Olen kuukausittain kirjoittanut omista ajatuksistani Sveitsissä asumisesta. Nyt on puoli vuotta ulkomailla mennyt, ja tässä vaiheessa pitäisi vasta tulla se varsinainen Suomi-ikävä ja ahdistus siitä mitä on jättänyt taakseen. Tai näin ainakin ulkomaille sopeutumiskäyrissä sanotaan.
En uskonut että se pitäisi minun kohdallani paikkansa, mutta tavallaan se pätee myös minun tämän hetkisiin fiiliksiin. Vaikka kesä onkin todella ihanaa aikaa Suomessa, niin minä olen aina pitänyt myös syksystä. Niistä kylmistä aamuista ja päivällä lämmittävästä auringosta. Sieni-retkistä mökillä, vaikkakin hirvikärpästen seurassa. Kynttilöistä, takkatulesta, arjesta pitkän loman jälkeen.
Nyt on ehkä ensimmäistä kertaa todettava että tulen jäämään paitsi näistä asioista tänä vuonna. En voi tulla Suomeen joka kerta kun siellä on sellainen vuodenaika josta pidän, kun ystävällä tai sukulaisella on syntymäpäivät, kun jotain tärkeää tapahtuu minulle tärkeiden ihmisten elämässä tai kun muuten vain tuntuu siltä.
Olen tähän asti käynyt Suomessa usein, noin kerran kuussa. Siksi ei ole vielä tuntunut siltä että luovun jostakin kun en asu siellä enää. Mutta jotta saisi elämäänsä jotain uutta, täytyy myös luopua jostain vanhasta.
Toivottavasti en joudu luopumaan liian monesta minulle tärkeästä asiasta.
Plussat ja Miinukset
+ Sveitsi on mielettömän hieno maa, luonnon monimuotoisuus yllättää edelleen
+ Uudet ystävät- vaikka sosiaaliset piirit ovat edelleen pienet
- Jätteiden lajittelu-tämä ei ole ihan yksinkertaista, palaan siihen erillisessä postauksessa
-Tämä ei ole Suomi-voisinpa vain valita Suomesta ne parhaimmat puolet ja tuoda ne Sveitsiin, etenkin kaikki ihanat ihmiset sieltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti