone-vuori, eli Matterhorn, pysyi kuitenkin koko ajan pilven peitossa, mutta onneksi olemme nähneet sen jo edellisellä Zermatt-reissullamme muutama vuosi sitten. Emme tälläkään matkalla laskeneet Italian Cervinian puolen rinteitä, joten laskettavaa tästä keskuksesta löytyy vielä paljon.
Laskupäivän jälkeen kävimme kokeilemassa hotellimme spa:ta, josta olin lukenut monta positiivista palautetta etukäteen. Spa:n teemana oli maailman synty seitsemässä päivässä, ja se koostui seitsemästä huoneesta, joissa oli eri toimintoja, kuiten rentoutuminen, höyrysauna, tavallinen sauna jne. Osa huoneista oli rakennettu hotellin alakertaan, ja osa oli erillisiä pieniä rakennuksia pihalla, joiden keskellä oli porekylpy. Idea oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta ainoa huone josta pidimme oli loppukädessä höyrysauna. Suomalainen sauna oli säädetty 45 asteeseen, joten siellä tuli melkein kylmä. Parempi ratkaisu meidän mielestä olisi ollut yksi kunnollinen sauna, kaikki muut rentoutumishuoneet olisi voinut unohtaa. Olen avautunut täällä ennenkin kummallisesta sveitsiläisestä saunakulttuurista ja kuinka minua ärsyttää täkäläinen saunominen. Yksi toinen asia jota en ymmärrä sveitsiläisessä saunomisessa on nukkuminen tai lehtien lukeminen saunan yhteydessä olevassa rentoutumishuoneessa. En oikein ymmärrä miksi lehteä pitää lukea yleisessä tilassa, kun kaikilla kuitenkin on hotellissa omat huoneet joissa voi rentoutua.
Hotelli oli hienoinen pettymys koska odotukset olivan niin korkealla. Huoneemme oli kyllä taiteellisuudellaan mielenkiintoinen, mutta todella ahdas ja epäkäytännöllinen. Hotellin alakerrassa toimii normaalisti fine dining ravintola, mutta se oli nyt jo kiinni koska kausi on päättymässä. Alakerrassa toimii myös elokuvateatteri, jossa hotellin asiakkaat saavat käydä 10 CHF:n hintaan. Täällä on myös mahdollisuus nauttia illallisesta ja elokuvasta yhtäaikaisesti. Hotellin yhteydessä on myös klubi, joka sekin oli jo kiinni.
Zermattin kylästä löytyy lukuisia hienoja ja tunnelmallisia ravintoloita, kahviloita ja baareja. Ostosmahdollisuuksia on paljon ja suurin osa kaupoista on auki myös sunnuntaina. Päädyimmekin sunnuntaina vesisateessa kiertelemään kauppoja alennusmyyntien perässä. Sain ostettua itselleni uudet laskusukat ensi kaudelle puoleen hintaan. Peak Performance:n kaikki laskuvaatteet olisivat myös olleet puoleen hintaan, mutta sain hillittyä itseni. Onhan niitä alennusmyyntejä ensi vuonnakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti