Kokemuksia Sveitsissä asumisesta

Tulin tasan kaksi vuotta sitten Sveitsiin työn perässä. Minulle tarjottiin työtä paikalliselta toimistolta Bernissä, tosin jenkkikorporaatiosta. Esimieheni olisi jenkeissä, niin kuin myös suurin osa tiimiäni. Yrityksellä ei ole Suomessa toimistoa, sen vuoksi sijainniksi haluttiin nimenomaan Bern tai jokin muu Euroopan toimisto.

Meitä arvelutti kovasti lähteä Suomesta tuntemattomaan maahan, ja mietimme päätöstä puolisen vuotta. Päätöksen teon jälkeen meillä oli vielä puoli vuotta aikaa järjestellä asioita Suomessa ennen kuin varsinainen muutto koitti. Tämä on ensimmäinen kerta kun muutimme ulkomaille asumaan, minä lähdin ensin kaksi vuotta sitten keväällä, ja Isto muutti saman vuoden syksyllä. Meillä on tällä hetkellä molemmilla vakituiset työpaikat Bernissä, ilman mitään virallista siirtomahdollisuutta Suomeen. 

Näiden kahden vuoden aikana olen sopeutunut Berniin hyvin. Olen muodostanut täällä jonkinlaisen sosiaalisen verkoston, vaikkakin se on suurimmalta osin ei-sveitsiläinen. Viihdyn työpaikallani (niin hyvin kuin töissä nyt voi viihtyä) ja olen nyt keväällä löytänyt kuntosalinkin. Harrastamme viikonloppuisin laskettelua, pyöräilyä ja vaellusta sveitsiläiseen tapaan. Uutuudenviehätys ulkomailla asumisesta on kadonnut, mutta viihdymme kuitenkin hyvin. Suomessa käymme n. 3-4 kertaa vuodessa, useamminkin voisi käydä. Arki rullaa täällä omalla painollaan, ihan niin kuin Suomessakin.

Sveitsiin sopeutuminen oli meille helppoa, helpompaa kuin olisin etukäteen uskonut. Kunhan saa viralliset byrokaratiat hoidettua (sairasvakuutus, asumislupa, pysäköintilupa, ajokortti, vakuutukset) asuminen täällä on aika samanlaista kuin Suomessakin. Muutama erikoisuus täällä kuitenkin on, johon pitää tottua ajan kanssa:

- Roskit jätetään kadulle tiettynä viikonpäivänä. Paperit, kartongit, vaatteet, kengät, sekäjätteet, puutarhajätteet tuodaan kadulle omina päivinään ja jätekuljetus kerää ne siitä mukanaan. Lasit ja pullot viedään omaan keräyspisteeseen ja muovipullot toiseen keräyspisteeseen. Pantteja ei ole.

- Sunnuntai on täällä lepopäivä, jolloin ei saa siivota tai pestä pyykkiä. Kaikki kaupat ovat myös kiinni, rautatieaseman kauppaa lukuunottamatta.

- Täällä noudatetaan tarkasti erilaisia sääntöjä. Nopeussakkot ovat suuret, ja niitä saa helposti automaattikameroista. Sääntöjen rikkomista paheksutaan. Olen saanut vihaisia katseita jopa punaisia valoja päin kävelemisestä, vaikka autoja ei näkyisi missään. 

- Sveitsiläisillä on useimmiten kaikki hyvin, ainakin ulospäin. Mitä he oikeasti ajattelevat ja miten he oikeasti voivat on vaikeampi arvioida. Jopa läheisten työkollegoiden tunteminen oikeasti vie todella kauan.

- Bernissä puhutaan sveitsinsaksaa, joka ei todellakaan ole sama kuin Saksan saksa. Ymmärrän ja puhun kohtuullisesti saksaa, mutta en ymmärrä juurikaan mitään täällä puhutusta kielestä.

Kunhan näihin erikoisuuksiin tottuu, ja niiden kanssa oppii elämään, on arkipäivä täällä helppoa ja monipuolista. Harrastusmahdollisuuksia on ulkoilmaihmisille niin paljon kuin vain jaksaa harrastaa: laskettelu, vaellus, kiipeily, maastopyöräily jne. ovat täällä omaa luokkaansa. Matkustaminen ympäri Eurooppaa onnistuu sekä autolla, lentäen tai junalla, kaikkia näitä käytämme säännöllisesti.

Sveitsi on monessa mielessä Suomen kaltainen maa: luonnonläheinen ja toimiva. Yksi suuri ero maiden välillä kuitenkin on: taloudellinen tilanne. Tämä ero on vain kasvanut sinä aikana kun me olemme asuneet täällä, ja Suomeen paluu tuntuu työmahdollisuuksien kannalta vaikealta. Sveitsissä moni asia on kalliimpaa kuin Suomessa, kuten asuminen, vakuutukset tai ravintolassa syöminen, mutta korkeampi tulotaso mahdollistaa useimmiten kuitenkin korkeamman elintason Sveitsissä.

Bern on hyvin pieni kaupunki (n. 120 000 asukasta), ja täällä kaikki on lähellä. Asumme kaupunkialueella, vaikka emme ihan keskustassa, ja meillä on kävelyetäisyydellä useampi ruokakauppa, ravintola, posti, kioski, tenniskenttä, urheilukenttä, keskusta sekä minulla myös työpaikka. En ollut tottunut siihen että voin joko kävellä tai käyttää julkisia ennen kuin muutimme tänne, mutta olen pitänyt siitä todella paljon. Ruuhkat pääteillä ovat Sveitsissä joskus todella pahat, ja 100 km matkaan voi kulua 1-3 tuntia. Onnettomuuksia on myös paljon, ja joskus epäilen että nämä johtuvat lähinnä sveitsiläisten varovaisesta ajotyylistä.

Sveitsiläinen arvostaa työntekoa joskus liikaakin. Työpäivät ovat pitkiä, minulla useimmiten n. 9-10 tuntia, mukaanlukien lounastauko. Lounastauko puolestaan on usein tunnin pituinen, jolloin mennään työpaikkaruokalaan tai ravintolaan syömään. Toki moni tuo myös omat eväät mukanaan töihin. Lounasbuffetia ei täällä tunneta, vaan ruoka tilataan listalta ja odotellaan sen valmistumista.

Sveitsiläiset tupakoivat paljon, eikä tupakoinnin haittavaikutuksista keskustella yleisesti. Alkoholia saa ostaa jo 16-vuotiaana, ja kaduilla tai puistossa juominen on hyväksyttyä samalla tavalla kuin Suomessa. Tosin humalaisia ihmisiä ei näe juuri koskaan, ellei teinejä oteta huomioon. Ensimmäinen känniläinen joka tuli kadulla vastaan oli suomalainen turisti.

Kaiken kaikkiaan Sveitsi on hyvä paikka asua, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että kannattaa tarttua tilaisuuteen lähteä ulkomaille jos sellainen tarjoutuu.